tiistai 14. lokakuuta 2014

Pyykinpesu - vol. 2

Niin paljon oli mielessä edellisen postauksen tiimoilta... ja kirjoittaessa monta pointtia jäi pois. Tässäpä täydennystä.

Vanhoja tuttuja ohjeita lienevät ne, että kannattaa pestä täysiä koneellisia riittävän alhaisissa lämpötiloissa, eikä laita liikaa pesuaineita. Koneen tuppaaminen liian täyteen tuskin on kuitenkaan viisasta. Pyykit ei puhdistu kunnolla ja konekin rasittuu lingotessaan liian painavaa satsia märkää pyykkiä :/ Kohtuus kaikessa... Kaikki pyykit eivät myöskään puhdistu kunnolla 30-40 asteessa. Olen ruvennut pesemään osaa vaatteista välillä 40 asteessa ja välillä "tehopesuna" 60 asteessa. Se toimii meillä. Omat toimistovaatteeni pesen mahdollisimman kevyellä ohjelmalla ja viileällä vedellä. Nehän eivät yleensä varsinaisesti likaannu, rypistyvät ja pölyyntyvät vain. Ja kun (pitkin hampain) yritän satsata hyvälaatuisiin vaatteisiin hiukan enemmän rahaa, niin haluan todellakin niiden kestävän useita vuosia hyvännäköisinä!

Flunssakaudella pesen kaikki liinavaatteet aina 90 C:ssa. Muulloin 60 C:ssä. Kuulin joskus jostain jutun perheestä, jolla oli taittumaton flunssakierre. Sitten alkoivat pestä pyyhkeensä 90 C vedessä, ja tauti katosi kuin taikaiskusta! Noh, ei se meillä ihan noin ihanteellisesti ole mennyt, mutta ehkä en ole vielä pessyt niitä pyyhkeitä tarpeeksi usein...

Olen kokeillut pesuaineiden vähentämistä ohjeen mukaisesta määrästä, ja ainakin nestemäisen pesuaineen kanssa tuntuu hyvin riittävän kun laittaa pesupalloon puolet suositellusta määrästä. Sitten jos on kunnolla likaista pyykkiä - ruoka-tai ruohotahroja ja sen sellaista - laitan normimäärän pesuainetta ja ehkä jopa hipsun tahranpoistoainettakin. Likaiset laitan yleensä heti pesuvatiin veteen likoamaan, ja märkänä pesukoneeseen, sitten kun tulee sopiva erä muuta pyykkiä. Liotusveteen voi lorauttaa etikkaa, jos ko. vaate joutuu olemaan liossa useamman päivän. Ei ilmaannu hometta tai muita outoja ilmentymiä...

Huuhteluaineita en ole käyttänyt sitten opiskeluaikojen. Enkä ole kaivannut mitään...

Vielä tuosta pyykinpesun vuorokausiaikataulusta... Pyykkään ja ripustan siis illalla, ja lataan koneen aamulla ja käynnistän iltapäivällä. Koneen täyttäminen vasta aamulla johtuu siitä, että illalla haluan jättää koneen luukun auki, jolloin rumpu yön aikana kuivuu ja tuulettuu. Toivoakseni se lisää koneen käyttövuosia.

Kenellä käytössä ilmainen pyykkitupa, se onnestaan nauttikoon! Minulla on sellainen pariin otteeseen ollut käytössä, ja tykkäsin! Se sopii varsinkin pieneen huusholliin. Tiedän myös isompia talouksia, joissa liinavaatteet pestään pyykkituvassa, ja omat vaatteet kotikoneessa. Mikä kombinaatio itse kullekin sopiikaan :) Tässäkin yhteydessä kuitenkin varoittaisin joutumasta liikaa ilmaisen kuivurin lumoihin! Kuivuri syö vaatteiden kuituja ja ohentaa kangasta jokaisella käyttökerralla. Ja kyllähän se sähkölasku kuitenkin tulee taloyhtiölle ja sitä kautta vaikuttaa vuokriin ja vastikkeisiin omalta pieneltä osaltaan...

Näin siis meillä, ja huom! tämä on kaikki kokemusperäistä karvalakki-tietoa. En ole kemisti enkä edes Marttaliiton jäsen. ;)

Terveisin,
Nina

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Ajansäästöä arjessa - pyykinpesu

Heippa! Täällä ollaan edelleen, vaikkei postauksia ole viime viikoilta kertynyt. Arki on alkanut, illat pimenevät ja naama harmaantuu. Onneksi arjen pyörittämisen haasteet tuovat mielekästä aivojumppaa, joten ei aivan dementoitumaan heti pääse.


Olen kehittänyt mielestäni toimivan systeemin pyykin hoitamiseen. Kuvio alkaa heti aamusta. Siinäkin aikapaineessa ehdin vilkaista pyykkikorit läpi. Lajittelen koneeseen sopivan satsin tekstiilejä, laitan pesupalloon ainetta ja pallon pyykkien päälle koneeseen. Luukku jää auki päivän ajaksi, jottei sisältö vallan ala homehtua siellä. Sitten iltapäivästä kotiuduttua, heti kun on kuoriuduttu päällysvaatteista, menen pyykkikoneelle, laitan luukun kiinni, vesihanan auki ja ohjelman päälle. Sitten jossain vaiheessa iltaa ohjelma valmistuu ja kunhan kerkiän, ripustan pyykit narulle. Minusta tämä prosessi pyörii suvereenisti erittäin vähällä vaivalla. Meille ei koskaan kerry stressaavia pyykkivuoria. Meillä tosin kertyy pyykkiä suunnilleen juuri tuota vauhtia. Eri kokoisessa huushollissa tai isommalla tai pienemmällä koneella operoidessa tahti voi tietenkin olla jotain ihan muuta...


Kone per päivä pesemisessä on sekin etu, että sen määrän saa hyvin ripustettua tavalliselle pienelle pyykkitelineelle. Se ehtii sopivasti kuivua vuorokaudessa, jolloin seuraava erä tulee kuivumaan. Meillä on siis joka ilta telineellinen kosteaa pyykkiä. Telineen voi kätevästi siirtää siihen huoneeseen, jossa on kuivin ilma. Me emme tarvitse erillistä ilmankostutinta, sillä tämä pyykkiteline ajaa saman asian. Jos ilma on kovin kuiva, laitan pyykille kevyemmän linkouksen, jolloin se jää märemmäksi ja kostuttaa ilmaa tehokkaammin :) Kaksvuotiaalla on nyt päiväkodin alettua ollut jo pari flunssaa yskän ja tukkoisen nenän kera. Joten varsinkin hänen huoneessaan on käyttöä pyykkiteline-ilmankostutin-yhdistelmälle.




Sanomattakin lienee selvää, että meillä ei ole kuivuria. Ei oo, ei tuu, eikä tilata! Selkäpiitäni karmii ajatellakaan siihen liittyvää laiteinvestointia, sähkölaskua sekä vaatteiden kulumiseen liittyviä piilokuluja... Ja niin epäekologistakin vielä *paheksuvaa ilmeilyä ja mutinaa*




Hyvää arkea toivottaen,
Nina