Nuukailijan arkikeittiö: Hyvää, halpaa, terveellistä ja äkkiä (kinkkukiusaus)

Aloitan juttusarjan Nuukailijan arkikeittiö. Toisinaan käy niin, että pitäisi äkkiä keksiä mitä tehdään ruuaksi samana ja mielellään parina seuraavanakin päivänä. Erityisesti perjantaina töiden jälkeen rättiväsyneenä jos joutuu kauppaan - ilman listaa - pää lyö aivan tyhjää. Ei keksi niin mitään sopivaa pääruokaa. Joten alan tallentamaan tänne itselleni, ja hyvä jos muillekin hyödyksi, listaa ruuista, joita meillä tehdään säännöllisesti. Tai jos testaan jotain uutta, totean hyväksi ja haluan saada ohjeen muistiin, niin taltioin sen tänne. Mitään mullistavia uutuuksia tänne tuskin päätyy. Tarkoitus tehdä elämää helpottava lista, jota voi selailla esimerkiksi kännykän kautta vaikka siellä ruokakaupan perjantai-ryysiksessä.  

Juttusarjan motto on tuo otsikkoon päätynyt arkiruuan ideaali: Hyvää, halpaa, terveellistä ja äkkiä. Tästä viisaudesta kiitän äitiäni, joka toisti tuota tarpeeksi monta kertaa nuoruusvuosinani. Siitäpä näette, ei ole hukkaan heitettyä takoa asioita uppiniskaisten teinien päähän. Kyllä ne sieltä kapina- ja haahuiluvuosien jälkeen palaavat mieleen ja otetaan käytäntöön. Viimeistään kun kaikki muut vaihtoehdot on testattu. (Jos ketään kiinnostaa, niin varhaisteininä päätin, että kun saan oman kodin, en koskaan enää syö ruisleipää vaan pelkästään ranskanleipää vadelmahillolla :D ) Noiden kriteereiden valossa myös arvioin reseptit.

Tämän kertainen perusruokamme oli Kinkkukiusaus

Resepti
Perunasipulisekoitusta
Kinkkupaloja
1  valkosipulinkynsi
1/2 tl valkopippuria
2 dl kermaa

Sekoita noin 2 litran uunivuoassa perunasipulisekoitus, kinkkupalat, murskattu valkosipuli ja valkopippuri. Lisää kerma. Paista uunin alatasossa 200 asteessa noin 1 tunti. Halutessasi voit lisätä mieleisiäsi yrttimausteita ja/tai pinnalle hiukan juustoraastetta.

Kinkkukiusaus uunissa.

Huomautuksia
Kinkkupalat olivat Lidlin Kartanon savupalvikinkku pala, paketista oli jäljellä noin 200g. Lisäksi silppusin joukkoon 2 siivua Vatajan kinkkuleikkelettä. Määrä oli aika reilu tämän kokoiseen annokseen.

Valkopippuri oli maitopurkin kokoisesta jättipakkauksesta, jonka olin saanut äidiltäni. Meillä on tapana ostaa niitä isoja maustekanistereita ja jakaa niitä äitini ja anoppini kanssa. Kilohinta tulee huomattavasti halvemmaksi ja kun kaikki laitamme ruokaa, ne myös kuluvat.

Tällaisen tukevan uuniruuan kaveriksi tarvitaan ehdottomasti kasvislisäke. Uuniruuan pariksi talvella sopisi mielestäni hyvin uunijuurekset, jos sattuu olemaan aikaa kuoria ja pilkkoa niitä.  Juurekset kypsyvät silloin samalla sähköllä kuin muukin ruoka. Ja uunin lämmittäminenhän kustantaa huomattavasti enemmän kuin pelkän hellalevyn, joten tehot irti uunista sen kerran kun sitä käyttää ;) Meillä olisi ollut naurista ja porkkanaa, mutta enpä tällä kertaa tullut tehneeksi, onneksi oli jotain muuta kasvista. I´m not perfect!

Arvio
Hyvää: Ok. Maukasta, täyteläistä arkiruokaa.
Halpaa: Ok. Koko annoksen hinnaksi tuli noin 4 €, ja siitä riitti meidän kolmihenkiselle perheelle sopivasti yhdelle aterialle
Terveellistä: Mahdollista, jos käytössä vähäsuolaista kinkkua ja vähärasvaista kermaa. Valkosipuli on plussaa. Lisäksi tarvitaan kasviksia tuhtia annosta keventämään.
Äkkiä: Kasaamisvaihe on nopea, mutta kypsennys uunissa kestää tunnin. Jos tähteitä jää, se on kelpo eväs tai pikaruoka seuraavalle illalle mikrotettuna.

Terveisin,
Nina

Nuukailijattaren edesottamuksia

Liekö stressinpoikanen vai syysväsymys vai mikä, mutta onnistuin tässä yhtenä aamuna lähtemään töihin niin, että avaimet jäivät kotiin. Tämä ei ole lainkaan minun tapaistani ja viimeksi noin on käynyt muistaakseni opiskeluaikana! Erityisen harmilliseksi tämän teki se, että Puoliso oli juuri samana aamuna lähtenyt reissuun ja palaamassa kotiin vasta seuraavana päivänä :O Pengoin taskut, käsilaukun, läppärilaukun, auton lokerot ja lattiat, jopa Kolmevuotiaan tarharepun... ei löytynt!

Siitä sitten soittelemaan anoppilaan, josko heillä olisi meidän vara-avainta. No onhan heillä, se vain sattui olemaan Appiukon avainnipussa, joka oli herran mukana autossa matkalla Lappiin... Huoltoyhtiö tietenkin tulee avaamaan oven tarvittaessa, mutta se maksaa. Anoppi kutsui minut ja  Kolmivuotiaan heille yökylään :) Otin kiitollisena kutsun vastaan, säästetään muutama kymppi!

No, ei ne päivän haasteet siihen loppuneet. Työpäivä päättyi kokoukseen Pasilassa, ja lähtiessäni parkkihallista, maksuautomaatti ei huolinut korttia eikä käteistä. Pian siihen tuli muitakin asiakkaita, ja heillä sama juttu. Hetken päästä meitä oli siinä jo pieni parvi, ja yksi hlö soitti valvomoon, josta vastattiin vasta huomattavan pitkän jonotusajan kuluttua. Sieltä tuli kyllä sitten nopeasti hlö avaamaan puomin, ja pääsimme ajamaan ulos (eikä tarvinut maksaa, säästin työnantajalleni 4 €!)

Siitä matka jatkui Pasilan rakennustyötilanteen huomioiden ihan hyvin. Hykertelin tyytyväisenä, että saan haettua Kolmevuotiaan päiväkodista ajoissa. Matkan varrella ajattelin jopa pistäytyä pikaisesti tankkaamassa ja pysähdyin kylmäasemalle. Sielläkin tuli joku huoltoauto tai mikä lie, joka kaarsi juuri minun eteeni, niin etten päässyt menovettä ostamaan. En jäänyt odottamaan. Koska tarhan sulkemisaika.

Mut joo, ehdin tarhaan ajoissa, eikä meidän lapsi ollut edes viimeinen haettava *hyvä äiti tuulettaa* Sitten kauppaan ostamaan yöpymistarvikkeita. Deodorantti, hammasharja, sukat & alushousut, yöpaita, lapselle maitoa, banaania, iltavelli (ihana Anoppi lupasi myös ruokkia meidät). Onneksi Kolmevuotiaan tarhavarustuksessa on oma unilelu ja niin paljon vaihtovaatetta, ettei hänelle tarvinut ostaa mitään.

Sitten Anopin luokse ja vihdoin huokaisin helpotuksesta. Virhe. Kolmivuotias tarvitsee yöllä vielä vaipat ja niitähän en tietenkään ollut muistanut ostaa. Joten uudestaan vielä kauppaan... Tiedän - vois mennä paljon huonomminkin. Mutta silti... aargh!

Mitä tämä lysti maksoi? En tiedä paljonko huoltoyhtiö olisi veloittanut, yleensä se on kait jotain 20-40 €..? Itselle kuluja kertyi kahden kauppareissun verran. Ostokset olivat kuitenkin ihan järkeviä, sellaisia joita tulisi muutenkin ostettua. Nyt tosin jouduin hankkimaan ne kiireellä kaikki samasta kaupasta, ilman hintavertailuja. Lähinnä se yöpaita tuli ehkä kalliiksi, peruspaituli 15 €. Viimeksi ostin vastaavan alennusmyynnistä 5 €:lla. Ei näillä kuluilla vielä vararikkoon päädytä, ja Kolmivuotilaalle oli hauskaa vaihtelua olla mummulassa yökylässä :)

Että semmonen päivä. 

Palataan taas,
Nina

Tuoko kymppi kuussa oikeasti 10.000 työpaikkaa Suomeen?

Kymppi kuussa tuo 10.000 uutta työpaikkaa. Tätä hokemaa olen nyt nähnyt siellä sun täällä jo ihan kyllästymiseen asti. Älkää käsittäkö väärin - asia on ensiarvoisen tärkeä! Työpaikan puuttuminen on koskettanut ihmisiä minunkin lähipiirissäni, enkä halua väheksyä. Mutta haluan saada tuon iskulauseen työstettyä pois päästäni pyörimästä. Mokomakin korvamato.

