Meidän perheen viikon ruokaostokset

Minulla on nykyään tavoitteena käydä vain kerran viikossa ruokakaupassa. Toisinaan se onnistuu paremmin, toisinaan taas täytyy säätää. Tämä viikonlopun iso ostosreissu tuli meillä käytäntöön samalla kun palasin työelämään. Enää ei ole aikaa poiketa joka päivä hakemassa mitä sattuu puuttumaan. Ja Puoliso on työnsä puolesta erittäin paljon reissussa, joten en millään haluaisi "arkiyksinhuoltajana" käyttää iltoja kaupassa käymiseen. Varsinkin kun ollaan jo talvivaate-kaudella, eli pikainenkin poikkeaminen merkitsee uhmaikäisen pukemista täyspakkaukseen. Pukeminen ja riisuminen ja tappaleminen vie yhteensä enemmän aikaa kuin koko kauppareissu. Ei pliis niitä sessioita arki-iltaisin!

Mutta asiaan. Meidän kauppakeskuksessamme on Prisma ja Lidl vastapäätä toisiaan. Käyn yleensä niissä molemmissa. Ensin haen Lidlistä kaiken mitä sieltä kannattaa ostaa ja sattuu olemaan tarjolla. Sitten menen Prismaan ja ostan loput. Minulle on muodostunut aika selvä mielikuva, mitä kummastakin kaupasta kannattaa hankkia.

Tässä kuva ostoksista. Tavoitteena tosiaan on, että näillä pärjättäisiin koko viikko. Saas nähdä miten käy...

Kuvassa takana vasemmalta oikealle: Pampers-vaippoja, kahvia, oliiviöljyä, 2 tlk rasvatonta maitoa, 2 tlk luomumaitoa, 1 tlk kevytmaitoa, 1 tlk uht-maitoa, 1,5 l tlk luomukevytmaitoa, luomujuguttia, greippimehua, sämpylöitä. Keskellä: lastenruokapurkkeja, Mannafruttia, lasten velliä, kermaa, pinaattilettuja, maksalaatikko, sinihomejuusto, suklaalevyjä, persimoneja, roma-tomaatteja, banaaneja. Etualalla: savusiika, kanasuikaletta, jauhelihaa, perunasipulisekoitus- ja kalapuikko-pakasteet, avocadoja, päärynöitä.

Nuukailunäkökulmasta kaikki ei ehkä ole aivan itsestäänselvää... Joten valotan hiukan asioiden taustaa.

Miksi maitoa Lidlistä? Luomumaito on siellä edullista 1,09 €/l. Prisman luomumaito 1,39 €/l (1,5 l tölkissä). Samoin UHT-maito, jos sitä käyttää (siis se iskukuumennettu lämpimässä säilyvä maito). Lidlissä 0,89 €/l, Prismassa 1,55 €/l. Eroa siis tulee 0,66 €/l. Ostan tätä maitoa usein varastoon 10 l kerrallaan, ja säästän siis 6,60 € yhdellä kauppareissulla jo siinä. Tämä uht-maito on meillä aina kaapissa varamaitona. Jos tuore maito sattuu loppumaan, niin pari päivää pärjätään hyvin uht:lläkin, eikä tarvitse käydä pelkästään sen takia kaupassa. Huom! Lidlin luomu- ja uht-maidot ovat kylläkin saksalaisia, joten siitä miinusta vaikka edullista onkin. Lidlin tuore maito sentään on kotimaista.

Pampers-vaippoja?! Kallis merkki! Ja eikös kunnon nuukailija käyttäisi kestovaippoja (käytettynä kirpparilta ostettuja tietenkin) ja opettaisi lapsensa kuivaksi jo 8 kk ikäisenä, ettei tarvitsisi kuluttaa rahaa pyykinpesuun! Joo kokeiltu on, ei toiminut meillä :D Erinäisten asumisolosuhteisiin liittyvien seikkojen takia pyykinpesu oli meillä vauva-aikana hankalaa...joten etukäteen ostamani kestovaipat käytettiin ja niiden jäätyä pieneksi siirryttiin paperisiin. Pampers on meillä ollut paras merkki, napero ei niiden takia kitissyt epämukavaa oloa, ja vaatteet on pysyneet kuivana. Laadusta voi joskus vähän maksaakin, ja isossa laatikossa ostettuna ei tarvitse maksaa aivan niin paljon...

Piltti-purkkeja?! Eikös tulisi halvemmaksi valmistaa itse ruokaa edullisesti tuoreista raaka-aineista sesongin kasviksia hyödyntäen! No tottakai - tervetuloa meille kokkamaan sillä aikaa kun minä olen töissä ja kehä1:n ruuhkassa :D Eli kiireisten hetkien pelastus, samoin kuin einekset minulle (pinaattiletut, maksalaatikko, kalapuikot). Nämä kaikki tuotteet kannattaa ostaa Lidlistä, paitsi kalapuikot Prismasta, jossa ne ovat ainakin minun makuun parempia. Ja Piltti/Bona-purkkeja kannattaa myös hamstrata varastoon, hinta reilusti edullisempi. Prismassa tosin huomattavasti parempi valikoima, joten sieltäkin niitä tulee ostettua.

Maustamatonta luomujugurttia ja greippimehua Lidlistä ei löydy, joten ne Prismasta. Tummapaahtoisten kahvien joukossa Rainbow on hinta-laatusuhteeltaan erinomainen, se hankitaan meille rutiininomaisesti Prismasta.

Sämpylät, hedelmät ja kasvikset tarttuivat tällä kertaa mukaan Lidlistä. Hedelmiä tosin olisi ollut hyvillä hinnoilla myös Prismassa. Meillä on kuitenkin edelliseltä viikolta vielä omenoita ja mandariineja, joten yritän välttää ylivarastoa, enkä ostanut sieltä enää mitään. Persimon ei ole halvin hedelmä missään kaupassa, mutta Kaksvuotias on tykästynyt siihen. Pappa tarjosi sitä hänelle jollain kyläilyreissulla, ja nyt Kaksvuotias aina vaatii että otetaan sitä Papan hedelmää! :)

Castello-sinihomejuusto Lidlistä. Samaa tuotetta olisi ollut ketjun omalla merkillä hiukan halvemmalla kilohinnalla. Tässä kohtaa en tiedä mikä mielenhäiriö ohjasi valintaani. Se toinen olisi varmasti ollut ihan yhtä hyvää. Pähkinäsuklaata otin kaksi levyä, 0,52 €/kpl. Tuo vihreä on minusta todella hyvää, eli kalliimmat ei vedä vertoja missään suhteessa. Olen opetellut jakamaan suklaalevyjä pieniin minigrip-tyyppisiin pusseihin, noin 6 palaa / pussi. Kun se on jaettu pieniin annoksiin, niin jotenkin aivot ymmärtävät paremmin, että todella voi ottaa kerralla sen erän, eikä enempää. Suosittelen kokeilemaan, jos suklaalevyt tuppaavat hupenemaan ennätysvauhtia :)

Savusiika, kevyt-jauhelija ja kanasuikaleet kaikki Lidlistä. Kalan osalta pidän rajahintana edelleen 10 €/kg. Siika oli 9,90 €, muut kalat olisivat sillä kertaa olleet hintavampia.

Huom! Tämä ei ole kattava katsaus siitä, mitä meillä viikon kuluessa syödään. Varastossa on ennestään kaikenlaista, kuten perunoita, porkkanoita, vihreitä kasviksia, sipulia, uht-maitoja, tummaa leipää pakkasessa. Mutta näinhän se menee, tässä se mitä meille tarvitsi ostaa tulevaa viikkoa varten.

Terveisin,
Nina

P.S. Tein nämä ostokset viikko sitten, joten nyt voin reflektoida onnistumista. a) kevytmaitoa oli liian vähän, mutta varastossa oli sitä UHT-maitoa, joten riitti hyvin. b) vihreät loppuivat kesken, eli jotain salaattia olisi kuitenkin pitänyt olla. Ei kaali oikein kaikessa aja samaa asiaa. c) Lidlin roma-tomaatit on huonoja! Kahteen ehti tulla nirhauma, joka homehtui, ennen kuin huomasin asiaa, ja menivät siis roskiin. Jatkossa vain kotimaisia irtotomaatteja meille, maksoi mitä maksoi! d) lihaa oli kuitenkin liikaa. Einespäiviä ja ennalta tietämättömiä ulkona syömisiä kertyi muutama. Onneksi siiassa on kuitenkin päiväystä vielä jouluviikolle, joten kaikki ehditään syömään. e) meidän pitäisi syödä enemmän omenoita. Niitä edelliseltä viikolta jäljelle jääneitä on vieläkin... Joten lähdenpä rouskuttamaan omppua, heippa!

Voiko vaatteita järjestämällä säästää rahaa?

Minulla on tapana säästää kuluneita vanhoja vaatteita aivan liikaa. Ei ole kattavaa kokonaiskäsitystä vaatteistani, vaikka ne onkin mielestäni ihan loogisesti järjestetty. Farkut yhdessä pinossa, t-paidat, pitkähihaiset trikoopaidat, neuleet, urheiluvaatteet (heh, niitäkin löytyy :) yöasut ja sukat ja alusvaatteet kaikki omissa pinoissaan tai koreissaan. Paljon niitä tuntuu olevan, mutta kuitenkaan ei useinkaan löydy sopivaa päällepantavaa. Ei ainakaan nopeasti.

Usein aikaa vie se, että otan esiin jonkun kivan vaatekappaleen, ja tajuan, että se onkin hiukan liian kulunut sen päivän rientoihin. Ei kuitenkaan niin kulunut, että heittäisin pois. Mutta liian kulunut kirppismyyntiinkään tai muuhun kierrätykseen. Sopimaton siivousrätiksi. *Huoh* Tätä ajatuspolkua kulkiessani kuluu tovi jos toinenkin. Pahimmillaan monen vaatekappaleen kanssa samana aamuna. Aikaa kuluu, ärsyttävää! Ei ihme, etten ikinä enää ole klo 8:00 mennessä töissä, ja iltapäivästä venyy sitten vastaavasti. Kaksvuotias on ihan liian usein viimeinen lapsi, joka haetaan päiväkodista. Hätä keinot keksii - tämä äiti ratkaisee ongelman järjestämällä sukat ja alushousut!

Säilytän ko. vaatekappaleita muovisissa koreissa. Yksi kumpaakin kategoriaa varten. Tosiaan usein pengon koreja aamulla löytääkseni niitä uudempia ja edustuskelpoisempia kappaleita. Eipä sillä, että niitä kukaan perheen ulkopuolinen katselisi. Itsellä on vaan niin paljon mukavampi olo, kun tuntee olevansa asiallisesti pukeutunut yltä päältä. Sorttasin molemmat kategoriat kahteen pinoon "paremmat" ja "kotirönttöset". Omistin toisen korin nyt kokonaan niille paremmille, ja toisen kotirönttösille. Joku jakaja tosin tarvittiin keskelle koria, jolla voisi erottaa sukat ja alushousut korin eri puolille. Silmääni osui toinen sen päivän järjestelyprojektini - Puolison vanhat Asterixit. Jee miten sopivan kokoinen, sehän on kuin tehty Orthexin monitoimikorin väliseinäksi :)

Tässä kuva projektin lopputuloksesta. Vaatekappaleet peitettynä, en sentään viitsi julkisesti liehutella kalsareitani täällä blogistaniassa. I appreciate your understanding. 

