tiistai 27. lokakuuta 2015

Nuukailijan arkikeittiö: Hyvää, halpaa, terveellistä ja äkkiä (kinkkukiusaus)

Aloitan juttusarjan Nuukailijan arkikeittiö. Toisinaan käy niin, että pitäisi äkkiä keksiä mitä tehdään ruuaksi samana ja mielellään parina seuraavanakin päivänä. Erityisesti perjantaina töiden jälkeen rättiväsyneenä jos joutuu kauppaan - ilman listaa - pää lyö aivan tyhjää. Ei keksi niin mitään sopivaa pääruokaa. Joten alan tallentamaan tänne itselleni, ja hyvä jos muillekin hyödyksi, listaa ruuista, joita meillä tehdään säännöllisesti. Tai jos testaan jotain uutta, totean hyväksi ja haluan saada ohjeen muistiin, niin taltioin sen tänne. Mitään mullistavia uutuuksia tänne tuskin päätyy. Tarkoitus tehdä elämää helpottava lista, jota voi selailla esimerkiksi kännykän kautta vaikka siellä ruokakaupan perjantai-ryysiksessä.  

Juttusarjan motto on tuo otsikkoon päätynyt arkiruuan ideaali: Hyvää, halpaa, terveellistä ja äkkiä. Tästä viisaudesta kiitän äitiäni, joka toisti tuota tarpeeksi monta kertaa nuoruusvuosinani. Siitäpä näette, ei ole hukkaan heitettyä takoa asioita uppiniskaisten teinien päähän. Kyllä ne sieltä kapina- ja haahuiluvuosien jälkeen palaavat mieleen ja otetaan käytäntöön. Viimeistään kun kaikki muut vaihtoehdot on testattu. (Jos ketään kiinnostaa, niin varhaisteininä päätin, että kun saan oman kodin, en koskaan enää syö ruisleipää vaan pelkästään ranskanleipää vadelmahillolla :D ) Noiden kriteereiden valossa myös arvioin reseptit.

Tämän kertainen perusruokamme oli Kinkkukiusaus

Resepti
Perunasipulisekoitusta
Kinkkupaloja
1  valkosipulinkynsi
1/2 tl valkopippuria
2 dl kermaa

Sekoita noin 2 litran uunivuoassa perunasipulisekoitus, kinkkupalat, murskattu valkosipuli ja valkopippuri. Lisää kerma. Paista uunin alatasossa 200 asteessa noin 1 tunti. Halutessasi voit lisätä mieleisiäsi yrttimausteita ja/tai pinnalle hiukan juustoraastetta.

Kinkkukiusaus uunissa.

Huomautuksia
Kinkkupalat olivat Lidlin Kartanon savupalvikinkku pala, paketista oli jäljellä noin 200g. Lisäksi silppusin joukkoon 2 siivua Vatajan kinkkuleikkelettä. Määrä oli aika reilu tämän kokoiseen annokseen.

Valkopippuri oli maitopurkin kokoisesta jättipakkauksesta, jonka olin saanut äidiltäni. Meillä on tapana ostaa niitä isoja maustekanistereita ja jakaa niitä äitini ja anoppini kanssa. Kilohinta tulee huomattavasti halvemmaksi ja kun kaikki laitamme ruokaa, ne myös kuluvat.

Tällaisen tukevan uuniruuan kaveriksi tarvitaan ehdottomasti kasvislisäke. Uuniruuan pariksi talvella sopisi mielestäni hyvin uunijuurekset, jos sattuu olemaan aikaa kuoria ja pilkkoa niitä.  Juurekset kypsyvät silloin samalla sähköllä kuin muukin ruoka. Ja uunin lämmittäminenhän kustantaa huomattavasti enemmän kuin pelkän hellalevyn, joten tehot irti uunista sen kerran kun sitä käyttää ;) Meillä olisi ollut naurista ja porkkanaa, mutta enpä tällä kertaa tullut tehneeksi, onneksi oli jotain muuta kasvista. I´m not perfect!

