Nyt ollaan palattu takaisin etelään ja kotiin. Oltiin siis kiertomatkalla Suomen, Ruotsin ja Norjan Lapissa. Omalla autolla liikuttiin, ja hotelleissa majoituttiin, mikä nyt ei ole nuukaa ollenkaan. Mutta menköön lomaohjelman piikkiin. Viimeiset kaksi yötä tosin majoituttiin sukulaisten luona. Nuukailu ei kokonaan päässyt unohtumaan reissussakaan, joten tässä muutamia ajatelmia säästömahdollisuuksiin liittyen, jos jollakulla on vastaava matka mielessä.
Norjassa on kallista, niin väitetään. Ja totta se onkin. Joimme Statoilin huoltoasemalla kahvit ja söimme pullan puoliksi. Kustansi reilut 8 € :/ Pulla oli kyllä ihan hyvä ja iso. Kahvia olisi voinut ostaa vain yhden kupin, ja juoda sen puoliksi.
Meillä oli mukana retkikeitin ja omat eväät, joten Norjan osuudella pysähdyimme tienvarsileiripaikoilla. En muista paikkojen nimiä, mutta jossain päin Narvikin ja Skibotnin välillä, kuohuvien koskien ja lumisten tunturihuippujen maisemissa :) Kahvitauolla keitin kuumaa vettä, josta juotiin pikakahvit. Keksipaketista otettiin pientä makeaa. Ruokatauolla oli kuivapastapussi, ei mitään retkimuonaa vaan ihan niitä halpoja kaupan Pasta Carbonara-tyyppisiä juttuja. Ja sen kaveriksi tölkki tomaattimaustettua tonnikalaa. Siitä sai ihan hyvän lämpimän aterian kahdelle. Kasviksena oli miniporkkanoita. Uskoisin, että näillä taukoeväillä säästettiin kymppi tai pari. Ja maisemat tosiaan korvasivat itse tekemisen vaivan. Bonuksena se, että kun minä kokkasin, Puoliso kävelytti Kaksvuotiasta, joten sekin ohjelmanumero hoitui samalla ajalla. Mukaan oli luonnollisesti pakattu tiskivälineet, joten keittimen sai viimeistään hotellissa puhtaaksi taas.
Hotelleissa yöpyminen ei tosiaan ole mitään nuukailijan hommaa noin ylipäätään. Mukavaa se kuitenkin oli, varsinkin kun kaikista hotelleistamme oli hienot näköalat. Kysymällä saimme Hotelli Storforsenissa Ruotsissa luovuttaa huoneen ilmaiseksi annettua aikaa myöhemmin, kun lapsen päiväuni olisi muuten keskeytynyt. Pisteet siitä heille :) Narvikissa Gathaus Breijdablikkissa sekä Kilpis-hotellissa oli huoneessa vedenkeitin sekä teepusseja ja pikakahvia talon puolesta. Kiitos niistäkin, varsinkin Kaksvuotiaan iltapuuroon oli mukavaa keittää vettä omassa huoneessa.
Ylipäätään yritimme optimoida hotellien erinomaiset aamiaistarjoilut. Menimme aamiaiselle mahdollisimman myöhään ja söimme mahdollisimman tukevasti: pekonia, munia, hedelmiä, leipää ja leikkeleitä. Näin pärjäsimme periaatteessa hyvin syömällä vain toisen tukevan aterian päivän aikana.
Vesipulloja kannattaa luonnollisesti ottaa mukaan. Pienempiä pulloja, joista voi juoda matkan aikana. Ja pari isompaa, joista voi ottaa ruuanvalmistus- ja kahvivettä. Emme joutuneet ostamaan matkan aikana yhtään limsapulloa, mitä nyt hampurilaisaterian mukana tuli pari. Kotoa lähtiessä oli pari edullisesti kaupasta ostettua limu- ja kivennäisvesipulloa mukana.
Ruotsissa Jokkmokkin kaupungissa on viehättävä arktinen kasvitieteellinen puutarha (Fjällträdgård). Menimme sinne aamulla, ja paikalle päästyämme kävi ilmi, että paikka aukeaa vasta parinkymmenen minuutin kuluttua. Portti oli auki, ja henkilökunta touhusi kasvien parissa pihalla. Kävelimme sisään, lipunmyynti ei ollut auki, eikä kukaan ollut kiinnostunut meistä. Joten päätimme katsella ympärillemme kaikessa rauhassa. Paikka oli todella kaunis. Ihastuttavia kasveja, soliseva puro ja pieni vesiputous. Tarkoituksenamme oli siis todellakin maksaa asianmukaiset sisäänpääsymaksut, mutta lippuja ei visiittimme aikana myyty... Säästettiin siis muutama euro hiukan kyseenalaisesti ;)
Nautitaan auringosta!
Terveisin,
Nina
Heips! Luin läpi kaikki juttusi. Oikein mukavasti olet kirjoittanut ja ihan asiaa! Hyviä vinkkejä säästämiseen ja ekologiseen kuluttamiseen. Vitamiinitippojen viimeiseen pisaraan käytöstä kerron oman nuukailuni eli apteekista ostamani batz-voiteen saan käytettyä viimeiseen pisaraan, kun leikkaan putkilon kahtia ja sormella sörkin viimeiset voiteen ja niitähän vielä riittää muutamaksi päiväksi :)
VastaaPoistaMukavaa jatkoa - varmasti palaan juttujesi pariin!
Sipuli
Kiitos, kiva kuulla! :) Tuntuu tosiaan kaikkiin tuubeihin jäävän ainetta, vaikka ulkoapäin vaikuttaisi tyhjältä jo. Tuskin se on tarkoituksellista kosmetiikkateollisuuden puolelta, mutta ainakin meidät saadaan ostamaan enemmän kuin tarvitsee. Seuraavaksi tuskailen luultavasti pienen metallisen pumppupullon kanssa. Siinä on silmänympärysvoidetta, eikä päällepäin yhtään näe onko siellä vielä jotain sisällä, vaikka pumpusta ei tule enää mitään.
VastaaPoistaHei taas! Pakko vielä mainita juuri noista pumppupulloista. Käytän Eucerin kasvovoidetta, joka on juuri em. pullossa ja joka kerta voide "loppuu" yllättäen eli se pumppumekanismi ei enää toimi, kun voide loppuu. En sitten tiedä jääkö pulloon mitään, mutta tätä pulloa en ole alkanut rikkomaan, sillä se vaikuttaa aika hankalanta ja kovalta materiaalilta.
VastaaPoistaSipuli
Minua alkoi nyt sen verran paljon häiritsemään tämä pumppupullo-problematiikka, että tutkin omaa puteliani tarkemmin. Siinä ei tosiaan ole mitään kierrekorkkia, että sen saisi helposti auki. Otin työkalupakista pihdit, tai mikä sen välineen nimi nyt onkaan... Kun otti sillä tiukan otteen putelin muovikaulasta, ja veti napakasti, niin koko korkkiosa plopsahti irti :) Ajattelin kääntää putelin alassuin ja valuttaa sieltä viimeiset tipat vielä käyttöön. Kannattaa kokeilla, jos vaan sopivia työkaluja löytyy :)
VastaaPoistaKiitos - kokeilen sitten seuraavan pullon kanssa :)
VastaaPoistaSipuli