Lomareissulla ollaan, ja sen johdosta ei päivityksiäkään ole tullut kirjoiteltua. (Kirjoitan nyt kännykällä, joten pahoittelen, jos ulkoasu näyttää oudolta - en pääse esikatseluun). Yksi uusi nuukailuhavainto on kuitenkin syntynyt. Ostin matkajuomaksi karpalon makuista kuplavettä, taisi olla Rainbowta. Juoman loputtua täytin pullon tavallisella vesijohtovedellä. Pullo unohtui yöksi autoon. Ja seuraavana päivänä vedessä oli raikas karpalon maku :) Joten jos makuvesi ilman kuplia maistuu, niin näin voi monistaa hyvää makua ilmaiseksi.
Nyt matka vielä jatkuu, mutta palaillaan lomamatkasäästöihin myöhemmin. Omat eväät ja retkikeitin ovat vallan hyvä juttu, ainakin kiertomatkalla Ruotsin ja Norjan Lapissa.
Lomaterkuin,
Nina
lauantai 28. kesäkuuta 2014
maanantai 16. kesäkuuta 2014
Halpa apu närästykseen, ilman apteekkia
Isäni kertoi jokunen vuosi sitten tarinaa sukulaismiehestä, joka oli poikennut Mummon luokse kylään eräänä viikonloppuaamuna kovasti krapuloissaan. Päätä särki ja närästi, ja olo oli niin kaikin puolin rähjääntynyt, ettei tämä setämies uskaltanut mennä kotiin emännän läksytystä kuulemaan. Hän pyysi Mummolta soodaa pahinta närästystä helpottamaan. Sooda auttoi, ja pian setämies lähti nöyränä yrittämään kotiinpaluuta. Tämä tapahtui useita kymmeniä vuosia sitten maaseudulla Päijät-Hämeessä. Ei ollut apteekkia lähimailla, eikä juurikaan omia autoja, joilla lähteä kirkonkylälle apteekkiin (eipä tuo herra olisi ollut ajokunnossakaan).
Muutama päivä sitten minua sattui närästämään, ja lääkekaapissa oli vain jotain viimeisen käyttöpäivän reilusti ohittanutta lääkettä. Silloin tämä sukulaismiehen tarina muistui mieleeni. Sekoitin teelusikallisen ruokasoodaa lasilliseen kylmää vettä. Se liukeni nopeasti, kun vähän sekoitti. Juoma ei ollut kehuttavan makuista, mutta ei sitä tarvinnut juoda kuin puoli lasillista, niin närästys tosiaan helpotti! Luulenpa, että uusia närästyslääkkeitä ei meille tarvitse enää ostaa :)
Säästösumma riippuu itsekunkin käyttämästä lääkkeestä ja käytetystä määrästä. Meillä ei nykyään kulu lääkettä kovinkaan paljoa, joten vuosisäästö lienee noin 5 € luokkaa. Aikaisemmin on kyllä työstressin takia ja odotusaikana närästänyt paljonkin, joten jos olisin muistanut tämän jutun silloin, olisin voinut säästää kymppejä tai satasia. Nyt pidän tämän visusti mielessä jatkossa. Vajaa teelusikallinen ruokasoodaa ei maksa juuri mitään.
Aika usein vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia.
Mukavaa viikon alkua toivottaen,
Nina
Muutama päivä sitten minua sattui närästämään, ja lääkekaapissa oli vain jotain viimeisen käyttöpäivän reilusti ohittanutta lääkettä. Silloin tämä sukulaismiehen tarina muistui mieleeni. Sekoitin teelusikallisen ruokasoodaa lasilliseen kylmää vettä. Se liukeni nopeasti, kun vähän sekoitti. Juoma ei ollut kehuttavan makuista, mutta ei sitä tarvinnut juoda kuin puoli lasillista, niin närästys tosiaan helpotti! Luulenpa, että uusia närästyslääkkeitä ei meille tarvitse enää ostaa :)
Säästösumma riippuu itsekunkin käyttämästä lääkkeestä ja käytetystä määrästä. Meillä ei nykyään kulu lääkettä kovinkaan paljoa, joten vuosisäästö lienee noin 5 € luokkaa. Aikaisemmin on kyllä työstressin takia ja odotusaikana närästänyt paljonkin, joten jos olisin muistanut tämän jutun silloin, olisin voinut säästää kymppejä tai satasia. Nyt pidän tämän visusti mielessä jatkossa. Vajaa teelusikallinen ruokasoodaa ei maksa juuri mitään.