Väestön lukumäärä: 5,5 miljoonaa.
Summa kuukaudessa: 10 €.
Summa vuodessa: 120 €.

Yhteensä 55 milj € / kk ja 660 milj € / vuosi. Onhan siinä!

Jos tuo vuosipotti jaetaan niille 10.000 työntekijälle, tulee siitä 66.000 € / nassu. Tosin siinä skenaariossa ei olisi valmistuskuluja, alvia, logistiikkaa, hallinnointia, markkinointia saati työnantajan sivukuluja. Alv riippuu tuotteesta, ja työnantajan sivukulut on noin +30 % bruttopalkan päälle. Muista asioista en sano mitään, niin paljon on variaatiota.

Suomalaisen keskipalkka oli noin 3.200 € / kk (40.000 € / vuosi, sis.lomaraha), viimeksi kuin luvun jossain näin. Enpä tiedä onko se laskenut, sillä olen kuullut, että varsinkin korkeammin koulutetut ovat nöyrtyneet tinkimään palkoissa saadakseen uusia työpaikkoja yt-menettelyiden jälkeen. Toisaalta matalammin palkattua suorittavaa työtä on käsittääkseni kadonnut muuta työtä nopeammin.

Erotus 66.000 € - 40.000 € = 26.000 €. Siihen summaan pitäisi saada mahtumaan kaikki muut kulut kuin työntekijälle maksettava palkka. Ehkä toimii ehkä ei. Kyllähän joka puolella niin kovasti säästetään ja kuluja puristetaan minimiin, että voi se teoriassa toimiakin. Mene ja tiedä. Mutta yhden pohdinnan vielä tähän loppuun lisään:

Aina puhutaan, että kotimaisen työn suosiminen tuo lisää työpaikkoja, ja sitä kautta verotuloja, joilla julkiset palvelut rahoitetaan. Ostamalla kotimaista huolehdimme siitä, että meillä on jatkossakin muun muassa koulutus- ja terveyden-ja sairaanhoidon palveluita edullisesti tai ilmaiseksi tarjolla. Mutta, mutta... jos suomalaiset yritykset allokoivat kaiken irti puristettavissa olevan rahan ylimmän organisaatioportaan palkitsemiseen ja alemmasta päästä pistetään porukkaa kilometritehtaalle, ja tuo yläpilven porukka siirtää omistuksiaan ja verotulojaan ulkomaille, niin eihän siinä sitten mitään järkeä ole. Miksi maksaisin muutaman sentin enemmän jostain kotimaisesta sinänsä hyvälaatuisesta tuotteesta, jos maksamani preemio karkaa porhojen mukana banaanisaarille, eikä jää tänne minun lapseni päivähoidon rahoittamiseen?! Eihän niillä ole tarhassa enää varaa edes muovailuvahaan! Pitäisikö tässä ryhtyä suosimaan kotimaista, mutta harmaan talouden muodossa, kysynpä vaan!

Palopuheet sikseen, mukavaa syyspäivää kaikille!

Terveisin,
Nina

P.S. And the point is... Kuulisin hyvin mielelläni muita ehdotuksia, kuin kotimaisen pimeän työn suosiminen :)

Sunnuntai-illan kevennys

Hei!

Tässä vähän hauskutusta täysin asian vierestä. Löysin muutamasta blogista, esim. Mamma Ankka, tällaisen kyselyn, johon ajattelin minäkin heittää vastaukseni. Mielelläni luen, jos joku muukin innostuu omassa blogissaan vastauksia laittelemaan. Voit halutessasi vinkata kommenteissa, niin tiedän käydä lukaisemassa :)

Missä on kännykkäsi?
- pöydällä läppärin vieressä.

Missä on parempi puoliskosi?
- öhöm, en tiedä. Kotiin se jäi aamupäivällä kun lähdin naperon kanssa tänne mummulaan kyläilemään...

Miten hiukset?
- ponnarilla.

Entäpä mieliala?
- hyväntuulinen. Päivän kyläilyt, ulkoilu ja ystävän tapaaminen piristävät mieltä kummasti.

Päivän suunnitelma?
- suunnitelma oli käydä aamupäivällä hautausmaalla, sitten suunnata mummulaan. Ja lapsosen jäädessä Mummun hoiviin päiväunille, tavata hyvää ystävää ulkoilun merkeissä. Nyt jo iltapuolella, suunnitelmana on lähteä kohta kotiinpäin.

Mikä on parasta mitä tiedät?
- moni asia. Suklaa ja hyvä kahvi ovat kärkipäässä. Varsinkin se aamun ensimmäinen kupponen.

Viime yön uni?
- en muista.

Elämän tarkoitus?
- jaa-a. Ainakin huolehtia lähimmäisistä. Tällä hetkellä en ole elämässäni syvällisten pohdintojen äärellä, ehkä myöhemmin taas...

Missä huoneessa olet?
- mummulan vierashuoneessa, eli lapsuusvuosien omassa huoneessani.

Harrastuksesi?
- kuntosalikortin omistaminen ;) Nuukailuniksit. Ulkoilu ja retkeily, kotoilu ja lapsen kanssa touhuaminen.

Kauhusi?
- turhanpäiväinen tuhlaaminen.

Mikä on tilanteesi kuuden vuoden päästä?
- olen saanut kaikki muuttolaatikot purettua ja kämppä on järjestyksessä, vierashuone sisustettu :D Olen oppinut tekemään kaiken ajoissa ja elämäni on seesteistä.

Missä olit eilen illalla?
- kotona perheen kanssa.

Mitä et ole?
- muodin orja, laumasielu, insinööri.  

Yksi asia, jota toivot itsellesi?
- hyvinvointia.

Missä vietit lapsuuden?
- talvet rivarissa Helsingissä ja kesät mummolassa Päijänteen rannalla.

Mitä teit viimeksi?
- söin päivällistä Mummun ja Kolmevuotiaan kanssa. Jälkiruuaksi on suklaahippujäätelöä :)

Telkkari?
- on. Pieni, ettei kuluta liikaa sähköä.

Kotieläimet?
- ei oo toistaiseksi. Seurusteluaika miehellä oli koira ja minulla kissa. Olivat tosi kivoja karvakavereita molemmat, ja vieläkin niitä aina välillä kaivaten muistellaan.

Tietokone?
- läppäri, kosketusnäytöllä, lenovo. Ihan hyvä.

Ketä ikävöit?
- edesmenneitä läheisiä.

Auto?
- on, valkoinen... likaantuu helposti ja pesemiseen kuluu rahaa, kun omassa pihassa ei voi pestä :/ (Tiesittekö muuten, että Shellillä on pesut puoleen hintaan klo 21 jälkeen?)

Mitä sinulla ei ole päällä?
- hattua.

Lempikauppa?
- Saiturin Pörssi.

Kesä?
- Päijänteen rannat, uiminen, loma, luonto, perhe ja sukulaiset, torikahvit, aurinko, sade ja sateenkaaret. Tylsää olla töissä.

Ketä rakastat?
- perhettä, sukulaisia ja läheisiä ystäviä.

Lempiväri?
- tällä hetkellä vaaleansininen.

Milloin itkit viimeksi?
- en muista.

Leppoisaa sunnuntai-illan jatkoa toivottaen,
Nina

Kosteusvoide herkälle iholle

Olin jo jonkin aikaa etsinyt uutta kosteusvoidetta päätyessäni Lidlin hyllyille asiaa pohdiskelemaan. Tarkoitan siis vartalovoidetta, en "naamarasvaa."

Minulla on atopiaan taipuvainen iho, ja sitkeä ihottumanpoikanen ilmestyy aina silloin tällöin käsivarsiini. Apteekin perusvoiteilla ja markettivoiteilla ei ole ollut sen suhteen hirveästi eroa. Kortisonivoiteilla ihottuman saa kuriin, mutta en viitsisi käyttää niitä, jos muitakin vaihtoehtoja on tarjolla.

BodyShopin mustikkavoide on ollut hyvää ja tuoksu on ihana! Se vaan maksaa aika paljon, eikä sitä taida olla aina myynnissäkään. Nivean Q10 on ollut ihan tehokasta. Samoin Herbinan MarjaSpa-voide, jonka miinuksena kuitenkin tuoksu, joka minun iholla muuttuu jotenkin erilaiseksi kuin purkissa.

Mutta takaisin Lidliin. Siellä näytti olevan myynnissä Cien -sarjan sensitive kosteusvoide. Hinta oli erittäinen edullinen, olisiko ollut 2,79 € tai jotain sinnepäin. Päätin ostaa tuotteen kokeiluun, vaikka minulla on ennakkoluuloja Lidl-kosmetiikkaa kohtaan... Kotona jo vähän kadutti. Putelissa ei minusta ollut oikein kiva fiilis. Jotenkin halpis-etiketti vaan kertakaikkiaan latistaa tunnelmaa. Mutta tuotteen kokeilu yllätti positiivisesti! Tämähän oli todella laadukas voide!

Se levittyy hyvin, ei tahmaa. Sensitive-tyyliin ei mitään ylimääräisiä haisuja mukana. Voide tuntuu kevyeltä, mutta kuitenkin kosteuttaa ainakin minun syyskauden ihoni varsin riittävästi. Voi olla, että talven kuivattamana kaipaan jotain stydimpää, mutta uskoisin, että pärjään tällä pitkälle marraskuulle. Suosittelen!

