Hei!
Muistatteko vielä elämän ilman älypuhelinta? Minulla oli Nokia simpukkapuhelin, oikein sellainen kameralla varustettu. Sai värikuvia ja kaikkea. Tykkäsin kovasti, mutta lopulta se hajosi ja ostin älypuhelimen muistaakseni vuonna 2012. En suinkaan ollut ensimmäisten joukossa, mutta menin ajan virran mukana, tykästyin ja sillä tiellä olin eilisiltaan asti.
Olen jonkin aikaa etäisesti tiedostanut, että roikun liikaa netissä. Olen ihmetellyt, miksi olen koko ajan niin kiireinen vaikken ole edes kokopäivätyössä tällä hetkellä. En kuitenkaan tunnu saavaan mitään aikaan. Tein työlistoja ja erilaisia ajanhallintamalleja paperille ja Exceliin. Ei mikään tuntunut auttavan. Tein sitten asiasta uuden vuoden lupauksen. Tänä vuonna vähennän netin käyttöä. Olen nyt tutkinut ja analysoinut asiaa perusteellisesti ja ongelman ydin näyttäisi olevan juurikin tuo älypuhelin.
Googlailin hakuehdolla: ilman älypuhelinta. Sieltä tuli monta mielenkiintoista artikkelia kommenttirimpsuineen. En ole tämän asian kanssa selvästikään yksin. Mieleen jäi mm. tutkimus, jonka mukaan ihmiset käyttävät älyluuria noin puolet enemmän kuin itse luulevat, käytännössä helposti viisi tuntia päivässä. VIISI TUNTIA. Ei ihme, että en saa mitään tehtyä. Ennen oli heikkoutenani aloittaa liian monta projektia yhtä aikaa ja sitten niitä meinasi jäädä kesken. Viime aikoina en ole saanut edes aloitettua kunnolla mitään, olen jämähtänyt hyvin tehdyn toimintasuunnitelman vaiheeseen, jonka jälkeen "EN OLE EHTINYT" aloittaa.
Yksi perusteellisesti asiaa analysoinut on Tuomo Ryynänen, Haaga-Helia ammattikorkeakoulun tietotekniikan johtamisen (tai jotain) lehtori. Hän on irrottautunut älypuhelimesta jo kaksi vuotta sitten, eikä aio palata. Ideanaan on ollut käyttää nettiä edelleen, mutta vain koneen, ei puhelimen kautta. Tulokset puhuvat puolestaan. Erityisen hauska oli lukea, että hänen oma pieni poikansa oli ottanut mallia ja vähentänyt netin käyttöä. Tuomo on poistanut nettiselaimen puhelimestaan kokonaan. Minä en aio ihan noin extremistiksi ruveta. Haluan, että puhelimessa on yhteys ja selain akuutteja tilanteita varten ja haluan käyttää myös navigaattoria.
Olen vuoden alkupäivinä tarkastellut kriittisellä silmällä sovelluksia ja poistanut muutamia. Olen myös poistanut ilmoituksia, eli nyt en enää heti tiedä, kun sähköposti saapuu tai joku käy reagoimassa Facebook- tai Insta-päivityksiini. Poistin Facebook-sovelluksen itseasiassa kokonaan. Olen kytkenyt puhelimen netin kokonaan pois päältä kun en tarvitse sitä. Se on tällä yhden päivän kokemuksella ihan toimiva juttu sekin. Vaikka tiedon valtaväylän saa auki vain parilla klikkauksella, niin se pari klikkausta kuitenkin muodostaa riittävän kynnyksen. Sen parin sekunnin aikana ehdin muistaa, että hei nyt stop, ei turhaan mennä sinne nettiin. Ainakin tämän aikaa itsekuri on riittänyt, netti pysynyt kiinni ja koko luuri itseasiassa ollut pääosan päivästä laukussa tai yöpöydällä.
Huomasin eron heti aamulla. Tuli vähän tyhjä olo, että hei mitäs nyt, mitä mä ennen tein aamulla heti herättyä? Kun viime aikoina olen tarkistanut onko maailmalla ja somessa tapahtunut mitään merkittävää. (Milloin olisi? Jos jotain niin merkittävää tapahtuu, niin joku kyllä soittaa tai laittaa viestin.) Yleensä siinä hommassa on helposti vierähtänyt puolesta tunnista tuntiin, riippuen siitä miten aikaisin olen herännyt. Nyt siis kuuntelin hiljaisuutta, ihailin kuunsirppiä ja valkoista maisemaa. Pakkasin kirpputorille meneviä tavaroita ilman paniikkikiirettä, vaikka olikin aika aikainen lähtö. Ja sitten luin kirjaa. Siis: lapsiperheen äiti rentoutuu arkena aamutuimaan lukemalla kirjaa - aika utopistista, mutta mahdollista sinullekin, jos vain luovut älypuhelimesta (mainospuhe :D) Eli kiire katosi ja aikaa tuntui riittävän vaikka mihin.
Toinen yllättävämpi vaikutus oli, että jotenkin tulin tietoisemmaksi omasta fyysisestä olotilastani. Huomasin, että oikea käsivarsi ja oikeastaan koko yläkropan oikea puoli on ihan jumissa. Varmasti se on ollut sitä jo pitkään, mutta en vain ole huomannut, koska jokainen pysähtymisen hetki, tyhjä kohta tapahtumien välillä, on tullut täytettyä sillä että avaa puhelimen ja vilkaisee olisiko siellä mitään mielenkiintoista. Oikeasti tyhjiä hetkiä itsen ja ympäristön aistimiseen ei ole ollut.
Tällä mahtavalla yhden päivän kokemuksella olen täysin älypuhelinpaaston lumoissa. Aion hoitaa kaikki nettiasiat tietokoneella ja käyttää puhelinta vain puheluihin, tekstiviesteihin ja navigointiin tarvittaessa. Lapsonen saa pelata paria peliä ruutuajan puitteissa (meillä ei ole pelikonetta, ja tietokoneella ei saa pelata / säännöt by me). Kello, kalenteri ja whatsupp ovat mietinnässä...
50-luvulla sanottiin, että televisio on paholaisen keksintö. Peloteltiin, että ihmiset alkavat istua tuntikausia apaattisina töllöä tuijottaen ja luopuvat omasta tahdosta. Ei niin käynyt silloin, mutta nyt älypuhelin näyttää lunastaneen tuon lupauksen!
Talviterveisin,
Nina
P.S. Huomaatteko, heti järjestyi aikaa tulla tänne blogia kirjoittelemaankin! (Tietokoneella, sillä olen deletoinut Blogger-sovelluksen.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sitä sun tätä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sitä sun tätä. Näytä kaikki tekstit
perjantai 12. tammikuuta 2018
sunnuntai 31. joulukuuta 2017
Joulusta Uuteen Vuoteen
Hei!
Onkohan teillä yhtä ähky olo kuin minulla? Eipä ollut säästäväinen asenne tämän joulunajan menun suunnittelussa mukana. Mitään järkkykallista ei tullut hankittua, shampanjat ja kaviaarit ei kuulu meidän jouluun. Kirjolohenmäti kylläkin (Lidlistä) ja laadukas punaviini (joka jäi avaamatta koska kaikki ottivat vettä tai kotikaljaa). Ja ruuan määrä karkasi käsistä. Joulun alla kun kävi useamman kerran kaupassa ja ryysiksessä haali vain kärryyn kaikkea mitä saattaa tarvita, ettei juuri sen asian takia ainakaan tarvitsisi tulla uudestaan. Ja pyhinä ei tietenkään malttanut ottaa rauhallisesti vaan maistelin kaikkea ja santsasin melkein kaikkea. Onpahan nyt hyvä ruokavarasto. Ennen uutta vuotta ei varmaankaan tarvitse hakea kaupasta muuta kuin maitoa.