Aika usein vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia.
Mukavaa viikon alkua toivottaen,
Nina
keskiviikko 11. kesäkuuta 2014
Mihin kasvojen hoidossa oikeasti kannattaa satsata?
Tätä aihetta olen miettinyt pitkään. Sen seurauksena peilikaappi pursuaa jos jonkinlaista puhdistusvaahtoa, voidetta, seerumia. Ties kuinka paljon rahaa niihinkin on sitoutunut, vaikka kaikki eivät todellakaan ole niitä hienoimpia ja hintavimpia merkkejä. Nyt kun kasvojenhoitokokeiluja on takana jo reilun 25 vuoden verran, on ehkä paikallaan tehdä itselle yhteenveto asiasta.
Puhdistusaine: laatu maksaa. Kokeilemistani edullisemmista merkeistä yksikään ei oikein puhdista riittävän hyvin ilman, että iho kuivuisi korpuksi. Käytössä on nyt Lancomen Gel Eclat-niminen puhdistusaine, jota voin lämpimästi suositella. Se maksoi laivalla hiukan yli pari kymppiä, mutta pieni tippa vaahdotettuna riittää hyvin. Tuubi kestää minun käytössä reilusti yli vuoden, ehkä puolitoista, joten kuukausihinnaksi tulee vähän yli euron. Ei se kovin paha ole.
Kasvovesi: joka hintaluokasta löytyy sopiva. En ole huomannut mitään eroa Herbinan, Lumenen, Cliniquen ja Lancomen välillä. Herbina on edullisin, joten jatkossa pitäydyn siinä, enkä höhellä muiden kanssa. Herbina maksaa noin 3 €, ja kestää parisen kuukautta. Vastaava kallis merkki maksaisi ehkä 20 €. Hintaero olisi 17 € / 2 kk, eli 8,50 €/kk. Vuosisäästö 102 €. Ei turhasta kannata joka vuosi satasta maksaa!
Silmänympärysvoide: pientä eroa havaittavissa. Tällä hetkellä käytössä oleva Vichyn tuote on hitusen parempi kuin aikaisemmin käytössä ollut Nivea. Lumene oli näiden väliltä. Olen usein pyytänyt Puolisolta joululahjaksi silmänympärysvoidetta, ja hän on aina ostanut jotain ns.parempaa merkkiä. Näin olkoon jatkossakin...
Päivävoide: pientä eroa havaittavissa. Genifique on hiukan parempi kuin Lumenen tai Nivean ikäiselleni suunnatut päivävoiteet. Ero on kuitenkin todella pieni, paitsi hinnassa. G. maksanee noin 80 €, L. ja N. noin 15 €. Purkki kestää kolmisen kuukautta. Hintaero 65 € / 3 kk -> 21,65 € / kk. Vuodessa eroa kertyy 259,80 €! Tulee todellakin halvemmaksi juoda riittävästi vettä, ulkoilla ja syödä terveellisesti ihon kuntoonsaattamiseksi!
Yövoide: merkistä riippumatta tuote on täysi turhake! Järjestään kaikki yövoiteet ovat minulle liian paksuja. Aamulla iho on aina rasvoittunut, ja samalla myös otsatukka, vaikka olisi juuri edellisenä iltana pessyt hiukset. Minulla ei ole mitenkään erityisen rasvainen iho, vaan ns. normaali sekaiho. Olen kokeillut todella monia eri voiteita, niin Estee Lauderia kuin Lancomea, Lumenea, Niveaa, Body Shopia ja vaikka mitä. Lopputulos: tällä puheella siirrän yövoiteen käsirasva-käyttöön, enkä osta uutta. Päivävoide riittää mainiosti myös yövoiteeksi. Ei synny säästöä, mutta hiukan tilaa kaappiin ja selkeyttä tuoterepertuaariin.