Säästääkö tällä sitten jotain? No, jos haluaa kotona käyttää niitä rönttösiä, uusia vaatteita säästääkseen, niin ainakin niitä rönttösiä sitten löytyy :) Ei tarvitse kotona kuluttaa uusia hyviä vaatteita, jos ei huvita. Ja kun on hyvä käsitys, milloin hyväkuntoisia vaatteita alkaa olla liian vähän, voi lähteä ajoissa liikkelle. Ehtii tähdätä alennusmyynteihin, kiertää kirppareita, tai tutkia verkkokauppojen outleteja. Ja ajatella mitä ylipäätään on ostamassa. Viime tingan paniikkiostoksethan ne tunnetusti tulevat kalliiksi.

Huom! Vaatteilla on kuitenkin myös psykologista merkitystä, josta on hyvä olla tietoinen omalta kohdaltaan. Jos ne kotirönttöset tuntuvat itsestä nuhruisilta ja surkeilta, niin ei silloin ole helppo olla kovin  tehokas ja hyväntuulinen ihminen. Jos oma toimeliaisuus laskee huonolta tuntuvien vaatteiden takia niin roskiin vaan! Ei säästäväisyys saa tarkoittaa elämänlaadun laskua.

Aikaa voi säästää jonkin verran myös. Jos suoriudun sukka- & alushousukorien ansiosta joka aamu vaikkapa 5 sek nopeammin, se tekee vuodessa noin 30 minuuttia. Jos seuraavat 40 vuotta säästän tämän verran aikaa, siitä ehtii kertyä 20 tuntia. Mukavammin senkin ajan voi käyttää, kuin pimeänä talviaamuna penkoen mistä löytyisi ehjä ja siisti sukkapari :) 

Näihin tunnelmiin,
Nina

Kävin shoppailemassa Saiturin Pörssissä

Blogeissa ja youtube-kanavissa näkee jatkuvasti ostosten esittelyjä. Kiinnostaakohan tällaisen nuukailijan ostokset oikeasti ketään? No esittelen kuitenkin :D Kävin lempikaupassani Saiturin Pörssissä. (Minulle ei muuten makseta ko.kauppaketjun mainostamisesta mitään enkä minä tai läheiseni ole siellä töissä tai omistajana)

Saiturin Pörssi on imagoltaan halpakauppa. Samaa tyyliä kuin Tarjoustalot ja muut halpis-sekatavarakaupat. Paitsi että Saiturin Pörssi on minun kokemuksen mukaan oikeasti edullinen. Tarkkoja hintavertailuja tehneenä tohdin näin sanoa. Se on perheyritys, joka nettisivujensa mukaan aidosti palvelee asiakkaita. Itse en juurikaan myyjiä yleensä vaivaa, mutta Puolisoni on sitäkin aktiivisempi. Nyt kun olen vuoden ympäripuhumisen jälkeen saanut hänet käännytettyä saiturinpörssiläiseksi, hän ravaa siellä vähän väliä ja raportoi reissuistaan. Kertomukset ovat aina positiivia :) Henkilökunta on lupauksen mukaisesti asiantuntevaa ja ystävällistä. Myyjät tietävät, missä mitäkin on, ja löytävät nopeasti varastosta lisää, jos hyllyssä on jotain liian vähän. Kauppa saattaa ensi silmäyksellä vaikuttaa kaoottiselta, joten palvelua kannattaa pyytää, jos ei itse jaksa tutkia hyllyjä. 

Tässä nämä minun tämänkertaiset ostokset. Kuitti on valitettavasti ehtinyt jo päätyä roskikseen, mutta osan hinnoista muistan vielä.

Monivitamiineja. Kappalehinta oli muistaakseni alle 10 cnt. Kävin samalla reissulla apteekissa, ja sen muistan, että siellä olisi ollut kalliimpaa. Purkkia ei ole vielä korkattu, joten en voi sanoa mausta tai tehosta mitään, mutta päiväystä riittää 9/2015 saakka.
Vellitutteja. Kaksvuotias juo vielä illalla unimaitoa tai velliä tuttipullosta. (Voi kiesus mikä lasku tulee, jos joudumme tämän takia hampaidenoikomishoitoon myöhemmin :/ Päivällä hän juo kyllä mukista). Hinnasta ei ole enää muistikuvaa.
SodaStream, special edition, josta tulee 18 litraa juomaa, muistaakseni 6,90€. Huomattavasti edullisempi siis kuin normaalikokoinen pullo. Ei kuitenkaan yhtä edullinen kuin esanssitipoilla tehty makuvesi, josta kirjoittelin aikaisemmin.
Nelli-roskapusseja. Tarjouksessa 4 pakettia 2 €. Halpaa, mutta tätä en voi kaikille suositella. Pussit olivat todella hötöjä. Ne eivät kestä tuhtia lastia talousroskaa. Mutta paperikorissa ovat ok. Tai esim. biojäteroskikseen biojätepussin alle suojuspussiksi. Näitä en kuitenkaan aio ostaa uudestaan. (Parhaat roskapussit löytyvät S-kaupoista: paketti, jossa on sininen ja vihreä rulla samassa. Ovat kestäviä ja edullisia. Ja läpikuultaviin pusseihin voi esim. matkalaukkuun pakata kaikenlaista, ja heti näkee mitä missäkin on.)
Maailman ihanimmat pehmosukat. Väri hehkuva pinkki, joka häätää syksyn harmauden pois. Muitakin kirkkaita värejä oli. Materiaali oli jotain ihan käsittämättömän pehmoista. Näitä sukkia ei haluaisi ottaa jalasta pois ollenkaan :) Hinta 1,95 €.
Kumihanskat. Ohuehkot, mutta ovat osoittautuneet kestäviksi. Ohuemmalla hanskalla saa myös hiukan paremman tuntuman siihen, mitä on tekemässä tai käsittelemässä, joten ei paha. Hinta 1,25€.
WC-kukka. Ympäristömerkillä varustettu tuote alle kahdella eurolla. Ihan hyvin puhdistaa. Ainakin paremmin kuin Lidlin vastaavat omat merkit.

Saiturin Pörssien valikoimasta voin vielä nostaa esille muutaman tuoteryhmän, joita ei tällä ostoskierroksella tarttunut mukaan.

Mausteet: isoja kanistereita ja pieniä pusseja. Meidän keittiöstä loppui joku aika sitten meirami. Puoliso kävi lähikaupassa, mutta ei suostunut ostamaan sitä, koska kilohinta oli jotain 150 €. Oltiin ilman. Minä ostin myöhemmin Prismasta, ja olin sillä hetkellä ihan fiiliksissä, kun kilohinta oli "vain" 112 €. Fiilis latistui jonkin verran, kun myöhemmin samalla viikolla huomasin, että Saiturin Pörssissä olisi ollut sitä kilohintaan 32 €. (Kyseessä tosin se iso kanisteri. Pieni pussi olisi ollut muistaakseni jotain 70 €/kg luokkaa.)

Karkit ja herkut: Edullisia tarjouseriä. Usein niissä on viimeiset myyntipäivät lähellä, mutta ei aina. Ja ihan viimeisillä päivillä tai jopa yli menneitä myydään ihan superhalvalla. Joskus oli esim. laatikko 24 kpl Dumle-donitseja 1 € (siis koko laatikko yhdellä eurolla).

Juomat: Puoliso tykkää tummasta oluesta. Sitä on ollut välillä hätkähdyttävän edullisesti, samoin siideriä erilaisia tarjouseriä, ihan kuranttia kamaa. En nyt kerro enempää, ettei blogini joudu huonoon valoon viinaksien mainostamisen johdosta. Ja limsoja, mehuja ja limutiivisteitä on tietysti myös :)

Asusteet: Olen nähnyt vaihtelevia tarjouksia käsineistä, mutta en ole vielä ehtinyt ostamaan. Esim. naisten nahkasormikkaita 2,95€, naisten ja miesten narkarukkasia lämpimällä vuorella alle 10 €, en muista enää tarkkaa hintaa. Lasten sukkia 1 €. Näitä ostin joskus silloin kun Kaksvuotias oli vasta yksvuotias. Olivat ihan samoja sukkia kuin muuallakin, voin suositella.

Miinuspuolena täytyy sanoa, että Saiturin Pörssin myymälöitä on vain Etelä-Suomessa. Ainakin Helsingissä, Vantaalla ja Järvenpäässä. Verkkokauppaa ei ole, mutta nettisivut löytyy www.saiturinporssi.fi ja sitä kautta voi tilata sähköisen esitteen viikottaisista tarjouksista.

Antoisia löytöretkiä!

Terveisin,
Nina

P.S. Teksteissäni en mainosta mitään. Kaikki mielipiteet ovat omiani, tuotteet ja palvelut itse ostettuja tai läheisiltä lahjaksi saatuja ilman maínostarkoitusta. MUTTA. Aion sijoittaa jossain vaiheessa jonkun mainosbannerin tai pari tänne blogiani koristamaan. Jospa hiukan lisätuloja saisi. Käsittääkseni noilla Google Adsense -mainoksilla ei kauheasti pääse rikastumaan, joten työnantajani ei tarvitse pähkähkäillä, olenko lopettamassa päivätyöni blogitulojen turvin. Mutta jos vaikka jonkun kahvipullan tai peräti lounaan työpaikkaravintolassa saisi kustannettua, se olisi mukavaa :)

Nuukailijattaren kirjastosta: Naapurin miljonääri

Päädyin jonkun sattuman kautta lukemaan kirjaa Naapurin miljonääri. Löysin sen verkosta englanninkielisenä (Millionaire Next Door), ja pääsin siis lukemaan ilmaiseksi, ilman edes kirjastossa käymisen vaivaa. Mainiota, mainiota... (ilmaista englanninkielen harjoitusta samalla)

Aihe ei ensi näkemältä ole ollenkaan meikäläisen mukavuusaluetta. Amerikkalaisten miljonäärien elämäntapa!?! Hohhoijaa, luulisi siitä olevan nuukailu kaukana! Tällä olettamuksella olivat lähteneet myös kirjan kirjoittajat liikkeelle. Ja pieleen meni.

Kyseessä on tutkimus, jossa kartoitettiin amerikkalaisten miljonäärien elämäntapaa. Miten he olivat päätyneet miljonääreiksi, ja miten se vaikutti heidän ja läheistensä elämään. Ja mikä tärkeintä, miten voisi päästä tuon "tarunhohtoisen salaseuran" jäseneksi?