Entäpä uuden vuoden lupaukset? Itsestään selvänä vaihtoehtona on tietenkin syödä vähemmän :D Mutta on minulla muutakin mielessä. Vähempään syömiseen liitettynä liikunnan ja kasvisten lisäys, tavoitteena pienten elämäntapamuutosten avulla pysyvä maltillinen painonpudotus. Ja sellaista ajattelin, että tsemppaan papereiden ja tavaroiden paikoilleen laittamisessa. Olen viime vuoden aikana kokenut erityisen rasittavaksi sen, että jotain on koko ajan hukassa. Vähemmän aikaa kuluu siihen, että laittaa tavarat aina heti takaisin paikoilleen, kuin että niitä joutuu myöhemmin etsimään kissojen ja koirien kanssa! Ja varsinkin dokumenttien kanssa sillä voi olla taloudellistakin merkitystä, että ne löytyvät tarvittaessa. Netissä käytettyä aikaa ajattelin myös vähentää. Tosin haluaisin lisätä blogiin käytettyä aikaa (sitä ei ole tänä vuonna ollut kevään jälkeen juuri lainkaan, mutta en ole unohtanut enkä suunnitellut luopua tästä). Ehkä sieltä Facebook-Instagram-Youtube-Iltalehti -osiosta joutaa ottaa...
Viime vuonna muistaakseni lupasin vähentää lihan ja lisätä kasvisruokien syöntiä. Se onnistuikin, vaikka ei minulla ole tavoitteena ruveta kasvissyöjäksi. Opettelin kuitenkin ihan hyvällä menestyksellä käyttämään härkäpapurouhetta ja myös nyhtökaura on löytänyt tiensä ruokapöytäämme silloin tällöin. Edullisena versiona ihan tavan papujen lisääminen ruokaan kuin ruokaan on toimiva, helppo ja täyttävä vaihtoehto.
Iloista, turvallista uuden vuoden juhlintaa kaikille sekä onnea ja menestystä tulevalle vuodelle!
Terveisin,
Nina
P.S. Kaikki ovat varmaan jo lopen kyllästyneitä jouluun, mutta silläkin uhalla laitan muutaman otoksen joulukuusestamme :) Ostin meille muovikuusen, kun bongasin Clas Ohlsonin -50 % tarjouksen joulunalusviikoilla. Olen tyytyväinen, kuusi on niin kaunis, etten kyllästy sitä katselemaan. Tuoksu tietty ei ole sama kuin aidossa kuusessa... mutta joulun runsas tuoksu- ja makumaailma onnistui peittämään tämän puutteen. Ehkä ensi jouluna poimin muutamia maahan pudonneita havuja maljakkoon oikeaa kuusen tuoksua tuomaan :)
Onkohan teillä yhtä ähky olo kuin minulla? Eipä ollut säästäväinen asenne tämän joulunajan menun suunnittelussa mukana. Mitään järkkykallista ei tullut hankittua, shampanjat ja kaviaarit ei kuulu meidän jouluun. Kirjolohenmäti kylläkin (Lidlistä) ja laadukas punaviini (joka jäi avaamatta koska kaikki ottivat vettä tai kotikaljaa). Ja ruuan määrä karkasi käsistä. Joulun alla kun kävi useamman kerran kaupassa ja ryysiksessä haali vain kärryyn kaikkea mitä saattaa tarvita, ettei juuri sen asian takia ainakaan tarvitsisi tulla uudestaan. Ja pyhinä ei tietenkään malttanut ottaa rauhallisesti vaan maistelin kaikkea ja santsasin melkein kaikkea. Onpahan nyt hyvä ruokavarasto. Ennen uutta vuotta ei varmaankaan tarvitse hakea kaupasta muuta kuin maitoa.
Entäpä uuden vuoden lupaukset? Itsestään selvänä vaihtoehtona on tietenkin syödä vähemmän :D Mutta on minulla muutakin mielessä. Vähempään syömiseen liitettynä liikunnan ja kasvisten lisäys, tavoitteena pienten elämäntapamuutosten avulla pysyvä maltillinen painonpudotus. Ja sellaista ajattelin, että tsemppaan papereiden ja tavaroiden paikoilleen laittamisessa. Olen viime vuoden aikana kokenut erityisen rasittavaksi sen, että jotain on koko ajan hukassa. Vähemmän aikaa kuluu siihen, että laittaa tavarat aina heti takaisin paikoilleen, kuin että niitä joutuu myöhemmin etsimään kissojen ja koirien kanssa! Ja varsinkin dokumenttien kanssa sillä voi olla taloudellistakin merkitystä, että ne löytyvät tarvittaessa. Netissä käytettyä aikaa ajattelin myös vähentää. Tosin haluaisin lisätä blogiin käytettyä aikaa (sitä ei ole tänä vuonna ollut kevään jälkeen juuri lainkaan, mutta en ole unohtanut enkä suunnitellut luopua tästä). Ehkä sieltä Facebook-Instagram-Youtube-Iltalehti -osiosta joutaa ottaa...
Viime vuonna muistaakseni lupasin vähentää lihan ja lisätä kasvisruokien syöntiä. Se onnistuikin, vaikka ei minulla ole tavoitteena ruveta kasvissyöjäksi. Opettelin kuitenkin ihan hyvällä menestyksellä käyttämään härkäpapurouhetta ja myös nyhtökaura on löytänyt tiensä ruokapöytäämme silloin tällöin. Edullisena versiona ihan tavan papujen lisääminen ruokaan kuin ruokaan on toimiva, helppo ja täyttävä vaihtoehto.
Iloista, turvallista uuden vuoden juhlintaa kaikille sekä onnea ja menestystä tulevalle vuodelle!
Terveisin,
Nina
P.S. Kaikki ovat varmaan jo lopen kyllästyneitä jouluun, mutta silläkin uhalla laitan muutaman otoksen joulukuusestamme :) Ostin meille muovikuusen, kun bongasin Clas Ohlsonin -50 % tarjouksen joulunalusviikoilla. Olen tyytyväinen, kuusi on niin kaunis, etten kyllästy sitä katselemaan. Tuoksu tietty ei ole sama kuin aidossa kuusessa... mutta joulun runsas tuoksu- ja makumaailma onnistui peittämään tämän puutteen. Ehkä ensi jouluna poimin muutamia maahan pudonneita havuja maljakkoon oikeaa kuusen tuoksua tuomaan :)
perjantai 10. marraskuuta 2017
Syksyn suosikit
Heippa pitkästä aikaa!
On enemmän kuin ilahduttavaa huomata, että näinkin pitkän tauon jälkeen blogissa käy edelleen päivittäin lukijoita :) Kiitos teille, ja toivottavasti tulevatkin jutut jaksavat kiinnostaa, aion nimittäin hypätä taas remmiin!
Ulkomaan Youtube-kanavissa näyttää olevan paljon videoita, joissa henkilöt esittelevät kuukauden tai jonkun muun jakson suosikkiasioitaan. Innostuin tästä ajatuksesta, nyt kun on ehtinyt tapahtua yhtä sun toista jännää sitten viime postauksen. Tai no kuka nyt mitäkin pitää jännänä, ehkä kaikki ei syty palashampoosta ihan samalla intensiteetillä :D No joo...