Seerumi: kokemusta on liian vähän arvion antamiseen. Olen saanut kalliimpien merkkien näytepakkauksia toisinaan. Ne ovat olleet kaikki hyviä, mutta en ole kokenut niitä ratkaisevan tarpeellisiksi. Jatkan vanhaan malliin, eli jos saan kaupanpäällisiä, otan ilolla vastaan. Itse en toistaiseksi niitä osta.
Kuorintavoide: turha. Olen kokeillut korvata kuorintavoiteen pesemällä kasvot normaalilla puhdistusaineella ja pesusienellä. Tulos on oikein hyvä. Olen ostanut noin 10 € hintaisia kuorintavoiteita, jotka ovat riittäneet vuoden päivät. Tämän poisjättäminen on säästösummana melko pieni, mutta onhan myös hyvän mielen ekoteko jättää yksi puteli ostamatta.
Naamioita on niin monenlaisia ja erilaisiin tarpeisiin, että niistä en rupea sanomaan mitään. Itse olen käyttänyt viime aikoina yksittäispakattuja Anti-aging -naamioita (Kicksistä, valmistaja A-Brand Ab). Parin euron hintainen tuote on yllättävän tehokas, joten en aio sitä vaihtaa. Nykyään tosin en kovin paljon jaksa kasvojenhoidon kanssa askarrella, joten näiden käyttö on jäänyt valitettavan vähälle.
Tämän yhteenvedon pitäisi tuoda minulle siis jatkossa reilusti yli 300 € säästön vuositasolla. Samat asiat eivät tietenkään sovi joka iholle. Uskoisin kuitenkin, että omien tarpeiden läpikäyminen ja mietintä, mihin todella kannattaa satsata ja missä riittäisi edullisempi perustuote selkeyttää kenen tahansa peilikaappia. Kukkaro kiittää, luonto kiittää, ja ulkonäkö pysyy aivan yhtä ihanan kauniina ja edustavana kuin ennenkin (todellakin, todellakin, todellakin...)
Aurinkoista päivää toivottaen,
Nina
Puhdistusaine: laatu maksaa. Kokeilemistani edullisemmista merkeistä yksikään ei oikein puhdista riittävän hyvin ilman, että iho kuivuisi korpuksi. Käytössä on nyt Lancomen Gel Eclat-niminen puhdistusaine, jota voin lämpimästi suositella. Se maksoi laivalla hiukan yli pari kymppiä, mutta pieni tippa vaahdotettuna riittää hyvin. Tuubi kestää minun käytössä reilusti yli vuoden, ehkä puolitoista, joten kuukausihinnaksi tulee vähän yli euron. Ei se kovin paha ole.
Kasvovesi: joka hintaluokasta löytyy sopiva. En ole huomannut mitään eroa Herbinan, Lumenen, Cliniquen ja Lancomen välillä. Herbina on edullisin, joten jatkossa pitäydyn siinä, enkä höhellä muiden kanssa. Herbina maksaa noin 3 €, ja kestää parisen kuukautta. Vastaava kallis merkki maksaisi ehkä 20 €. Hintaero olisi 17 € / 2 kk, eli 8,50 €/kk. Vuosisäästö 102 €. Ei turhasta kannata joka vuosi satasta maksaa!
Silmänympärysvoide: pientä eroa havaittavissa. Tällä hetkellä käytössä oleva Vichyn tuote on hitusen parempi kuin aikaisemmin käytössä ollut Nivea. Lumene oli näiden väliltä. Olen usein pyytänyt Puolisolta joululahjaksi silmänympärysvoidetta, ja hän on aina ostanut jotain ns.parempaa merkkiä. Näin olkoon jatkossakin...