Arvio
Hyvää: Ok. Maukasta, täyteläistä arkiruokaa.
Halpaa: Ok. Koko annoksen hinnaksi tuli noin 4 €, ja siitä riitti meidän kolmihenkiselle perheelle sopivasti yhdelle aterialle
Terveellistä: Mahdollista, jos käytössä vähäsuolaista kinkkua ja vähärasvaista kermaa. Valkosipuli on plussaa. Lisäksi tarvitaan kasviksia tuhtia annosta keventämään.
Äkkiä: Kasaamisvaihe on nopea, mutta kypsennys uunissa kestää tunnin. Jos tähteitä jää, se on kelpo eväs tai pikaruoka seuraavalle illalle mikrotettuna.

Terveisin,
Nina


sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Nuukailijattaren edesottamuksia

Liekö stressinpoikanen vai syysväsymys vai mikä, mutta onnistuin tässä yhtenä aamuna lähtemään töihin niin, että avaimet jäivät kotiin. Tämä ei ole lainkaan minun tapaistani ja viimeksi noin on käynyt muistaakseni opiskeluaikana! Erityisen harmilliseksi tämän teki se, että Puoliso oli juuri samana aamuna lähtenyt reissuun ja palaamassa kotiin vasta seuraavana päivänä :O Pengoin taskut, käsilaukun, läppärilaukun, auton lokerot ja lattiat, jopa Kolmevuotiaan tarharepun... ei löytynt!

Siitä sitten soittelemaan anoppilaan, josko heillä olisi meidän vara-avainta. No onhan heillä, se vain sattui olemaan Appiukon avainnipussa, joka oli herran mukana autossa matkalla Lappiin... Huoltoyhtiö tietenkin tulee avaamaan oven tarvittaessa, mutta se maksaa. Anoppi kutsui minut ja  Kolmivuotiaan heille yökylään :) Otin kiitollisena kutsun vastaan, säästetään muutama kymppi!

No, ei ne päivän haasteet siihen loppuneet. Työpäivä päättyi kokoukseen Pasilassa, ja lähtiessäni parkkihallista, maksuautomaatti ei huolinut korttia eikä käteistä. Pian siihen tuli muitakin asiakkaita, ja heillä sama juttu. Hetken päästä meitä oli siinä jo pieni parvi, ja yksi hlö soitti valvomoon, josta vastattiin vasta huomattavan pitkän jonotusajan kuluttua. Sieltä tuli kyllä sitten nopeasti hlö avaamaan puomin, ja pääsimme ajamaan ulos (eikä tarvinut maksaa, säästin työnantajalleni 4 €!)

Siitä matka jatkui Pasilan rakennustyötilanteen huomioiden ihan hyvin. Hykertelin tyytyväisenä, että saan haettua Kolmevuotiaan päiväkodista ajoissa. Matkan varrella ajattelin jopa pistäytyä pikaisesti tankkaamassa ja pysähdyin kylmäasemalle. Sielläkin tuli joku huoltoauto tai mikä lie, joka kaarsi juuri minun eteeni, niin etten päässyt menovettä ostamaan. En jäänyt odottamaan. Koska tarhan sulkemisaika.

Mut joo, ehdin tarhaan ajoissa, eikä meidän lapsi ollut edes viimeinen haettava *hyvä äiti tuulettaa* Sitten kauppaan ostamaan yöpymistarvikkeita. Deodorantti, hammasharja, sukat & alushousut, yöpaita, lapselle maitoa, banaania, iltavelli (ihana Anoppi lupasi myös ruokkia meidät). Onneksi Kolmevuotiaan tarhavarustuksessa on oma unilelu ja niin paljon vaihtovaatetta, ettei hänelle tarvinut ostaa mitään.

Sitten Anopin luokse ja vihdoin huokaisin helpotuksesta. Virhe. Kolmivuotias tarvitsee yöllä vielä vaipat ja niitähän en tietenkään ollut muistanut ostaa. Joten uudestaan vielä kauppaan... Tiedän - vois mennä paljon huonomminkin. Mutta silti... aargh!