Tässä siis näitä syksyn 2017 suosikkiasioita:
Kosmetiikkasuosikki: Palashampoo
Luin aikaisemmin oudoksuen netistä juttuja palashampoosta. Mieleen palautui jotain hämäriä lapsuusmuistoja, kun serkkutytön kanssa pestiin tukat mäntysuovalla. Koska se oli "luonnontuote", hiukset sai huuhdella järvessä. Normaalilla shampoolla ei siis saanut saastuttaa rantavesiä, ihan hyvä ohje sekin. Tukka oli sen jälkeen takkuinen, näytettiin enemmän peikoilta kuin joltain ihanilta juhannuksen vedenneidoilta lumpeenkukkaseppeleineen.
Näin kuitenkin niin monta juttua palashampoon tuuhteuttavasta vaikutuksesta, että kiinnostuin. Googlaamisen tuloksena menin paikalliseen ekokauppaan ostamaan Flow-merkkistä olut-muna-palashampoota. Kuulosti vähän oudolta... Ensimmäisessä pesussa tukka tuntui tahmealta enkä meinannut saada saippuaa huuhdotuksi pois ollenkaan. Mutta lopputulos oli tuuhea ja pehmeä ja parempi kuin millään shampoolla ikinä ennen. Peseminen on muuttunut kerta kerralta helpommaksi, tahmeuden tunne on vähentynyt, ja lopputulos on edelleen yhtä hyvä. Shampoopala on nyt puoliväliin kulutettu, ja ilman muuta ostan kohtapian toisen varastoon odottamaan.
Hinta oli noin 11 € ja se on nyt kestänyt kolmisen kuukautta, ollen puolivälissä. Kustannus taitaa loppupelissä olla siten aika samaa luokkaa kuin edullisemmalla XZ-shampoolla, jota aikaisemmin käytin (ja sekin on ihan hyvä ja suositeltava tuote). Tuuheuttavia muotoilutuotteita ei tarvita, pesuvälin olen harventanut 1 päivän pidemmäksi ja tulos on tosiaan mieleinen.
Ravintolasuosikki: Simrik
Ravintolalöytö on nepalilainen Simrik Helsingin Pukinmäessä. Lounaan hinta noin 8,50 €, ja vaihtoehtoja on useita, mietoa/tulista, kasvis/kala/lammas/kana. Salaattipöytä on suppea, mutta huomattavan tuore ja raikas. Pääruoka-annos on iso, leipä vastustamatonta ja herkullinen lassi-jugurttijuoma kuuluu hintaan! Tulinen vaihtoehto ei ainakaan minun kokemuksella ole mikään tappo-tulinen, vaan kivasti jättää tilaa maistaa varsinaisen ruuankin maut. Jälkiruokakahvin vaihtoehtona on nepalilaista maustettua teetä (löytyy termoskannusta).
Jos menet testaamaan, niin huom! Simrikissä on kaksi puolta, joihin on vierekkäiset ulko-ovet. Ole siis tarkkana, sillä toinen puoli on riehakas kaljakuppila. Ruokapuolella on valkoiset liinat, rauhaisa tunnelma, sivistynyttä puheensorinaa ja hauska pieni leikkinurkkaus. Kotoisa ilmapiiri, ei hienostelua. Oikeanpuoleinen ovi.
Blogisuosikki: Suklaapossu
Ihan nimen perusteella kiinnostuin, ja siellä on tosi kivoja reseptejä. Omenapannaria tehtiin eilen Viisivuotiaan kanssa yhdessä. Hän siivutti oikein sujuvasti omenaa hedelmäveitsellä. Tästä toimesta taitaa tulla kolmas bravuurinumero juuston raastamisen ja hedelmien pesemisen. Hauska kyllä seurata hänen suurta intoa kotihommiin ja auttamiseen. Eilenkin hän riemastui, että "jee mä saan auttaa, kivaa kun on hauskempaa tekemistä kuin pelata possupajatsoa äitin kännykällä!" Jaa-a, kauankohan siivous ja keittiöhommat on hänen mielestä kivempaa kuin pelaaminen...
Suklaapossusta vielä, kana-pesto-voileipäkakkua haaveilen tekeväni ehkä isänpäiväksi, jos ollaan kotona. kotiliesi.fi/suklaapossu
Keittiösuosikki: punakaali-puolukka
Syksyinen suosikkini on perinteinen punakaali-puolukka-salaatti. Eli punakaalia raastettuna tai suikaleina, ja joukkoon puolukkaa. Käytän puolukkasurvosta, se tuo kivasti kosteutusta muuten niin rapsakkaan kaaliin. Tämä on myös edullista ja erittäin terveellistä, kuten kaikki kaalit. Jostain syystä tätä tekee mieli aina syksyllä.
Harrastus: tanssi
Aloitin etnisen tanssin kurssin paikallisessa opistossa. Työväenopistojen, aikuisopistojen ja kansalaisopistojen harrastustarjonta on huomattavasti edullisempaa kuin yksityisten liikuntapaikkojen. Tämäkin tanssikurssi maksoi alle 50 € koko talvikaudelta. Siitäkin hinnasta on mahdollista saada vielä joitain alennuksia. Varusteita löytyi minulta entuudestaan, mutta ihan perusjumppavaatteilla ja -tossuilla pärjää hyvin. Tanssi on siitä kiva harrastus, että rekvisiittaa voi lisätä treeneihin oman lajin ja kiinnostuksen mukaan. Korut, kilistimet ja helistimet, huivit, helmat ja kolikkovyöt tuovat hohtoa ja väriä marraskuun harmauteen.
Suosikkileffa: Yösyöttö
Käytiin Puolison kanssa leffassa pitkästä aikaa, katsottiin Yösyöttö. Tykkäsin. Oli se minun mielestä hiukan sadunhohtoinen ja epäuskottava, mutta se on ok. Arkirealismia on ihan riittämiin omassa/ystävien/tuttavien/naapureiden elämässä. Mielikuvituksellisia tarinoita tänne lisää pliis. Petteri Summasen naamakin näytti jotenkin uudelta ja kiinnostavalta pitkästä aikaa. Tiedän, etten ole ainoa, jonka mielestä Hirviniemi-Lahtinen-Vatanen-Kosonen-jne ryhmittymä on piiiikkasen yliedustettuna kotimaisessa viihteessä tällä hetkellä. Ei ne huonoja ole, mutta liika on liikaa.
Suosioon nousemassa: Huvitus lasten kanssa - Kasvitieteellinen
Helsingin Kasvitieteellisen puutarhan kasvihuone on kuulemma avattu remontin jälkeen. Sinne olisi kiva suunnata naperon kanssa, nyt kun on nuhjuista, kosteaa ja kylmää. Ihania tropiikin kukkia ja sen sellaista. Idea on kopioitu Isyyspakkaus-blogista, jonka kirjoittaja kävi siellä lastensa kanssa ja julkaisi tosi houkuttelevia kuvia.
Tulipa pitkä postaus. Kiitos, että jaksoit tänne asti! Hyvää loppuviikkoa ja palataan!
Terveisin,
Nina
On enemmän kuin ilahduttavaa huomata, että näinkin pitkän tauon jälkeen blogissa käy edelleen päivittäin lukijoita :) Kiitos teille, ja toivottavasti tulevatkin jutut jaksavat kiinnostaa, aion nimittäin hypätä taas remmiin!