Miinusta on ainoastaan eettisyyden pieni vajavuus. Eipä ole merkintöjä eläinkokeettomuudesta tai kierrätysmateriaalin osuudesta pakkauksessa... soo-soo!

Terkuin,
Nina

Lomailua Lapissa

Terveiset Posiolta! Täällä me ollaan ruskaretkellä. Ruska ei ole tänä vuonna ihan parhaimmassa loistossaan, mutta ihanaa silti olla pois ruuhka-Suomesta ja nauttia tunturi-ilman raikkaudesta.

Nuukailijalle näillä kulmilla on runsaasti tekemistä, jos vain autokyyti järjestyy (tai hyväkuntoiselle fillari). Meidän ykköskohde oli Riisitunturin kansallispuisto. Siellä oli 4,3 km helppokulkuinen reitti, jonka Kolmivuotiaskin patikoi reippaasti muiden mukana. Iskä tosin kantoi häntä olkapäillään osan matkasta ylämäissä, mutta sehän oli vain hyvää treeniä hänelle ;) Tunturin huipulta avautuivat huikeat maisemat Koillismaan saloille, soille ja järville. Reitin varrella oli autiotupa, jossa söimme eväitä muiden retkeilijöiden seurassa. Siellä oli kamiina ja puitakin, ja joku aiemmin tullut oli laittanut tulet pesään. Meidän oli tosi mukava olla välillä sisällä lämpimässä viileänä ja hiukan tihkuisena päivänä. Vieraskirjan mukaan porukkaa oli tullut ainakin Keravalta, Järvenpäästä, Hämeenlinnasta ja Porvoosta. Yksi Oulusta tullut siinä tutkaili kirjaa tovin, ja ihmetteli ääneen, että onpas kaukaa tultu.

Riisiltä löytyy pidempiä ja vaativampia reittejä sellaisia halajaville, ja leiripaikkoja yöpymiseen. Riisi muuten kuulemma tarkoittaa tässä yhteydessä heinää, joka on saamenkielellä "riis"

Kansallispuistot ovat kyllä varsinainen kansallisaarre. Ympäri Suomen, ei maksa mitään, reittejä niin vauvoille kuin veikkagustafssoneillekin, vaihtelevia maisemia, hyviä leiripaikkoja, laavuja ja mökkejä. Ja jos vain kuljetus kohteeseen onnistuu, niin loppu on lähes ilmaista. Hyvätkin eväät saa varsin edullisesti. Ja on se vaan kumma miten näkkileipä, jonka päällä on pelkkäää purkkitonnikalaa, voi maistua hyvältä metsäretkellä. Normaalisti sanoisin moiselle heti: Yäk, en syö.

Me matkustamme nyt epänuukasti lentokoneella. Saatiin kyllä halvat lennot onneksi. Hiukan harmittaa se, että Kolmivuotias ei enää saa viedä turvatarkastuksesta läpi pieniä 2 dl maitotölkkejä. Ne maksavat kaupassa noin 55 snt, ja lentokentällä niiden hinta on noin 1 €. Mietin tähän sellaista ratkaisua jatkoa varten, että ostan niitä kosmetiikkaa varten olevia pikkupullosia ja varaan muutaman ihan vaan maidon kuljetusta varten. Ainakin jos pidemmälle lennetään, niin haluan tarjota lapselle juomaksi myös maitoa! Paljonko säästäisin? Litra maitoa lentokenttä-hinnalla: 1 € x 5 = 5 €. Litran tölkki säilyvää uht-maitoa jaettuna pikkupullosiin: 85 snt. Erotus: 4,15 €. Eihän tuo nyt niin suuri summa ole, mutta jos lentoja kertyisi esim. kaksi kertaa vuodessa, ja mennen tullen ottaisi litran maitoa mukaan, niin viidessä vuodessa säästäisi 4,15 € x 2 x 2 x 5 = 83 €. Me ei varmaankaan ihan noin paljoa lennetä eikä sitä maitoakaan noin paljoa tarvita, mutta tämä on yksi teoreettinen esimerkki. Monilapsinen perhe saa helposti reilun säästön. EDIT: lukijakommentin mukainen lisäys tähän kohtaan: kosmetiikkaa varten olevat pikkupulloset eivät ole elintarvikemuovia, joten vinkistä innostuvan tulee selvittää käyttämänsä putelin turvallisuus.

Näihin tunnelmiin,
Nina  

Vinkki naisille polvisukkien säästämiseen

Tässä pitää tietysti het ensialkuun selitellä otsikon sanavalintaa. Eihän näinä tasa-arvon aikoina ole sopivaa osoittaa mitään vain naisille tai vain miehille. Joten varmaankin tuossa pitäisi lukea "Vinkki naisille ja naisenmielisille henkilöille..." Sillä lailla :D

Tämä säästövinkki koskee ensisijaisesti nylon-polvisukkia, mutta soveltuu toki kaikille sukille. Nylonit vaan sattuvat menemään helpoiten rikki ja uusia joutuu ostamaan tämän tästä, jos niihin säännöllisesti pukeutuu. Tämä vinkki saattaa myös olla suurelle enemmistölle ihan itsestäänselvä, mutta minulle juolahti mieleen vasta hiljattain...

Kun ostaa aina samoja sukkia, niin voi heittää vain risan kappaleen pois, ja ottaa vain yhden uuden käyttöön. Tämän nuukailijattaren hajamielisyysasteella vinkin toteuttamiseen tarvitaan kuitenkin muistilappu, jotta varmasti tulee ostettua oikeasti tismalleen samanlaisia sukkia. Esim. sukkapakkauksen etiketti tai kännykällä napattu kuva siitä toimii hyvin. Kunhan on itsellä tiedossa merkki, malli, väri ja koko niin hyvä tulee.

Varsinkin jos ns. parempia sukkia osteskelee, niin säästöäkin kertyy kivasti. Marketin basic-mallistojen sukkaparit maksavat noin 3 €, vähän kalliimmat merkit 10 € pari. Jos pystyy säästämään vaikka vain yhden sukan hinnan kuukaudessa, säästöä kertyy edullisemmalla versiolla näin: 3€/2=1,5 € /sukka. 1,5 € *12 kk = 18 € /vuosi ja kalliimmalla hipsuttimella 10 €/2= 5 € /sukka. 5 € * 12 kk = 60 € /vuosi. Jos säästösumma tuntuu turhan pieneltä, niin voihan sitä skaalata hiukan pidemmällekin ajalle. Jos vaikka meikäläisen oletettavissa oleva työura toimistolla kestää vielä 25 vuotta (voi herranpieksut...), voin säästää sukkakuluissa 18 €*25v = 450 € tai 60 €*25v = 1500 €.

Älkäämme siis heittäkö sukkia pareittain roskikseen vaan ainoastaan sen oikeasti hajonneen kappaleen!

Mukavaa kesäpäivää, ja toivottavasti joillain lukijoilla on vielä lomaa jäljellä ja mahdollisuus hipsutella nurmikolla paljain jaloin! Muun hyvä lisäksi säästyy sukkien hinta kokonaan :D

Terveisin,
Nina  

Investointi aurinkolaseihin

Heippa pitkästä aikaa! Hengissä ollaan ja lomakin jo pääosin vietetty. Auringosta ei ole liikaa tänä kesänä tarvinut kärsiä, mutta ajattelinpa kuitenkin esitellä aurinkolasini, ja yhden läheltä liippaavan tarjouksen siinä sivussa.

Aurinkolasini ovat Polaroid-merkkiset ja ostin ne muistaakseni jo kolme vuotta sitten. Näiden juju on, että niitä pidetään tavallisten silmälasien päällä. Eli voit ostaa uusia rillejä ja silti käyttää samoja aurinkolaseja. Ei tarvita aina uusia klipsejä jokaisten silmälasien kaveriksi. Eikä aurinkolaseja vahvuuksilla. Näitä pystyy käyttämään myös ilman silmälaseja, jos niin haluaa. Tuntuvat vähän kyllä tönköiltä, mutta itse en nykyään piilareita käytä, joten asia ei ole ajankohtainen.

Ostopaikka on jo unohtunut, joku optikkoliike se oli, ehkä Nissen tai Instru. Hinnan sensijaan muistan, se oli 55 €. Suunnittelin silloin, että jos käytän näitä 10 vuotta, hintaa kertyy 5,50 € / kesä (ja tarviihan näitä joskus talvellakin!) Hyvin kilpailukykyinen hinta markettilaseihin verrattuna.

Olen käyttänyt näitä nyt kolme vuotta ahkerasti, ja ovat edelleen priimakunnossa. Linsseissä ei ole naarmuja, vaikka lasit ovatkin muutaman kerran pudonneet lattialle ja kulkeneet välillä taskussa ilman koteloa... Kerran Kolmivuotias - silloinen Yksvuotias - kiskaisi ne lattialle niin vauhdikkaasti, että toinen linssi irtosi. Sillä hetkellä harmitti vietävästi! Harkitsin niiden viemistä optikkoliikkeeseen korjattavaksi. Lopulta kuitenkin yritin itse korjata niitä, ja linssi loksahtikin ihan sujuvasti takaisin kehykseen!