Miljonäärejä tarkasteltiin talouksittain tai perhekunnittain, paitsi sinkkuja tietenkin yksittäisinä henkilöinä. Suurin osa heistä oli kuitenkin perheellisiä, useimmiten vähintään keski-ikäisiä ja edelleen naimisissa alkuperäisen ensimmäisen puolisonsa kanssa. Ei siis mitään trendi-liihottelijoita sen puolesta. Tyypillisesti ison varallisuuden kasaamisessa oli ollut kaksi puolta, kuin pelissä. Hyökkäys (offense), jolla tarkoitetaan tulojen hankkimista. Hyvinpalkattu ammatti tai menestyvä yritystoiminta auttaa asiaa. Toinen, ihan yhtä tärkeä osa on puolustus (defence) mikä tässä tarkoittaa, että sisään tulevia tulovirtoja ei päästetä karkaamaan takaisin ulos. Useimmilla perheillä oli arkielämäänsä varten budjetti, jota noudatettiin tarkasti. Yleensä amerikkalaisittain mies oli se isojen tulojen pääasiallinen hankkija, ja nainen kotirouva tai muuten kotiasioista enemmän vastuussa. Näiden miesten tyypillinen vastaus oli, että Kyllä, puolisoni on vielä säästäväisempi kuin minä. Rouvat pitivät tiukkaa talouskuria, ja leikkelivät niitä kuponkeja, mitä Ameriikan mantereella kovasti harrastetaan.

Eli ei vain se mitä itse tienaat ja säästät, vaan se kenen kanssa menet kimppaan/naimisiin, ratkaisee pelin lopputuloksen. Valitettavan usein näkee pareja, jotka eivät ole romanssin huumassa näistä asioista puhuneet. Ja sitten joku joutuu kärsimään :/ Onneksi meillä Puoliso on nuuka, ei me muuten varmaan enää yhdessä oltaisikaan ;) Painotuksissa on kylläkin vielä hiomista, ja välillä keskustellaan onko uusi autolehti tai rannekoru tarpeellinen. Ollaan kylläkin päästy konsensukseen siitä, että nämä huvit kustannetaan meidän nollasummaa lähenevästä tupakka-, baari- ja yötaksibudjetista :D

Merkittävän varallisuuden kasaamiseen yhden sukupolven aikana tarvitaan vielä kolmaskin pala: säästyvän rahan sijoittaminen tuottavasti lisätulojen saamiseksi. Miljonääriperheissä löytyi  kiinnostusta perehtyä sijoittamiseen tai ainakin laadukkaiden sijoitusneuvojien etsimiseen.

Tyypillistä oli laatuun panostaminen pitkällä tähtäimellä. He eivät ostaneet ylihinnoiteltuja, statusta esitteleviä merkkitavaroita, mutta eivät myöskään kaikkein halvinta. Heidän elämänsä puitteet olivat ihan mukavat, ja hankinnoissaan he hakivat tyylikästä, aikaa ja kulutusta kestävää laatua, joka yleensä tulee pitkässä juoksussa edullisimmaksi. Jos joku on lukenut aiemman postaukseni kirjasta Tyylikkään köyhäilyn taito, niin tässä mennään aika lähelle sitä ajatusmaailmaa. Amerikan rikkaat nousukkaat ja Euroopan köyhtyneet aateliset (ja minä ja sinä, joka jaksat tätä postausta näin pitkälle lukea), kaikki yhtä suurta globaalia nuukailuyhteisöä :D 

Kirjoittajilta vielä varoituksen sana vanhemmille: ei kannata elättää aikuisia lapsia. Se vie heiltä yritteliäisyyden ja menestymisen halun. Heistä tulee helposti elättejä, jotka pitävät vanhempiensa rahapussia omana tulonlähteenään vielä keski-iässäkin. Itse asiassa ei kannata lainkaan kertoa lapsilleen olevansa miljonääri. 

Kun vielä elinkaarella mennään eteenpäin, tulee perinnön jättämisen aika. Kirjoittajat tekivät sellaisen huomion, että elinaikanaan miljonäärikerhoon kuuluneet olivat kuollessaan usein lähes varattomia. He olivat siirtäneet omaisuuttaan pikkuhiljaa sukulaisilleen ja muille tahoille, verottomin lahjoin, ja ties millä keinoin. Veroja ei näiden jättiperintöjen johdosta juurikaan maksettu. Enpä tiedä miten tuo onnistuisi Suomessa. Meillähän verottomien lahjojen raja on niin alhainen, ettei sen avulla mitään miljoonaperintöjä siirrellä.

Kirja oli ihan viihdyttävää luettavaa. Ei nyt mitään maailmoja mullistavia uusia asioita, mutta tarjoaa vahvistuksen sille, että nuukailemalla pysytään oikealla tiellä :) Pitäisi vielä keksiä, miten saisi muhkeat tulot ja sijoittaa ne johonkin pankin räjäyttävään juttuun. Sit olis hyvä.

Kirjaston hämystä viikonloppua toivottaa,
Nina

Kuinka keittää perunat lähes ilman sähköä

Olen kuullut parikin vinkkiä perunoiden kypsentämiseen vähemmällä sähköllä. Yksi on se, että laittaa perunat likoamaan kylmään veteen etukäteen muutamaksi tunniksi. Ne kuulemma pehmenevät siinä. Tämä ilmeisesti tepsii parhaiten kuorituille perunoille. Mene ja tiedä. Minusta tämä on liian hidasta ja tehotonta, ainakin yhdistettynä tuohon seuraavaan vinkkiin, joka on ehdoton suosikkini. Mutta kokeilkoon ken lystää, ei mua haittaa... Ja lisään vielä, että olin nuorena likkana viikon verran töissä lounaskahvilassa ja siellä liotettiin perunoita ennen keittämistä. Joten vinkki on peräisin ammattilaistaholta, ja sen myötä varmasti testattu ja toimiva.

Toinen kuulemani niksi on laittaa perunat veteen (kuorineen tai ilman) ja kuumentaa vesi kiehuvaksi. Sitten virta pois, ja päälle pannumyssy, peitto tai mitä tahansa sopivaa fylliä. Sitten vaan odotellaan, että perunat kypsyvät kuumassa vedessä ajan kanssa. Idea siis on, että estetään mahdollisimman tehokkaasti vettä jäähtymästä, ja perunat kypsyvät lämpimässä vedessä.

Ja eikun testaamaan :) Valitsin ns. yleisperunoita, sellaisia edullisia tavallisia marketti-pottuja. Ei  erityisen kiinteäksi tai jauhoiseksi mainostettuja. Yritin valita pienemmän puoleisia, joiden halkaisija on pisimmältä kohdalta noin 7 cm ja "vyötäröltä" noin 5 cm. Kattila lähti hellalle aamulla 9:30 aikaan. Kuumensin veden kunnolla kiehuvaksi. Sitten sammutin virran, ja laitoin kattilan päälle pyyhkeen. Taittelin sen siten, että reunat eivät päässeet koskettamaan kuumaa levyä (saisin säästö-kypsentää perunoita satoja vuosia, että säästäisin tulipalon aiheuttamat kustannukset :O) Reilussa kahdessa tunnissa perunat hautuivat sopivan pehmeiksi.

Olen tyytyväinen testin tulokseen. Tietysti tämä menetelmä vaatii aikaa, joten arki-iltoina töiden jälkeen sitä ei voi käyttää. Mutta silloin kun on aikaa, niin ilman muuta suositeltava tapa. Perunat olivat aivan samanlaisia kuin normaalilla keittämisellä. Sähkön säästöstä en osaa antaa hinta-arviota, eihän siitä varmaankaan paljoa tule, mutta kaikki on kotiinpäin. Ja jälleen kerran nuukailu säästää myös luonnonvaroja. Hyvä mieli, hyviä perunoita ja lisää rahaa. Kyllä mulle kelpaa!

Terkuin,
Nina

P.S. Vielä yksi vinkki tuli mieleen. Silloin kun kypsentää ruokaa uunissa, ei kannata keittää perunoita erikseen hellalla. Perunat voi laittaa esim. laakeaan astiaan, pohjalle vähän vettä, ja uuniin mukaan. Haarukalla voi kokeilla kypsyyttä. Tämä on helpoin tapa minun kuulemistani versioista. Uuniperunat ovat sitten asia erikseen, nams mitä herkkua nekin.

Pyykinpesu - vol. 2

Niin paljon oli mielessä edellisen postauksen tiimoilta... ja kirjoittaessa monta pointtia jäi pois. Tässäpä täydennystä.

Vanhoja tuttuja ohjeita lienevät ne, että kannattaa pestä täysiä koneellisia riittävän alhaisissa lämpötiloissa, eikä laita liikaa pesuaineita. Koneen tuppaaminen liian täyteen tuskin on kuitenkaan viisasta. Pyykit ei puhdistu kunnolla ja konekin rasittuu lingotessaan liian painavaa satsia märkää pyykkiä :/ Kohtuus kaikessa... Kaikki pyykit eivät myöskään puhdistu kunnolla 30-40 asteessa. Olen ruvennut pesemään osaa vaatteista välillä 40 asteessa ja välillä "tehopesuna" 60 asteessa. Se toimii meillä. Omat toimistovaatteeni pesen mahdollisimman kevyellä ohjelmalla ja viileällä vedellä. Nehän eivät yleensä varsinaisesti likaannu, rypistyvät ja pölyyntyvät vain. Ja kun (pitkin hampain) yritän satsata hyvälaatuisiin vaatteisiin hiukan enemmän rahaa, niin haluan todellakin niiden kestävän useita vuosia hyvännäköisinä!

Flunssakaudella pesen kaikki liinavaatteet aina 90 C:ssa. Muulloin 60 C:ssä. Kuulin joskus jostain jutun perheestä, jolla oli taittumaton flunssakierre. Sitten alkoivat pestä pyyhkeensä 90 C vedessä, ja tauti katosi kuin taikaiskusta! Noh, ei se meillä ihan noin ihanteellisesti ole mennyt, mutta ehkä en ole vielä pessyt niitä pyyhkeitä tarpeeksi usein...

Olen kokeillut pesuaineiden vähentämistä ohjeen mukaisesta määrästä, ja ainakin nestemäisen pesuaineen kanssa tuntuu hyvin riittävän kun laittaa pesupalloon puolet suositellusta määrästä. Sitten jos on kunnolla likaista pyykkiä - ruoka-tai ruohotahroja ja sen sellaista - laitan normimäärän pesuainetta ja ehkä jopa hipsun tahranpoistoainettakin. Likaiset laitan yleensä heti pesuvatiin veteen likoamaan, ja märkänä pesukoneeseen, sitten kun tulee sopiva erä muuta pyykkiä. Liotusveteen voi lorauttaa etikkaa, jos ko. vaate joutuu olemaan liossa useamman päivän. Ei ilmaannu hometta tai muita outoja ilmentymiä...

Huuhteluaineita en ole käyttänyt sitten opiskeluaikojen. Enkä ole kaivannut mitään...

Vielä tuosta pyykinpesun vuorokausiaikataulusta... Pyykkään ja ripustan siis illalla, ja lataan koneen aamulla ja käynnistän iltapäivällä. Koneen täyttäminen vasta aamulla johtuu siitä, että illalla haluan jättää koneen luukun auki, jolloin rumpu yön aikana kuivuu ja tuulettuu. Toivoakseni se lisää koneen käyttövuosia.