Ulkomaan Youtube-kanavissa näyttää olevan paljon videoita, joissa henkilöt esittelevät kuukauden tai jonkun muun jakson suosikkiasioitaan. Innostuin tästä ajatuksesta, nyt kun on ehtinyt tapahtua yhtä sun toista jännää sitten viime postauksen. Tai no kuka nyt mitäkin pitää jännänä, ehkä kaikki ei syty palashampoosta ihan samalla intensiteetillä :D No joo...
Tässä siis näitä syksyn 2017 suosikkiasioita:
Kosmetiikkasuosikki: Palashampoo
Luin aikaisemmin oudoksuen netistä juttuja palashampoosta. Mieleen palautui jotain hämäriä lapsuusmuistoja, kun serkkutytön kanssa pestiin tukat mäntysuovalla. Koska se oli "luonnontuote", hiukset sai huuhdella järvessä. Normaalilla shampoolla ei siis saanut saastuttaa rantavesiä, ihan hyvä ohje sekin. Tukka oli sen jälkeen takkuinen, näytettiin enemmän peikoilta kuin joltain ihanilta juhannuksen vedenneidoilta lumpeenkukkaseppeleineen.
Näin kuitenkin niin monta juttua palashampoon tuuhteuttavasta vaikutuksesta, että kiinnostuin. Googlaamisen tuloksena menin paikalliseen ekokauppaan ostamaan Flow-merkkistä olut-muna-palashampoota. Kuulosti vähän oudolta... Ensimmäisessä pesussa tukka tuntui tahmealta enkä meinannut saada saippuaa huuhdotuksi pois ollenkaan. Mutta lopputulos oli tuuhea ja pehmeä ja parempi kuin millään shampoolla ikinä ennen. Peseminen on muuttunut kerta kerralta helpommaksi, tahmeuden tunne on vähentynyt, ja lopputulos on edelleen yhtä hyvä. Shampoopala on nyt puoliväliin kulutettu, ja ilman muuta ostan kohtapian toisen varastoon odottamaan.
Hinta oli noin 11 € ja se on nyt kestänyt kolmisen kuukautta, ollen puolivälissä. Kustannus taitaa loppupelissä olla siten aika samaa luokkaa kuin edullisemmalla XZ-shampoolla, jota aikaisemmin käytin (ja sekin on ihan hyvä ja suositeltava tuote). Tuuheuttavia muotoilutuotteita ei tarvita, pesuvälin olen harventanut 1 päivän pidemmäksi ja tulos on tosiaan mieleinen.
Ravintolasuosikki: Simrik
Ravintolalöytö on nepalilainen Simrik Helsingin Pukinmäessä. Lounaan hinta noin 8,50 €, ja vaihtoehtoja on useita, mietoa/tulista, kasvis/kala/lammas/kana. Salaattipöytä on suppea, mutta huomattavan tuore ja raikas. Pääruoka-annos on iso, leipä vastustamatonta ja herkullinen lassi-jugurttijuoma kuuluu hintaan! Tulinen vaihtoehto ei ainakaan minun kokemuksella ole mikään tappo-tulinen, vaan kivasti jättää tilaa maistaa varsinaisen ruuankin maut. Jälkiruokakahvin vaihtoehtona on nepalilaista maustettua teetä (löytyy termoskannusta).
Jos menet testaamaan, niin huom! Simrikissä on kaksi puolta, joihin on vierekkäiset ulko-ovet. Ole siis tarkkana, sillä toinen puoli on riehakas kaljakuppila. Ruokapuolella on valkoiset liinat, rauhaisa tunnelma, sivistynyttä puheensorinaa ja hauska pieni leikkinurkkaus. Kotoisa ilmapiiri, ei hienostelua. Oikeanpuoleinen ovi.
Blogisuosikki: Suklaapossu
Ihan nimen perusteella kiinnostuin, ja siellä on tosi kivoja reseptejä. Omenapannaria tehtiin eilen Viisivuotiaan kanssa yhdessä. Hän siivutti oikein sujuvasti omenaa hedelmäveitsellä. Tästä toimesta taitaa tulla kolmas bravuurinumero juuston raastamisen ja hedelmien pesemisen. Hauska kyllä seurata hänen suurta intoa kotihommiin ja auttamiseen. Eilenkin hän riemastui, että "jee mä saan auttaa, kivaa kun on hauskempaa tekemistä kuin pelata possupajatsoa äitin kännykällä!" Jaa-a, kauankohan siivous ja keittiöhommat on hänen mielestä kivempaa kuin pelaaminen...
Suklaapossusta vielä, kana-pesto-voileipäkakkua haaveilen tekeväni ehkä isänpäiväksi, jos ollaan kotona. kotiliesi.fi/suklaapossu
Keittiösuosikki: punakaali-puolukka
Syksyinen suosikkini on perinteinen punakaali-puolukka-salaatti. Eli punakaalia raastettuna tai suikaleina, ja joukkoon puolukkaa. Käytän puolukkasurvosta, se tuo kivasti kosteutusta muuten niin rapsakkaan kaaliin. Tämä on myös edullista ja erittäin terveellistä, kuten kaikki kaalit. Jostain syystä tätä tekee mieli aina syksyllä.
Harrastus: tanssi
Aloitin etnisen tanssin kurssin paikallisessa opistossa. Työväenopistojen, aikuisopistojen ja kansalaisopistojen harrastustarjonta on huomattavasti edullisempaa kuin yksityisten liikuntapaikkojen. Tämäkin tanssikurssi maksoi alle 50 € koko talvikaudelta. Siitäkin hinnasta on mahdollista saada vielä joitain alennuksia. Varusteita löytyi minulta entuudestaan, mutta ihan perusjumppavaatteilla ja -tossuilla pärjää hyvin. Tanssi on siitä kiva harrastus, että rekvisiittaa voi lisätä treeneihin oman lajin ja kiinnostuksen mukaan. Korut, kilistimet ja helistimet, huivit, helmat ja kolikkovyöt tuovat hohtoa ja väriä marraskuun harmauteen.
Suosikkileffa: Yösyöttö
Käytiin Puolison kanssa leffassa pitkästä aikaa, katsottiin Yösyöttö. Tykkäsin. Oli se minun mielestä hiukan sadunhohtoinen ja epäuskottava, mutta se on ok. Arkirealismia on ihan riittämiin omassa/ystävien/tuttavien/naapureiden elämässä. Mielikuvituksellisia tarinoita tänne lisää pliis. Petteri Summasen naamakin näytti jotenkin uudelta ja kiinnostavalta pitkästä aikaa. Tiedän, etten ole ainoa, jonka mielestä Hirviniemi-Lahtinen-Vatanen-Kosonen-jne ryhmittymä on piiiikkasen yliedustettuna kotimaisessa viihteessä tällä hetkellä. Ei ne huonoja ole, mutta liika on liikaa.
Suosioon nousemassa: Huvitus lasten kanssa - Kasvitieteellinen
Helsingin Kasvitieteellisen puutarhan kasvihuone on kuulemma avattu remontin jälkeen. Sinne olisi kiva suunnata naperon kanssa, nyt kun on nuhjuista, kosteaa ja kylmää. Ihania tropiikin kukkia ja sen sellaista. Idea on kopioitu Isyyspakkaus-blogista, jonka kirjoittaja kävi siellä lastensa kanssa ja julkaisi tosi houkuttelevia kuvia.
Tulipa pitkä postaus. Kiitos, että jaksoit tänne asti! Hyvää loppuviikkoa ja palataan!