Päivävoide: pientä eroa havaittavissa. Genifique on hiukan parempi kuin Lumenen tai Nivean ikäiselleni suunnatut päivävoiteet. Ero on kuitenkin todella pieni, paitsi hinnassa. G. maksanee noin 80 €, L. ja N. noin 15 €. Purkki kestää kolmisen kuukautta. Hintaero 65 € / 3 kk -> 21,65 € / kk. Vuodessa eroa kertyy 259,80 €! Tulee todellakin halvemmaksi juoda riittävästi vettä, ulkoilla ja syödä terveellisesti ihon kuntoonsaattamiseksi!
Yövoide: merkistä riippumatta tuote on täysi turhake! Järjestään kaikki yövoiteet ovat minulle liian paksuja. Aamulla iho on aina rasvoittunut, ja samalla myös otsatukka, vaikka olisi juuri edellisenä iltana pessyt hiukset. Minulla ei ole mitenkään erityisen rasvainen iho, vaan ns. normaali sekaiho. Olen kokeillut todella monia eri voiteita, niin Estee Lauderia kuin Lancomea, Lumenea, Niveaa, Body Shopia ja vaikka mitä. Lopputulos: tällä puheella siirrän yövoiteen käsirasva-käyttöön, enkä osta uutta. Päivävoide riittää mainiosti myös yövoiteeksi. Ei synny säästöä, mutta hiukan tilaa kaappiin ja selkeyttä tuoterepertuaariin.
Seerumi: kokemusta on liian vähän arvion antamiseen. Olen saanut kalliimpien merkkien näytepakkauksia toisinaan. Ne ovat olleet kaikki hyviä, mutta en ole kokenut niitä ratkaisevan tarpeellisiksi. Jatkan vanhaan malliin, eli jos saan kaupanpäällisiä, otan ilolla vastaan. Itse en toistaiseksi niitä osta.
Kuorintavoide: turha. Olen kokeillut korvata kuorintavoiteen pesemällä kasvot normaalilla puhdistusaineella ja pesusienellä. Tulos on oikein hyvä. Olen ostanut noin 10 € hintaisia kuorintavoiteita, jotka ovat riittäneet vuoden päivät. Tämän poisjättäminen on säästösummana melko pieni, mutta onhan myös hyvän mielen ekoteko jättää yksi puteli ostamatta.
Naamioita on niin monenlaisia ja erilaisiin tarpeisiin, että niistä en rupea sanomaan mitään. Itse olen käyttänyt viime aikoina yksittäispakattuja Anti-aging -naamioita (Kicksistä, valmistaja A-Brand Ab). Parin euron hintainen tuote on yllättävän tehokas, joten en aio sitä vaihtaa. Nykyään tosin en kovin paljon jaksa kasvojenhoidon kanssa askarrella, joten näiden käyttö on jäänyt valitettavan vähälle.
Tämän yhteenvedon pitäisi tuoda minulle siis jatkossa reilusti yli 300 € säästön vuositasolla. Samat asiat eivät tietenkään sovi joka iholle. Uskoisin kuitenkin, että omien tarpeiden läpikäyminen ja mietintä, mihin todella kannattaa satsata ja missä riittäisi edullisempi perustuote selkeyttää kenen tahansa peilikaappia. Kukkaro kiittää, luonto kiittää, ja ulkonäkö pysyy aivan yhtä ihanan kauniina ja edustavana kuin ennenkin (todellakin, todellakin, todellakin...)
Aurinkoista päivää toivottaen,
Nina
keskiviikko 4. kesäkuuta 2014
Kynsilakat
Nyt olen hiukan turhautunut kosmetiikkaan. Tympii kylpyhuoneen peilikaapissa ja makuuhuoneen lipaston laatikossa ajelehtiva sekalainen roina, jota ei oikein raaski heittää pois, mutta jolla ei kuitenkaan ole mitään varsinaista käyttökohdetta. Kynsilakoista pidän kovasti, mutta ei tule kuitenkaan joka viikko laitettua. Ajattelin aloittaa perkaamisen niistä.