Kenellä käytössä ilmainen pyykkitupa, se onnestaan nauttikoon! Minulla on sellainen pariin otteeseen ollut käytössä, ja tykkäsin! Se sopii varsinkin pieneen huusholliin. Tiedän myös isompia talouksia, joissa liinavaatteet pestään pyykkituvassa, ja omat vaatteet kotikoneessa. Mikä kombinaatio itse kullekin sopiikaan :) Tässäkin yhteydessä kuitenkin varoittaisin joutumasta liikaa ilmaisen kuivurin lumoihin! Kuivuri syö vaatteiden kuituja ja ohentaa kangasta jokaisella käyttökerralla. Ja kyllähän se sähkölasku kuitenkin tulee taloyhtiölle ja sitä kautta vaikuttaa vuokriin ja vastikkeisiin omalta pieneltä osaltaan...

Näin siis meillä, ja huom! tämä on kaikki kokemusperäistä karvalakki-tietoa. En ole kemisti enkä edes Marttaliiton jäsen. ;)

Terveisin,
Nina

Ajansäästöä arjessa - pyykinpesu

Heippa! Täällä ollaan edelleen, vaikkei postauksia ole viime viikoilta kertynyt. Arki on alkanut, illat pimenevät ja naama harmaantuu. Onneksi arjen pyörittämisen haasteet tuovat mielekästä aivojumppaa, joten ei aivan dementoitumaan heti pääse.


Olen kehittänyt mielestäni toimivan systeemin pyykin hoitamiseen. Kuvio alkaa heti aamusta. Siinäkin aikapaineessa ehdin vilkaista pyykkikorit läpi. Lajittelen koneeseen sopivan satsin tekstiilejä, laitan pesupalloon ainetta ja pallon pyykkien päälle koneeseen. Luukku jää auki päivän ajaksi, jottei sisältö vallan ala homehtua siellä. Sitten iltapäivästä kotiuduttua, heti kun on kuoriuduttu päällysvaatteista, menen pyykkikoneelle, laitan luukun kiinni, vesihanan auki ja ohjelman päälle. Sitten jossain vaiheessa iltaa ohjelma valmistuu ja kunhan kerkiän, ripustan pyykit narulle. Minusta tämä prosessi pyörii suvereenisti erittäin vähällä vaivalla. Meille ei koskaan kerry stressaavia pyykkivuoria. Meillä tosin kertyy pyykkiä suunnilleen juuri tuota vauhtia. Eri kokoisessa huushollissa tai isommalla tai pienemmällä koneella operoidessa tahti voi tietenkin olla jotain ihan muuta...


Kone per päivä pesemisessä on sekin etu, että sen määrän saa hyvin ripustettua tavalliselle pienelle pyykkitelineelle. Se ehtii sopivasti kuivua vuorokaudessa, jolloin seuraava erä tulee kuivumaan. Meillä on siis joka ilta telineellinen kosteaa pyykkiä. Telineen voi kätevästi siirtää siihen huoneeseen, jossa on kuivin ilma. Me emme tarvitse erillistä ilmankostutinta, sillä tämä pyykkiteline ajaa saman asian. Jos ilma on kovin kuiva, laitan pyykille kevyemmän linkouksen, jolloin se jää märemmäksi ja kostuttaa ilmaa tehokkaammin :) Kaksvuotiaalla on nyt päiväkodin alettua ollut jo pari flunssaa yskän ja tukkoisen nenän kera. Joten varsinkin hänen huoneessaan on käyttöä pyykkiteline-ilmankostutin-yhdistelmälle.




Sanomattakin lienee selvää, että meillä ei ole kuivuria. Ei oo, ei tuu, eikä tilata! Selkäpiitäni karmii ajatellakaan siihen liittyvää laiteinvestointia, sähkölaskua sekä vaatteiden kulumiseen liittyviä piilokuluja... Ja niin epäekologistakin vielä *paheksuvaa ilmeilyä ja mutinaa*




Hyvää arkea toivottaen,
Nina

Muutoksia elämässä ja blogissa

Hei taas! Elämäämme ravisuttaa MUUTOS. Palaan hoitovapaalta takaisin työelämän harmaisiin. Kaksvuotias menee päiväkotiin. Ollaan käyty jo harjoittelemassa, minä siis olin jo muutaman päivän etukäteen töissä kurkistelemassa mitä sinne nykyään kuuluu, ja Kaksvuotias kokeili päiväkotielämää isänsä opastuksella.

Anyways, blogin päivitystahti saattaa olla jatkossa entistä verkkaisempi. Katsotaan miten tämä arki alkaa rullaamaan ja aika riittää. Aiheet saattavat liittyä myös nuukailumahdollisuuksiin työelämässä. Siinä onkin aihetta kerrakseen! Kävin yhtenä päivänä työkavereiden kanssa lounaalla oikein kivassa ravintolassa. Joo vehreä maisema isoista ikkunoista, tyylikäs interiööri ja ruokakin oli oikein ihanaa, mutta hinta 9,90 € oli minulle kauhistus! Noh, yrityskohtaisella alennuksella se on "vain" 9,00 €. Lounasseteleillä hinta laskee vielä siitäkin. Oi miten ihanaa! No joo, myönnetään, on se oikeasti mukavaa kotiäitivuosien jälkeen syödä ravintolassa - ruokaa, jota ei tarvitse itse tehdä - ilman, että kukaan roikkuu minussa :D Saatan kuitenkin kirjoittaa muutaman postauksen edullisesta ja maukkaasta eväsruokailusta...

Lisäksi olen laajentanut nuukailun käsitettä omassa ajatusmaailmassani. Nyt se koskee rahan lisäksi myös aikaa. Joten jos keksin tai kuulen muilta lupaavia ajansäästökeinoja, testaan aivan varmasti niitäkin. Säästyvän ajanhan voi sitten käyttää vaikkapa leipomiseen. Itsetehty vierasvara pakkasessa säästää pitkän pennin vuosien varrella!!

Terveisin,
Nina

Kirpputorilla - myyntiä ja shoppailua

Rakastan kirpputoreja! Elokuussa tulin käyneeksi Vantaan Lanttilassa. Se on siis Vantaan Porttipuistossa, ihan Ikean nurkalla. Totesin paikan siistiksi ja myytävän tavaran pääosin laadukkaaksi. Hyllyillä on uutta ja uuden näköistä tavaraa, ei mitään nuhjuisia ummehtuneita röykkiöitä. Hinnoittelu oli mitä oli, osittain kalliimman puoleista, osittain kohtuullista. Se nyt on ymmärrettävää, kun jokainen myyjä hinnoittelee tavaransa itse.

Lanttilalla oli elokuussa tarjous: kaksi viikkoa yhden hinnalla. Pöytävuokra on mielestäni suolaisen puoleinen, 39 €/vko + 5 % provisio bruttomyynnistä, joten yhdelle viikolle tuo olisi minusta liian kallis. Mutta kaksi viikkoa... päätin kokeilla...

Tavaraa viedessä ilahdutti rakennuksen kellarissa oleva parkkihalli... paitsi, että ensimmäisten ihastuksen huokausten haihduttua ilmaan, huomasin hissin olevan rikki, aargh... Onneksi oli kaksvuotiaan ja kaikkien tavaroiden lisäksi mukana myös toimelias ystävätär, joka auttoi roudaamisessa. Lapsonen kiikkerissä matkarattaissa sekä myytävät tavarat paffeloodissa ja vaatteet irtohenkareissa, olisi ollut melko epämiellyttävää kantaa yksin kapeita portaita pitkin ylempiin kerroksiin. Hmph. Lisäksi pöytä oli pölyinen, vaikka nettisivuillaan kehuvat pölyä poistavaa ilmanpuhdistussysteemiään. Joten jos menet, ota mukaan kantoapua sekä siivousvälineet!

Näistä huolimatta kirppu-kokemus oli positiivinen. Myynti kävi vilkkaasti. Meille kun ei luxus-roinaa harkitsemattomasti ostella, niin ylimääräinen myytäväksi päätyvä tavara on enemmänkin "roinaa" kuin aarteita. Lisäksi mökkireissujen ja kesäflunssan vuoksi en päässyt juuri ollenkaan järjestämään pöytää ja viemään lisää tavaraa. Ja silti myynti oli reilusti yli satasen! Myymättä jääneitä tavaroita varten oli siellä myös UFF keräyslaatikot, joihin sai lahjoittaa kaiken, mitä ei kotiinsa halunnut enää viedä. Hyödynsin ilolla :)

Kokemuksesta innostuneena olen jo kerännyt pari uutta pahvilootaa täyteen myyntitavaraa. Lisää kertyy koko ajan. Pöytiin mahtuu yllättävän paljon, joten aivan parin muovikassillisen kanssa sinne ei kannata mennä. Veikkaisin, että noin 10 muovikassillista on sopiva määrä tavaraa kerralla pöytään, jos nyt tavallista ruokakaupan muovikassia voi käyttää mittayksikkönä :D Vaatteita varten on puoli rekkiä / myyntipaikka. Noin 15 kpl lienee hyvä määrä. Jos vaatteita on liian vähän, toinen myyjä valtaa tilasi. Jos rekki on pursuilevan täynnä, kukaan ei jaksa tulla tutkimaan sitä.  

Tykkään kirpputoreista myös shoppailijana ;) Kun istuskelin yllä mainitun toimeliaan ystävättäreni kanssa kahvilassa, silmiimme pisti telineet, joissa oli postikortteja (uusia) hintaan 2,90 € / 10 kpl. Niitä näytti olevan varsin monipuolisesti, eri aiheisiin ja tyyleihin. Kaksvuotiaan nautittua eväänsä ja juotua maitonsa, menimme tutkimaan kortteja lähemmin. Molemmille löytyi sopivia, joten ostimme kimpassa yhteensä sen 10 kpl. Tässä kuva minun kuudesta kortista. Jokaiselle on käyttökohde mielessä, kaksi jo annettukin :) (Tarkoitus oli Kaksvuotiaan kanssa piirtää kortit, mutta kun ei ole takuita, haluaako hän aina piirtää vai onko kivempaa kokeilla miten kauas minkäkin väriset ja pituiset liidunpalat lentää, huh! Askartelun jättäminen viimetinkaan on riskipeliä...)

Tässä kortit:

Terveisin,
Nina

Vastaleivotun rieskan tuoksu leijailee täyttäen huoneen

Moneen kertaan on luettu nuukailuvinkit perunamuusin jämien uusiokäyttöön, ja niin Marttojen kuin vaikka minkä tahojen vinkeissä on aina se rieskojen leipominen. Niissä ohjeissa on useimmiten ihan valtava määrä sitä muusia. Ei meiltä jää aterialta tähteeksi koskaan kokonaista litraa muusia, tai edes puolta. Luulisi, että täytyy olla todella iso perhe, että niin paljon jää, paitsi tietysti jos tarkoituksella tekee ylimääräistä. Mutta kolmen hengen perheessä on kyllä ateriasuunnittelu ihan pielessä, jos niin paljon tulee ylimäärää.

Nyt meiltä kuitenkin jäi perunamuusia lähes 3 dl. Siitä määrästä pystyy ehkä jo jotain leipomaan? Löysin erittäin yksinkertaisen ohjeen:

4 dl perunamuusia
1 muna
1 tl suolaa
4 dl jauhoja

Tästä muokkasin itselleni sopivamman version: muuten sama, paitsi muusia ja jauhoja vain 3 dl. Laitoin puolet vehnä- ja puolet sämpyläjauhoa. Taikinasta tuli rutikuivaa, joten lisäsin vielä 0,5 dl vettä. Ainekset sekoitetaan keskenään, ja muotoillaan litteitä rieskoja pellille. Pistellään. Paistetaan 250 C uunin keskitasolla noin 15 min.

