sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Joulurauhaa

Hei!

Täällä on syöty useamman joulun tarpeiksi kinkkua, laatikkoa, joulutorttua, piparkakkua, juustoja, konvehteja... tämän viikon säästömahdollisuus lienee se, että ei hanki liikaa jouluruokaa. Ei tulisi syötyä liikaa eikä maksaisi niin paljon. Säästöön jäävän rahan voisi lahjoittaa vaikkapa eläinsuojelutyöhön taikka Hurstin joulutapahtuman hyväksi. Taikka mikä vastaava paikallinen tapahtuma itse kutakin lähellä on...




Näihin tunnelmiin, rauhan ja rakkauden toivotuksin,
Nina


maanantai 12. joulukuuta 2016

Plannerin koristelu edullisemmin

Hei!

Kirjoitin joku aika sitten Plannereista. Kalenterin hankintaan saa helposti kulutettua kymppejä tai satasia. Mutta se ei vielä riitä! Sen lisäksi, jos Planneria haluaa koristella, niin kuin nyt monet  haluavat, kustannuksia tulee jatkuvana virtana. Varsinkin, jos tarvikkeita tilailee verkkokauppojen ihanasta tarjonnasta - washi-teippejä, tarroja, leimasimia, kortteja, klipsejä - you name it!

Koristelua voi kuitenkin tehdä vähän halvemmallakin, ja saada kivan lopputuloksen :) Ja voihan tehdä kompromissin, välillä koristelee maksullisilla tilpehööreillä, välillä enemmän DIY meiningillä. Mitä edullisia koristevaihtoehtoja sitä sitten löytyy?

Piirtäminen. Jos vaan kynät löytyy, esim. puuvärit on hyviä ja helppoja, niin ainakin koristereunuksia washin sijasta, tähtiä, pilviä, perhosia, sydämiä ja erilaisia listan merkkejä (siis jotain ranskalaisen viivan korvikkeita) voi tehdä itse. Näyttäviä raitoja saa käyttämällä alleviivaustusseja. Raidan päälle voi piirtää vielä lisäkoristelua. Ajaa saman asian kuin koristeteippi.

Tarrat. Jos tarroja ostaa, niin voihan ostaa ison arkin vähän pienempiä, jolloin kappalehinta ei nouse niin korkeaksi. Tarroja voi käsittääkseni myös itse tulostaa, mutta siitä minulla ei ole kokemusta. Tarroja valitessa kannattaa tähdätä monikäyttöisyyteen. Onhan se tylsää maksaa monta euroa arkista, jossa on vain pari sopivaa kuvaa, ja loput jäävät odottamaan tulevaa käyttöä, jota ei ehkä koskaan ilmaannu.

Kiiltokuvat. Näitä löytyy ehkä omista varastoista, jos on vaikka lapsuudesta säästynyt. Uudet kaupasta ostetut evät välttämättä ole mitään superedullista, mutta jos arkki on täynnä kivoja kuvia, niin ehkä se on sen arvoista.

Tulosteet. Kivoihin kuviin törmätessä voinee tulostaa niitä itse. Tulostepaperi tosin on yleensä ohutta ja jos sitä liimaa, niin paperi muuttuu helposti kupruiseksi.

Lehtileikkeet ja lahjapaperista leikatut kuvat. Rajattomat mahdollisuudet eri aiheisiin! Sama problematiikka tosin liimaamisen suhteen kuin tulosteissa. Ehkä paperiliima toimii tai kaksipuoleinen teippi... Nyt joulunaikaan kannattaa katsoa postiluukusta putoilevat joulukortit ja lahjojen mukana tulevat pakkausmateriaalit uusiokäyttöä silmälläpitäen.

Kimalteet. Kimalleliimaa tai -hilettä voinee käyttää joidenkin erityisten tapahtumien juhlistamiseen. Ei tosin kannata joka sivulle niitä tällätä, muuten Plannerista tulee liian paksu.

Klemmarit. Jos kotoa löytyy eri värisiä. Niitäkin voi tuunata, liimata vaikka jonkun pienen koristeen?

Charms. En tiedä mikä se on suomeksi, mutta tarkoitan korun näköistä koristetta, joka ripustetaan Plannerin kierteisiin roikkumaan ja se siis koristaa Plannerin ulkopuolta. Tähän voi mielestäni erinomaisesti käyttää kännykkäkoristeita, jos sellainen sattuu olemaan ennestään. Kiinnitys tosin täytyy olla sopiva tietenkin. Myös omista rihkamakoruvarastoista voi tehdä löytöjä ja tuunata sopivan killuttimen, jos sellaista kaipaa. Aion jossain vaiheessa tutkia omat varastoni. Käytän aikalailla samoja koruja aina, ja lipastossa on käyttämättömiä sinänsä ihan kivoja koristuksia, jotka joutavat hyvin uusiokäyttöön :)

Tässä joitain ajatuksia. Kuten aiemmin olen todennut, askartelu ei ole minun vahvin puoleni, joten en pysty esittelemään noita kaikkia sovellettuna omaan Planneriin. Mutta jos joku saa tästä ideoita kustannusystävälliseen harrastamiseen, niin hyvä :)

Tässä kuva koristeteipeillä päällystetyistä välilehtien merkeistä. Minulla on siis käytössä itse tuunaamani Opettajan tuntimuistio. Siinä on valmiina muutama välilehti, joilla oli muistaakseni jotkut opettajan työhön liittyvät nimet. 


Hyvää joulunalusaikaa toivottaen,
Nina







lauantai 10. joulukuuta 2016

Muutama sananen sijoittamisesta, sijoitusblogeista ja miksen jaa sijoitusvinkkejä blogissani

Hei!

Monia sijoitusbloggaajia on näkynyt ja kuulunut viime aikoina julkisuudessa. Useilla on tavoitteena omavaraisuus ja sitä tavoitellaan sijoitusvarallisuuden kasvattamisen kautta. Ainakin alkuvaiheessa myös säästäväisyydellä on keskeinen rooli, jotta saadaan sijoitettavaa pääomaa kertymään. Malli on käsittääkseni hyvin hoidettuna toimiva. Bloggaajat kuvaavat matkansa vaiheita innostuneesti ja iso osa heistä tuntuu olevan taipaleensa alkupuolella, tai jossain vaiheessa puolivälin tienoilla.

Jossain blogissa (sorry en muista missä!) mietiskeltiin, miksi talousblogeissa aina puhutaan taloudellisen omavaraisuuden havittelusta ja työstä pois hyppäämisestä, eikä lainkaan uran edistämisestä ja lisätulojen hankkimisesta urakehityksen kautta. Hyvä pointti. Yksi selitys saattaa olla se, että ns.uratykit ovat niin kiireisiä työnsä ja perheensä ja kunnianhimoisten harrastustensa kanssa, ettei heillä ole aikaa ajatustenvaihtoon blogiyhteisöissä. Ainakin se mitä itse tällaisia ihmisiä tunnen, niin heillä on jatkuvana harmin aiheena aikapula, ja ettei ehdi tavata live-elämän kavereitakaan juuri koskaan. Työvelkaa kiritään kiinni ottamalla yöunista, ja liikenevä aika laitetaan joko lapsille, talonrakennusprojektiin tai maratonien ja triathlonien suorittamiseen. Kirjallisuutta aiheesta on kyllä olemassa. Olisikohan jollain rahkeita aloittaa urakirjallisuus-blogi? Tai vaikka juttusarja omassa blogissaan? Sen puitteissa voisi käydä keskustelua työssä etenemiseen vaikuttavista moninaisista ilmiöistä.