Lakkoja löytyi kymmenkunta. Joka kerta kun laitan kynsiä, joudun pähkäilemään, että minkä niistä valitsisin. Miten näinkin yksinkertainen asia voi aiheuttaa stressiä?! Muutaman tovin asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen, että haluan ja tarvitsen noista kymmenestä vain neljä:
Väritön kirkas lakka. Se käy aina ja kaikkialla ja ihan joka tilanteessa. Jos ryhtyisin minimalistiksi ja haluaisin karsia tavaraa karsimisen ilosta, jäljelle jäisi vain tämä. Matkoille lähtee yleensä mukaan vain tämä. Haluan kuitenkin vähän enemmän vaihtelua.
Vaalea helmiäishohtoinen värilakka. Tällä hetkellä käytössä on kevyesti roosaan taittuva ilmavan vaalea lakka. Tämäkin sopii vähän kaikkeen, on varmaan jonkun mielestä pliisu, jonkun toisen mielestä tyylikkään konservatiivinen - sopiva työhaastattelulakka ;)
Punainen värilakka. Tämä on kaunein kunnon punainen, jonka olen löytänyt. Väri on jostain mansikan ja vadelman välimaastosta ja oikeasti niin upea. Aika lähellä sitä, mitä lapset sanovat väriliitupaketissa ihanan punaiseksi. Joskus harvoin kaipaan jotain näyttävämpää väriä, ja tämä on aina silloin sopiva. Kunnon punainen näyttää hyvältä varsinkin mustien vaatteiden kanssa, esimerkiksi juhlissa. Punaisen päälle voi laittaa myös kerroksen tuota helmiäislakkaa, siitä tulee hyvä väri varpaankynsiin kesällä.
Metallilakka. Ns.metallivärit näyttäisi tulevan kynsilakoissa muotiin aina muutaman vuoden välein. Pidän jatkossa yhden metallinsävyisen lakan varastossani. Tällä hetkellä löytyy kullansävyinen (melkein beige tai nude, mutta selvästi metallivärinen kuitenkin). Siispä aina silloin, kun metallivärit on muodissa, olen kynsineni trendikäs ;)
Tällä systematiikalla minulla pitäisi olla aina sopiva kynsilakka joka tilanteeseen. Jos/kun joku noista pulloista loppuu, ostan tilalle samaan kategoriaan osuvan uuden. Näin minun ei tarvitse koskaan enää tehdä ajatustyötä kynsilakkojen takia :) Säästän aikaa & hermojani. Myös kynsilakkoihin sitoutuneen rahan määrä vähenee, kun pullojen määrä laskee kymmenestä neljään. Jos lakat maksavat 5 € / pullo, lakkavaraston arvo pienenee 30 €. (Niin, eihän se oikeasti ole mikään säästö, että laitan vanhaa tavaraa pois, mutta tämä olkoon laskennallinen havainnollistus asiasta.) Ylimääräiset lakat laitan nyt kierrätyslaatikkoon menevään kassiin. Jos ne vaikka ilahduttaisivat jotakuta toista.
Terveisin,
Nina
Lakkoja löytyi kymmenkunta. Joka kerta kun laitan kynsiä, joudun pähkäilemään, että minkä niistä valitsisin. Miten näinkin yksinkertainen asia voi aiheuttaa stressiä?! Muutaman tovin asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen, että haluan ja tarvitsen noista kymmenestä vain neljä:
Väritön kirkas lakka. Se käy aina ja kaikkialla ja ihan joka tilanteessa. Jos ryhtyisin minimalistiksi ja haluaisin karsia tavaraa karsimisen ilosta, jäljelle jäisi vain tämä. Matkoille lähtee yleensä mukaan vain tämä. Haluan kuitenkin vähän enemmän vaihtelua.