Tarjous, josta mainitsin, osui silmääni Helsingissä Vuosaaren Columbuksen Instrun edessä. Kyltin mukaan silmälasien päällä pidettävät aurinkolasit 29 €. Joten jos innostuit, niin kannattaa tsekata pikaisesti Instrun tarjous. En yhtään tiedä onko se vain tämän myymälän vaiko koko ketjun, ja kauanko se jatkuu, mutta netistä tai lähimmästä myymälästähän tuo selvinnee.

Toivotaan aurinkoa viikonloppuumme!

Heinäterkuin,
Nina

Helpotusta muuton organisointiin

Hei taas! Tunnustan heti ensialkuun, että otsikko voi olla hiukan harhaanjohtava. Omatoimimuutto ei voi koskaan olla ihan helppo,varsinkaan lapsiperheessä. Mutta oikeanlaisella valmistautumisella voi projektia sujuvoittaa ja nopeuttaa.

Jatkuva tavaroiden karsiminen. Se on hyödyllistä muulloinkin kuin muuton siintäessä lähitulevaisuudessa. Liityin jossain vaiheessa facebookissa jopa Tavara päivässä pois-nimiseen ryhmään. Minulle sopii paremmin karsia tavaraa jatkuvasti vähän kerrallaan kuin räjäyttää kertarysäyksellä kokonainen komero tai lipasto. Mutta kukin tyylillään :) Anyways, suosittelen pitämään kuria oman tavaramäärän suhteen, vaikkei minimalismia tavoittelisikaan.

Toimintasuunnitelma. Laadin tätä muuttoa varten jo reilu kuukausi sitten projektisuunnitelman. Tein excel-taulukon, jossa on seuraavat osiot: Pakkaaminen, Kalusteet, Asiointi, Hoida vanhassa ja Hoida uudessa, Poistot. Jokainen osio on purettu pienempiin alakohtiin, ja kun kyseinen asia on hoidettu, vaihdan fontin harmaaksi.

Tässä esimerkkejä alakohdista:

Pakkaaminen: jääkaapin yläkaappi, keittiön alakaapit (ei ruokia), keittiön yläkaapit. Kirjahyllyn koriste-esineet, kirjahyllyn kirjat, kirjoituspöydän konttoritarvikkeet. Legot. Omat/Puolison/Kolmevuotiaan ylimääräiset henkarivaatteet / hyllyssä olevat vaatteet / kengät. Eli pieniä osioita, joita on helppo pakata yhden arki-illan aikana töiden jälkeen. Näin kun aloittaa, parissa viikossa on muutto edennyt jo kummasti. Tietysti laatikoita ja kasseja pitää olla käytettävissä jo hyvissä ajoin sitten.

Kalusteet: listasin erikseen pienet ja isot kalusteet. Jotenkin hahmottaa paremmin, mitä voi itse viedä autolla mennen tullen ja mihin tarvitaan "ukkoja" kantamaan varsinaisena muuttopäivänä. Tätä listaa on varsinkin kiva seurata, kun kohdat muuttuvat pikku hiljaa vaalealle fontille = hoidetuiksi.

Asiointi: muuttoilmoitus, sähkösopimus, muuttoilmoitukset tutuille, töihin, isännöitsijälle, huoltoyhtiöön, jne...

Hoidan vanhassa: kuluta elintarvikkeita, irrota valaisimet, irrota verhot, vie mattoja pesulaan...

Hoida uudessa: ripusta valaisimet, ripusta verhot, osta ruokia valmiiksi, laita jääkaappi päälle...

Poistot: luettelo tavaroista sen mukaan minne ne on tarkoitus toimittaa.
* vanhat peitot, tyynyt, pyyhkeet eläinsuojeluyhdistykselle
* muuta poistettavaa tavaraa Pelastusarmeijan kirppikselle (Tässä kohtaa on vähän turhan kiire valitettavasti enää myydä tavaroita yksitellen nettikirpputoreilla tai lähteä normikirppikselle itse myymään...onneksi tätä on tullut harrastettua pitkin matkaa, joten turhan tavaran määrä on hallinnassa)
* xxx tavaroita roskikseen
* xxx tavaroita vanhempien mökille, anoppilaan, muille tarvitsijoille sovitusti

Nämä kun tosiaan listaa Excel-taulukkoon ja vaikka tulostaa kotiin jääkaapin oveen muistin virkistykseksi, niin muutto sujuu yllättävän kivuttomasti, ikäänkuin sivutoimisesti muun elämän ohessa. Tässä vielä kuva Muutto tehtävälista -taulukosta, ja muutamia alakohtia esimerkinomaisesti. Jokainen tietty tekee omanlaisensa listan oman tilanteensa mukaan.

Näillä eväillä saatiin meidän muutto kutakuinkin sujuvasti hoidettua. Olemme pikkuhiljaa asettuneet uuteen kotiin ja kaikenlaista puuhaa ja organisointia riittää :)

Hauskaa juhannusta - satoi tai paistoi! :)

Toivottaa,
Nina

Mitä lahjaksi päiväkodin hoitajille kevätjuhliin?

No kevätjuhla kylläkin oli jo, mutta eihän tämä myöhäisherännäinen mun-lapsi-on-ekaa-vuotta-tarhassa -äiti tajunnut viedä sinne mitään lahjaa, huoh. (Onneksi en ollut ainoa ;) Noh, viimeinen päiväkotipäivä ennen kesätaukoa koittaa kohta, ja silloin mä säväytän huikean hienoilla lahjoilla :D

Mikäs se hieno lahja sitten voisi olla? Päiväkotiin on varmaankin sopimatonta viedä laatuviinejä? Suklaa sopii paremmin jouluun. Muistikirja, jossa olisi kannessa meidän naperon askartelema tai piirtämä kuva (note to myself: ensivuonna aloitan ajoissa, ja tehdään tämä). Kukat on aina ihania. Niitä he varmaankin saavat aika monta kappaletta keväällä kuitenkin... Taidan päätyä johonkin syötävään tai juotavaan. Hienoa ja tyylikästä olisi tietysti hankkia jotain kotimaista, luomua, lähituotettua, tyylikkäässä pakkauksessa. Jotain säilyvää.

Yksi juttu, joka pisti silmääni jo aiemmin, oli mehut. Meidän lähikaupassa oli muutamia ihan tyylikkäitä "vähän parempia" mehuja. Yksi oli juurikin kotimaista ja luomua, mutta sitä ei sillä kertaa ollut riittävän monta pulloa. Toista "fiinimpää" laatua olisi ollut neljää erilaista, joten olisi saanut jokaiselle (3 hoitajaa + työharjoittelija) yksilöllisen lahjan. Mutta se oli ruotsalaista, Brönneby tai jotain sinnepäin. Näiden hinta oli 5-7 €, eli ihan kohtuullinen mielestäni. Täytynee tehdä viikonloppuna ostosretki isompaan kauppaan, jotta saan tarpeeksi monta pulloa sitä kotimaista luomua. Sitten pullojen kaulaan kaunista lahjanauhaa, ja pienet pakettikortit, jotka varmaan sentään onnistumme itse piirtämään viikonloppuna (pieni säästö tässä kohtaa).

Tällaisen lahjan ottaisin itsekin mielelläni :)

Kevätterveisin,
Nina

P.S. Yritän napata pulloista kuvan, kunhan saan ne hankittua.

P.P.S. No enhän muistanut niitä kuvata. Mutta löysin ne netistä, kyseessä Kaskein Marja -niminen valmistaja, ja nämä mehut löytyvät Luomumehu-otsikon alta. Etiketissä oli kiva lintukuva ja teksti "Pysy iloisena" Ihan S-Marketin hyllystä löytyy ainakin meilläpäin.

Puuteriostoksilla

Mikä ihme siinäkin on, että aina kun löytyy hyvä kosmetiikkatuote ja sitä tottuu käyttämään, niin eikös tuote poistu markkinoilta tai siitä lanseerataan "paranneltu" versio, joka oikeasti on pilattu versio. Näin kävi minulle puuterin kanssa. Meikeissä olen vannoutunut Lumenen käyttäjä. Tykästyin vuosia sitten siihen sinisessä rasiassa olevaan puuteriin, jonka kannessa on kaunokirjoituksella L-kirjain. Ja yhtäkkiä sitä ei löytynytkään enää mistään...

Suurimman järkytyksen ja surun mentyä ohi kokosin itseni ja tepastelin lähimpään puotiin etsimään korvaavaa tuotetta. Lumene-hyllylle kuinkas muuten. Siellä huomioni kiinnitti CC Color Correcting Powder -niminen tuote. Rasia ei ollut ollenkaan sellainen, johon normaalisti ihastuisin, vähän sellaisen teini-maybellinen näköinen. Mutta tuotelupaus oli vakuuttava. Kuusi kohtaa, alkaen ihon värin tasoittamisesta kosteuttamiseen. Kaikki ihan oleellisia pointteja. Joten päätin kokeilla.