Minä en ole täällä käsitellyt varsinaista sijoittamista ollenkaan. Koen, että ei minulla ole siitä aiheesta mitään sellaista annettavaa, mitä monet muut eivät olisi jo aikaisemmin kirjoittaneet paljon paremmin, asiantuntevammin ja kattavammin. Olen myös "tasaisen tylsä" sijoittaja. Kaikenlaista "tavallista" ollaan kokeiltu, osaketta, rahastoa, sijoitusasuntoa, S-ryhmän osuuksia. Samaa mitä muutkin keski-ikäiset. Muutamia hiukan epätavallisempia (ei nyt mitään hirveän erikoista) on myös joskus pienessä mitassa kokeiltu, mutta tulokset ovat olleet samalla tasolla kuin "tavalliset", ja riskitaso vaan on ollut isompi, että eipä niitä ole tohtinut muille suositella. Varsinkin kun muutama tuttukin tätä lukee... Hiukeita voittoja tai järisyttäviä tappioita ei ole tullut millään areenalla. Ei siis ole jännittävää tarinaa takana eikä hyvää insightia tulevista mahdollisuuksista. Ja tämä on kyllä enemmän lifestyle-tyyppinen kuin talousblogi, ainakin omissa silmissäni :)

Anyway, jotainhan niille säästöille täytyy tehdä, ja pelkkä tilillä makuuttaminen ei tuota mitään. Joten sijoitettava on, hajautus, riskinsieto, aikajänne, kulut, jne, yms. huomioiden. Toisille se on innostava harrastus ja elämäntapa, toisille taas...vähän kuin siivoaminen, pakko hoitaa...  

Aurinkoista viikonloppua!

Terveisin,
Nina






sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Säästövinkki: Kaupan kasvisten jatkoviljely ikkunalaudalla

Moi!

Hirveästi ei ole tullut säästövinkkejä nyt testailtua, mutta tällaisen artikkelin bongasin etsiessäni ohjeita valkosipulin kotikasvatukseen. Täältä löytyy vinkkiä useammankin kaupasta ostettavan kasvikunnan tuotteen jatkamiseen kotona: Tämä onnistuu jokaiselta keittiöpuutarhurilta. Linkki ohjaa Ilta-Sanomien sivuille, ja siellä kerrotaan lyhyesti ohjeita kevätsipulin, fenkolin, inkiväärin, perunoiden, valkosipulin, sitruunaruohon, kiinankaalin, sellerin ja paksoin jatkokasvattamiseen. Aika kavalkadi. Aion kokeilla ainakin tuota kiinankaalia ihan heti ensiviikolla. Kevätsipulia sitten kun niitä taas kaupassa näkyy. Tai ehkä nykyaikana mitä tahansa saa kaupasta milloin tahansa, en vain ole pannut ko.kasvia nyt viime aikoina merkille.

Valkosipulin kasvatuksesta vielä huomautus. Luin toisaalta, että se tarvitsee kasvaakseen vähintään 8 h valoa vuorokaudessa. Auringon nousu- ja laskutaulukon perusteella se aika koittaa ikkunalautapuutarhurille vasta helmikuussa. Joten sorry valkosipulin ystävät, vielä pari kuukautta on odotettava. Mutta laitetaan kalenteriin...

Säästösummia voi kukin laskeskella sen mukaan mitä kasveja valitsee kasvatettavakseen ja paljonko onnistuu satoa saamaan. Kevätsipulivinkin mukaan tarvikkeiksi riittää pelkästään astia ja vettä, joten siinä ainakin on mahdollista jäädä hiukan voiton puolelle. Meikäläisen viherpeukalottomuuden tuntien näillä viljelmillä tuskin pääsee perhe rikastumaan, mutta kasvun ihmeitä ihastellessa rikastumme henkisesti :)  

Terveisin,
Nina

P.S. Nuorena opiskelijatyttönä kasvatin monena vuonna ikkunalaudalla paprikaa. Ihan tavallisen paprikan siemenestä. Istutin sen suoraan ruukkuun aina heti tammikuussa. Siitä kypsyi joka vuosi yksi noin puolikkaan tennispallon kokoinen, ihan hyvänmakuinen paprika. Taidan kokeilla tänä vuonna taas. Pääsee vähän aikaisemmin kylvöhommiin kuin tuon valkosipulin kanssa.


maanantai 21. marraskuuta 2016

Köyhän miehen lakkahillo

Hei!

Nelivuotias sai yhdeltä sukulaisrouvalta loppukesällä pussillisen karviaisia. Lapsemme on marjojen suhteen valitettavan nirso, ne kelpaavat lähinnä makeiden hillojen ja leivonnaisten muodossa. Arvatkaa vaan kuinka usein täällä tehdään mustikkamuffinseja, hohhoijaa... Puhelin asiasta tädilleni, joka kertoi tehneensä joskus karviaisista ja porkkanoista "köyhän miehen lakkahilloa" Eli noista aineksista siis syntyisi hillo, joka maistuu jollain ihmeen tavalla lakkahillolta. Mikäpä siinä, kokeiluun vaan!

Köyhän miehen lakkahillo

1. Karviaisista leikataan kannat pois ja soseutetaan sauvasekoittimella.
2. Saman verran porkkanoita kuoritaan, keitetään ja soseutetaan.
3. Karviais- ja porkkanasoseet yhdistetään ja keitetään hilloksi hillosokeritopan ohjeen mukaan.

Tästä tuli kauniin punaista hilloa, joka todentottatosiaan maultaan muistuttaa lakkahilloa. Punaisista karviaisista tehty hillo on väriltään kauniin tummanpunaista. Ulkonäön puolesta tätä ei sekoita aitoon lakkahilloon. Voin suosittelen tätä reseptiä, jos kaipaat karviaisille sopivaa käyttökohdetta, pidät lakkahillosta ja arvostat hiukan edullisempaa vaihtoehtoa.
























Mukavaa viikkoa!

Terkuin,
Nina




perjantai 18. marraskuuta 2016

Lidlin kynsilakkaa kokeilemassa

Hyvää perjantaiaamupäivää,

Kirjoitin aikoja sitten kosmetiikkavaraston karsimisesta ja luettelin tarvitsemiani kynsilakkoja. Nyt on tullut aika hiukan uudistaa varastoa. Siis näin kauan kestää, että saan niitä puteleita kulumaan. En todellakaan ole hevijuuseri. Lidlissä huomasin oikein kauniin värisen Cien -merkkisen lakan, sävyn nimi on Strawberry Milk. Hinta oli 2,99€, eli ihan superedullinen kun ei pullo edes ole mikään mini vaan ihan reilun kokoinen.

En laittanut mitään pohjalakkaa, koska kynteni ovat aika tasaiset ja muutenkaan en välitä niin hirveästi touhuta kynsien kanssa. Ensimmäistä lakkakerrosta levittäessäni yllätyin miten vaalea sävy oikeasti on. Lakka on todella mansikkamaidon väristä. Pigmenttiä on aika paljon eikä kyseessä ole helmiäisväri vaan sellainen "maalin näköinen" (onko sille joku oma nimike?) Ensimmäisestä kerroksesta tuli varsin raidallinen, joten yksi kerros ei riitä. Tässä kuva, jota kylläkin vähän kuvankäsittelyllä yritin kaunistella, joten en tiedä välittyykö tilanne siitä aivan.

Ensimmäinen lakkakerros


Toinen lakkauskierros muodosti jo paljon peittävämmän kerroksen. Tulos kelpaa minulle tähän aamuun, mutta jos olisin lähdössä juhliin tai työhaastatteluun, niin laittaisin yhden lisää ja päällyslakan päälle. Nyt olen menossa arkiasioille ja tapaamiseen, jossa ei tarvitse tehdä ensivaikutelmaa, joten lets go...

Toinen lakkakerros














Terveisin,
Nina

P.S. Tiesittekö, että lakan saa kuivumaan nopeammin kun pistää kädet kylmään veteen? Opin tämän niksin tädeiltäni joskus 70-luvulla, ja hyvin on toiminut aina. Toinen tädeistäni varsinkin oli pienen tytön silmissä todellinen tyyli-ikoni. Muistan paljon hänen vaatteitaan, jotka olivat silmissäni huippuhienoja. Ne vaatteet saattavat olla ensimmäisiä muistojani lapsuuden kesistä. Hassua, ettei minusta kuitenkaan tullut tämän turhamaisempi tai muotitietoisempi isona.


Cien-kynsilakka sävy Strawberry Milk - kuvattu aamuhämärissä kylppärin valossa

torstai 10. marraskuuta 2016

Flunssan nujerrus kotikonstein - vinkit

Moikka!