Tämä oli todella helppoa ja nopeaa. Taikinan sekoitus ja rieskojen muotoilu onnistuu kapustojen avulla, jos ei halua sotkea käsiään taikinaan. Ja olivat hyviä! Uskoisin, että kaksikin desiä muusia saattaisi riittää. Tällä määrällä tuli ihan hyvin pellillinen.

Taidanpa ottaa vielä yhden ;)













Terveisin,
Nina

P.S. Olen reilun viikon päästä palailemassa työelämään.. Kaksvuotias aloittaa päiväkodin... Juoksentelen oravanpyörässä... Yritän silti jatkaa blogin kirjoittamista, koska tämä on kivaa ja lukijoitakin näyttää käyvän :)

Pähkinäsuklaan ystäville

Pähkinät maistuvat hyvälle ja ovat terveellisiä. Ja maksavat paljon. Muuta kuin maapähkinöitä ei taida saada alle 15 € / kg. Mutta kuinka ollakaan, kun pähkinöitä piilotetaan suklaalevyn sisään, ei se enää olekaan niin kallista. Mikähän vitsi siinäkin on?

Meidän L-kaupassa myydään 100 g hasselpähkinäsuklaalevyä hintaan 0,55 €. Varsin kilpailukykyinen hinta: kilohinnaksi tulee 5,50 €. Suklaalevyjä on useita eri variaatioita ja hinta sama, oli mukana pähkinöitä tai ei. Levyssä on 12 % pähkinää.

No niin, olen täten saanut aikaiseksi mielestäni aukottomat loogis-taloudelliset perusteet ostaa pähkinäsuklaata :) Jos sinun kotitaloudestasi löytyy niuho-nuukaileva puoliso, joka ei ymmärrä suklaaostoksia, suosittelen kokeilemaan tätä. Ja jos joku on laillani ottanut kahviherkuksi sokeripalat, niin jossain vaiheessa se raja niidenkin kanssa tulee vastaan. Pari kolme pakettia Sirkkua ja Pulmua... joo suklaata kiitos välillä! Tai siis niitä pähkinöitä, terveyssyistä tietenkin ;)

Lähdenkin tästä kauppaan, moooi!

Terveisin,
Nina

P.S. Selvyyden ja perhesovun vuoksi: Puolisoni ei ole niuho-nuukailija, vaan normaali (?) kuten minä. Suklaaostokset tehdään sovussa, mutta joskus voi tulla kommenttia siitä, että levy katoaa hänen mielestään vähän turhan nopeasti.

Ilmaista tekemistä Stadissa: taidegalleriat

Kuinkahan moni tänäkin kesänä tuskailee museoiden hintoja ja ryysistä Helsingissä? Monet paikallisetkin kun menevät mielellään perheensä, siippansa tai ystäviensä kanssa katsomaan jotain kulturellia ja sivistävää lomallaan. Ulkopaikkakuntalaisille se lienee itsestäänselvyys. Ja mitä tulee ekana mieleen? Ateneum. Tokana? Kiasma. Kolmantena? Ei mitään, täytyy googlata, ja sitten löytyy Espoosta joku Emma. Arvostan kyllä noita kaikkia, mutta kun olis täällä muutakin (ja nyt en tarkoita Suomenlinnaa).

Virkistävä vaihtoehto löytyy Helsingin keskusta-alueelta, nimittäin taidegalleriat. Niissä näyttelyt vaihtuvat, ja nykyään netistä näkee hiukan jo etukäteen, missä minkäkin näköisiä kuvituksia olisi esillä. Ei tarvitse ihan sokkona mennä katsomaan kokeellista videoperformanssia, jos ei se ole oma juttu. Tai lapset on liian pieniä ymmärtämään sellaisen vivahteita tai mitä ne nyt on.

Yksi tällainen hyvä kohde sattui meidän tiellemme Kalevankadulla: Galleria Duetto. Satuttiin olemaan Vaari, minä ja Kaksvuotias -kokoonpanolla liikkeellä. Kyseisessä galleriassa on lintuaiheinen näyttely. Kahden taiteilijan (Eeva Pesonen ja Metta Savolainen) akvarelleja, piirroksia, ja ehkä siinä oli jotain muutakin tekniikkaa käytetty, en nyt muista niin tarkkaan. Anyways, tämä näyttely oli kivaa katsottavaa. Helposti lähestyttävä, lintu- ja kasviaiheita, joitain ornamentteja. Kevyitä kesäisiä värejä. Ei kuitenkaan niin kiiltokuvamaista, että aikuista katsojaa olisi alkanut kyllästyttää. Kuvien symboliikka ja unenomainen mystiikka tarjoavat jotain, mikä jäi askarruttamaan ajatuksia vielä jälkeenpäinkin.

Suosittelen lämpimästi nyt ensisijaisesti tätä näyttelyä mutta samalla myös kaikkia muitakin Helsingin taidegallerioita. Kävijöitä ei yleensä ole tungokseksi asti. Paikalla on aina joko galleristi itse tai muu asiantuntija kertomaan kiinnostuneille näyttelystä - ilman aikavarausta. Löytäkäämme nämä kätketyt helmet!

Terveisin,
Nina

P.S. Jos joku tietää muita hyviä näyttelyitä, pois lukien isot museot, niin kuulisin mielelläni vinkkejä :)

Voiko Helsingin yöelämässä olla säästäväinen?

Olen tätä nykyä varsinainen kotihiiri. Kerran kesässä on kuitenkin kiva käydä katsastamassa mitä kuuluu Helsingin terasseille. Tämä retki osui viime viikonlopulle. Nuukailu oli mielessä, mutta ei ihan siinä määrin kuin olin alun perin ajatellut. Paljon jäi siis toteutettavaa seuraavallekin retkelle. Tässä näitä muistiinpanoja kuitenkin, sekä toteutuneita että vasta jälkikäteen huomattuja / muistettuja.

Kallista on kaikkialla, joten ruokapaikkaa kannattaa miettiä etukäteen. Hyvää kohtuuhintaista meksikolaistyylistä ruokaa saa esim. Iguanassa, jonka terassilla oli myös mukavan varjoisaa. Piknikeistä taisin mainita jo jossain aikaisemmassa kirjoituksessa. Sen näkyvät muutkin hyväksi havainneen... Espan nurmikoilla oli paljon väkeä, eivätkä kaikki suinkaan olleet vain juomia ja jäätelöä nauttimassa. Vieressämme istui joukko erittäin tyylikkäästi pukeutuneita nuoria naisia, joille pari miestä oli kattanut edustavan piknikin servetteineen, viineineen, pöytäliinoineen päivineen. Tuon idean kopioin takuulla joskus :) Espan varrelle on myös ilmaantunut Siwa, josta voi hakea purtavaa ja juomaa, jos piknikki pistetään pystyyn ex tempore. Ei se ihan edullisin kauppa ollut, mutta ravintolahintoja halvempi kuitenkin.

Illaksi suuntasimme Raffaello-kombinaattiin, mihinkäs muualle tämän ikäinen enää Helsingissä osaisi mennä... Onneksi kaverini tiesi paikan ottaneen käyttöön 5 € sisäänpääsymaksun klo 21 alkaen. Joten olimme sopivasti ennen maksun alkua paikalla :p

Juomat ovat hinnoissaan ja lasillinen aikalailla mitä tahansa maksaa vähintään 6 €. Joten jos olisi viisas ja kävisi aina ostojuoman juotuaan täyttämässä lasin vedellä, säästäisi pitkän pennin. Ja päänsäryn, *huoks* Jos siis nauttisin illan aikana vaikkapa kuusi juomaa... ostaisin kolme ja hakisin joka lasin jälkeen vettä, eli kuluttaisin kolme maksullista juomaa ja kolme lasia vettä, niin kylläpä lompakko laulaisi kaunista kiitosta :)

Tämän nuukailijatar väsähti hiukan puolen yön jälkeen. Ehdin sopivasti bussiin, joka lähti ennen kahta. Pääsin siten normaalilla matkakortin maksulla, ilman yötaksaa (en kulje kausilipulla, jolla käsittääkseni pääsisi ilman lisämaksua läpi yön). Pieni säästö siinäkin...joka tosin nollautui hodari-ostoksen vuoksi. Tämä jäi vielä askarruttamaan. Mikä olisi edullisempi vaihtoehto aamuyön suolaisen nälkään? Jotain pienikokoista ja säilyvää, joka kulkisi mukana käsilaukussa... ei tarvitsisi olla mitään ihmeellistä eikä edes terveellistä, kunhan saisi sillä torpedoitua älyttömät makkaraperuna-, lihapiirakka-nakilla-, yms. ostohalut. Mietintään tämä...

Yhteenveto säästömahdollisuuksista:
Savukkeita ja tulitikut kaupasta, ei ravintolasta: säästöä n. 2,50 €
Yksi siideri kaupasta, ei ravintolasta: n. 3,50 €
Ravintolaan ennen sisäänpääsymaksu-aikaa: 5 €
Kolme lasia vettä ostojuoman sijasta: 6 € x 3 = 18 €
Hot dogin tilalle jotain muuta: n. 3 €
Bussilla kotiin ennen yötaksan alkua: n. 3 €
Yhteensä säästöä noin: 35 €

Noin paljon! Helsingin yössä voi todellakin olla säästäväinen, ilman että tunnelmasta tarvitsee tinkiä. Noh, eniten säästyisi jos ei menisi ollenkaan... mutta saa kai sitä nuukakin joskus irrotella :D

Terveisin,
Nina

Nuuka-Ninan erehdys

Mitä se nuukailu oikein tarkoittaa? Siitä tuntuu olevan eriäviä käsityksiä varsin runsaasti. Tämä pohdinta lähti päässäni liikkeelle Violacean kirjoituksesta koskien pihiyden olemusta. Minulle nuukailu merkitsee säästäväisyyttä, mielellään vähän yllätyksellisissäkin paikoissa. Se tarkoittaa tutkimusmatkailua omaan elämäntapaan. Piilokulujen löytämistä ja karsimista. En ole onneksi niin köyhä, että kaikki tämä olisi pakollista. Mutta ei siitä haittaakaan ole, nimim. Kotinhoidontuella vielä muutaman kuukauden...