Puuteri on nyt ollut käytössä muutaman viikon, ja on kyllä ollut lupauksen mukainen. Hyvä pitävä väri, ja todellakaan ei kuivata ihoa samalla tavalla kuin useimmat muut puuterit. Sopii siis hyvin tällaiselle varhaisnelikymppiselle normaalin ihon omaavalle. Voin kyllä kuvitella, että muunkinlaiset ihotyypit voisivat tästä tykätä.

Mutta sitten se iso miinus. Puuterivippa. Minun mielestäni se on aivan järkyttävä. Siis ihan kuin tarkoituksella olisi kehitetty villasukan ja herkkusieniviipaleen välimuoto??? Paksu köntys, jolla ei mitenkään saa puuteria levitettyä nätisti kasvoille. Onneksi vippoja myydään irtotavarana, mutta olisihan se mukava, että kalliin meikkituotteen ostaessaan saisi myös toimivat lisäosat mukaan. Mur mur. Mutta joo... Lumene CC - puuteri on erinomainen tuote, kehitystä kaipaavassa paketissa.

Kaunoisin terveisin,
Nina

P.S. Hinta oli edullisin Prismassa, kun tein vertailua Citymarket-Prisma-Sokos -akselilla. Cittarissa kuitenkin näyttää olevan usein varsin hyviä Lumene -tarjouksia, jos on aikaa odotella. Olen toisinaan harmstrannut sieltä varastoonkin.  

Biojätepussit -halvalla vai ilmaiseksi?

Meikäläistä kun ärsyttää kaikki riistohinnat, niin viimeisimpänä sapetuksen aiheena on ollut biojätepussit. 10 senttiä kappale??! Lidlissä??! Kuka hullu tuollaisia hintoja maksaa, ja vielä halpamyymälä pitäisi olla. Muualla on varmaan vielä kalliimpaa.

Onneksi postiluukusta tulee ilmaiseksi kaikenlaista paperia, josta voi askarrella mokomat pussit itse. Rikasta elämää -blogin Veera on postannut aiheesta Facebook-sivullaan tässä hiljattain. Siellä on kuva varsin napakan näköisistä pusseista. Arvostan! Itse taittelen kiireissäni vähän heppoisempia versioita. Kääräisen sanomalehdestä tuutin/tötterön niin, että paperi kääntyy neljä kertaa. Ja taitan pohjaan jäävän terävän "piikin" tylpäksi, jolloin pussiin muodostuu leveämpi pohja. Tämä viritelmä vaatii pääsääntöisesti muovipussin tai jotain muuta suojaa alleen, muuten on ämpärin pohjalla äkkiä sotku.

Toinen helppo versio, jota meillä käytetään, on kaupan bio-hedelmäpussit. Kaikissa kaupoissa niitä ei valitettavasti vielä ole, mutta meidän lähikaupassa onneksi on. Eli valitsen biopussin, silloin kun niitä on saatavilla ja kyseessä sellainen kasvikunnan tuote, jonka joka tapauksessa pakkaisin pussiin, esim. tomaatit. Hintatarra on hiukan hankala juttu. Sitä ei saa mitenkään järjevästi myöhemmin irrotettua, niin että pussi pysyisi ehjänä. Olen liimannut tarran joko pussin sankaan tai yläreunaan sellaiseen kohtaan, josta se on näppärä leikata pois. Tunnustan, joskus on unohtunut se tarra kyllä pussin pohjaankin... en tiedä miten iso ympäristörikos se on - eihän se hyvältä kuulosta, että biojätteeseen menee tarroja :/ Lupaan tsempata ja pyydän sitä kaikilta muiltakin - onhan tämä meidän kaikkien yhteinen maapallo ja tulevaisuus!

Nyt takaisin arkeen ja kustannusanalyysiin: meidän perheessä biojätettä kertyy noin 1 pussi / päivä. Joten kaupasta ostettuna se tekisi noin 330 pv *0,10 € = 33 € / vuosi. Ihan hyvä säästö. Käytin laskennallisena vuosikulutuksena 330 päivää, sillä olemme silloin tällöin lomamatkoilla, sukuloimassa, ymv., jolloin ei tietenkään biojätettäkään kerry.

Terveisin,
Nina

Ruokavaraston tyhjennys ja muutto -update

Täällä sitä yritetään vimmatusti saada kulutettua ruokavarastoja pois ennen muuttoa. Vanhaksi menevät on jo aikalailla käytetty, mutta nyt olisi tarkoitus kuluttaa myös painavat säilykkeet pois. Tässä muutamia käytettyjä ja jonossa olevia säilykeateriaratkaisuja:

Eilen tein chili con carnea. Siihen sain käytettyä tölkit tomaattimurskaa ja papuja.

Lämpimät voileivät, joissa on päällä tomaattia, kidney-papuja ja juustoa ovat tosi hyviä, niitä siis teen iltapalaksi jossain välissä.

Hernerokka on ihan hyvää perusarkiruokaa. Tykkään höystää sitä sipulisilpulla ja valkosipulimurskalla. Tällä kertaa ajattelin lisätä joukkoon rapeaksi paahdettua pekonisilppua.

Tonnikala-makaronilaatikko on meidän perheen kestosuosikki. Se on oikeasti niin paljon parempaa kuin miltä kuulostaa. Suosittelen kokeilemaan! Käytän reseptiä, jonka nappasin joskus vuosia sitten kaurapastapussin kyljestä:

1 l vettä
1 liemikuutio (kasvisliemi on hyvä)
5 dl kaurapastaa (hinta laskee jos käyttää kokonaan tai osittain edullisempaa makaronia)

2 tl öljyä
1 sipuli
1 tlk tonnikalaa (ohjeessa oli tonnikala öljyssä, mutta vedessä olevasta tulee minun makuun parempaa)
1 dl hienonnettua tuoretta tilliä tai 1 rkl kuivattua tilliä
1/2 tl sitruunapippuria
1 tl suolaa

Munamaito:
2 munaa
4 dl maitoa

Pinnalle.
1-2 dl juustoraastetta

1. Keitä pastaa 4 minuuttia liemikuutiolla maustetussa vedessä. Valuta lävikössä.
2. Kuullota hienonnettu sipuli öljyssä pannulla.
3. Kaada esikeitetty pasta voideltuun uunivuokaan (tilavuus n.2 l). Lisää tonnikala (öljyineen), hienonnettu sipuli, tilli ja mausteet. Sekoita.
4. Sekoita munamaidon aineet ja kaada vuokaan. Ripottele pinnalle juustoraastetta.
5. Kypsennä 200 asteessa uunin keskitasossa noin 45 minuuttia.

Valmistusta voi nopeuttaa hiukan käyttämällä valmiiksi maustettua tonnikalaa, jolloin mausteet voi jättää poiskin. Juustoraasteen voi korvata levittämällä laatikon päälle valmiiksi siivutettuja juustoviipaleita. Nämä toimet eivät alenna kustannuksia, mutta säästävät hiukan aikaa. Viimeisimpään versiooni sekoitin kolmen erilaisen pastapussin jämät, ja siitä tuli ihan hauskan näköinen ruoka. Siinä oli muistaakseni täysjyväpenneä, -fusillia ja pieneksi pätkittyä spaghettia.

Näkkäripaketteja on kaapeissa useampia ja ne kuluvat nopeasti ilman kummempaa projektoimistakin. Puoliso pitää siitä ja minä ja Kolmevuotiaskin aina silloin tällöin tykätään rouskuttaa.

Riisinuudeli on vähän ongelmallinen. Ostin sitä hetken inspiraatiosta, ja ei ole tullut käytettyä. Sehän ei sinänsä paina juuri mitään, mutta silti haluaisin päästä siitä eroon. Se ei maistu millekään eikä varmaankaan ole kovin ravinteikastakaan. Ja yhdestä paketista tulee vielä vaikka kuinka monta annosta. Ehkä teen siitä jotain evästä töihin. Kyllä se menee, jos ei muuta ole...

Jotenkin mietityttää kyllä koko projektin mielekkyys. Miksi käyttää säilykkeet ennen muuttoa? Ostan kuitenkin vastaavat tuotteet uuteen kotiin. Ihan samahan se olisi kantaako ne herkkusieni- ja hernerokkapurkit muuttokuormassa vai erikseen kauppakassissa uudesta lähikaupasta kotiin. Saman verran ne kuitenkin painavat :D

Muuttoprojekti etenee. Ollaan viety uuteen kotiin jo muutamia autolastillisia tavaraa ja muutamia pienempiä kalusteitakin. Farkkumalliseen henkilöautoon mahtuu ihan kivan kokoinen kuorma, kun takapenkit laskee alas. Ollaan aloitettu sillä periaatteella, että viedään kaikkea sellaista mitä ei seuraavan kahden kuukauden aikana tarvita. Ja kuinka ollakaan valtaosa meidän tavaroista tuntuu olevan sellaista... Uusi koti on isompi kuin nykyinen, muutetaan kolmiosta neliöön, joten sen puoleen ei ole ongelmaa saada tavaroita mahtumaan.

Ihanaa, aurinkoista äitienpäivää toivottaen,
Nina

Hei me muutetaan!