Flunssasta on nyt pääosin selvitty. Nelivuotias on palannut hoitopaikkaan ja minä olen enää ainoa, joka täällä potee jälkitaudiksi jäänyttä keuhkoputkentulehdusta tai jotain sen tyyppistä. Kuumetta ei ole, mutta yskittää keuhkojen pohjasta asti ja niistättää niin, että häiritsee yöuniakin. Minulla on tällaiseen taipumus, lähes joka lenssun jälkeen jää köhä roikkumaan. Aikaisemmin hain ja sain usein antibioottikuurin tässä vaiheessa. Silloisen työpaikkani työterveyshuollon ja sairaskassan ansiosta en maksanut siitä. Tai kassan jäsenmaksu kylläkin oli sen verran, että se lähinnä kannusti hakemaan terveyspalveluita ja lääkkeitä. Nyt olen parannellut itseäni omin keinoin, ja tulos on ollut ihan lupaava. Kun vain olisin muistanut aloittaa aikaisemmin.

Simppeli flunssajuoma: kuppi mustaa teetä ja sekaan puristetaan 1 valkosipulinkynsi. Taikajuomaa voi tehostaa lisäämällä joukkoon lusikallisen hunajaa. Mukillinen tätä aamuin illoin tuntuu oikeasti auttavan varsin nopeasti. Pahaa, mutta toimii.

Lisäksi olisi pari muuta tukitoimenpidettä.
* Jalkojen pitäminen lämpimänä. Vaikka muuten ei tykkäisikään nukkua sukat jalassa, niin nyt kannattaa.
* Kreetalainen oliiviöljy. Luin vuosia sitten Välimeren ruokavalion terveydelle edullisista vaikutuksista ja vakuutuin. Erityisesti oliiviöljyn osuus jäi mieleen. Välimeren maissa on artikkelin mukaan huomattavan vähän tulehdussairauksia ja antibiootteja ei käytetä lainkaan siinä määrin kuin meillä pohjolassa. Syyksi kirjoittaja mainitsi kreetalaisen oliiviöljyn vaikutukset. Oleellista on käyttää nimenomaan kreetalaista, ei muuta kreikkalaista saatikka espanjalaista tai italialaista. Olen kokeillut tätä useamman kerran, ja se on auttanut. Myös Nelivuotiaan ruokiin olen välillä lisännyt noin puoli teelusikallista kreetalaista, tuskin siitä haittaakaan on, ja hän on pysynyt varsin terveenä. Ruuanlaitossa käytän pääsääntöisesti rypsi- ja auringonkukkaöljyjä kuitenkin, kreetalainen toimii lääkekäytön ohella pääasiassa salaatinkastikkeena.

Näillä vinkeillä voi perusterve aikuinen kokeilla parantaa itseään flunssasta. Voikaa hyvin!

Terv.,
Nina

maanantai 7. marraskuuta 2016

Kotipäivän askarteluja

Hei,

Meillä ollaan pienessä flunssassa. Siis sellainen ärsyttävä, joka tekee tuloaan päivä- tai viikkotolkulla ja lopulta on kurkku tosi kipeä ja lämpöä nousee ihan vähän vaan. Juuri sen verran, että vähän väsyttää mutta ei ole kunnolla kipeä. Minulta tämä on jo menossa ohi, mutta Nelivuotiaalla oli aamulla lämpöä ja jäi täksi päiväksi kotiin. Hän ei kuitenkaan ole niin kipeä, että nukkuisi. Ja tekemistä pitää olla, muuten meno muuttuu levottomuuden kautta kiukutteluksi. Siispä aktiviteetteja keksimään.

Meille on jostain kulkeutunut kirja, jossa on askarteluideoita alle kouluikäisille. Ei olla sitä koskaan ennen luettu ja henkilökohtaisesti en ollenkaan välitä askartelusta. Mutta tänään se oli pelastus. Siellä oli ihan helppoja, kotoa löytyvistä tarvikkeista tehtäviä juttuja. Me valittiin aamupäivän projektiksi krokotiili :) Laitan oheen kuvat sekä kirjan mallista, jos joku innostuu tekemään, että meidän omasta krokodiilista, joka on sentään hieno, vai mitä? :)

Meidän oma Krokodiili

Mallikuva
Tarvikkeet: puinen pyykkipoika, vihreä tussi tai muu sopiva värikynä, liimaa, paperia ja sakset, ja jos sattuu olemaan 2 kpl pieniä askartelusilmiä, niin kuin tuossa mallikuvassa. Nelivuotias jaksoi touhuta tän kanssa lähes tunnin. Kaivoin kaapista erilaisia vihreitä kyniä - ja yllättäen niitä löytyi noin kymmenkunta. Olisko konmarittamisen paikka...?!!

Nyt hän on päivälevolla, ja iltapäivän viriketoiminnaksi olisi suunnitteilla sämpylöiden leipomista. Olen joskus hamstrannut kaappiin soijajauhoa, enkä ole muistanut käyttää. Parasta ennen päivä lähenee, joten tänään se korkataan ja kokeillaan paketin kyljessä olevaa soijasämpylä-ohjetta. Kotitekoiset sämpylät maistuvat aina ja varmasti Puolisokin yllättyy iloisesti töistä tullessaan, kun me ei olla vaan naristu ja niistetty koko päivää :D Ja joo, rahaa säästyy kun leipoo itse...

Terkuin,
Nina


perjantai 4. marraskuuta 2016

Ilmaista viihdettä: Downshiftaajat Yle Areenassa

Hei!

Näin mainoksen Downshiftaajat -sarjasta ja se kolahti heti. Menin sopivan hetken tullen Yle Areenan sivuille katsomaan löytyisikö sieltä jaksoja ja löytyihän sieltä! Kaikki kymmenen jaksoa voi katsoa heti kun haluaa, ei tarvitse edes odottaa televisioesitystä.

Tykkäsin sarjasta kaikin puolin kovasti, ja katsoin siis kaikki jaksot, jos nyt en ihan putkeen niin muutaman päivän sisällä kuitenkin. Jos joltain on mennyt ohi, niin kyseessä on tv-sarja, jossa menestyvä nuoripari Satu ja Tommi menettävät omaisuutensa ja tulonsa ja sen myötä myös aineellisen elintasonsa. Ullakkoasunto Eirassa vaihtuu vuokrakaksioon Vantaan Koivukylässä. Mersu ja joku toinen hieno auto vaihtuvat lähijunaan ja sittemmin vaikeasti käynnistettävään käytettyyn koslaan. Kenellekään ei tilanteesta voi kuitenkaan kertoa vaan pariskunta päättää esittää kaikille, että kyseessä on trendikäs elämäntapavalinta - downshiftaaminen.

Olen asunut nuorena opiskelijana Vantaalla ja muistan, että ko. kulmilla oli kyllä aika värikästä. Tuttavapari asui silloin Koiviksen aseman kulmilla olevassa sinisessä kerrostalossa, joka vilahtaa jaksoissa usein, ja siellä oli heidän kertoman mukaan täysi villin lännen meininki. Että ei tuo sarjan kuvaama kerrostaloelämä ihan pelkkää legendaa ole. Yhdessä jaksossa Satun ystävätär miehineen tulee käymään heillä ja he lähtevät yhdessä tutustumaan villiin lähiökapakkaan ja Satu joutuu tappeluun. Minä en koskaan uskaltanut edes kurkistaa kyseisiin ravitsemusliikkeisiin, hui.

Sarjan roolitus on onnistunut. Pääpari Satua ja Tommia esittää Iina Kuustonen ja Jussi Vatanen. Toista pääparia Sadun veljeä Aaroa ja hänen vaimoaan Piiaa esittävät Mikko Leppilampi ja Niina Lahtinen. Parit ovat yhteensopivan oloisia. Tai miltä kuulostaisi jos pareina olisi Iina Kuustonen+Mikko Leppilampi ja Niina Lahtinen+Jussi Vatanen. Ratkaisevasti erilaiselta ja minusta ainakin tähän sarjaan nähden täysin virheelliseltä. Satun ja Aaron äitinä nähdään Anna-Leena Härkönen, ja hänen poikaystävänä Pirkka-Pekka Petelius. En muista/tiedä, kuka esittää Satun ja Tommin naapurinmiestä, joka on Tommin vanha koulukaveri ja varsinainen toiminnan mies. Täytyypä tarkistaa, sillä roolityö oli uskottava, tyyppi oli ihan kuin joku oma yläastekaveri...  