Terveisin,
Nina
sunnuntai 8. tammikuuta 2017
Uuteen vuoteen uusin lupauksin
Hei,
Ja hyvää alkanutta vuotta täältäkinpäin! Mitäpä olisi Uusi Vuosi ilman uuden vuoden lupauksia? Joka ikinen vuosi sitä katsoo kohti tulevaa aina yhtä kirkasotsaisena, täynnä aitoa lapsenuskoa siihen, että Nyt Se Suuri Muutos Alkaa. Minä ainakin tunnen joka vuoden vaihtuessa, että nyt alkaa uusi elämä. Olen kuitenkin oppinut sijoittamaan tuon huikean uudistumisen melko maltillisiin kehyksiin.
Pienet ja selkeät uuden vuoden lupaukset yleensä toteutuvat parhaiten. Yhtenä vuonna lupasin vähentää TV:n katselua, ja sen teinkin. Se oli ennen älypuhelinten aikakautta, joten minulle jäi sinä vuonna ällistyttävän paljon aikaa tehdä kaikkea muuta. Vaikken vähentänyt päivätyötäni lainkaan, koin, että kiire katosi ja stressi väheni. Ehdin ihan helposti tekemään kaikki "elämän perusjutut" ja panostamaan ystävyyssuhteisiin ja muutamiin omiin projekteihin, mitä ne silloin olivatkaan.
Tänä vuonna 2017 lupaan juoda enemmän vettä ja vähemmän kahvia. Tavoittelen sillä useampiakin hyötyjä. No tietenkin rahansäästöä suodatinpussien, kahvinpurujen, sähkön ja laitteen kulumisen osalta. Lisäksi säästän aikaa. Kahvin keittäminen vie enemmän aikaa kuin veden laskeminen hanasta. (Asun kylläkin kaupungissa, joka loisti juuri vesiongelmillaan Iltalehteä myöden. Että nyt just haetaan vesi tankkiautosta kaupungilta tai tuttujen porakaivosta tai hanasta muualta, taikka keitetään hellalla. Että ei kyllä säästy yhtään aikaa juoda vettä vs. keittää kahvia :´D ) Olen kahvin suurkuluttaja, joten uskoisin, että vähentämällä esim. 5 kupin päivätasolle, se olisi hyväksi myös terveydelle. Lisäksi varmaankin nukun keskimäärin paremmin, mikä hyödyttää jaksamista ja hyvinvointia monin tavoin. On myös tutkittu juttu, että univaje vaikuttaa insuliiniaineenvaihduntaan, ja sitä kautta aiheuttaa mm. vyötärölihavuutta. Aion siis myös hiukkasen hoikistua ;) Tällä yhdellä pikkutoimella siis aion säästää rahaa, säästää aikaa, parantaa terveyttäni, hyvinvointiani ja yöuniani sekä laihtua. Helppo homma.
Näiden hyvien aikomusten siivittämänä toivotan onnea, menestystä ja iloa tulevaan viikkoon ja koko vuoteen!
Nina
Ja hyvää alkanutta vuotta täältäkinpäin! Mitäpä olisi Uusi Vuosi ilman uuden vuoden lupauksia? Joka ikinen vuosi sitä katsoo kohti tulevaa aina yhtä kirkasotsaisena, täynnä aitoa lapsenuskoa siihen, että Nyt Se Suuri Muutos Alkaa. Minä ainakin tunnen joka vuoden vaihtuessa, että nyt alkaa uusi elämä. Olen kuitenkin oppinut sijoittamaan tuon huikean uudistumisen melko maltillisiin kehyksiin.
Pienet ja selkeät uuden vuoden lupaukset yleensä toteutuvat parhaiten. Yhtenä vuonna lupasin vähentää TV:n katselua, ja sen teinkin. Se oli ennen älypuhelinten aikakautta, joten minulle jäi sinä vuonna ällistyttävän paljon aikaa tehdä kaikkea muuta. Vaikken vähentänyt päivätyötäni lainkaan, koin, että kiire katosi ja stressi väheni. Ehdin ihan helposti tekemään kaikki "elämän perusjutut" ja panostamaan ystävyyssuhteisiin ja muutamiin omiin projekteihin, mitä ne silloin olivatkaan.
Tänä vuonna 2017 lupaan juoda enemmän vettä ja vähemmän kahvia. Tavoittelen sillä useampiakin hyötyjä. No tietenkin rahansäästöä suodatinpussien, kahvinpurujen, sähkön ja laitteen kulumisen osalta. Lisäksi säästän aikaa. Kahvin keittäminen vie enemmän aikaa kuin veden laskeminen hanasta. (Asun kylläkin kaupungissa, joka loisti juuri vesiongelmillaan Iltalehteä myöden. Että nyt just haetaan vesi tankkiautosta kaupungilta tai tuttujen porakaivosta tai hanasta muualta, taikka keitetään hellalla. Että ei kyllä säästy yhtään aikaa juoda vettä vs. keittää kahvia :´D ) Olen kahvin suurkuluttaja, joten uskoisin, että vähentämällä esim. 5 kupin päivätasolle, se olisi hyväksi myös terveydelle. Lisäksi varmaankin nukun keskimäärin paremmin, mikä hyödyttää jaksamista ja hyvinvointia monin tavoin. On myös tutkittu juttu, että univaje vaikuttaa insuliiniaineenvaihduntaan, ja sitä kautta aiheuttaa mm. vyötärölihavuutta. Aion siis myös hiukkasen hoikistua ;) Tällä yhdellä pikkutoimella siis aion säästää rahaa, säästää aikaa, parantaa terveyttäni, hyvinvointiani ja yöuniani sekä laihtua. Helppo homma.
Näiden hyvien aikomusten siivittämänä toivotan onnea, menestystä ja iloa tulevaan viikkoon ja koko vuoteen!
Nina
sunnuntai 25. joulukuuta 2016
Joulurauhaa
Hei!
Täällä on syöty useamman joulun tarpeiksi kinkkua, laatikkoa, joulutorttua, piparkakkua, juustoja, konvehteja... tämän viikon säästömahdollisuus lienee se, että ei hanki liikaa jouluruokaa. Ei tulisi syötyä liikaa eikä maksaisi niin paljon. Säästöön jäävän rahan voisi lahjoittaa vaikkapa eläinsuojelutyöhön taikka Hurstin joulutapahtuman hyväksi. Taikka mikä vastaava paikallinen tapahtuma itse kutakin lähellä on...
Näihin tunnelmiin, rauhan ja rakkauden toivotuksin,
Nina
Täällä on syöty useamman joulun tarpeiksi kinkkua, laatikkoa, joulutorttua, piparkakkua, juustoja, konvehteja... tämän viikon säästömahdollisuus lienee se, että ei hanki liikaa jouluruokaa. Ei tulisi syötyä liikaa eikä maksaisi niin paljon. Säästöön jäävän rahan voisi lahjoittaa vaikkapa eläinsuojelutyöhön taikka Hurstin joulutapahtuman hyväksi. Taikka mikä vastaava paikallinen tapahtuma itse kutakin lähellä on...
Näihin tunnelmiin, rauhan ja rakkauden toivotuksin,
Nina
lauantai 10. joulukuuta 2016
Muutama sananen sijoittamisesta, sijoitusblogeista ja miksen jaa sijoitusvinkkejä blogissani
Hei!