Elämänilosta en halua tinkiä. En halua saada sosiaalista leimaa omituisesta ulkoasusta, hoitamattomasta pihasta ja ruosteisesta autosta. En halua viedä kummilapsille tuliaisiksi viimeisen myyntipäivän ohittaneita suklaapatukoita. Haluan matkustella, asua mukavasti ja pukeutua tilanteisiin sopivasti. Terveydestä ja turvallisuudesta ei tingitä. Kaiken edellä mainitun haluan saada aikaan kustannustehokkaasti. Minusta nuukailu on loppuviimetteeksi ihan turha sana. Sehän tarkoittaa järkevää elämää :)

Onnistunko aina? No en todellakaan. Ostin vajaa vuosi sitten älypuhelimen. Nokia oli silloin vielä suomalainen, ja oli juuri tuonut markkinoille edullisen mallinsa Lumia 520:n. Ostin sen, ja alkukankeuden jälkeen olen ollut jotakuinkin tyytyväinen. (Tässä blogissa olevat muutamat kuvat on muuten muistaakseni kuvattu sen kameralla.) Olin jo silloin nuuka, vaikka blogi oli vasta utuinen tulevaisuudessa siintävä haave. Niinpä en ostanut puhelimelle mitään suojakuorta enkä kalvoa näytön päälle. Olin sitä mieltä, että koska en yleensä ole ns. tumpelo, niin eihän minulle voi sattua mitään niin alkeellista, että puhelin menisi särki. Virhe, virhe, virhe...

Yhtenä keväisenä iltana makoilin sohvalla, viltti päälläni ja Lumia viltin päällä. Puoliso tuli jotain asiaa toimittamaan, ja nousin istumaan. En yhtään muistanut massuni päälle asettelemaani puhelinta. Se putosi lattialle, ja juuri siihen kohtaan oli jäänyt pieni metallinen koristelyhty, jota Kaksvuotias oli tutkinut. Se oli lattialla siten, että terävä kulma oli pystyssä. Ja siihenhän se luuri tietysti osui, lasi edellä kuinkas muuten :/ Kaksi isoa halkeamaa ja nurkka pieninä murusina, aargh! Suojakalvo olisi saattanut estää tämän.

Ostin sitten myöhemmin suojakalvon ja asettelin sen paikoilleen. Se estää niitä nurkan murusia irtoamasta kokonaan. Halkeamat näkyvät näytössä kahtena raitana, onneksi sentään aika reunassa molemmat. Työhönpaluu on koittamassa lähikuukausina, ja työsuhdepuhelin pitäisi tulla taas käyttöön, joten tässä vaiheessa en viitsi ostaa enää uutta. Summa summarum: alussa yritin säästää kympin, jonka jouduin myöhemmin käyttämään kuitenkin, ja puhelin on silti rikki.

Potuttaa, mutta toivottavasti teillä menee paremmin!

Terveisin,
Nina

P.S. Joku voisi kysellä kotivakuutuksen perään. Meillä on omavastuu juuri sen verran korkea, ettei se korvaa tätä.

Nuukailijattaren kirjastosta: Tyylikkään köyhäilyn taito

Luin kirjan nimeltä Tyylikkään köyhäilyn taito, kirjottanut Alexander von Schönburg. Kirjailija on saksalainen kreivi, jonka suku on mitä hienointa ja vanhinta, mutta hienous ei merkitse rikkautta. Kreivi menetti hyvin palkatun työnsä ja siitä alkoi taloudellinen alamäki. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa tyylin alamäkeä! Laatu ja hienostus on mahdollista säilyttää elämässään myös ilman suureellista kulutusjuhlaa. Minusta tässä ollaan nuukailun parhaassa ytimessä: elämänilosta, tyylistä eikä paljon mistään muustakaan tarvitse tinkiä vain siksi, että haluaa säästää rahaa. Kunhan vain todellisen puutteen ja kurjuuden yläpuolella pysyy, on mahdollista saada kaikki rusinat pullasta :)

Kirja kattaa useita elämänalueita. Kreivi antaa vinkkejä liittyen tyylikkääseen pukeutumiseen, ruokailuun, seuraelämään, liikuntaan, lastenkasvatukseen, autoiluun/autottomuuteen ynnä muuhun. Kirjan alussa hän kertoo miten sosiaalinen alamäki voi hoitua tyylikkäästi niin erilaisten yksilöiden kuin yhteisöjenkin osalta. Kaikki esimerkit eivät tosin minulle avautuneet. Helmut Berger -nimisen näyttelijän alamäen kuvaus oli minusta ihan oikeasti alamäkeä. Mitä tyylikästä on siinä, että menestyjä menettää kaiken, vajoaa deekikselle ja muuttaa myöhäisessä keski-iässä äitinsä nurkkiin asumaan. Anteeksi junttiuteni, mutta ei avaudu, ei. Pisan kaupungin kuvaus sen sijaan oli kiinnostava: mahtikaupungista pieneksi eliittiyhteisöksi.

Pukeutumiseen kreivi suhtautuu rennon yliolkaisesti, antaen kuitenkin muutaman hyvän vinkin. Hän kertoo pari second hand -paikkaa, joista Euroopan aateliset käyvät ostamassa muotiluomuksia. Hän antaa käytännöllisen vinkin niille, jotka haluavat antaa varakkaan vaikutelman: kannattaa pukea ylleen yksi kallis vaate tai asuste. Loput voivat olla ihan tavallisia, jopa "halpiksia", ja kuitenkin tuo yksi kappale luo loistetta koko asukokonaisuudelle, ja vaikuttaa siltä kuin olisi kokonaisuudessaan hienosti ja kalliisti pukeutunut. (Minusta tosin kalleus ja hienous eivät ole synonyymejä.)

Hän kertoo eräästä köyhtyneestä aatelisherrasta, jolla ei enää ollut varaa palvelijaan. Niinpä herra kuvitteli itsensä omaksi palvelijakseen ja siivosi sen voimalla. Saisikohan tästä siivousintoa itsellekin... sitä ei ole viime aikoina juuri näkynyt...

Autottomuus on kirjoittajan valinta. Kaupungissa asuvalle se on mahdollista, vaikka olisi perhettäkin. Koska hänellä ei ole varaa haluamaansa riittävän tyylikkääseen autoon (joka olisi Aston Martin), hän ei halua mitään autoa :)

Ulkona syöminen on kreivin mielestä turhaa. On paljon tyylikkäämpää ja myös hauskempaa kutsua ystäviä kotiin viettämään iltaa. Ruuhka-Suomessa asuvana keksin minäkin plussia tähän kohtaan. Kaikkien ei tarvitse matkustaa vaivalloisesti ja ehkä kalliistikin (taksilla) keskustaan ja takaisin tärskyille. Yksi voi olla kotona ja toinen/muut tulevat sinne. Matkustamisen vaivaa säästyy. Kustannuksia voi säästää siinäkin kohtaa, jos joku viiniä maistellut haluaa jäädä sohvalle yöpymään, eikä tarvitse mennä kalliisti taksilla kotiin, tai majoittua hotellissa. Noh, minulla on keski-ikäisen perheellisen koti-ihmisen näkökulma tähän asiaan. Nuoret luonnollisesti haluavat suunnata "ihmisten ilmoille" enemmän ;) Heille voinee suositella piknikkejä.

Matkusteluun kreivi suhtautuu nuivasti, ja pitää sitä turhana. No joo, hän on itse syntynyt Mogadishussa ja sen jälkeen asunut lapsuuden perheensä mukana useissa eri maissa. Niin eihän silloin enää ole niin avartavaa matkustaa katsomaan eri maita ja kulttuureja. Kyllä minun kaltaiselleni kantasuomalaiselle on virkistävää ja elämyksellistä käydä katsomassa muun maailman menoa. Tässä kohtaa kreivi on ehkä vähän omituisella tavalla elitistinen.

Kaiken kaikkiaan hyvä kirja. Viihdyttävää ja kevyttä lukemista, kuvausta Euroopan aateliston elämäntavasta ja tapahtumista, sekä lukuisia ihan oikeasti käyttökelpoisia vinkkejä edulliseen tyylikkääseen elämään. Perusviesti on myös ekologisesti kannatettava: ei kannata ostaa kasapäin roskaa, vaan laadukasta ja tarpeeseen. 

Kiitos, että jaksoit lukea loppuun asti! :)

Terveisin kirjaston hämärästä,
Nina

Avocadopasta edullisemmin

Monista hienoista ja trendikkäistä ruokalajeista pystyy tekemään edullisempia versioita. Avocadopasta oli muutama vuosi sitten iso hitti. Meillä se on jäänyt ruokalistalle satunnaisesti nautittavaksi, sillä se on hyvää ja suht helppotekoista. Pääraaka-aineena on tuore avocado, joten spagetti on ainoa ainesosa, joka tarvitsee kypsentää. Tämän ruokalajin ainoa miinus on melko kallis ostoslista. Lime, tuore chili ja parmesan- ja pecorino-juustoraasteet eivät ole halvinta herkkua.

Tässä resepti, jonka bongasin aikoinaan jostain blogista, sekä vieressä nuukat korvaavat ainesosat.

1 avocado
1 pieni valkosipulin kynsi
1/2 chili (siemenet poistettuna) / Nuukailija: 1/4 punainen paprika
1/4 dl oliiviöljyä
1/2 limetin mehu / Nuukailija: 1/3 sitruunan mehu
kourallinen lehtipersiljaa
kourallinen basilikaa
1/2 dl pecorinoa / Nuukailija: 1/2 dl parmesania tai emmentalia
1/2 dl parmesania
suolaa
mustapippuria

200-250 g spagettia

1. Keitä pasta al dente. Mausta keitinvesi suolalla. 2. Pilko avocado, valkosipuli, chili/paprika ja yrtit kulhoon. Valkosipuli todella pieneksi. Lisää juustoraasteet, suola ja pippuri. Lisää öljy ja lime-/sitruunamehu. Sekoita ja tarkista suolaisuus. 3. Sekoita kaikki kunnolla sekaisin.

Meidän marketeissa myydään niin neutraalin makuista tuoretta chiliä, ettei maku pahemmin eroa tavallisesta paprikasta. Hinta kyllä eroaa sitäkin enemmän... Limen ja sitruunan maussa en ole koskaan todennut mitään eroa. No, en ole "true connoisseur", mutta kuinka moni on?? Samoin pecorino ja parmesan maistuvat minun suussani suht koht samalta. Yksi parmesan-pussi riittää hyvin koko annokseen. Jos ostaa noita molempia, se maksaa paljon, ja kumpaakin jää yli. Kannattaa siis ostaa vain jompaa kumpaa, kumpi sitten sattuu olemaan edullisempaa. Voi myös kokeilla korvata molemmat tai jomman kumman niistä emmental-raasteella. Tällöin kyllä jo maku muuttuu, muttei se välttämättä ole paha sekään :) Tarvittaessa valkosipulin voi jättää pois ja mikä tahansa muukin pasta käy.

Siitä on sen verran aikaa, kun tein tätä viimeksi, että en enää muista raaka-aineiden hintoja. Niinpä säästölaskelmia ei tällä kertaa ole. Sen vaan muistan, että kalliiksi se tuolla alkuperäisohjeella tuli!

Tämä on mainio ruokalaji kesähelteillä, sillä kuten alussa totesin, ainoa kypsennystä vaativa raaka-aine on se spagetti. Eli keittiössä ei tarvitse huhkia kuuman hellan äärellä, eikä asunto lämpene liikaa. Muulloin meillä käytetään terveellisempää täysjyväspagettia, mutta kesällä ostan pikaspagettia ihan vaan tuon kämpän lämpenemisen minimoimiseksi. 