Vaikka kyseessä on viihdeohjelma, niin kuitenkin herää myös ajatus yhteiskunnan eriarvoistumisesta. Onhan se totta, että Kulosaaren ja Koivukylän asemanseudun asukkaat eivät taida juuri sosialisoida keskenään. Luokkayhteiskunnan paluu, jne. Mutta mielestäni sarjaa voi kuitenkin katsoa ilman sosiaalisen omatunnon pistosta. Aina toisilla on kivempaa kuin toisilla. Ja aineellisesti leveämmin elävillä on omat murheensa, alkaen siitä, että töitä on niin paljon, ettei ehdi nauttia kauniista kodeista tai viettää aikaa perheen kanssa. Tavallisella tattiaisella voi olla sillä puolella ehkä asiat paremmin.

Tällaisia pohdintoja tällä kertaa. Joten jos kaipailet tulevaan viikonloppuun jotain kivaa viihdettä, niin suosittelen tätä!

Hyvää viikonloppua!

Terkuin,
Nina


keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Muotia Lidlistä?

Moikka!

Jokainen Lidlissä asioiva tietänee, että siellä myydään myös vaatteita. Valikoima vaihtelee ja tuotteet ovat esillä laareissa, ilman sovitusmahdollisuutta. Mutta hinta on kuluttajaystävällinen - vähintäänkin. 

Yleensä olen suosinut vaatehankinnoissa laatua ja hammasta kiristellen maksanut siitä hyvästä vähän korkeampaa hintaa. Uskon, että se tulee pitkässä juoksussa kuitenkin edullisemmaksi ja on vaan jotenkin kivempi olo kun tietää kietoutuneensa respektaabeleihin tekstiileihin. Olen kuitenkin ollut utelias ja kiertänyt Lidlin vaatehyllyjä kuin kissa kuumaa puuroa. Välillä hypistellen, välillä ihastellen, välillä saumojen laatua tutkien. Ja pikkuhiljaa uskaltauduin jopa ostoksille.

Sporttisukat. Erinomainen valinta. Todella edulliset, mukavat jalassa ja kestäneet käyttöä jo muutaman pesun. Olen käyttänyt niitä kuntosalilla ja välillä myös kaupungilla tennareiden alla. Suosittelen.

Farkut. Mustat strech-farkut, joissa vetskareita ja jotain muuta tyylittelyä. Ihan kivat, paitsi että eivät mahtuneet päälle, vaikka periaatteessa olivat ns. omaa kokoa. Olisihan ne voinut palauttaa, mutta eipä tullut tehtyä. Mutta eipä tullut myöskään iso tappio, hinta oli 11,99e. Nyt ne odottavat korkkaamattomina kaapissa, että saisin ne myytyä tai lahjoitettua jollekin sopivat mitat omaavalle kanssakulkijattarelle.

Pellavainen T-paita. Sini-valko-raidallinen pellavainen neulepaita oli aivan ihana. Kevyt ja mukava ja kaunis. Ostohetkellä ajattelin, että tässä on selvästi uusi lempivaate. Hetken aikaa se olikin kunnes hyvin pian eteen keskelle ilmestyi pieni reikä. Itsellä ei ole muistikuvaa, että se olisi tarttunut mihinkään, joten pakko epäillä, että neulos olisi ollut hiukan heikkoa siinä kohtaa. Vähän jäi harmitus tästä. Jälleen olin liian laiska reklamoimaan, joten tästä tulee ensi kesäksi mökkipaita.

Lastenvaatteet. Näitä olen ostanut useampia. Viime keväänä oli helleasu (shortit, paita ja hattu), joka oli aivan nappivalinta. Aikaisemmin ostetut talvisaappaat olivat meidän nassikalla aika kapealestiset, mutta muuten ok. Feikki-croksit (eli "kroksetit") olivat ok.

Tämän kokemuksen perusteella aion ostaa jatkossakin sporttisukkia ja ehkä myös muita urheiluvaatteita Lidlistä. Muiden vaatteiden suhteen sen sijaan olen varauksellisempi. Ainakin ostohetkellä täytynee punnita, että jaksanko sitten tarvittaessa reklamoida ja palauttaa tuotteita. Lastenvaatteiden osalta kokemukset ovat hyvät, ja niitä katselen sieltä jatkossakin.

Edullisista ostospaikoista kaikenkaikkiaan paras hinta-laatu-suhde on ollut Prismassa ja Stadiumissa. Yllättäjä on myös Top-Sport, jossa asioin taannoisilla alennuspäivillä. Oli ihan ok laatuisen oloisia liikuntavaatteita.

Mukavaa tarinoida urheiluvaatteista, nyt kun ensiräntää satelee ja on hyvä syy käpertyä pienessä flunssassa sohvalle teekupin kanssa. Ei liikuntavelvoitteita muutamaan päivään :) Toivottavasti tuo lumentapainen nyt pysyisi maassa ja toisi valoa marraskuuhun.

Näihin tunnelmiin,
Nina



maanantai 24. lokakuuta 2016

Pakastin marjoja pullollaan...

...trallallaa :)

Hei!

Mukava tunne kun ruokavarastot ovat syksyllä täynnä. Kai se on joku sisäänrakennettu tietoisuus, että kylmä pitkä talvi on tulossa ja ruokaa pitää olla Paljon. Meillä oli viime kesänä aikaisempaa enemmän vapaata (tai vähemmän töitä, kuinka päin asian haluaa nähdä) ja sen johdosta tuli kerättyä marjoja oikein huippusaalis. Pakkanen rutisee liitoksissaan mustikkaa ja puolukkaa, ja löytyy sieltä vadelmaa ja mansikkaakin. Ehkä jokunen rasia puna- tai mustaviinimarjaakin on löytänyt tiensä meille. Ihana Mummu on sponsoroinut meitä omenahillolla ja yksi sukulaisrouva karviaisilla.

Olen tässä hiukan mietiskellyt, että miten tuon kaiken saa kulumaan?? Normaalisti marjoja on laitettu aamupuuroon ja ehkä joskus keitetty vispipuuroa ja satunnaisesti on ollut mansikka- tai omenahilloa. Ja seuraavana keväänä pakastin on ollut tyhjä ja sulatettu. Nyt tilanne on ratkaisevasti toinen. Marjoja on aivan tolkuttomasti. Tilanne täytyy projektoida. Tavoitteena, että viimeistään juhannuksena pääsen sulattamaan pakastimen. Kunnon projekti vaatii muutamia asioita, kuten projektisuunnitelman ja aikataulun.

Lähtökohta: pakastimessa lienee noin 50 rasiaa ja nyssäkkää. Aikaa on lokakuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin: 8 kuukautta. 50/8 = 6,25 yksikköä / kuukausi. Sen voi pyöristää kuuteen, sillä muutama rasia menee joka tapauksessa jollekin muulle talven mittaan. Tuo määrä ei ole mahdoton, mutta vaatii suunnittelua ja ennen kaikkea muistamista käyttää niitä.

Listaan mitä mistäkin marjasta voi tehdä tai mihin sitä parhaiten voi käyttää.

Puuromarjat - kaikki käy.
Välipala jugurtin kanssa - kaikki käy.

Puolukka
Puolukkakakku - maustekakku, johon tulee mukaan puolukkaa.
Vispipuuro
Paras jugurttimarja
Puolukkakauralastut - uusi ohje, ei vielä testattu.
Ruokien kanssa - kaalilaatikko, pinaattiletut, maksalaatikko, ym.
Punakaalisalaatti.

Mustikka
Mustikkapiirakka
Muffinsit
Välipala talkkunoiden ja maidon kanssa. (Olen huomannut, että monet ikäiseni ja nuoremmat eivät tiedä mitä talkkunat ovat, joten tiedoksi: kyseessä on paahdettua jauhoa, jossa on oma jännä maku. Sitä tehdään eri jauhoista, usein mukana on kauraa ja hernettä, että proteiinia löytyy :)


Mustikkaa ja talkkunajauhoa. Lisää raikasta maitoa - ja vot!
Viinimarjat
Punaherukkahillo - ET-lehden ohje löytyy netistä, on muuten hyvää, jouluisaa!

Vadelmat
Lettujen ja pannukakun kanssa

Mansikka
Jäätelon kanssa
Hillo lettujen ja pannukakun kanssa
Mansikkapiirakka

Karviainen
Köyhän miehen lakkahillo - karviaista, porkkanaa ja hillosokeria. On makuelämys! Käytetään kuin lakkahilloa.

