Muutama sananen sijoittamisesta, sijoitusblogeista ja miksen jaa sijoitusvinkkejä blogissani

Hei!

Monia sijoitusbloggaajia on näkynyt ja kuulunut viime aikoina julkisuudessa. Useilla on tavoitteena omavaraisuus ja sitä tavoitellaan sijoitusvarallisuuden kasvattamisen kautta. Ainakin alkuvaiheessa myös säästäväisyydellä on keskeinen rooli, jotta saadaan sijoitettavaa pääomaa kertymään. Malli on käsittääkseni hyvin hoidettuna toimiva. Bloggaajat kuvaavat matkansa vaiheita innostuneesti ja iso osa heistä tuntuu olevan taipaleensa alkupuolella, tai jossain vaiheessa puolivälin tienoilla.

Jossain blogissa (sorry en muista missä!) mietiskeltiin, miksi talousblogeissa aina puhutaan taloudellisen omavaraisuuden havittelusta ja työstä pois hyppäämisestä, eikä lainkaan uran edistämisestä ja lisätulojen hankkimisesta urakehityksen kautta. Hyvä pointti. Yksi selitys saattaa olla se, että ns.uratykit ovat niin kiireisiä työnsä ja perheensä ja kunnianhimoisten harrastustensa kanssa, ettei heillä ole aikaa ajatustenvaihtoon blogiyhteisöissä. Ainakin se mitä itse tällaisia ihmisiä tunnen, niin heillä on jatkuvana harmin aiheena aikapula, ja ettei ehdi tavata live-elämän kavereitakaan juuri koskaan. Työvelkaa kiritään kiinni ottamalla yöunista, ja liikenevä aika laitetaan joko lapsille, talonrakennusprojektiin tai maratonien ja triathlonien suorittamiseen. Kirjallisuutta aiheesta on kyllä olemassa. Olisikohan jollain rahkeita aloittaa urakirjallisuus-blogi? Tai vaikka juttusarja omassa blogissaan? Sen puitteissa voisi käydä keskustelua työssä etenemiseen vaikuttavista moninaisista ilmiöistä.

Minä en ole täällä käsitellyt varsinaista sijoittamista ollenkaan. Koen, että ei minulla ole siitä aiheesta mitään sellaista annettavaa, mitä monet muut eivät olisi jo aikaisemmin kirjoittaneet paljon paremmin, asiantuntevammin ja kattavammin. Olen myös "tasaisen tylsä" sijoittaja. Kaikenlaista "tavallista" ollaan kokeiltu, osaketta, rahastoa, sijoitusasuntoa, S-ryhmän osuuksia. Samaa mitä muutkin keski-ikäiset. Muutamia hiukan epätavallisempia (ei nyt mitään hirveän erikoista) on myös joskus pienessä mitassa kokeiltu, mutta tulokset ovat olleet samalla tasolla kuin "tavalliset", ja riskitaso vaan on ollut isompi, että eipä niitä ole tohtinut muille suositella. Varsinkin kun muutama tuttukin tätä lukee... Hiukeita voittoja tai järisyttäviä tappioita ei ole tullut millään areenalla. Ei siis ole jännittävää tarinaa takana eikä hyvää insightia tulevista mahdollisuuksista. Ja tämä on kyllä enemmän lifestyle-tyyppinen kuin talousblogi, ainakin omissa silmissäni :)

Anyway, jotainhan niille säästöille täytyy tehdä, ja pelkkä tilillä makuuttaminen ei tuota mitään. Joten sijoitettava on, hajautus, riskinsieto, aikajänne, kulut, jne, yms. huomioiden. Toisille se on innostava harrastus ja elämäntapa, toisille taas...vähän kuin siivoaminen, pakko hoitaa...  

Aurinkoista viikonloppua!

Terveisin,
Nina

Vielä työpaikan eväsruokailuista

Muutamia jälkiajatuksia heräsi vielä. Mitä jos edelliseltä päivältä ei jää tähteitä mitä ottaa töihin evääksi..?? Meillä töissä varsinkin teini-ikäisten poikien vanhemmat taivastelevat sitä, miten kaikki ruoka menee hujauksessa. Ei toivoakaan, että jäisi mitään vaikka kuinka ison makaronilaatikon paistaisi. Tuon ongelman voi selättää siten, että ottaa oman eväsosuutensa ensin. Ja vasta sitten päästää teinit ja muut suursyömärit päivän pääaterian kimppuun. Hah!