Monia sijoitusbloggaajia on näkynyt ja kuulunut viime aikoina julkisuudessa. Useilla on tavoitteena omavaraisuus ja sitä tavoitellaan sijoitusvarallisuuden kasvattamisen kautta. Ainakin alkuvaiheessa myös säästäväisyydellä on keskeinen rooli, jotta saadaan sijoitettavaa pääomaa kertymään. Malli on käsittääkseni hyvin hoidettuna toimiva. Bloggaajat kuvaavat matkansa vaiheita innostuneesti ja iso osa heistä tuntuu olevan taipaleensa alkupuolella, tai jossain vaiheessa puolivälin tienoilla.
Jossain blogissa (sorry en muista missä!) mietiskeltiin, miksi talousblogeissa aina puhutaan taloudellisen omavaraisuuden havittelusta ja työstä pois hyppäämisestä, eikä lainkaan uran edistämisestä ja lisätulojen hankkimisesta urakehityksen kautta. Hyvä pointti. Yksi selitys saattaa olla se, että ns.uratykit ovat niin kiireisiä työnsä ja perheensä ja kunnianhimoisten harrastustensa kanssa, ettei heillä ole aikaa ajatustenvaihtoon blogiyhteisöissä. Ainakin se mitä itse tällaisia ihmisiä tunnen, niin heillä on jatkuvana harmin aiheena aikapula, ja ettei ehdi tavata live-elämän kavereitakaan juuri koskaan. Työvelkaa kiritään kiinni ottamalla yöunista, ja liikenevä aika laitetaan joko lapsille, talonrakennusprojektiin tai maratonien ja triathlonien suorittamiseen. Kirjallisuutta aiheesta on kyllä olemassa. Olisikohan jollain rahkeita aloittaa urakirjallisuus-blogi? Tai vaikka juttusarja omassa blogissaan? Sen puitteissa voisi käydä keskustelua työssä etenemiseen vaikuttavista moninaisista ilmiöistä.
Minä en ole täällä käsitellyt varsinaista sijoittamista ollenkaan. Koen, että ei minulla ole siitä aiheesta mitään sellaista annettavaa, mitä monet muut eivät olisi jo aikaisemmin kirjoittaneet paljon paremmin, asiantuntevammin ja kattavammin. Olen myös "tasaisen tylsä" sijoittaja. Kaikenlaista "tavallista" ollaan kokeiltu, osaketta, rahastoa, sijoitusasuntoa, S-ryhmän osuuksia. Samaa mitä muutkin keski-ikäiset. Muutamia hiukan epätavallisempia (ei nyt mitään hirveän erikoista) on myös joskus pienessä mitassa kokeiltu, mutta tulokset ovat olleet samalla tasolla kuin "tavalliset", ja riskitaso vaan on ollut isompi, että eipä niitä ole tohtinut muille suositella. Varsinkin kun muutama tuttukin tätä lukee... Hiukeita voittoja tai järisyttäviä tappioita ei ole tullut millään areenalla. Ei siis ole jännittävää tarinaa takana eikä hyvää insightia tulevista mahdollisuuksista. Ja tämä on kyllä enemmän lifestyle-tyyppinen kuin talousblogi, ainakin omissa silmissäni :)
Anyway, jotainhan niille säästöille täytyy tehdä, ja pelkkä tilillä makuuttaminen ei tuota mitään. Joten sijoitettava on, hajautus, riskinsieto, aikajänne, kulut, jne, yms. huomioiden. Toisille se on innostava harrastus ja elämäntapa, toisille taas...vähän kuin siivoaminen, pakko hoitaa...
Aurinkoista viikonloppua!
Terveisin,
Nina
Monia sijoitusbloggaajia on näkynyt ja kuulunut viime aikoina julkisuudessa. Useilla on tavoitteena omavaraisuus ja sitä tavoitellaan sijoitusvarallisuuden kasvattamisen kautta. Ainakin alkuvaiheessa myös säästäväisyydellä on keskeinen rooli, jotta saadaan sijoitettavaa pääomaa kertymään. Malli on käsittääkseni hyvin hoidettuna toimiva. Bloggaajat kuvaavat matkansa vaiheita innostuneesti ja iso osa heistä tuntuu olevan taipaleensa alkupuolella, tai jossain vaiheessa puolivälin tienoilla.
Jossain blogissa (sorry en muista missä!) mietiskeltiin, miksi talousblogeissa aina puhutaan taloudellisen omavaraisuuden havittelusta ja työstä pois hyppäämisestä, eikä lainkaan uran edistämisestä ja lisätulojen hankkimisesta urakehityksen kautta. Hyvä pointti. Yksi selitys saattaa olla se, että ns.uratykit ovat niin kiireisiä työnsä ja perheensä ja kunnianhimoisten harrastustensa kanssa, ettei heillä ole aikaa ajatustenvaihtoon blogiyhteisöissä. Ainakin se mitä itse tällaisia ihmisiä tunnen, niin heillä on jatkuvana harmin aiheena aikapula, ja ettei ehdi tavata live-elämän kavereitakaan juuri koskaan. Työvelkaa kiritään kiinni ottamalla yöunista, ja liikenevä aika laitetaan joko lapsille, talonrakennusprojektiin tai maratonien ja triathlonien suorittamiseen. Kirjallisuutta aiheesta on kyllä olemassa. Olisikohan jollain rahkeita aloittaa urakirjallisuus-blogi? Tai vaikka juttusarja omassa blogissaan? Sen puitteissa voisi käydä keskustelua työssä etenemiseen vaikuttavista moninaisista ilmiöistä.
Minä en ole täällä käsitellyt varsinaista sijoittamista ollenkaan. Koen, että ei minulla ole siitä aiheesta mitään sellaista annettavaa, mitä monet muut eivät olisi jo aikaisemmin kirjoittaneet paljon paremmin, asiantuntevammin ja kattavammin. Olen myös "tasaisen tylsä" sijoittaja. Kaikenlaista "tavallista" ollaan kokeiltu, osaketta, rahastoa, sijoitusasuntoa, S-ryhmän osuuksia. Samaa mitä muutkin keski-ikäiset. Muutamia hiukan epätavallisempia (ei nyt mitään hirveän erikoista) on myös joskus pienessä mitassa kokeiltu, mutta tulokset ovat olleet samalla tasolla kuin "tavalliset", ja riskitaso vaan on ollut isompi, että eipä niitä ole tohtinut muille suositella. Varsinkin kun muutama tuttukin tätä lukee... Hiukeita voittoja tai järisyttäviä tappioita ei ole tullut millään areenalla. Ei siis ole jännittävää tarinaa takana eikä hyvää insightia tulevista mahdollisuuksista. Ja tämä on kyllä enemmän lifestyle-tyyppinen kuin talousblogi, ainakin omissa silmissäni :)
Anyway, jotainhan niille säästöille täytyy tehdä, ja pelkkä tilillä makuuttaminen ei tuota mitään. Joten sijoitettava on, hajautus, riskinsieto, aikajänne, kulut, jne, yms. huomioiden. Toisille se on innostava harrastus ja elämäntapa, toisille taas...vähän kuin siivoaminen, pakko hoitaa...
Aurinkoista viikonloppua!
Terveisin,
Nina
perjantai 5. elokuuta 2016
Perjantaipulla
Luit oikein, se on pulla (ei pullo!). Jos ei joka päivä mussuta herkkuja - mihin tähtään, vaikkei se ihan toteudukaan - niin perjantaina on ansainnut iltapäiväkahvin seuraksi jonkun ihanan sokerisen herkkupullan. Hintaa vaan kertyy niillekin vuoden aikajänteellä aika paljon. Pulla kahvilassa maksaa noin 2,5 € ja se vuoden mittaan 130 €. Vitriinipulla jostain paistotiskistä maksanee edullisimmillaan noin 0,5 €, joka tekee vuodessa 26 €.