Omenahillo
Lettujen ja pannukakun kanssa
Omenahillopiirakka
Muussatun banaanin kanssa

Mehuja en osaa keittää, eikä ole Maijaakaan. Mummu lupasi tehdä meille puolukkamehua, mutta toivoisin hänen huvittelevan enemmän ja passaavan meitä vähän vähemmän... ehkä silti talven mittaan yksi mehusatsi saa valmistua.

Lista ei ole tyhjentävä, ja saatan käydä täydentämässä tätä myöhemmin, jos/kun vastaan tulee uusia mielekkäitä ja maukkaita käyttötapoja. Minä en ihan joka välissä jaksa paistaa lettuja tai edes pannaria, joten vähän muitakin käyttötapoja pitäisi löytää... Sellaisia helppoja ja arkeen luontevasti solahtavia.

Summa summarum: aamupuuroon marjoja entiseen tapaan. Välipalaksi marjoja jugurtin tai talkkunoiden kanssa - ja tällä korvataan yksi kaupasta ostettu hedelmä päivässä. Sunnuntain leipomuksiin marjareseptejä. Ja vispipuuro on niiiin hyvää, että sitä kyllä muistaa tehdä ja syödä vaikkei mitään muuta muistaiskaan...

Projektisuunnitelma on kuluttaa 6 rasiaa marjoja ja omenaa kuukaudessa yllä luetelluilla tavoilla. Välitavoitteena on inventoida pakastin ennen joulua, laskea jäljellä ovat rasiat ja päivittää suunnitelmaa tarpeen mukaan. Jos tiedät jonkun helpon ja hyvän marjareseptin, tai huomaat minun unohtaneen jotain täysin itsestäänselvää, niin vinkkaa kommenteissa!

Kaunista syksyistä loppuviikkoa - viikonlopulle näyttäisi olevan vähän aurinkoakin luvassa!

Terveisin,
Nina

P.S. Jos korvaa yhden ostohedelmän päivässä marjoilla, niin säästö lienee noin 35 snt/hedelmä. Säästö 8 kk aikana olisi n. 84 €. Pakastin on päällä oli marjoja tai ei, joten sähkölle en laske lisähintaa. Rasioita on omasta takaa ja kierrätetty kaikenlaisia kaupan rasioita, että ei kuluja siinäkään suhteessa. Mökillä ja retkillä olisi käyty muutenkin, joten en myöskään laske tälle matkakuluja. Vuosisäästö olisi noin 127 € / hlö.

EDIT P.P.S. Olin ajastanut tämän tekstin viime viikon maanantaille, mutta unohtanut siirtää luonnoksista julkaistaviin. Joten se mitä toissa viikolla lupailin, että julkaisen joka viikko jotain, menikin heti samantien pyllylleen. No, uus yritys...







maanantai 10. lokakuuta 2016

Kirpputoriviikon satoa

Heippa pitkästä aikaa!

Olen ollut kiireinen erinäisten projektien johdosta, joten bloggaaminen jäi hetkeksi vähän sivummalle. Nyt jatketaan ja tavoitteena olisi kirjoittaa yksi tai kaksi postausta viikossa, julkaisu joinain tarkemmin määrittelemättöminä arkipäivinä. Stay tuned!

Yksi noista mainituista projekteista oli kirpputorimyynti. Vuokrasin Vantaan Lanttilasta viikoksi pöydän. Lanttila sijaitsee Kauppakeskus Jumbon kulmilla, kaupunginosa taitaa olla Pakkala tai Vantaanportti, en ole ihan varma. Olen myynyt siellä aiemminkin ihan kohtuuhyvällä menestyksellä, joten suuntasin sinne, vaikka en enää ihan lähellä asukaan. Minulla on kuitenkin tuttuja niillä nurkilla, joten kirppisreissujen yhteyteen sain hyvin sovittua tapaamisia sellaistenkin ihmisten kanssa, keitä en ole nähnyt pariin vuoteen. Se oli kivaa :) Lisäksi haahuilin oheistoimintana Jumbon Anttilan konkurssimyynnissä ja tein muutamia ihan hyviä löytöjä, esim. Puman jumppapaita 5,40 € ja muutamia "työpaikkasiistejä" vaatteita noin 10-15 € / kpl. Lisäksi Anttilan viereisessä Finlaysonin myymälässä oli pussilakanoita -80 % alessa, joten kävin nappaamassa pari settiä mukaan. Ihmettelen kyllä niitä normaalihintoja. En minä raaskisi maksaa pussilakanasetistä 65-125 €, vaikka olisi kuinka hieno :/ Alennukset johtuivat nekin Anttilan konkasta. Finlayson oli siis valmistanut kyseiset liinavaatteet Anttilan tilauksesta, ja konkurssipesä ei enää ottanut niitä vastaan ja siksi myytiin shokkihinnalla pois. Toisen vahinko on toisen ilo... ainakin tällä kertaa.

Mutta siis kirpputoriin... Lanttila on iso paikka ja varsinkin sunnuntaisin siellä on ryysistä. Jos varaa sieltä pöydän, ei kannata varata ma-su viikkoa. Silloin täytyy oma myyntipiste tyhjentää sunnuntaina klo 14 mennessä, jolloin tupa on vielä ihan täynnä asiakkaita. Toki tavarat voi käydä viemässä jo edellisenä sunnuntaina klo 14 jälkeen, mutta olisi se vaan parempi, jos ne olisivat pöydässä koko sen parhaan myyntipäivän ajan, ilman että myyjä häärää siinä täyttämässä tai purkamassa.

Kauppa kävi lopulta siten, että sain myytyä noin 45 esinettä ja vaatetta. Myyntiin olin laittanut 175 kpl. Mitäs se on prosentteina, reilu 25 %?? Kotiin mennessä huomasin selvästi, että nyssäköitä oli vähemmän, että positiivinen lopputulos. Muutamia tavaroita valitettavasti hävisi ihan omille teilleen myös... se taitaa olla kaikkien itsepalvelukirppisten vitsaus. Minulla ei ollut onneksi mitään arvokasta tavaraa, kallein taisi olla 9 € kengät (jotka olin itse ostanut vahinkopalvelusta 6 €:lla :D), ja ne siis joku rehellinen osti, ei varastettu. Pienestä lisämaksusta olisi saanut vuokrata hälyttimiä. Rahallinen tulokseni jäi kaikkien maksujen jälkeen reilusti alle sataseen, että enpä tällä rikastunut. Mutta sain tavaraa pois ja sponsorirahaa matkakuluihin noita kaveritapaamisia ajatellen.

Toinen taloudellinen hyöty oli toki ostokset, joita tein. Paras löytö taisi olla luistimet Nelivuotiaalle, 7 €. Ihan uudenveroiset hyvännäköiset hokkarit. Meidän lähistöllä on luistinrata, ja puhuttiin hänen kanssa jo viime talvena, että tälle talvelle hankitaan luistimet ja opetellaan luistelemaan. Kaveri odottaa sitä jo ihan innoissaan :) Lisäksi löytyi korkkaamaton palapeli. Vinkkinä muuten, että jos ostatte kirpputorilta palapelejä, niin kannattaa ehdottomasti laskea, onko paketissa oikea määrä paloja. Tuolla oli nimittäin tyrkyllä yksi tosi kiva 40 palan palapeli, mutta paloja paketissa olikin vain 38 kpl. Jäi hyllyyn...


Ensi kerralla ajattelin kokeilla paikallista yrittäjää: Porvoon Kevätkirppistä. Tavaraa on edelleen paljon, joten ehkä jo tämän syksyn aikana. Kerron sitten kokemuksia siitäkin aikanaan.

Mukavaa viikonalkua!

Terkuin,
Nina

perjantai 12. elokuuta 2016

Nuukailijan arkikeittiö: Broileria juustokastikkeessa

Heippa!

Tämä ruoka lähti siitä, että kaapissa oli puoli rasiaa Philadelphia-tuorejuustoa, jota olin aikaisemmin käyttänyt kotitekoiseen jäätelöön. Mihin saisin loput kulumaan..? Tuo ei oikein maistu leivän päällä jostain syystä. Kaivoin esiin ihan perinteisen keittokirjan ja ryhdyin selaamaan. Silmiini sattui simppeli resepti lintu-&riistaruoat-osiossa. Broileria, tuorejuustoa ja muutama mauste. Niin yksinkertainen, että sen olisin voinut toki innovoida ihan itsekin. Mutta sitä siis tekemään.