Mitä tämä lysti maksoi? En tiedä paljonko huoltoyhtiö olisi veloittanut, yleensä se on kait jotain 20-40 €..? Itselle kuluja kertyi kahden kauppareissun verran. Ostokset olivat kuitenkin ihan järkeviä, sellaisia joita tulisi muutenkin ostettua. Nyt tosin jouduin hankkimaan ne kiireellä kaikki samasta kaupasta, ilman hintavertailuja. Lähinnä se yöpaita tuli ehkä kalliiksi, peruspaituli 15 €. Viimeksi ostin vastaavan alennusmyynnistä 5 €:lla. Ei näillä kuluilla vielä vararikkoon päädytä, ja Kolmivuotilaalle oli hauskaa vaihtelua olla mummulassa yökylässä :)

Että semmonen päivä. 

Palataan taas,
Nina

tiistai 6. lokakuuta 2015

Tuoko kymppi kuussa oikeasti 10.000 työpaikkaa Suomeen?

Kymppi kuussa tuo 10.000 uutta työpaikkaa. Tätä hokemaa olen nyt nähnyt siellä sun täällä jo ihan kyllästymiseen asti. Älkää käsittäkö väärin - asia on ensiarvoisen tärkeä! Työpaikan puuttuminen on koskettanut ihmisiä minunkin lähipiirissäni, enkä halua väheksyä. Mutta haluan saada tuon iskulauseen työstettyä pois päästäni pyörimästä. Mokomakin korvamato.

Väestön lukumäärä: 5,5 miljoonaa.
Summa kuukaudessa: 10 €.
Summa vuodessa: 120 €.

Yhteensä 55 milj € / kk ja 660 milj € / vuosi. Onhan siinä!

Jos tuo vuosipotti jaetaan niille 10.000 työntekijälle, tulee siitä 66.000 € / nassu. Tosin siinä skenaariossa ei olisi valmistuskuluja, alvia, logistiikkaa, hallinnointia, markkinointia saati työnantajan sivukuluja. Alv riippuu tuotteesta, ja työnantajan sivukulut on noin +30 % bruttopalkan päälle. Muista asioista en sano mitään, niin paljon on variaatiota.

Suomalaisen keskipalkka oli noin 3.200 € / kk (40.000 € / vuosi, sis.lomaraha), viimeksi kuin luvun jossain näin. Enpä tiedä onko se laskenut, sillä olen kuullut, että varsinkin korkeammin koulutetut ovat nöyrtyneet tinkimään palkoissa saadakseen uusia työpaikkoja yt-menettelyiden jälkeen. Toisaalta matalammin palkattua suorittavaa työtä on käsittääkseni kadonnut muuta työtä nopeammin.

Erotus 66.000 € - 40.000 € = 26.000 €. Siihen summaan pitäisi saada mahtumaan kaikki muut kulut kuin työntekijälle maksettava palkka. Ehkä toimii ehkä ei. Kyllähän joka puolella niin kovasti säästetään ja kuluja puristetaan minimiin, että voi se teoriassa toimiakin. Mene ja tiedä. Mutta yhden pohdinnan vielä tähän loppuun lisään:

Aina puhutaan, että kotimaisen työn suosiminen tuo lisää työpaikkoja, ja sitä kautta verotuloja, joilla julkiset palvelut rahoitetaan. Ostamalla kotimaista huolehdimme siitä, että meillä on jatkossakin muun muassa koulutus- ja terveyden-ja sairaanhoidon palveluita edullisesti tai ilmaiseksi tarjolla. Mutta, mutta... jos suomalaiset yritykset allokoivat kaiken irti puristettavissa olevan rahan ylimmän organisaatioportaan palkitsemiseen ja alemmasta päästä pistetään porukkaa kilometritehtaalle, ja tuo yläpilven porukka siirtää omistuksiaan ja verotulojaan ulkomaille, niin eihän siinä sitten mitään järkeä ole. Miksi maksaisin muutaman sentin enemmän jostain kotimaisesta sinänsä hyvälaatuisesta tuotteesta, jos maksamani preemio karkaa porhojen mukana banaanisaarille, eikä jää tänne minun lapseni päivähoidon rahoittamiseen?! Eihän niillä ole tarhassa enää varaa edes muovailuvahaan! Pitäisikö tässä ryhtyä suosimaan kotimaista, mutta harmaan talouden muodossa, kysynpä vaan!

Palopuheet sikseen, mukavaa syyspäivää kaikille!

Terveisin,
Nina

P.S. And the point is... Kuulisin hyvin mielelläni muita ehdotuksia, kuin kotimaisen pimeän työn suosiminen :)

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Sunnuntai-illan kevennys

Hei!