Vaalea helmiäishohtoinen värilakka. Tällä hetkellä käytössä on kevyesti roosaan taittuva ilmavan vaalea lakka. Tämäkin sopii vähän kaikkeen, on varmaan jonkun mielestä pliisu, jonkun toisen mielestä tyylikkään konservatiivinen - sopiva työhaastattelulakka ;)
Punainen värilakka. Tämä on kaunein kunnon punainen, jonka olen löytänyt. Väri on jostain mansikan ja vadelman välimaastosta ja oikeasti niin upea. Aika lähellä sitä, mitä lapset sanovat väriliitupaketissa ihanan punaiseksi. Joskus harvoin kaipaan jotain näyttävämpää väriä, ja tämä on aina silloin sopiva. Kunnon punainen näyttää hyvältä varsinkin mustien vaatteiden kanssa, esimerkiksi juhlissa. Punaisen päälle voi laittaa myös kerroksen tuota helmiäislakkaa, siitä tulee hyvä väri varpaankynsiin kesällä.
Metallilakka. Ns.metallivärit näyttäisi tulevan kynsilakoissa muotiin aina muutaman vuoden välein. Pidän jatkossa yhden metallinsävyisen lakan varastossani. Tällä hetkellä löytyy kullansävyinen (melkein beige tai nude, mutta selvästi metallivärinen kuitenkin). Siispä aina silloin, kun metallivärit on muodissa, olen kynsineni trendikäs ;)
Terveisin,
Nina
maanantai 2. kesäkuuta 2014
Nuukailijattaren raparperipiirakka
Tämä resepti syntyi olosuhteiden pakosta. Pihallamme kasvaa vaatimatonta satoa tuottava raparperi. Tällä kertaa sain siitä 4 kpl käyttökelpoisen paksuisia varsia. Mitäpä niistä loihtimaan?
Kuorittuna ja paloiteltuna raparperia kertyi yhteensä vähän alle 2,5 dl. Kiisseliä tai hilloa syntyisi miniannos. Piirakkaa sen sijaan voisi tehdä vähän pienemmänkin, ja jos laittaisi täytteitä vähän säästeliäämmin, siitä ei ehkä edes tulisi kovin pieni...
Otin pohjaksi ohjeen Hyvä kokki (WSOY Pikkujättiläinen) -kirjasta. (Määrät on suurinpiirtein puolitettu, sillä alkuperäinen ohje on tehty pellillistä varten).
125g margariinia
1 dl sokeria
2 munaa
1,5 dl perunajauhoja
0,75 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Päälle:
0,5 l raparperinpaloja
1 rkl sokeria
Alkuperäisessä ohjeessa oli 1 litra raparperinpaloja, joten tässä pitäisi olla 0,5 litraa. Minulla oli käytössäni vain puolet siitä, eli tuo 2,5 dl. Optimistinuukailija uskoi sen riittävän :)
Ohje kuuluu näin: Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen vatkaten. Yhdistä kuivat ainekset ja sekoita taikinaan. Levitä taikina piirakkavuokaan (alkup.: uunipannuun) leivinpaperin päälle. Ripottele päälle raparperit ja sokeri. Paista 200 asteessa uunin keskitasossa noin 30 minuuttia. (Sovella paistoaika uuniin ja piirakan kokoon sopivaksi.)
No eihän ne raparperit riittäneet, tietenkään. Mitä oikein kuvittelin? Jotain lisätäytettä piti keksiä nopeasti. Jääkaapin uumenista löytyi kaupan sokerista mansikkahilloa ja anopin lahjoittamaa omenasosetta. Valitsin sen omenan, ja pudottelin siitä teelusikalla "silmiä" raparperin palojen väliin. Näin siitä tuli ainakin päällisin puolin piirakan näköinen, eikä sokerikakkupohja, josta löytyy muutama raparperisattuma ;)
Tulos oli ihan onnistunut. Kotitekoinen omenasose kesti paistamisen hyvin. Söimme piirakan Puolison kanssa kahdessa päivässä.