Broilerijuustokastike resepti sekä tuorejuusto, mustapippuri ja suola. Kuvasta puuttuvat yrttimausteet.

Resepti: Broileri-juustokastike

350 g marinoituja broilerinsuikaleita
100 g yrttituorejuustoa tai sulatejuustoa
1/4 tl mustapippuria
1/4 tl suolaa

Ruskista suikaleet kevyesti. Lisää juusto. Hauduta miedolla lämmöllä 10-15 min. Mausta. Tarjoa keitetyn riisin tai pastan sekä salaatin kera.

Arviointi

Hyvää: Ihan ok. Ensi kerralla jätän meiramin pois ja kokeilen rakuunaa tai oreganoa.
Halpaa: Näillä aineksilla oli edullista, alennustarralihaa ja jääkaapin tähteitä ja olemassa olevia kuiva-aineita käyttäen.
Terveellistä: No jaa... Tuorejuusto oli rasvaista, mutta lisäkesalaatti toi toki keveyttä, ja annos oli kaikenkaikkiaan maltillisen kokoinen. Broileripaketissa oli vain 300g, ei ohjeen mukaista 350 g. Suolan määrää voi vähentää, jos juustovalmisteessa on reilusti suolaa.
Äkkiä: Ok! Sopii arki-iltaan töiden jälkeen. Pasta tai riisi kiehahtaa samalla kun kastike on hautumassa.

Muuta mainittavaa

Löysin kaupasta broilerisuikaleet -30% tarralla ja koska se meni heti valmistukseen, niin pvm ei haitannut. Tuorejuusto tosiaan oli jämä kotijäätelön askartelusta Reseptistä poiketen lisäsin yrttimausteet erikseen, laitoin basilikaa ja meiramia, noin 1/2 tl kumpaakin.

Tällä ohjeella ei ruuanlaittoon kulu koko iltaa ja voi lähteä vaikka nauttimaan näistä ihanan kirkkaista ja kuulaista alkusyksyn ilmoista. Meillä ainakin oli raikas syksyn tuntu ilmassa aamulla kun lähdin viemään Nelivuotiasta hoitoon. Illemmalla takuulla ulkoillaan kun aurinkoista näyttäisi olevan -  ulkoilkaa tekin :) Hyvää viikonloppua!

Terveisin,
Nina

P.S. Voin joskus raportoida siitä kotijäätelöstäkin, sitten jos/kun saan kehiteltyä kunnollista ilman jäätelökonetta tehtävää jätskiä. Tämä viimeisin persikkajäätelöyritelmä oli ihan hyvää taikinavaiheessa, mutta voi että, mikä kalikka siitä tuli pakastimessa :O Sulatettuna oli taas hyvää, vähän kuin vaniljavanukasta, jossa oli jäähileisiä persikanpaloja seassa. Ehkä ensi kesänä laitankin jääpalamuottiin muussattua persikkaa ja luovun muista, taitojeni ulottumattomissa olevista  yritelmistä. Niistä saisi aika hyvää jäävettä. Hitsi kun tällaiset ideat tulevat juuri silloin kun kesä on loppu.



tiistai 9. elokuuta 2016

Kiva Planner edullisesti

Hei!

Plannerit ovat nyt nosteessa. Sellaiset isommat ja perusteellisemmat kalenterit, joihin suunnitellaan elämänmenoa vähän tarkemminkin. Niitä koristellaan ja tuunataan mieleisillä kuvilla, tarroilla, washi-teipeillä, jne. En ole koskaan ollut innokas askartelija, mutta nyt olen kuitenkin tempautunut mukaan tähän villitykseen. Säästäväisellä tyylillä kylläkin.

Plannereita voi tilata personoituna ainakin ulkomaisista verkkokaupoista. Niissä voi muokata ulkoasua ja sisältöä monin tavoin. Mm. että ovatko viikkonäkymät vaaka- vai pystytasossa. Asiaan vihkiytyneillä on oma slangi, joka ei ihan heti avaudu. Kun puhutaan, että onko planneri vertikaalinen vai horisontaalinen, tarkoitetaan juuri tuota viikkonäkymien asettelua. Muistiinpanojen tekeminen Bullet Journal-menetelmällä on puolestaan lyhennetty bujoksi.

Suomessakin on jo omia Planner-ryhmiä, ainakin nettisivusto ja facebook-ryhmä Planner Lovers Finland. Maailmallahan tämä on ollut iso juttu jo monta vuotta. Plannereita ja oheistarvikkeita myydään kuin siimaa ja YouTubesta löytyy toinen toistaan hienompia Planner-videoita.

Hienot kalenterit maksavat monta kymmentä euroa. Ykkösmerkki taitaa olla Erin Condren ja sen  tilaaminen Suomeen kustantaa käsittääkseni yli 100 €, kun jo valmiiksi suolaiseen lähtöhintaan lisätään postikulut ja tulli. Personal Planner on hiukan edullisempi puoti, ja siellä minäkin kävin alustavasti suunnittelemassa itselleni allakan. Hinta olisi ollut noin 30 €. Täytyy sanoa, että tosi nättejä malleja siellä kyllä oli...

Mutta mikä neuvoksi, jos haluaa kunnon perusteellisen ja tukevan Plannerin edullisesti? Löysin vastauksen Suomalaisesta Kirjakaupasta. Siellä on myynnissä Opettajan Tuntimuistio 2016-2017. Siinä on ihan samanlainen sisältö kuin kalliimmissa Plannereissa. No mitään koristelua siinä ei tietenkään ole, sehän on ammattikäyttöön tarkoitettu allakka. Hinta? 14,95 €!!! Joka kuukauden alussa on yhden aukeaman kokoinen kuukausinäkymä, joka on minulle must. Haluan saada kerralla kokonaiskuvan siitä mitä on tulossa. Sen jälkeen vertikaaliset viikkosivut. Paljon lisäsivuja muistiinpanoille. Erilaista opettajaspesifiä aineistoa, jota voi käyttää tietty muuhunkin, jos haluaa. Esimerkiksi lukujärjestyksiin voi merkata omia tai lasten lukujärjestyksiä, omia harrastuksia, treeniaikatauluja, siivousaikatauluja :D tai vaikka ruokasuunnittelupohjan, jos noudattaa jotain vakiomallia. Parilla aukeamalla on vuosikalenteri, jossa on pienet kirjoitustilat. Voisin ehkä sijoittaa siihen jonkunlaisen finanssiseurannan. (se tosin toimii hyvin Excelissäkin) Erilaisille luettelosivuille voi laittaa vaikka mitä, esim. omia projekteja, kuten remontit tai lomasuunnitelmat, kokeiltavat uudet reseptit, ostoslistat.

Miksi siis Planneri eikä sähköistä kalenteria? Plannerointi on harrastus sinänsä. Sähkökalenteria käytän itsekin kaikkiin työasioihin. Muissa asioissa on mukavaa katsella vähän värikkäämmän ja hauskemman näköistä paperiversiota. Samalla se toimii myös jonkinlaisena päiväkirjana ja muistojen kirjana siitä mitä olen milloinkin tehnyt ja millaista elämä on ollut. Ehkä joku sukututkija hyötyy tästä sadan vuoden kuluttua :) Ruudun tuijottamista on muutenkin nykyään ihan tarpeeksi. Tuntuu, että paperisen kalenterin katselu tuo helpotusta silmille.

Tässä kuva meikäläisen tämän viikon pohjasta, siinä ei siis ole vielä mitään tekstiä, paitsi vasemmassa alareunassa oli jo pari muistettavaa asiaa, joita en halua jakaa koko maailman kanssa :) Päivämäärän viereen washi-teipin yläpuolelle saatan kirjoittaa päivälle otsikon, esim. Paluu mökiltä, tai jotain muuta mikä luonnehtii kyseistä päivää sopivasti. Tarroilla olen kuvannut hauskoja asioita, ma-aamuna oltiin vielä mökillä, joten siitä syystä kalat ja simpukat. Sunnuntaina päästään taas vesille, siitä syystä Muumipappa-kapteeni. Vasemmalle alas kirjoitan tärkeitä ko.viikolla muistettavia asioita. Oikealle alas tulee Ateria tarjolla-niminen ruutu, johon laitan seuraavien päivien ruokasuunnitelmaa, sikäli mikäli jaksan suunnitella etukäteen... tai sitten vaan päivitän jälkikäteen mitä tuli tehtyä. Se auttaa pitämään ruokavaliota monipuolisempana. Yläpuolella oleva kapoinen ruutu on pyhitetty liikuntasuorituksille. Joka päivä pitäis jotain... Pitäkää peukkuja, että siinä olisi loppuviikolla jotain merkintöjä :O


Tää lähtee nyt askartelemaan Plannerin seuraavaa aukeamaa, heippa!!