Jee! Yritän siis uskotella itselleni, että se on 100% positiivinen jännittävä elämys. Onhan se suurimmaksi osaksi kivaa, varsinkin siinä vaiheessa, kun on siirrytty kokonaan uuteen asuntoon ja tavarat pääosin paikoillaan. Siirtymävaihe sen sijaan voi herättää vähän muitakin tunteita. Tämä kun on ns. perheblogi, niin en viitsi käyttää kaikkia mieleen tulevia sanoja projektin kuvaamiseksi ;)

Muuttoon on vielä aikaa, mutta tavaroita voi jo pakata ja tehdä suunnitelmia projektin sujuvaan ja kustannustehokkaaseen läpivientiin. Suunnittelun kulmakivet ovat avulias verkosto ja vaippalaatikot.
Tarkoitus siis tehdä omatoimimuutto ja tavaraa voi viedä vaiheittain usean viikon aikana. Lähisukukulaiset ovat hiljattain muuttaneet, joten sieltä saadaan pahvilaatikoita ja tutuilta toivottavasti lainaksi peräkärry, niin ei tarvitse vuokrata pakua. (huom! Helsingin kierrätyskeskus lainaa peräkärryä ilmaiseksi, panttia vastaan. Lisätietoa: http://www.kierratyskeskus.fi/kaupat_ja_palvelut/muut_palvelut/lainaus_ja_vuokraus He lainaavat myös kuljetuspolkupyöriä ja juhliin asiastoja, jotka saa palauttaa pesemättä.)

Vaippalaatikoita olen hamstrannut jo jonkin aikaa. Pampers-laatikot ovat tukevia, kahvallisia ja jos ne pakkaa täyteen painavaa tavaraa, kuten kirjoja, silti jaksaa kantaa tavallinen meikäläinenkin. Kokonsa puolesta niitä on ihan hyvä kantaa yksin esimerkiksi portaita ylös ja alas. Muuton jälkeen niissä voi vielä hyvin säilyttää varastossa yhtä sun toista tavaraa. Ne saa päältä kiinni, toisin kuin perinteiset banaanilaatikot. Suosittelen!

Omatoimimuutossa tarvitaan auttamishaluisia lähimmäisiä. Muutossa on niin paljon muutakin tehtävää kuin vain ne "kriittisten" kaikkein painavimpien tavaroiden kantaminen - sohva, pesukone, you know. Kaikenlainen valmistelu, pikkusälä ja jälkisiivous vie kuitenkin leijonanosan ajasta. Niinpä kannattaa ottaa kaikenlainen apu ilolla ja nyrpistelemättä vastaan. Skolioosiaan valitteleva kumminkaima voi hyvin pakata astioita, ulkoiluttaa lemmikkiä tai vahtia lapsia sen aikaa kun itse pakkaa. Siivousapua, lamppujen ja verhojen irrottamista ja ripustamista, huonekalujen kasaamista ja purkamista, kirjojen asettelua kirjahyllyyn (aakkosten, aiheen tai värin mukaan) - nämä tehtäväalueet tulevat ensimmäisenä mieleen, kun apujoukoille miettii tehtäviä.

Tärkeää muistaa olla itsekin sitten tarvittaessa muille avuksi. Joko muutossa tai muuten. Auttaa voi niin monin tavoin, ja yhteistyö vähentää kustannuksia kaikilta osapuolilta.

Palaan tähän aiheeseen vielä monta kertaa, joko muuton tai ainakin uuden kodin organisoimisen ja sisustamisen tiimoilta. Mukavaa viikon jatkoa!

Terveisin,
Nuukaileva muuttajatar

Blogiarvonnan voittaja ja viikon ruokaostokset

Heissan!

Blogiarvonnan voittaja on Sofia! Onnea! Laitan sinulle Sofia sähköpostia, ja kiitos kaikille muille osallistumisesta :) Palkintona siis Lindexin Bamse-paita (tai siis minun ja monen muunkin mielestä hän on kyllä suomalaisittain Maailman Vahvin Nalle).

Ruokaostoksia tuli tehtyä Lidlissä, ja lähinnä maitotäydennyksen merkeissä. Muutama muu juttu tarttui mukaan extempore.

Takana vasemmalta: 4 l uht maitoa, 1 l luomumaitoa, 1 l rasvatonta ja 1 l kevytmaitoa.
Edessä vasemmalta: leipä, roskapusseja, lasten rahkaa 12 prk, minibanaaneja, kinkku-ananas-pizza.

Tämän poikkeuksellisen suppean ostoslistan taustalla on tällainen tapahtumasarja:
Huomasin torstai-iltana, että pakastin on sulanut. Kyseessä lienee Kolmivuotiaan jekku, sillä virta oli kokonaan katkaistu. Olin pari päivää kursseilla, ja sain onneksi hoitoapua ihanalta Mummulta, joten ei tarvinut ihan tukka putkella rientää kotiin. Noh, Mummu tietenkin on meillä kuitenkin vieraassa huushollissa eikä kaikkia Kolmivuotiaan aivoituksia osaa telepaattisesti tulkita, sehän ei minulta itseltänikään aina tai edes kovin usein onnistu :D Joten nappula lienee käynyt jo keskiviikkoiltana napsauttamassa virrat pois kun silmä vältti.

Jep. Eipä siinä sitten muuta kuin menyytä suunnittelemaan puolikohmeisten puolivalmisteiden sekä muutaman kilon marjavaraston varaan... Ollaan syöty pääruokana valkosipuliperunoita (perunasuikalepusseista) kalapuikkojen, Ikea-lihapullien ja jääpalamuottiin pakastetun jauhelihakastikkeen kera. Salaattina pakastekasviksia. Leipänä hiukan vettynyttä Reissumiestä (se on ihan hyvää paahdettuna). Ja vitamiinipommina on ollut mustikkaa ja lakkaa. Onneksi puolukat oli survoksena, sehän säilyy jääkaapissa vaikka vuoden, joten ei paniikkia sen suhteen. Punaista viinimarjaa on vielä, pitänee tehdä vispipuuroa seuraavaksi.

Vielä muutama päivä mennään pakasteen antimien mukaan. Tämä sopii kyllä oikeastaan ihan hyvin ruokavarastojen tyhjentämis projektiin, vaikka tilanne tulikin vähän puun takaa. Yllätykset on elämän suola :D

Terkuin,
Nina

P.S. Arvonta suoritettiin netistä löytyvällä Lottokoneella. Ihan vaan vinkiksi, jos teidän tarvitsee joskus arpoa jotain.

Kannattaako hiuksia leikata itse?

Kampaajalle saa upotettua huikeat määrät rahaa. Kokemusta on. Omat kampaajakokemukset vaihtelevat yllättävistä onnenhetkistä surkuhupaisiin. Jep, olen mennyt joskus lippis päässä töihin kun kampaamokäynnin tulos esti julkisen näyttäytymisen ilman päähinettä :O

Minulla on vaaleanruskeat pitkät suorat kerroksittain leikatut hiukset, otsatukalla. Aikaisemmin otin raitoja ja värejä, mutta sitten vauvaa odottaessani halusin karttaa ylimääräisiä kemikaaleja ja oma väri tuli esiin. Yllättäen se olikin tummempi kuin aikaisemmin ja silmän totuttua ihan kiva :) En ole sittemmin viitsinyt värikäsittelyjä ottaa ollenkaan. Vielä ei hienostunutta harmautta näy. 

Kampaajalla käymisen suhteen minulle on muodostunut selkeä nelivaiheinen rytmi:
1. pesu ja leikkaus kampaajalla
2. tasoitan itse pitkäksi venähtänyttä otsista
3. kampaaja tasoittaa otsista
4. tasoitan jälleen itse otsista
-> siirrytään takaisin vaiheeseen 1.
Vaiheet toistuvat noin 4 viikon välein, siinä ajassa hiukset kasvavat noin 4 cm, eli 1 cm / kk. Ei tule kalliiksi. Ja ilman värikäsittelyjä latvat kestävät hyvänä noinkin pitkän ajan.

Muiden aikuisten hiuksia en ole leikannut. Enkä uskalla kokeillakaan.

Lasten hiuksia sen sijaan voi minusta hyvin leikata kotona. Meidän Kolmivuotias on onneksi perinyt isänsä kiharat. Se helpottaa hommaa todella paljon. Jäljen ei tarvitse olla viivoittimen suora, eikä sitä huomaa ;) Kunhan suurinpiirtein saman pituiset suortuvat on oikealta ja vasemmalta puolelta katsottuna, niin kehuja satelee. Tai sitten hän on vain niin hyvännäköinen, ettei edes minun tekemä hiusmuotoilu pysty sitä pilaamaan!

Kustannusanalyysi: aikaisemmin kävin kampaajalla noin 6 viikon välein, ja lasku oli noin 80 € / kerta (vaihtelevasti leikkaus ja tyviraidat tai täysraidat tai mitä milloinkin). Vuodessa: 80 € *8,5 = 680 €. Nykyään pesu ja leikkaus noin 40 € / kerta. Otsatukan tasoitus noin 15 € (sikahinta työmäärään nähden muuten!). Vuosikustannus: 40 €* 3 + 15 €*3 = 165 €. Erotus 515 €. Onhan siinä!