Terveisin,
Nina

Äärimmäisen säästäväinen kahvihetki

Sokeristen herkkujen lisäksi minulla on toinen addiktio: kahvi. Olen ansiokkaasti vieroittautunut kahviloista, mikä on tässä aihepiirissä ehdottomasti Number One -säästötoimenpide. Mutta olisiko vielä muuta tehtävissä? Äärimmäinen nuukailija viilaa sentin kymmenesosatkin, jos vaan keinot annetaan käyttöön. Mietitäänpäs sitten niitä keinoja minulle :D

Olen lukenut hassahteista vanhuksista, jotka pesevät kahvin suodatinpussitkin ja käyttävät niitä moneen kertaan. Onko se sitten niin hölmöä? Kokeilin, ja onnistuin parhaimmillaan käyttämään yhden suodatinpussin neljä kertaa. Eli se kesti kolme varovaista tyhjennystä ja huuhtelua ennen kuin lopulta hajosi. Keitän kahvia usein juuri neljä kertaa päivässä. Voisin siis käyttää koko päivän samaa pussia, ja säästää kolmen suodattimen hinnan. Yksi suodatin maksaa 1 snt, joten säästöä kertyisi 3 snt / pvä -> 10,95 € / vuosi. Vaivaa tuosta on kuitenkin niin paljon säästösummaan nähden, että taidan hylätä tämän nuukailutoimenpiteen tällä kertaa. Tiukka  paikka, kun tietää, että voisi säästää, ja tietoisesti jättää sen tekemättä :O

Olen kuullut myös menetelmästä, jossa vanhojen porojen päälle keitetään uutta kahvia. Uutta voi kuulemma keittää saman määrän kuin alkuperäisessä satsissa oli, siten että siihen edelliseen suodatinpussiin lisätään puolet alkuperäisestä porojen määrästä. Eli jos ensin keitti neljä kuppia, niin sen loputtua lisää suodattimeen kaksi lusikallista uusia poroja ja säiliöön neljä kupillista vettä. Kokeillaas tätäkin. - *menee keittämään kahvia* - *juo* - *palaa kirjoittamaan blogia* - Tämä toimii jotenkuten. Se toinen erä kahvia on ihan juotavaa, mutta ei ihan yhtä hyvää. Ero on kuitenkin todella pieni. Jos juojaa ei ole siunattu supertarkalla makuaistilla, tätä kannattaa ainakin kokeilla. Meillä juodaan edullista kahvia, joka maksaa 3 snt / kuppi. Joten kahdeksan kupin erästä säästöä kertyy 6 snt. Lisäksi säästyy 1 snt, kun ei tarvitse vaihtaa uutta suodatinpussia. Jos kerran päivässä keitän tätä säästökahvia, voin säästää vuodessa 25,55 €. Ylimääräistä vaivaa tästä ei ole yhtään, pikemminkin päinvastoin, kun ei tarvitse vaihtaa uutta suodatinpussia :) Taidan ottaa tämän menetelmän käyttöön.

Lisäksi on syytä olla tarkkana oheistuotteissa ja tarjoiluissa. Servietit ja kertakäyttöastiat on hyvä  korvata vaikka talouspaperilla ja tavallisilla astioilla. Arkena makeaksi kahviherkuksi riittää sokeripalat, josta aiheesta kirjoittelin aikaisemmin. Meiltä jäi muutama päivä sitten kertomistani Lapin kiertomatkan eväistä paketti isoja vaniljatäytekeksejä (L-kaupasta ostettuja), jotka ovat edullisia ja niin isoja ja makeita, että yksi kappale riittää hyvin kahvikupin kaveriksi :) Myös vohvelikeksit ovat hyviä ja edullisia kahviherkkuja. Ainakin minulle niistä tulee aina mieleen lapsuuden kesät mummolassa, jossa kahvihetki oli aina jotenkin erityinen päivän kohokohta :)

Kahvitaukoterveisin,
Nina

Fajitas-herkuttelua kustannustehokkaasti

Meillä syödään fajitaksia vähintään kerran kuussa. Useimmiten täytteenä on ollut kanaa tai jauhelihaa, ja kaikki tykötarpeet on ostettu valmiina kaupan tex mex -hyllystä. Nyt päätin paneutua tähän ruokalajiin, tavoitteena kustannustehokkuus kuitenkin niin, että mausta ei tingitä yhtään.

Fajitas -lettuja voi kuulemma paistaa itse. Tämän vaiheen minä jätän suosiolla väliin. En ole mikään armoitettu lettumaakari muutenkaan, joten se olisi minulle liian vaivalloista säästöön nähden. Mutta netistä löytyy ohjeita sille, jota asia kiinnostaa, ja säästöä kertynee noin 1 € verrattuna valmiina ostettuun pakettiin fajitas-kuoria.

Täytteen pääraaka-aineeksi valitsin kidney-papuja. Ihan Lidlistä ostettuja tölkkipapuja, joissa nettopaino on 450g, ja itse papujen paino 255g. Meitä oli kaksi aikuista syöjää, ja Kaksvuotias hiukan maisteli. Kaksi tölkkiä papuja oli meille reilu satsi, siitä jäi seuraavallekin aterialle, riisin kanssa syötäväksi. Yksi tölkki papuja olisi riittänyt, kun mukaan lisättiin tölkki tomaattimurskaa. En ole aikaisemmin käyttänyt kidney-papuja juuri missään, ja niiden ruokaisuus yllätti positiivisesti. Täytyypä miettiä, missä muualla niitä voisi hyödyntää. Ensimmäiseksi tulee mieleen lämpimät voileivät.

Mausteseosta löytyi kaapista aikaisemmin ostettu pussi. En käyttänyt sitä aivan kokonaan, sillä pavuissa ja tomaattimurskassa oli makua jo itsessään. Puoli pussia riitti oikein hyvin. Kun se loppuu, aion tehdä mausteseoksen jatkossa itse. Luin ainesosat pussin kyljestä. Tätä en ole vielä siis kokeillut, joten ei siitä sen enempää...

Guacamole - sitä meille ei ole enää aikoihin ostettu valmiina. Puoliso oli joskus purkin kyljestä lukenut, että valmisteessa on avocadoa mukana vain 0,5 %. Olen sekoittanut kermaviilin (1 prk) joukkoon avocadoa (3-4 kpl), sekä valko- ja mustapippuria. Hinta noin 1 €, ja määrä hiukan liiankin runsas. Mieleeni tuli myös, että tätä voisi tehdä sekoittamalla 2 avocadoa puolikkaaseen purkkiin smetanaa tai creme fraichea. Tällöin kermaviiliä ei tarvitsisi ollenkaan, ja smetana tai creme fraiche, kumpaa sitten käyttäkään lisukkeena, kuluisi kokonaan tällaisella kahden ja puolen annoksen aterialla. Googlaamalla löytyy varmasti tarkempia hyviä ohjeita guacamolen tekoon.

Salsan ostin hot-versiona. Tuli mieleen jälkikäteen, että senkin voisi tehdä itse. Minun mielestäni se on ihan kuin säilyketomaattimurskaa, johon lisätty jotain tulista maustetta, esim.cayenne-pippuria. Sekaan voisi puristaa hiukan valkosipuliakin. Huomaisikohan kukaan mitään eroa? ;) Puoli tölkkiä tomaattimurskaa maksaa noin 0,27 € ja mausteet muutaman sentin. Satsin hinnaksi tulisi noin 0,30 €. 

Lisäksi lisukkeina oli salaattia, paprikaa ja juustoraastetta. Näihin en sen enempää paneutunut. Edullisimmalla mahdollisella hinnalla ostettuja perustuotteita.  

Minkälaiset säästöt näillä toimenpiteillä on mahdollista saada aikaan?

Kidney pavut maksoivat 0,79 € / tölkki. 2 tölkkiä tekee siis yhteensä 1,58 €. Vastaava määrä naudan jauhelihaa tai broilerin fileesuikaletta olisi kustantanut noin 4 €. Säästöä noin 2,40 €. Maku oli tosiaankin fajitaksiin sopiva, ja yksikin tölkki papuja olisi riittänyt oikein hyvin.

Guacamolen (jos tekisin puolikkaan satsin smetanaan tai creme fraicheen) hinnaksi tulee noin 1,50 €, joka lienee noin 0,40 € edullisempi kaupan soosiin verrattuna. Lisäksi kermaviilin hinta 0,50 € jää pois. Säästö noin 0,90 €.

Salsa ostettuna noin 2 €, itse tehden noin 0,30 €. Säästö noin 1,70 €.

Näillä toimenpiteillä säästöä kertyisi 5 €. Se on minusta oikeasti aika hyvä säästö yhdelle aterialle. Jos tätä kerran kerran kuussa syö, säästöä kertyy vuodessa 12 x 5 € = 60 €.

Ja tämä oli tosiaan nams-hyvää, kuten tavoitteena oli!

Terveisin,
Nina

P.S. Joku viisas sanoi, että jos fajitaksen täytteenä on papuja, se ei ole enää nimeltään fajitas vaan burrito. Että näin.

Säästöä lomamatkalla, kierroksella Lapissa

Nyt ollaan palattu takaisin etelään ja kotiin. Oltiin siis kiertomatkalla Suomen, Ruotsin ja Norjan Lapissa. Omalla autolla liikuttiin, ja hotelleissa majoituttiin, mikä nyt ei ole nuukaa ollenkaan. Mutta menköön lomaohjelman piikkiin. Viimeiset kaksi yötä tosin majoituttiin sukulaisten luona. Nuukailu ei kokonaan päässyt unohtumaan reissussakaan, joten tässä muutamia ajatelmia säästömahdollisuuksiin liittyen, jos jollakulla on vastaava matka mielessä.

Norjassa on kallista, niin väitetään. Ja totta se onkin. Joimme Statoilin huoltoasemalla kahvit ja söimme pullan puoliksi. Kustansi reilut 8 € :/ Pulla oli kyllä ihan hyvä ja iso. Kahvia olisi voinut ostaa vain yhden kupin, ja juoda sen puoliksi.

Meillä oli mukana retkikeitin ja omat eväät, joten Norjan osuudella pysähdyimme tienvarsileiripaikoilla. En muista paikkojen nimiä, mutta jossain päin Narvikin ja Skibotnin välillä, kuohuvien koskien ja lumisten tunturihuippujen maisemissa :) Kahvitauolla keitin kuumaa vettä, josta juotiin pikakahvit. Keksipaketista otettiin pientä makeaa. Ruokatauolla oli kuivapastapussi, ei mitään retkimuonaa vaan ihan niitä halpoja kaupan Pasta Carbonara-tyyppisiä juttuja. Ja sen kaveriksi tölkki tomaattimaustettua tonnikalaa. Siitä sai ihan hyvän lämpimän aterian kahdelle. Kasviksena oli miniporkkanoita. Uskoisin, että näillä taukoeväillä säästettiin kymppi tai pari. Ja maisemat tosiaan korvasivat itse tekemisen vaivan. Bonuksena se, että kun minä kokkasin, Puoliso kävelytti Kaksvuotiasta, joten sekin ohjelmanumero hoitui samalla ajalla. Mukaan oli luonnollisesti pakattu tiskivälineet, joten keittimen sai viimeistään hotellissa puhtaaksi taas.