T: Nina

P.S. Vielä vinkki ultrasäästäväiselle: Kaikkein halvimmaksi harrastus tulee Bullet Journal-tyylillä. Siinä siis tiettyä tekniikkaa noudattaen tehdään itse kalenterin ja muistikirjan yhdistelmä. Tarvitaan vain vihko ja kynä. Aikaa sen sijaan tarvitsee panostaa enemmän. Tämä siis jos et halua käyttää sähkökalenteria, jolloin ei kulu rahaa eikä aikaa, mutta sitten ei olekaan enää kyse Planner-harrastuksesta.

Kokeilin tätä BuJoa pari vuotta sitten. Minusta oli tosi kiva ajatus, että olisi kaikki samassa vihkossa ja sellaisella mallilla kuin itse haluan. Mutta ei minulla käytännössä ole ollut aikaa askarrella koko settiä, joten homma hyytyi alkuunsa.





perjantai 5. elokuuta 2016

Perjantaipulla

Luit oikein, se on pulla (ei pullo!). Jos ei joka päivä mussuta herkkuja - mihin tähtään, vaikkei se ihan toteudukaan - niin perjantaina on ansainnut iltapäiväkahvin seuraksi jonkun ihanan sokerisen herkkupullan. Hintaa vaan kertyy niillekin vuoden aikajänteellä aika paljon. Pulla kahvilassa maksaa noin 2,5 € ja se vuoden mittaan 130 €. Vitriinipulla jostain paistotiskistä maksanee edullisimmillaan noin 0,5 €, joka tekee vuodessa 26 €.

Minun perjantaipullani on tällä viikolla vaalea paahtoleipä, jonka päälle ripottelen kanelia ja sokeria. On muuten hyvää. Eikä närästä kuten hiivataikinaiset oikeasta pullataikinasta tehdyt leipomukset.

Kuvaa ei ole, mutta ehkä jokainen osaa mielessään visualisoida miltä kaneli-sokeri-paahtoleipä näyttää :D Ei ihan korvapuustilta... Mutta kannattaa kokeilla kahvin tai teekupposen tai vaikka mehun kanssa!

Hintaa tälle kahvileivälle kertyy seuraavasti: Cittarin tarjouksesta Iso Paahto -paketti 1 €, jolloin yhden siivun hinnaksi tulee noin 5 snt. Muutama sentti mausteista, joten kokonaishinta noin 8 snt luokkaa. Vuosikustannus olisi siten noin 4,15 €. Toinen asia sitten on, että riittääkö 1 kpl viikossa. Kun kanelit, sokerit ja vehnäsiivut ovat koko ajan käsillä, niin voi olla että pullaralli alkaakin jo maanantaiaamusta... Vinkki on siten sovellettavissa itse kunkin henkilökohtaisen itsehillintätason mukaisesti!

Leppoisaa viikonloppua!

Terveisin,
Nina

tiistai 2. elokuuta 2016

Maauimalaretkillä

Hei ja hyvää elokuun alkua!

Kesää on vielä jäljellä, vaikka duunit ja päiväkodit olisivat jo alkaneetkin. Ainakin viikonloput ja illat on aikaa nauttia kesäelämästä :)

Me ollaan tänä kesänä innostuttu maauimaloista. Aikaisemmin käytiin Puolison kanssa paljon luonnonjärvissä ja myös Vantaanjoen rannoilla. Oli kyllä ihanaa hikisen työpäivän jälkeen lähteä iltauinnille jollekin pikkurannalle, joita meidän silloisen asuinpaikan nurkilla oli useampia. Nykyisellä kokoonpanolla maauimalat ovat kuitenkin verrattoman kivoja ja käytännöllisiä. Olemme käyneet Porvoossa Kokonniemen ja Helsingissä Kumpulan uimaloissa. Ne ovat erilaisia paikkoja mutta kumpikin verrattomia omalla tavallaan.

Kokonniemessä on hiekkaranta, oikein ihana biitsi hienoa vaaleaa hiekkaa. Siellä on erikseen merkitty matala alue lapsille ja lapsia siellä paljon kauniilla ilmoilla onkin. Sisäänpääsy ei maksa mitään, ja palveluihin kuuluu suihku, vessa ja pukuhuone. Mitään lukollisia lokeroita tai muita tavaransäilytystiloja en löytänyt, ja porukalla näyttikin olevan isot kassit vierellään rannalla. Kioskissa myydään jotain pientä, kuten kahvia, jäätelöä, sipsejä, ym. Paikka on valvottu, ja uimavalvojan tuoli oli keskellä sitä lasten pikkubiitsiä. Nähtävästi siellä pidetään myös uimakouluja lapsille. Mikäs sen hauskempaa! (Me käytiin keväällä Nelivuotiaan kanssa uimahallin uimakoulussa, kun ei tiedetty, että ulkouimakoulujakin olisi ollut tarjolla. Oli muuten edullinen - viiden kerran kurssi maksoi vain 25 €, ja se oli lapsi-aikuinen-ryhmä, eli paikka oli sekä lapselle että vanhemmalle.) Porvoolaisittain uimakoulu oli kaksikielinen ja sitä oli ihan hauska seurata sivusta "Nyt otetaan lötköpötköt - nu tar vi lötkön" :D Tiedän, että monia kaksikielisyys ärsyttää, mutta ainakin nämä uimaopettajat osasivat molempia kieliä tarpeeksi hyvin, niin ettei se kuulostanut ylimieliseltä.

Lammikko on sen verran iso, että me aikuisetkin voitiin ihan hyvin uida kunnon lenkkiä. Ja hyppytorni on myös - minä en kyllä sellaiseen uskaltaudu, huh!

Kokonniemen etu on minusta se, että siellä pääsee rentoon hiekkarantatunnelmaan helposti, jos sattuu muutenkin olemaan kulmilla. Fillarilla Teneriffalle! ;)

Kumpulan maauimala taas on ihan toisen tyyppinen ja ihana paikka sekin. Itse kun olen Pohjois-Helsingin lapsia, niin senkin puolesta se tuntuu kotoisalta ja omimmalta paikalta. Kyseessä on vuoden -52 Helsingin Olympialaisiin rakennettu uimareiden harjoitusallas, joka otettiin kisojen jälkeen yleisöuintikäyttöön. Tämä paikka ei siis ole biitsi vaan ikään kuin uimahalli avaran taivaan alla. Vesi ja altaat ovat taatusti puhtaita (kloorattuja?) ja huollettuja ja palvelut ovat samat kuin uimahalleissa. Pääsymaksu on aikuisilta 4 € ja lapsille alle 7-v. ilmainen. Uintiratojen lisäksi siellä on lastenallas, hyppyallas ja vauvoille vielä erikseen oma pikkuallas. Alueella on nurmikkoa piknik-henkiseen oleiluun, leikkivälineitä sekä pöytäryhmiä omien eväiden syömiseen. Pukuhuoneiden yhteydessä on lukolliset kaapit ja suihku- ja saunatilat. Alueella oli myös kahvila, mutta sen tarjontaan ei tullut perehdyttyä, meillä nuukailijoillahan oli tietenkin eväät mukana ;) Jäätelökioski on kyllä kiva, jätskiä kun ei oikein omiin eväisiin ihan niin helposti saa mukaan. Minusta tämä on todella viihtyisä ja kodikas paikka :) Me ollaan käyty siellä aamupäivisin ennen päiväuniaikaa ja ilmeisesti myös ennen pahinta ryysistä. Lastenaltaalla on silti ollut kohtuullisen paljon lapsia, ja aikuisen on tarpeen olla koko ajan valvomassa omiaan. Veikkaisin, että uimavalvojalla on tässä paikassa enemmän kuin tarpeeksi katsottavaa (väkimäärän takia siis).