Olen pitänyt myös pientä varaeväsvalikoimaa pöytälaatikoissani. Tällä hetkellä siellä on kuppinuudeli ja muita pikanuudeleita. Nehän ei mitään täyttäviä eväitä sinänsä ole, mutta jos kotoa jää vain lihaa tai muuta proteiinipuolta, niin aterian hiilihydraatti on sitten valmiina töissä odottamassa eikä tarvitse alkaa illalla erikseen keittelemään perunoita pelkkiä eväitä varten. Toisaalta esimerkiksi tonnikala- tai lihapullasäilyke toimii toisinpäin. Jos kotona jää tähteeksi vain riisiä, perunaa tms, niin sitten on se aterian toinen osa jo siellä töissä valmiina. Nämä tietty vaativat seurakseen ne kasvikset ollakseen kunnon ateria.

Lisäksi olen pitänyt kaapissa pientä pyöreää näkkäriä tai hapankorppuja ja jääkaapissa tuorejuustoa, pestokastiketta ja puolukkasosetta. Näillä lisukkeilla pärjää, vaikka työpäivä venähtäisi vähän pidemmäksikin. Ei tarvitse tilata pizzaa tai lähteä käymään Hesessä.

Yleisesti ottaen eväsruokailu on tämän vajaan puolen vuoden työrupeamani aikana alkanut sujua omalla painollaan. Alussa tuntui vähän rasittavalta joka ilta nysvätä eväsvalmisteluiden kanssa. Mutta nyt se menee niin rutiinilla muiden hommien lomassa, ettei sitä oikeastaan enää edes ajattele. Suosittelen!

Terkuin,
Nina

Esimerkki edullisesta eväsruokailusta

Aiemmin mainitsin jossain postauksessa, että työpaikallani harrastetaan kalliin puoleista lounasravintolaruokailua. Olen heittäytynyt epäsosiaaliseksi ja ruvennyt syömään pääasiassa omia eväitä. Tai no, onhan sinne onneksi pikku hiljaa hipsinyt muitakin. Liekö säästäväisyys vai minun viehättävä seurani heitä houkutellut. Anyways, olen iloinen seurasta, yksin syöminen on todella tylsää.

Mutta asiaan, ne eväät.

Minulle on muodostunut aika selkeä kaava päivän ruokailuihin. Kotona syön aamupalaksi maustamatonta luomujugurttia erilaisilla lisukkeilla. Tänään laitoin rusinoita ja auringonkukansiemeniä, eilen banaaninpaloja, ja sitä ennen taisi olla mustikoita. Kahvia 2 kuppia, ja pieni lasi tuoremehua.

Töissä otan aamulla heti kupin kahvia ja ison lasin vettä. Tässä vaiheessa tekee jo mieli jotain hiilihydraattipitoista, joten kahvin kaveriksi otan palan vaaleaa leipää tai jos kotona oli jotain herkkua mukaan otettavaksi, niin sitten sitä. Esim. suklaata tai kääretorttua.

Hedelmiä otan mukaan 3 kpl. Yksi tai kaksi on omenoita, ja yksi tai kaksi jotain muuta. Yhden hedelmän syön aamupäivällä, loput iltapäivällä. Tänään tosin hedelmiä oli enemmän, koska niitä oli kotona menossa vanhaksi. Taisin syödä yhden omenan, kolme mandariinia, kiivin ja banaanin. Eipä tarvitse ottaa vitamiinipilleriä.

Lounaaksi on jotain lämmintä ruokaa, jota kotoa on jäänyt yli. Tänään oli silakkapihvejä muusilla. Jotain kasviksia pitää olla. Se voi olla vaikka pari tomaattia tai pari porkkanaa. Muutama oliivi tekee yksikertaisestakin kasvisannoksesta tyylikkään tuntuisen. Työpaikkaa varten en viitsi erikseen tehdä salaattiannoksia, jos ei kotona ole valmiina. Tänään tosin oli niin paljon hedelmiä, että jätin kasvikset väliin kokonaan.