Tässä nyt tietysti voi spekuloida ovatko nuo oikeastaan vertailukelpoisia. Lopputulos on ammattilaisen hiusmuotoilijan teos tai osittain itse leikattu luomupää. Mutta jos tulos miellyttää, niin miksi maksaa turhasta. Minä kyllä keksin viissataselle vaikka mitä muutakin kivaa ja iloa tuottavaa käyttöä. Olen menossa entisten työkavereiden kanssa ulos syömään (edulliseen mutta ihan tyylikkääseen paikkaan), joten ehkä en otakaan sitä listan halvinta annosta. Nythän minulla on tuota kampaamoylijäämäbudjettia millä mällätä :) Jos vaikka oikein lasin viiniäkin... ;)

Skool på den saken!

Terveisin,
Nina

Shoppailin pojalle ja blogi-arvonta

Lapset senkun kasvaa, niinhän se on ja hyvä niin. Mitäpä huvia tässä arkielämässä muuten olisikaan, jos ei saisi silloin tällöin shoppailla uusia vaatteita pikkukaverille. Ja tällä kertaa olen ostanut myös ihan oikeita uusia, ei second handia pelkästään.

Kuvassa on kaksi pitkähihaista trikoopaitaa, molemmat Lindexistä. Poliisiautopaita oli heti mieleinen, uusi suosikki suorastaan. Se maksoi 9,90 €. Toinen, Maailman Vahvin Nalle -aiheinen, oli 14,95 €. Lindexissä Nalle tosin on brändätty nimelle Bamse. Ärsyttävän ulkomaalaista. Sitä se globaali kapitalismi teettää. Kohta kai meidän Muumikin on Moomin. En hyväksy.

Ja joo ei hyväksynyt Kolmivuotiaskaan. Hän ryhtyi rivakasti pistämään hanttiin, kun yritin pukea Bamse-paitaa hänelle ja nyyhki epätoivoissaan, että ei tota, ei näytä hyvältä :'( Minusta tuo paita on ihana, enkä ymmärrä hänen vastahakoisuuttaan ollenkaan. Mutta enhän voi lastani kiusata epämieluisilla vaatteilla, joten Bamse-paita siirrettiin uuteen käyttöön. Ja uusi käyttö on - tadaa - tämän blogin ensimmäinen arvonta! :) Voit osallistua laittamalla viestin kommenttikenttään tai sähköpostitse nuukanina@luukku.com, viimeistään sunnuntaina 29.3. Ilmoitan voittajan ensi viikon alussa ja jos ei ihmeitä tapahdu, palkinto ehtii postitse perille pääsiäiseksi. Palkintona siis kuvan Bamse-paita, koko104 cm, käyttöönottopesty 60 C:ssa tuoksuttomalla pesuaineella.

Keskimmäisenä oleva musta fleece-takki on second handia ja shoppailin ihan omista varastoista. Se on ostettu Puolison kaverin perheeltä pari vuotta sitten muutamalla eurolla. Näyttää olevan KappAhlin mallistoa, mutta kuten sanottua, ainakin pari vuotta vanha, joten samanlaista tuskin on enää myynnissä. Sitä ei ole muuten vielä sovitettu - toivottavasti se sentään kelpaa pikkuherralle ;)

Onnea arvontaan ja aurinkoista viikkoa!

Terkuin,
Nina

Varastojen perukoilta löydettyjä ruokatarpeita

Kevätsiivous. Huh. Taidan aloittaa helpoimmasta eli inventoin ruokatarvikevarastoni. Meillä kun on vain keittiön kaapit sitä varten - ei kellareita, kylmiöitä eikä edes jättimäistä arkkupakastinta - niin projekti on hallittavissa mitoissa. Mitäs sieltä löytyykään? Kas, maitojauhetta kaksi korkkaamatonta pakettia, joissa viimeiset käyttöpvm:t tänä keväänä. Hops hommiin siis.

Meillä Kaksvuotias (hei nyt täytyy tehdä välipäivitys tähän kohtaan: hän on nykyään KOLMIVUOTIAS!) käyttää kevytmaitoa. Puoliso juo rasvatonta ja mitä käytän sitä kahviin. Joten niinä päivinä kun olen ainoa kotona oleva aikuinen teen satsin maitojauhemaitoa kahviani varten. Sitä sekoitetaan 1 dl / 5 dl vettä. Siitä saa useamman päivän kahvimaidot ja se säilyy hyvänä ainakin viikon. 

Maitojauhemaito maistuu erilaiselle kuin tuore, joten ihan sellaisenaan juotavaksi siitä ei kaikkien makuun ole. En sitten tiedä jos sekoittaisi puolet ja puolet, mutta tulisiko sellaista ylimääräistä askaretta tehtyä. Ei meillä. Ei arkena.

Olen käyttänyt maitojauhetta myös leivonnassa. Kuivakakussa se on ajanut ihan saman asian kuin tuore maito. Pannukakusta tulee sen sijaan vähän erilainen. Siihen tulee toisenlainen pinta. Kiiltävämpi ja kohoavat kohdat tummuvat tosi nopeasti. Se oli ihan hyvän makuista, mutta ulkonäkö ei ollut ihan vierastarjoiluksi sopiva... suosittelut vain kotikäyttöön siis.

Maitojauheen hinta on minusta aika korkealla, joten säästöä ei sinänstä kerry. Mutta säästön voi laskea sitä kautta, että varastoon ostetut raaka-aineet tulevat ylipäätään käytettyä. Ja ei tarvitse kantaa kaupasta ihan niin monta painavaa maitotölkkiä kuin yleensä. Luoja tietää, että sitä raahattavaa riittää muutenkin.

Seuraavaksi pitäisi löytää hyviä käyttökohteita karpalorouheelle. Se on sinänsä helppoa, sitähän voi sekoittaa vaikka mihin puuroon, jugurttiin, viiliin, yms. Haasteena onkin, että miten sitä muistaa käyttää. Ehkä pitää vaan nostaa se tiskipöydälle ja pitää siinä niin kauan kunnes purkki on tyhjä.

Heh, tämän projektin tiimoilta: onko positiivista ajattelua nähdä, että astia on puoliksi täynnä vai että se on puoliksi tyhjä?! Asiat on niin kuin ne näkee :D

Keväisin terveisin,
Nina

Ilmaista joogaopetusta netissä, ja muutakin jumppaa

Hei! Sanon nyt heti ensialkuun ihan suoraan, että tämä on mainospala. Liityin joskus aikoja sitten Buzzador-nimisen firman listoille, mikä tarkoittaa että voin liittyä mainoskampanjoihin ja toitottaa  jotain tuotetta kavereille, facebookissa, muussa somessa tai blogissa. Tähän asti kaikki kamppikset ovat olleet minun mielestäni sellaisia, etten ole viitsinyt vaivautua. Oikeasti, miksi mainostaisin tässä koko lukijakunnalle jotain säilykelihapullia, jos saan palkkioksi yhden tölkin kyseistä tuotetta? Ei kiinnosta.

Paitsi nyt. Kyseessä on Yoogaia -niminen verkossa toimiva joogakoulu. Normaalisti palvelua voi  kokeilla viikon ajan ilmaiseksi. Osoite on yoogaia.com ja tässä kampanjakoodi, jolla saa kahden viikon ilmaisen kokeilujakson: YOOGAIATRIAL2015.  

Palvelussa on livetunteja, eli sinne ilmoittaudutaan samoin kuin normaaleillekin jumppatunneille. Webbikameran avulla on mahdollista myös itse näkyä opettajalle, niin että ope voi opastaa henkilökohtaisesti ja korjata asentoja. Tunteja voi myös katsoa jälkikäteen.

Opetusta tulee Suomen lisäksi Lontoon ja Hong Kongin studioilta englanninkielisenä. Joitain tunteja oli ihan aamuyölläkin, joten vuorotyöläisellekin löytyy treenejä.

Se on sitä nykyaikaa.

Minä hyödyn tästä sen, että saan hiukan tuotakin pidemmän ilmaisen kokeilujakson. Olen tästä mahdollisuudesta oikeasti ihan iloinen, sillä olin ajatellut kokeilla tätä palvelua muutenkin. Kun tässä pikkupojan arkiyksinhuoltajana pyörittää taloutta ja töissäkin käy, niin se treeniaika on vähän niinkuin rajallista. Onneksi nappula menee jo kahdeksan pintaan nukkumaan, niin pystyn hyvin joogailemaan vielä illalla. Sen verran ryhtiä puuttuu, että en yleensä jaksa omatoimisesti jumppailla täällä. Joten tuo Yoogaian ryhmätunnille ilmoittautuminen voisi olla minulle se ratkaiseva juttu jolla saan itseni irti sohvasta vielä illalla!

Terveisin,
Nina

Pienen perheen päivitysostokset

Niin se vaan on, että keskellä viikkoa täytyi taas käydä kaupassa. Huh ja pöh. Tässä päivitys, mitä haettiin Kaksvuotiaan kanssa kotimatkalla. Puoliso kotiutuu työmatkoilta vasta viikon päästä, joten nämä ostokset tulevat vain meidän kahden hengen miniperheelle. Ainiin, Kaksvuotiaan kummitäti kylläkin tulee meille viikonlopuksi. Hän on hyvin vähäruokainen neitonen, mutta erinäiset allergiat edellyttävät hiukan suunnittelua lauantain kauppareissulle.