Tässä vähän hauskutusta täysin asian vierestä. Löysin muutamasta blogista, esim. Mamma Ankka, tällaisen kyselyn, johon ajattelin minäkin heittää vastaukseni. Mielelläni luen, jos joku muukin innostuu omassa blogissaan vastauksia laittelemaan. Voit halutessasi vinkata kommenteissa, niin tiedän käydä lukaisemassa :)

Missä on kännykkäsi?
- pöydällä läppärin vieressä.

Missä on parempi puoliskosi?
- öhöm, en tiedä. Kotiin se jäi aamupäivällä kun lähdin naperon kanssa tänne mummulaan kyläilemään...

Miten hiukset?
- ponnarilla.

Entäpä mieliala?
- hyväntuulinen. Päivän kyläilyt, ulkoilu ja ystävän tapaaminen piristävät mieltä kummasti.

Päivän suunnitelma?
- suunnitelma oli käydä aamupäivällä hautausmaalla, sitten suunnata mummulaan. Ja lapsosen jäädessä Mummun hoiviin päiväunille, tavata hyvää ystävää ulkoilun merkeissä. Nyt jo iltapuolella, suunnitelmana on lähteä kohta kotiinpäin.

Mikä on parasta mitä tiedät?
- moni asia. Suklaa ja hyvä kahvi ovat kärkipäässä. Varsinkin se aamun ensimmäinen kupponen.

Viime yön uni?
- en muista.

Elämän tarkoitus?
- jaa-a. Ainakin huolehtia lähimmäisistä. Tällä hetkellä en ole elämässäni syvällisten pohdintojen äärellä, ehkä myöhemmin taas...

Missä huoneessa olet?
- mummulan vierashuoneessa, eli lapsuusvuosien omassa huoneessani.

Harrastuksesi?
- kuntosalikortin omistaminen ;) Nuukailuniksit. Ulkoilu ja retkeily, kotoilu ja lapsen kanssa touhuaminen.

Kauhusi?
- turhanpäiväinen tuhlaaminen.

Mikä on tilanteesi kuuden vuoden päästä?
- olen saanut kaikki muuttolaatikot purettua ja kämppä on järjestyksessä, vierashuone sisustettu :D Olen oppinut tekemään kaiken ajoissa ja elämäni on seesteistä.

Missä olit eilen illalla?
- kotona perheen kanssa.

Mitä et ole?
- muodin orja, laumasielu, insinööri.  

Yksi asia, jota toivot itsellesi?
- hyvinvointia.

Missä vietit lapsuuden?
- talvet rivarissa Helsingissä ja kesät mummolassa Päijänteen rannalla.

Mitä teit viimeksi?
- söin päivällistä Mummun ja Kolmevuotiaan kanssa. Jälkiruuaksi on suklaahippujäätelöä :)

Telkkari?
- on. Pieni, ettei kuluta liikaa sähköä.

Kotieläimet?
- ei oo toistaiseksi. Seurusteluaika miehellä oli koira ja minulla kissa. Olivat tosi kivoja karvakavereita molemmat, ja vieläkin niitä aina välillä kaivaten muistellaan.

Tietokone?
- läppäri, kosketusnäytöllä, lenovo. Ihan hyvä.

Ketä ikävöit?
- edesmenneitä läheisiä.

Auto?
- on, valkoinen... likaantuu helposti ja pesemiseen kuluu rahaa, kun omassa pihassa ei voi pestä :/ (Tiesittekö muuten, että Shellillä on pesut puoleen hintaan klo 21 jälkeen?)

Mitä sinulla ei ole päällä?
- hattua.

Lempikauppa?
- Saiturin Pörssi.

Kesä?
- Päijänteen rannat, uiminen, loma, luonto, perhe ja sukulaiset, torikahvit, aurinko, sade ja sateenkaaret. Tylsää olla töissä.

Ketä rakastat?
- perhettä, sukulaisia ja läheisiä ystäviä.

Lempiväri?
- tällä hetkellä vaaleansininen.

Milloin itkit viimeksi?
- en muista.

Leppoisaa sunnuntai-illan jatkoa toivottaen,
Nina