Hotelleissa yöpyminen ei tosiaan ole mitään nuukailijan hommaa noin ylipäätään. Mukavaa se kuitenkin oli, varsinkin kun kaikista hotelleistamme oli hienot näköalat. Kysymällä saimme Hotelli Storforsenissa Ruotsissa luovuttaa huoneen ilmaiseksi annettua aikaa myöhemmin, kun lapsen päiväuni olisi muuten keskeytynyt. Pisteet siitä heille :) Narvikissa Gathaus Breijdablikkissa sekä Kilpis-hotellissa oli huoneessa vedenkeitin sekä teepusseja ja pikakahvia talon puolesta. Kiitos niistäkin, varsinkin Kaksvuotiaan iltapuuroon oli mukavaa keittää vettä omassa huoneessa.  

Ylipäätään yritimme optimoida hotellien erinomaiset aamiaistarjoilut. Menimme aamiaiselle mahdollisimman myöhään ja söimme mahdollisimman tukevasti: pekonia, munia, hedelmiä, leipää ja leikkeleitä. Näin pärjäsimme periaatteessa hyvin syömällä vain toisen tukevan aterian päivän aikana.

Vesipulloja kannattaa luonnollisesti ottaa mukaan. Pienempiä pulloja, joista voi juoda matkan aikana. Ja pari isompaa, joista voi ottaa ruuanvalmistus- ja kahvivettä. Emme joutuneet ostamaan matkan aikana yhtään limsapulloa, mitä nyt hampurilaisaterian mukana tuli pari. Kotoa lähtiessä oli pari edullisesti kaupasta ostettua limu- ja kivennäisvesipulloa mukana.

Ruotsissa Jokkmokkin kaupungissa on viehättävä arktinen kasvitieteellinen puutarha (Fjällträdgård). Menimme sinne aamulla, ja paikalle päästyämme kävi ilmi, että paikka aukeaa vasta parinkymmenen minuutin kuluttua. Portti oli auki, ja henkilökunta touhusi kasvien parissa pihalla. Kävelimme sisään, lipunmyynti ei ollut auki, eikä kukaan ollut kiinnostunut meistä. Joten päätimme katsella ympärillemme kaikessa rauhassa. Paikka oli todella kaunis. Ihastuttavia kasveja, soliseva puro ja pieni vesiputous. Tarkoituksenamme oli siis todellakin maksaa asianmukaiset sisäänpääsymaksut, mutta lippuja ei visiittimme aikana myyty... Säästettiin siis muutama euro hiukan kyseenalaisesti ;)

Nautitaan auringosta!

Terveisin,
Nina

Ilmaista makuvettä lomamatkalle

Lomareissulla ollaan, ja sen johdosta ei päivityksiäkään ole tullut kirjoiteltua. (Kirjoitan nyt kännykällä, joten pahoittelen, jos ulkoasu näyttää oudolta - en pääse esikatseluun). Yksi uusi nuukailuhavainto on kuitenkin syntynyt. Ostin matkajuomaksi karpalon makuista kuplavettä, taisi olla Rainbowta. Juoman loputtua täytin pullon tavallisella vesijohtovedellä. Pullo unohtui yöksi autoon. Ja seuraavana päivänä vedessä oli raikas karpalon maku :) Joten jos makuvesi ilman kuplia maistuu, niin näin voi monistaa hyvää makua ilmaiseksi.

Nyt matka vielä jatkuu, mutta palaillaan lomamatkasäästöihin myöhemmin. Omat eväät ja retkikeitin ovat vallan hyvä juttu, ainakin kiertomatkalla Ruotsin ja Norjan Lapissa.

Lomaterkuin,
Nina

Halpa apu närästykseen, ilman apteekkia

Isäni kertoi jokunen vuosi sitten tarinaa sukulaismiehestä, joka oli poikennut Mummon luokse kylään eräänä viikonloppuaamuna kovasti krapuloissaan. Päätä särki ja närästi, ja olo oli niin kaikin puolin rähjääntynyt, ettei tämä setämies uskaltanut mennä kotiin emännän läksytystä kuulemaan. Hän pyysi Mummolta soodaa pahinta närästystä helpottamaan. Sooda auttoi, ja pian setämies lähti nöyränä yrittämään kotiinpaluuta. Tämä tapahtui useita kymmeniä vuosia sitten maaseudulla Päijät-Hämeessä. Ei ollut apteekkia lähimailla, eikä juurikaan omia autoja, joilla lähteä kirkonkylälle apteekkiin (eipä tuo herra olisi ollut ajokunnossakaan).

Muutama päivä sitten minua sattui närästämään, ja lääkekaapissa oli vain jotain viimeisen käyttöpäivän reilusti ohittanutta lääkettä. Silloin tämä sukulaismiehen tarina muistui mieleeni. Sekoitin teelusikallisen ruokasoodaa lasilliseen kylmää vettä. Se liukeni nopeasti, kun vähän sekoitti. Juoma ei ollut kehuttavan makuista, mutta ei sitä tarvinnut juoda kuin puoli lasillista, niin närästys tosiaan helpotti! Luulenpa, että uusia närästyslääkkeitä ei meille tarvitse enää ostaa :)

Säästösumma riippuu itsekunkin käyttämästä lääkkeestä ja käytetystä määrästä. Meillä ei nykyään kulu lääkettä kovinkaan paljoa, joten vuosisäästö lienee noin 5 € luokkaa. Aikaisemmin on kyllä työstressin takia ja odotusaikana närästänyt paljonkin, joten jos olisin muistanut tämän jutun silloin, olisin voinut säästää kymppejä tai satasia. Nyt pidän tämän visusti mielessä jatkossa. Vajaa teelusikallinen ruokasoodaa ei maksa juuri mitään.

Aika usein vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia.

Mukavaa viikon alkua toivottaen,
Nina

Mihin kasvojen hoidossa oikeasti kannattaa satsata?

Tätä aihetta olen miettinyt pitkään. Sen seurauksena peilikaappi pursuaa jos jonkinlaista puhdistusvaahtoa, voidetta, seerumia. Ties kuinka paljon rahaa niihinkin on sitoutunut, vaikka kaikki eivät todellakaan ole niitä hienoimpia ja hintavimpia merkkejä. Nyt kun kasvojenhoitokokeiluja on takana jo reilun 25 vuoden verran, on ehkä paikallaan tehdä itselle yhteenveto asiasta.

Puhdistusaine: laatu maksaa. Kokeilemistani edullisemmista merkeistä yksikään ei oikein puhdista riittävän hyvin ilman, että iho kuivuisi korpuksi. Käytössä on nyt Lancomen Gel Eclat-niminen puhdistusaine, jota voin lämpimästi suositella. Se maksoi laivalla hiukan yli pari kymppiä, mutta pieni tippa vaahdotettuna riittää hyvin. Tuubi kestää minun käytössä reilusti yli vuoden, ehkä puolitoista, joten kuukausihinnaksi tulee vähän yli euron. Ei se kovin paha ole.

Kasvovesi: joka hintaluokasta löytyy sopiva. En ole huomannut mitään eroa Herbinan, Lumenen,  Cliniquen ja Lancomen välillä. Herbina on edullisin, joten jatkossa pitäydyn siinä, enkä höhellä muiden kanssa. Herbina maksaa noin 3 €, ja kestää parisen kuukautta. Vastaava kallis merkki maksaisi ehkä 20 €. Hintaero olisi 17 € / 2 kk, eli 8,50 €/kk. Vuosisäästö 102 €. Ei turhasta kannata joka vuosi satasta maksaa!

Silmänympärysvoide: pientä eroa havaittavissa. Tällä hetkellä käytössä oleva Vichyn tuote on hitusen parempi kuin aikaisemmin käytössä ollut Nivea. Lumene oli näiden väliltä. Olen usein pyytänyt Puolisolta joululahjaksi silmänympärysvoidetta, ja hän on aina ostanut jotain ns.parempaa merkkiä. Näin olkoon jatkossakin...

Päivävoide: pientä eroa havaittavissa. Genifique on hiukan parempi kuin Lumenen tai  Nivean ikäiselleni suunnatut päivävoiteet. Ero on kuitenkin todella pieni, paitsi hinnassa. G. maksanee noin 80 €, L. ja N. noin 15 €. Purkki kestää kolmisen kuukautta. Hintaero 65 € / 3 kk -> 21,65 € / kk. Vuodessa eroa kertyy 259,80 €! Tulee todellakin halvemmaksi juoda riittävästi vettä, ulkoilla ja syödä terveellisesti ihon kuntoonsaattamiseksi!

Yövoide: merkistä riippumatta tuote on täysi turhake! Järjestään kaikki yövoiteet ovat minulle liian paksuja. Aamulla iho on aina rasvoittunut, ja samalla myös otsatukka, vaikka olisi juuri edellisenä iltana pessyt hiukset. Minulla ei ole mitenkään erityisen rasvainen iho, vaan ns. normaali sekaiho. Olen kokeillut todella monia eri voiteita, niin Estee Lauderia kuin Lancomea, Lumenea, Niveaa, Body Shopia ja vaikka mitä. Lopputulos: tällä puheella siirrän yövoiteen käsirasva-käyttöön, enkä osta uutta. Päivävoide riittää mainiosti myös yövoiteeksi. Ei synny säästöä, mutta hiukan tilaa kaappiin ja selkeyttä tuoterepertuaariin.

Seerumi: kokemusta on liian vähän arvion antamiseen. Olen saanut kalliimpien merkkien näytepakkauksia toisinaan. Ne ovat olleet kaikki hyviä, mutta en ole kokenut niitä ratkaisevan tarpeellisiksi. Jatkan vanhaan malliin, eli jos saan kaupanpäällisiä, otan ilolla vastaan. Itse en toistaiseksi niitä osta.

Kuorintavoide: turha. Olen kokeillut korvata kuorintavoiteen pesemällä kasvot normaalilla puhdistusaineella ja pesusienellä. Tulos on oikein hyvä. Olen ostanut noin 10 € hintaisia kuorintavoiteita, jotka ovat riittäneet vuoden päivät. Tämän poisjättäminen on säästösummana melko pieni, mutta onhan myös hyvän mielen ekoteko jättää yksi puteli ostamatta.

Naamioita on niin monenlaisia ja erilaisiin tarpeisiin, että niistä en rupea sanomaan mitään. Itse olen  käyttänyt viime aikoina yksittäispakattuja Anti-aging -naamioita (Kicksistä, valmistaja A-Brand Ab). Parin euron hintainen tuote on yllättävän tehokas, joten en aio sitä vaihtaa. Nykyään tosin en kovin paljon jaksa kasvojenhoidon kanssa askarrella, joten näiden käyttö on jäänyt valitettavan vähälle.

Tämän yhteenvedon pitäisi tuoda minulle siis jatkossa reilusti yli 300 € säästön vuositasolla. Samat asiat eivät tietenkään sovi joka iholle. Uskoisin kuitenkin, että omien tarpeiden läpikäyminen ja mietintä, mihin todella kannattaa satsata ja missä riittäisi edullisempi perustuote selkeyttää kenen tahansa peilikaappia. Kukkaro kiittää, luonto kiittää, ja ulkonäkö pysyy aivan yhtä ihanan kauniina ja edustavana kuin ennenkin (todellakin, todellakin, todellakin...)

Aurinkoista päivää toivottaen,
Nina