Mikä tästä piirakasta tekee nuukailu-reseptin? Kaikki omasta maasta saatava sato ja sen hyödyntäminen on mielestäni hyvällä tavalla nuukailua. Meillä rivitalopihan omaavilla tällaista luksusta ei ole ylenpalttisesti saatavilla. Toisaalta, jos piirakkaa tekee ostoraparperista, pientä säästöä kertyy kun korvaa osan siitä jollain jääkaapista jo ennestään löytyvällä hillolla, joka on pian käytettävä pois. Tähän aikaan vuodesta on minun kokemuksen mukaan hyvä aika ruveta käyttämään pakastimen sisältöä aktiivisesti pois, ja sulattaa se ennen kuin seuraavan sadon marjat kypsyvät. Tämän reseptin avulla voinee kuluttaa tehokkaasti mitä tahansa marjoja ja hilloja, jos vaan piirakansyöjiä löytyy. Ohje oli helppo ja nopea toteuttaa.
Terveisin,
Nina
Kuorittuna ja paloiteltuna raparperia kertyi yhteensä vähän alle 2,5 dl. Kiisseliä tai hilloa syntyisi miniannos. Piirakkaa sen sijaan voisi tehdä vähän pienemmänkin, ja jos laittaisi täytteitä vähän säästeliäämmin, siitä ei ehkä edes tulisi kovin pieni...
Otin pohjaksi ohjeen Hyvä kokki (WSOY Pikkujättiläinen) -kirjasta. (Määrät on suurinpiirtein puolitettu, sillä alkuperäinen ohje on tehty pellillistä varten).
125g margariinia
1 dl sokeria
2 munaa
1,5 dl perunajauhoja
0,75 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Päälle:
0,5 l raparperinpaloja
1 rkl sokeria
Alkuperäisessä ohjeessa oli 1 litra raparperinpaloja, joten tässä pitäisi olla 0,5 litraa. Minulla oli käytössäni vain puolet siitä, eli tuo 2,5 dl. Optimistinuukailija uskoi sen riittävän :)
Ohje kuuluu näin: Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen vatkaten. Yhdistä kuivat ainekset ja sekoita taikinaan. Levitä taikina piirakkavuokaan (alkup.: uunipannuun) leivinpaperin päälle. Ripottele päälle raparperit ja sokeri. Paista 200 asteessa uunin keskitasossa noin 30 minuuttia. (Sovella paistoaika uuniin ja piirakan kokoon sopivaksi.)
No eihän ne raparperit riittäneet, tietenkään. Mitä oikein kuvittelin? Jotain lisätäytettä piti keksiä nopeasti. Jääkaapin uumenista löytyi kaupan sokerista mansikkahilloa ja anopin lahjoittamaa omenasosetta. Valitsin sen omenan, ja pudottelin siitä teelusikalla "silmiä" raparperin palojen väliin. Näin siitä tuli ainakin päällisin puolin piirakan näköinen, eikä sokerikakkupohja, josta löytyy muutama raparperisattuma ;)
Tulos oli ihan onnistunut. Kotitekoinen omenasose kesti paistamisen hyvin. Söimme piirakan Puolison kanssa kahdessa päivässä.
Mikä tästä piirakasta tekee nuukailu-reseptin? Kaikki omasta maasta saatava sato ja sen hyödyntäminen on mielestäni hyvällä tavalla nuukailua. Meillä rivitalopihan omaavilla tällaista luksusta ei ole ylenpalttisesti saatavilla. Toisaalta, jos piirakkaa tekee ostoraparperista, pientä säästöä kertyy kun korvaa osan siitä jollain jääkaapista jo ennestään löytyvällä hillolla, joka on pian käytettävä pois. Tähän aikaan vuodesta on minun kokemuksen mukaan hyvä aika ruveta käyttämään pakastimen sisältöä aktiivisesti pois, ja sulattaa se ennen kuin seuraavan sadon marjat kypsyvät. Tämän reseptin avulla voinee kuluttaa tehokkaasti mitä tahansa marjoja ja hilloja, jos vaan piirakansyöjiä löytyy. Ohje oli helppo ja nopea toteuttaa.
Terveisin,
Nina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)