Tässä nämä tämänpäiväiset:

 

Pari litraa kevytmaitoa, luomujugurttia, vihreää salaattia. Lasagne oli -30% lapulla, joten nappasin sen perjantain helpoksi evääksi töihin. Muumi-vaipat menevät päiväkotiin, siellä ei saa olla housuvaippoja sillä teippivaipat ovat hoitajien mukaan nopeampia vaihtaa.

Bloggaaminen nähtävästi lisää itsetuntemusta. Huomaan selvän kuvion: aina loppuu maidot ja vihreät kasvikset kesken! Lisäilen tällä puheella Isojen Ostosten Listalle pari litraa enemmän maitoa ja yhden salaatin.

Olen muuttanut kaupassa käynnin taktiikkaamme sitten viime kertoman. Meillä Prisma ja Lidl sijaitsevat vieri vieressä ja hintakilpailu on kova. Joten käytän nyt niistä vain Prismaa, josta saan kaiken kerralla käytännössä samaan hintaan. (Huom! Kaikki Prismat eivät ole yhtä edullisia!) Päivitysostoksia tehdään lähimarketista, koska kotimatkan varrella parhaiten. Näin optimoin myös bonusten kertymistä. Toistaiseksi en ole lähtenyt maksamaan päivittäisostoksia vihreällä kortilla, vaikka sillä saisi vielä 0,5 % lisäbonusta. Kannattaisiko? Jos kuukauden ostokset olisivat esim. 500 €, lisäbonuksesta kertyisi 2,5 € / kk, mikä tekee 30 € / vuosi. Lisäksi muistettava, että loma- ja joulukaudella kuluu ainakin meillä enemmän rahaa, joten lisäbonustakin tulisi enemmän. Periaatteessa olen vastentahtoinen myymään sieluani asiakasohjelmiin, mutta harkitaan, harkitaan... 

Tsemppiä loppuviikkoon!
Nina

P.S. Minulla ei muuten ole mitään lukkarinrakkautta S-ryhmää kohtaan, vaan tämä johtuu puhtaasti taloudellisesta ja käytännöllisestä perusteesta. Tilanne voi muuttua, ties vaikka muutettais Citymarketin viereen asumaan tai jotain. Pirkkatuotteet ovat erinomaisia ja Lidlin paistopisteen tummat maalaiscroissantit ihania, jos nyt tasapuolisuuden nimissä kehuisi muitakin :)

Vielä työpaikan eväsruokailuista

Muutamia jälkiajatuksia heräsi vielä. Mitä jos edelliseltä päivältä ei jää tähteitä mitä ottaa töihin evääksi..?? Meillä töissä varsinkin teini-ikäisten poikien vanhemmat taivastelevat sitä, miten kaikki ruoka menee hujauksessa. Ei toivoakaan, että jäisi mitään vaikka kuinka ison makaronilaatikon paistaisi. Tuon ongelman voi selättää siten, että ottaa oman eväsosuutensa ensin. Ja vasta sitten päästää teinit ja muut suursyömärit päivän pääaterian kimppuun. Hah!

Olen pitänyt myös pientä varaeväsvalikoimaa pöytälaatikoissani. Tällä hetkellä siellä on kuppinuudeli ja muita pikanuudeleita. Nehän ei mitään täyttäviä eväitä sinänsä ole, mutta jos kotoa jää vain lihaa tai muuta proteiinipuolta, niin aterian hiilihydraatti on sitten valmiina töissä odottamassa eikä tarvitse alkaa illalla erikseen keittelemään perunoita pelkkiä eväitä varten. Toisaalta esimerkiksi tonnikala- tai lihapullasäilyke toimii toisinpäin. Jos kotona jää tähteeksi vain riisiä, perunaa tms, niin sitten on se aterian toinen osa jo siellä töissä valmiina. Nämä tietty vaativat seurakseen ne kasvikset ollakseen kunnon ateria.

Lisäksi olen pitänyt kaapissa pientä pyöreää näkkäriä tai hapankorppuja ja jääkaapissa tuorejuustoa, pestokastiketta ja puolukkasosetta. Näillä lisukkeilla pärjää, vaikka työpäivä venähtäisi vähän pidemmäksikin. Ei tarvitse tilata pizzaa tai lähteä käymään Hesessä.

Yleisesti ottaen eväsruokailu on tämän vajaan puolen vuoden työrupeamani aikana alkanut sujua omalla painollaan. Alussa tuntui vähän rasittavalta joka ilta nysvätä eväsvalmisteluiden kanssa. Mutta nyt se menee niin rutiinilla muiden hommien lomassa, ettei sitä oikeastaan enää edes ajattele. Suosittelen!

Terkuin,
Nina

Esimerkki edullisesta eväsruokailusta

Aiemmin mainitsin jossain postauksessa, että työpaikallani harrastetaan kalliin puoleista lounasravintolaruokailua. Olen heittäytynyt epäsosiaaliseksi ja ruvennyt syömään pääasiassa omia eväitä. Tai no, onhan sinne onneksi pikku hiljaa hipsinyt muitakin. Liekö säästäväisyys vai minun viehättävä seurani heitä houkutellut. Anyways, olen iloinen seurasta, yksin syöminen on todella tylsää.

Mutta asiaan, ne eväät.

Minulle on muodostunut aika selkeä kaava päivän ruokailuihin. Kotona syön aamupalaksi maustamatonta luomujugurttia erilaisilla lisukkeilla. Tänään laitoin rusinoita ja auringonkukansiemeniä, eilen banaaninpaloja, ja sitä ennen taisi olla mustikoita. Kahvia 2 kuppia, ja pieni lasi tuoremehua.

Töissä otan aamulla heti kupin kahvia ja ison lasin vettä. Tässä vaiheessa tekee jo mieli jotain hiilihydraattipitoista, joten kahvin kaveriksi otan palan vaaleaa leipää tai jos kotona oli jotain herkkua mukaan otettavaksi, niin sitten sitä. Esim. suklaata tai kääretorttua.

Hedelmiä otan mukaan 3 kpl. Yksi tai kaksi on omenoita, ja yksi tai kaksi jotain muuta. Yhden hedelmän syön aamupäivällä, loput iltapäivällä. Tänään tosin hedelmiä oli enemmän, koska niitä oli kotona menossa vanhaksi. Taisin syödä yhden omenan, kolme mandariinia, kiivin ja banaanin. Eipä tarvitse ottaa vitamiinipilleriä.

Lounaaksi on jotain lämmintä ruokaa, jota kotoa on jäänyt yli. Tänään oli silakkapihvejä muusilla. Jotain kasviksia pitää olla. Se voi olla vaikka pari tomaattia tai pari porkkanaa. Muutama oliivi tekee yksikertaisestakin kasvisannoksesta tyylikkään tuntuisen. Työpaikkaa varten en viitsi erikseen tehdä salaattiannoksia, jos ei kotona ole valmiina. Tänään tosin oli niin paljon hedelmiä, että jätin kasvikset väliin kokonaan.

Ruuan päälle kuppi kahvia ja pari sokeripalaa (työnantaja tarjoaa :)

Iltapäivän välipalaksi syön loput hedelmät ja myös jotain rouskuteltavaa on kiva olla mukana. Ihan näkkäri käy. Vähän herkumpi vaihtoehto on esim. mantelit tai kurpitsansiemenet. Tai sitten esim. jugurttia tai voileipää. Pelkät hedelmät iltapäivän välipalana ei oikein minulle riitä. Siinä käy helposti niin, että sitten mennään kotimatkalla kauppaan ostamaan kinkkutäytteisiä croissanteja paistopisteestä tai muuta pika-apua kiljuvaan nälkään. Parempi varautua etukäteen, niin nekin kauppareissut sujuvat paremmin ilman älyttömiä heräteostoksia.

Tällä formaatilla pysyn hereillä ja työkykyisenä koko päivän. Rahaa kuluu vähemmän kuin lounasseteleitä tuhlatessa. Paljonko?

• Siivu kääretorttua, 20 snt
• 3 hedelmää, 1 e.
• Lämmin kotiruoka-annos 1 e.
• Kasvikset 50 snt.
• Iltapäivän välipala 50 snt.

Yhteensä 3,20 €. Lisäksi huomioitava, että vaikka kävisin lounasravintolassa, söisin silti hedelmiä ja iltapäivän välipalaa. Joten summasta tulee vähentää ne, ennen kuin voi verrata lounassetelin hintaan. 3,20 € - 1,50 € = 1,70 €. Verotusarvo 9,00 € lounassetelille on 6,75 €. Säästöä kertyy noin 5,05 €/pvä. Jos vaikka 20 pv kuukaudessa ja 11 kuukautta vuodessa ruokailee, säästyy 101 € kk -> 1111 € vuodessa. Tulevan työuran aikana nelikymppinen säästää siinä itselleen jo ilmaisen aika hyvän auton taikka kivan potin osakesalkkuun. Luxusta eläkepäiville tai perintöjä jälkipolville. Tai voihan sitä tietysti käydä lounaalla ja lihottaa henkilöstöravintolan omistajaakin, kukin tekee niinku tykkää ;)
Hyi kun olen pirullisella päällä tänään...

Maistuvia lounashetkiä itse kullekin, syödään terveellisesti ja huolehditaan itsestämme ja tärkeistä ihmisistämme!

Terkuin,
Nina