Minun perjantaipullani on tällä viikolla vaalea paahtoleipä, jonka päälle ripottelen kanelia ja sokeria. On muuten hyvää. Eikä närästä kuten hiivataikinaiset oikeasta pullataikinasta tehdyt leipomukset.
Kuvaa ei ole, mutta ehkä jokainen osaa mielessään visualisoida miltä kaneli-sokeri-paahtoleipä näyttää :D Ei ihan korvapuustilta... Mutta kannattaa kokeilla kahvin tai teekupposen tai vaikka mehun kanssa!
Hintaa tälle kahvileivälle kertyy seuraavasti: Cittarin tarjouksesta Iso Paahto -paketti 1 €, jolloin yhden siivun hinnaksi tulee noin 5 snt. Muutama sentti mausteista, joten kokonaishinta noin 8 snt luokkaa. Vuosikustannus olisi siten noin 4,15 €. Toinen asia sitten on, että riittääkö 1 kpl viikossa. Kun kanelit, sokerit ja vehnäsiivut ovat koko ajan käsillä, niin voi olla että pullaralli alkaakin jo maanantaiaamusta... Vinkki on siten sovellettavissa itse kunkin henkilökohtaisen itsehillintätason mukaisesti!
Leppoisaa viikonloppua!
Terveisin,
Nina
Minun perjantaipullani on tällä viikolla vaalea paahtoleipä, jonka päälle ripottelen kanelia ja sokeria. On muuten hyvää. Eikä närästä kuten hiivataikinaiset oikeasta pullataikinasta tehdyt leipomukset.
Kuvaa ei ole, mutta ehkä jokainen osaa mielessään visualisoida miltä kaneli-sokeri-paahtoleipä näyttää :D Ei ihan korvapuustilta... Mutta kannattaa kokeilla kahvin tai teekupposen tai vaikka mehun kanssa!
Hintaa tälle kahvileivälle kertyy seuraavasti: Cittarin tarjouksesta Iso Paahto -paketti 1 €, jolloin yhden siivun hinnaksi tulee noin 5 snt. Muutama sentti mausteista, joten kokonaishinta noin 8 snt luokkaa. Vuosikustannus olisi siten noin 4,15 €. Toinen asia sitten on, että riittääkö 1 kpl viikossa. Kun kanelit, sokerit ja vehnäsiivut ovat koko ajan käsillä, niin voi olla että pullaralli alkaakin jo maanantaiaamusta... Vinkki on siten sovellettavissa itse kunkin henkilökohtaisen itsehillintätason mukaisesti!
Leppoisaa viikonloppua!
Terveisin,
Nina
tiistai 28. kesäkuuta 2016
Tunnustus!!
Hei!
Juhannusreissulta palatessa kurkkasin blogiani, ja täällä oli minulle tunnustus :) Kiitos Leila Pihin naisen elämää - blogista!
Kupletin juoni menee näin:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi
Aloitin blogin vuonna 2014. Olin hoitovapaalla juuri kaksi vuotta täyttäneen pojanvesselin kanssa. Puolisolla oli ihan hyvä työ, mutta kuitenkin hoitovapaalla oleminen vaati tekemään erinäisiä säätöjä arkiseen kulutukseen, ja testailin nuukailuniksejä huviksenikin. Siitä virisi ajatus, että näitä asioita voisi kirjata blogin muodossa talteen, etteivät pääse itseltä unohtumaan ja ehkä niistä olisi iloa ja apua muillekin. Lisäksi kaipasin nuukailublogien maailmaan vähän enemmän iloa, joten ajattelin yrittää kirjoittaa hauskaa säästäväisyysasiaa.
Ohjeita aloitteleville bloggaajille
Ajankäyttö. Alussa kaikki vie enemmän aikaa ja tuntuu vähän vaivalloisemmalta. Myöhemmin juttujen kirjoittaminen nopeutuu ja rutinoituu huomattavasti. Tekstit on syytä oikolukea ja kielen on hyvä olla huoliteltua oman tyylin mukaan, mutta editoimiseen ja kirjoitusvirheiden syynäämiseen ei kannata käyttää liian monta tuntia. Itselleen kannattaa myös olla armollinen: jos on kiireitä muussa elämässä, voi postaustahtia hiukan höllätä... vaikka vain väliaikaisesti.
Ilo paistaa läpi. Sen näkee milloin henkilö kirjoittaa sydämestään ja on asiastaan innostunut. Silloin jaksaa kirjoittaa blogiakin pitkään.
Haastavaa tai jopa negatiivista palautetta taitaa tulla aika useille bloggareille. Se voi koskea asiantuntemusta, aihepiirin valinnan mielekkyyttä, tai vaikka asiatonta kommentointia henkilökohtaisista asioista. Se on turhaa kohinaa, josta ei tarvitse välittää - Keep Calm and Carry on... Ainakin Bloggerissa kommentit voi säätää niin, että ne tulevat kirjoittajalle ensin hyväksyttäväksi ja vasta sitten näkyvät muille lukijoille.
Aihepiirin rajausta kannattaa miettiä, mutta linjaa voi vaihtaa myöhemmin jos haluaa tai aloittaa uuden blogin. Blogi on sinun oma ja voit toimia siellä miten haluat. Jos huvittaa ensin kirjoittaa askartelusta ja siirtyä sitten käsityöbloggariksi, niin mikä estää. Myös blogin nimen voi vaihtaa. Jos ei joku halua lukea, niin on hyvä ja menee muualle.
Arkojen aiheiden ja räväköiden kommenttien osalta on hyvä olla tarkkana - kuten uskonto, politiikka, ääriliikkeet - varsinkin jos aiot kertoa tutuillesi blogista. Jos aloittaa täysin anonyyminä, mutta myöhemmin tulee kaapista, on siinä aika homma lukea ja sensuroida kaikki postaukset. Että onkos tullut kirjoitettua jotain työkaverin happamasta naamasta tai jonkun epämieluisista joululahjoista :D Tai kehuttua liikaa kaunista/komeaa uutta naapuria :D :D
Palkinnonsaajiksi 10 bloggaajaa. Tämä on nyt hiukan hankala, sillä luen äärimmäisen vähän blogeja. Valitettavasti olen kuvitellut olevani liian kiireinen :/ Ja nyt kun kävin tätä varten kurkkimassa muutamia vanhoja suosikkejani (Nollavaimon paluu, Ebolakani, Kitupiikitär), ovat he poistuneet Blogistaniasta määrittelemättömän pituisille tauoille... Tässä nyt kuitenkin muutama, ja lyhyt kiteytys miksi ne kiinnostavat. Blogit ovat randomissa järjestyksessä, yhtä hyviä kaikki siis :)
1. Täydellinen emäntä
* kivoja käsitöitä, tuunailuja, säästämisjuttuja
2. Mihin se raha menee?
* itse ajateltu elämäntapa viehättää
3. Rikasta elämää
* hyvää elämää ilman turhaa tuhlausta
4. Minäkö keski-ikäinen? (Sääntöjä uhmaten mainitsen tässä YouTube-kanavan, jota bloggaaja pitää ystävänsä kanssa - se on mainio: Tädit tubettaa)
* hauska, kivoja kuvia ja päivittyy joka päivä. Ensisijaisesti seuraan kylläkin tuota YouTubea
5. Kauneutta sillä silmällä
* muoti tulee ja menee, mutta tyyli on ikuista. Kohtuuhintaista laatukosmetiikkaa, kauniit rauhalliset kuvat sekä kekseliäitä ratkaisuja moniin kauneudenhoito- ja pukeutumisasioihin.