Kumpulaan pääsee hyvin Helsingin busseilla. Pysäköintialue löytyy ja aamusta klo 9 maissa siellä on yleensä ollut vielä vapaita ruutuja. Nykymenon mukaisen kokoisilla autoilla ruudut kuitenkin tuntuvat pieniltä, joten parkkeerauksen kanssa kannattaa olla tarkkana.

Meillä oli muuten nyt käytössä se Angry Birds-uimarengas, joka oli aikaisemmassa Saiturin Pörssin ostokset-postauksessani. Se ei ollut halvin rengas, mutta kun noin Birdsit on nyt SE juttu... Nelivuotias ui sillä siten, että rengas on pystyasennossa (vähän samalla tavalla kuin lötköpötkön kanssa oppi uimaan uimakoulussa). Rengas ei siis kellu veden pinnalla vaakatasossa. Tätä hiukan ihmettelen, mutta eipä se menoa haitannut. Ehkä rengas on hänen painoonsa nähden hiukan liian pieni. No, tää kesä mennään tällä renkaalla ja ensi kesänä tutkitaan asiaa uudemman kerran.

Aurinkoista päivän jatkoa niin lomalaisille kuin työtätekevillekin! :)

Terkuin,
Nina







keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Saiturin Pörssin ostoksia

Hei!

Tässä tämänpäiväisiä löytöjä Saiturin Pörssistä. Muuton jälkeen on tullut käytyä siellä harmillisen harvoin, joten tänään hengailin siellä oikein ajan kanssa  tutkimassa hyllyjen tarjontaa. Kaikkea kivaa ja hyödyllistä löytyikin jälleen kerran.

Kertakäyttösadetakit, myös lastenversio (löytö, ei ole joka huoltsikalla tarjolla!) sekä pojan lippis (1€) lähtevät mökille pahan päivän varaksi. Siellä jos lippis häviää niin uutta pitää lähteä hakemaan kirkonkylältä pidemmän automatkan päästä, joten edullinen varalippis on tarpeen.

Nämä myös olivat superedullisia:
Herbinan dödöt tarjouksessa 1€/kpl. Pastillit 0,29€ koska pvm. Mutta eihän kurkkupastillit oikeasti vanhene, nehän ovat lähes pelkkää sokeria. Sporttisukat 1€.

Lapsen hammasharja ja oma shampoo ihan pikaiseen tarpeeseen. Saiturissa on muuten ihan huippuedullisia lasten hammasharjoja, olikohan se 0,69€ tai jtn sitä luokkaa. Tuo Colgate oli kyllä vähän kalliimpi, mutta tykkään sen merkin harjoista eniten... johonkin pitää nuukailijankin satsata ;) Olen ostanut kyllä niitä halpisharjojakin, ja ihan hyvin ovat toimineet mummolakäytössä ja välillä kotonakin.

Me ollaan lähdössä auton kanssa lomareissuun: reittisuunnitelmana Turku-Ahvenanmaa-Ruotsin rannikko-Suomen Lappi. Ajateltiin ottaa retkikeitin ja tehdä mahdollisuuksien mukaan itse ruokia kivoilla taukopaikoilla. Lihapullat,  nuudelit ja pikakahvi ovat siihen tarkoitukseen. Tikka Masala-kastike käytetään ehkä kuitenkin kotona, se oli 1,49€ ja mielestäni ihan kohtuuhintainen sekin.

Pyykkiaine on menossa äidilleni, joka hoitaa kullannuppua kun minä shoppailen. Kasvi ja servettiteline kuvausrekvisiittaa (kuulostaapa hienolta...) :) Koko lysti maksoi 32,40€.

Kirjoitan nyt ensimmäistä kertaa Bloggerin sovelluksen kautta, joten jos tämä näyttää jotenkin oudolta tai erilaiselta kuin yleensä, siinä selitys.

Iloista päivänjatkoa!

Terveisin,
Nina

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Kesäinen mansikkaretki

Aamupäivää!

Kuten aiemmin kirjoitin, kävin mansikoita poimimassa :) Retki suuntautui Koivistoisen mansikkatilalle Vantaalle. Sinne pääsee omalla autolla kätevästi kun käännytään Lahdentieltä Koivukylään päin. Minun muistikuvissani tien nimi on Koivukylänkaari, mutta nykykartoissa lukee Ylismaantie... Olen asunut kulmilla joskus nuorena, mutta ehkä nimikkeistö on muuttunut tai sitten muistan vaan väärin mikä ei mahdotonta ole sekään yli kymmenen vuoden jälkeen. Parkkitilaa oli ihan reilusti ainakin aamupäivästä. Busseja varmasti tulee lähistölle myös, sillä ollaan Havukosken asuinalueen tuntumassa. Paikanpäällä oli iloisena yllätyksenä autokuljetus myymälän luota poimintapaikalle. Se on muutama sata metriä, että kyllä sen toki käveleekin jos haluaa.

Pellolla jaettiin mainosmielessä RedBullia. Otin ilmaisen tölkin mielelläni vastaan. Henkilökunta näytti jokaiselle oman rivin, josta lähteä poimimaan. Me olimme kaverin kanssa liikkeellä ja poimittiin samaa riviä vastapäätä toisiamme niin, että oli helppo jutustella samalla. Ilman muuta tällainen retki kannattaa ottaa huviretken ja seurustelun kannalta :)

Mansikat olivat isoja ja sopivasti kypsiä. Kyseessä oli varhainen lajike Hani. Myöhemmin kypsyy kuulemma vielä Polkaa. Poiminta-aika kestää suurinpiirtein heinäkuun. Eipä meillä kovin kauaa mennyt kun oli ämpärit täynnä :) Sen verran vinkkiä voin antaa, että kannattaa helteestä huolimatta varustautua pitkin hihoin ja lahkein, jos suinkin kestää. Irtolahjehousut (retkeilyhousut) ja hengittävät tekniset materiaalit ovat hyviä. Itse olin kyllä hengittävissä vaatteissa, mutta lyhyin hihoin ja lahkein. Helle, heinät & hikoilu -yhdistelmä ei ihoani hellinyt ja kotiin päästyäni oli kutisevat ja punoittavat käsivarret ja kintut. Vesipesu ei auttanut vaan ihoa rupesi oikein polttelemaan :/

Poiminnan jälkeen ämpärit punnittiin ja maksu suoritettiin kassalle. Homma hoitui kaiken kaikkiaan erittäin sujuvasti ja palvelu oli ystävällistä. Melkein tekisi mieli mennä vielä uudestaan, sen verran mukava tämä retki oli. Marjoja on kuitenkin nyt niin paljon, ja pian on aika kerätä mustikoita. Pakastimessa on tilaa mutta pakastusrasiat uhkaavat loppua. Ehkä vihdoin ryhdyn siihen kaikkien nuukailijoiden perustouhuun, eli rupean pesemään margariinirasioita pakastusrasioiksi :) Tai sitten on kerrankin järkisyy ostaa Aino Karpalo-kinuski-jäätelöä... siis ihan vaan rasian takia tietenkin :D

Kotona lajittelin mansikat seuraavasti: kahteen kulhoon suoraan syötäväksi kauneimmat itselle ja lastenvahtina toimineelle Mummulle. Muut kauniit kokonaisena rasioihin. Vähän kuhmuiset mutta hyvät viipaleina rasioihin, sokeria kerrosten väliin. Ne, joista tarvitsi leikata osia pois, soseutukseen. Alun perin ajattelin kokeilla myös kuivaamista, mutta se jää nyt seuraavaan kertaan. Olisi mukava talvella lisätä myslin joukkoon kuivattua mansikkaa ja tunnelmoida kesämuistoilla.

Mansikoita on nyt nautittu meillä sellaisenaan ja jäätelön kanssa tietysti. Aamupuurokin on ollut verraton herkkuhetki kun kaurapuuron kaverina on mansikkaa ja maitoa :)

Mansikkaisin terveisin,
Nina




































P.S. Siitä RedBullista. Minulla on energiajuomille tasan yksi käyttökohde: pitkät automatkat. Olen huomannut, että silloin niistä saa jotain irti. Juoman avulla tosiaan pysyy skarpimpana vähän paremmin ja pidempään. Tietysti tauot ja muu ravinto ovat ensisijaisia, mutta jos energiajuomalla voi vielä vähän lisätä liikenneturvallisuutta, niin menköön vaikka epäterveellistä onkin. Joten tämä tölkki säästynee seuraavalle mökkireissulle.