Ruuan päälle kuppi kahvia ja pari sokeripalaa (työnantaja tarjoaa :)

Iltapäivän välipalaksi syön loput hedelmät ja myös jotain rouskuteltavaa on kiva olla mukana. Ihan näkkäri käy. Vähän herkumpi vaihtoehto on esim. mantelit tai kurpitsansiemenet. Tai sitten esim. jugurttia tai voileipää. Pelkät hedelmät iltapäivän välipalana ei oikein minulle riitä. Siinä käy helposti niin, että sitten mennään kotimatkalla kauppaan ostamaan kinkkutäytteisiä croissanteja paistopisteestä tai muuta pika-apua kiljuvaan nälkään. Parempi varautua etukäteen, niin nekin kauppareissut sujuvat paremmin ilman älyttömiä heräteostoksia.

Tällä formaatilla pysyn hereillä ja työkykyisenä koko päivän. Rahaa kuluu vähemmän kuin lounasseteleitä tuhlatessa. Paljonko?

• Siivu kääretorttua, 20 snt
• 3 hedelmää, 1 e.
• Lämmin kotiruoka-annos 1 e.
• Kasvikset 50 snt.
• Iltapäivän välipala 50 snt.

Yhteensä 3,20 €. Lisäksi huomioitava, että vaikka kävisin lounasravintolassa, söisin silti hedelmiä ja iltapäivän välipalaa. Joten summasta tulee vähentää ne, ennen kuin voi verrata lounassetelin hintaan. 3,20 € - 1,50 € = 1,70 €. Verotusarvo 9,00 € lounassetelille on 6,75 €. Säästöä kertyy noin 5,05 €/pvä. Jos vaikka 20 pv kuukaudessa ja 11 kuukautta vuodessa ruokailee, säästyy 101 € kk -> 1111 € vuodessa. Tulevan työuran aikana nelikymppinen säästää siinä itselleen jo ilmaisen aika hyvän auton taikka kivan potin osakesalkkuun. Luxusta eläkepäiville tai perintöjä jälkipolville. Tai voihan sitä tietysti käydä lounaalla ja lihottaa henkilöstöravintolan omistajaakin, kukin tekee niinku tykkää ;)
Hyi kun olen pirullisella päällä tänään...

Maistuvia lounashetkiä itse kullekin, syödään terveellisesti ja huolehditaan itsestämme ja tärkeistä ihmisistämme!

Terkuin,
Nina

Muutoksia elämässä ja blogissa

Hei taas! Elämäämme ravisuttaa MUUTOS. Palaan hoitovapaalta takaisin työelämän harmaisiin. Kaksvuotias menee päiväkotiin. Ollaan käyty jo harjoittelemassa, minä siis olin jo muutaman päivän etukäteen töissä kurkistelemassa mitä sinne nykyään kuuluu, ja Kaksvuotias kokeili päiväkotielämää isänsä opastuksella.

Anyways, blogin päivitystahti saattaa olla jatkossa entistä verkkaisempi. Katsotaan miten tämä arki alkaa rullaamaan ja aika riittää. Aiheet saattavat liittyä myös nuukailumahdollisuuksiin työelämässä. Siinä onkin aihetta kerrakseen! Kävin yhtenä päivänä työkavereiden kanssa lounaalla oikein kivassa ravintolassa. Joo vehreä maisema isoista ikkunoista, tyylikäs interiööri ja ruokakin oli oikein ihanaa, mutta hinta 9,90 € oli minulle kauhistus! Noh, yrityskohtaisella alennuksella se on "vain" 9,00 €. Lounasseteleillä hinta laskee vielä siitäkin. Oi miten ihanaa! No joo, myönnetään, on se oikeasti mukavaa kotiäitivuosien jälkeen syödä ravintolassa - ruokaa, jota ei tarvitse itse tehdä - ilman, että kukaan roikkuu minussa :D Saatan kuitenkin kirjoittaa muutaman postauksen edullisesta ja maukkaasta eväsruokailusta...

Lisäksi olen laajentanut nuukailun käsitettä omassa ajatusmaailmassani. Nyt se koskee rahan lisäksi myös aikaa. Joten jos keksin tai kuulen muilta lupaavia ajansäästökeinoja, testaan aivan varmasti niitäkin. Säästyvän ajanhan voi sitten käyttää vaikkapa leipomiseen. Itsetehty vierasvara pakkasessa säästää pitkän pennin vuosien varrella!!

Terveisin,
Nina