6. Arkijärki
* nimi kertoo mistä sisällössä on kysymys. Jos sinua inspiroi pyykinpesu ja tahranpoisto, siivous, raivaaminen, konmaritus, paperien järjestäminen, ruokasuunnittelu - olet löytänyt kotiin :)
Hupsista vaan, lienee aika ruveta tuulettamaan ajatuksia uusien blogituttavuuksien parissa, että olisi tälle listalle jotain täydennettävää edes myöhemmin :) Jos tiedät blogeja, joita haluat suositella, niin laita kommenttia! :)
Terveisin,
Nina
Juhannusreissulta palatessa kurkkasin blogiani, ja täällä oli minulle tunnustus :) Kiitos Leila Pihin naisen elämää - blogista!
Kupletin juoni menee näin:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi
Aloitin blogin vuonna 2014. Olin hoitovapaalla juuri kaksi vuotta täyttäneen pojanvesselin kanssa. Puolisolla oli ihan hyvä työ, mutta kuitenkin hoitovapaalla oleminen vaati tekemään erinäisiä säätöjä arkiseen kulutukseen, ja testailin nuukailuniksejä huviksenikin. Siitä virisi ajatus, että näitä asioita voisi kirjata blogin muodossa talteen, etteivät pääse itseltä unohtumaan ja ehkä niistä olisi iloa ja apua muillekin. Lisäksi kaipasin nuukailublogien maailmaan vähän enemmän iloa, joten ajattelin yrittää kirjoittaa hauskaa säästäväisyysasiaa.
Ohjeita aloitteleville bloggaajille
Ajankäyttö. Alussa kaikki vie enemmän aikaa ja tuntuu vähän vaivalloisemmalta. Myöhemmin juttujen kirjoittaminen nopeutuu ja rutinoituu huomattavasti. Tekstit on syytä oikolukea ja kielen on hyvä olla huoliteltua oman tyylin mukaan, mutta editoimiseen ja kirjoitusvirheiden syynäämiseen ei kannata käyttää liian monta tuntia. Itselleen kannattaa myös olla armollinen: jos on kiireitä muussa elämässä, voi postaustahtia hiukan höllätä... vaikka vain väliaikaisesti.
Ilo paistaa läpi. Sen näkee milloin henkilö kirjoittaa sydämestään ja on asiastaan innostunut. Silloin jaksaa kirjoittaa blogiakin pitkään.
Haastavaa tai jopa negatiivista palautetta taitaa tulla aika useille bloggareille. Se voi koskea asiantuntemusta, aihepiirin valinnan mielekkyyttä, tai vaikka asiatonta kommentointia henkilökohtaisista asioista. Se on turhaa kohinaa, josta ei tarvitse välittää - Keep Calm and Carry on... Ainakin Bloggerissa kommentit voi säätää niin, että ne tulevat kirjoittajalle ensin hyväksyttäväksi ja vasta sitten näkyvät muille lukijoille.
Aihepiirin rajausta kannattaa miettiä, mutta linjaa voi vaihtaa myöhemmin jos haluaa tai aloittaa uuden blogin. Blogi on sinun oma ja voit toimia siellä miten haluat. Jos huvittaa ensin kirjoittaa askartelusta ja siirtyä sitten käsityöbloggariksi, niin mikä estää. Myös blogin nimen voi vaihtaa. Jos ei joku halua lukea, niin on hyvä ja menee muualle.
Arkojen aiheiden ja räväköiden kommenttien osalta on hyvä olla tarkkana - kuten uskonto, politiikka, ääriliikkeet - varsinkin jos aiot kertoa tutuillesi blogista. Jos aloittaa täysin anonyyminä, mutta myöhemmin tulee kaapista, on siinä aika homma lukea ja sensuroida kaikki postaukset. Että onkos tullut kirjoitettua jotain työkaverin happamasta naamasta tai jonkun epämieluisista joululahjoista :D Tai kehuttua liikaa kaunista/komeaa uutta naapuria :D :D
Palkinnonsaajiksi 10 bloggaajaa. Tämä on nyt hiukan hankala, sillä luen äärimmäisen vähän blogeja. Valitettavasti olen kuvitellut olevani liian kiireinen :/ Ja nyt kun kävin tätä varten kurkkimassa muutamia vanhoja suosikkejani (Nollavaimon paluu, Ebolakani, Kitupiikitär), ovat he poistuneet Blogistaniasta määrittelemättömän pituisille tauoille... Tässä nyt kuitenkin muutama, ja lyhyt kiteytys miksi ne kiinnostavat. Blogit ovat randomissa järjestyksessä, yhtä hyviä kaikki siis :)
1. Täydellinen emäntä
* kivoja käsitöitä, tuunailuja, säästämisjuttuja
2. Mihin se raha menee?
* itse ajateltu elämäntapa viehättää
3. Rikasta elämää
* hyvää elämää ilman turhaa tuhlausta
4. Minäkö keski-ikäinen? (Sääntöjä uhmaten mainitsen tässä YouTube-kanavan, jota bloggaaja pitää ystävänsä kanssa - se on mainio: Tädit tubettaa)
* hauska, kivoja kuvia ja päivittyy joka päivä. Ensisijaisesti seuraan kylläkin tuota YouTubea
5. Kauneutta sillä silmällä
* muoti tulee ja menee, mutta tyyli on ikuista. Kohtuuhintaista laatukosmetiikkaa, kauniit rauhalliset kuvat sekä kekseliäitä ratkaisuja moniin kauneudenhoito- ja pukeutumisasioihin.
6. Arkijärki
* nimi kertoo mistä sisällössä on kysymys. Jos sinua inspiroi pyykinpesu ja tahranpoisto, siivous, raivaaminen, konmaritus, paperien järjestäminen, ruokasuunnittelu - olet löytänyt kotiin :)
Hupsista vaan, lienee aika ruveta tuulettamaan ajatuksia uusien blogituttavuuksien parissa, että olisi tälle listalle jotain täydennettävää edes myöhemmin :) Jos tiedät blogeja, joita haluat suositella, niin laita kommenttia! :)
Terveisin,
Nina
keskiviikko 22. kesäkuuta 2016
Pyykinpesu mökillä ilman sähköä, mitä vaihtoehtoja?
Onnea on vanhempien kesämökki. Järviseudulla marjamaiden, kalavesien ja seikkailumetsien äärellä. Ikkunasta katsoessa järven pinta kimmeltää koivun oksien lomasta auringonpaisteessa. Metsämansikat maistuvat huikealle. Kerrassaan ihanaa - paitsi pyykkipäivänä. Meillä tämä luonnonihanuus ei ole sähköverkon piirissä. Onneksi on kaasupullot ja aurinkopaneelit, joilla keittiöhommat ja valaistus kyllä hoituvat, mutta pyykkikoneen pyörittämiseen ei sähköä riitä. Vaatteita on aina viety mukana sen verran kun ennakoidaan tarvittavan ja viety sitten kotiin pestäväksi. Jotain on pesty tilanteen mukaan nyrkkipyykkinä. Nyt kun kuvioissa on pikkulapsi ja tänä kesänä haluttaisiin olla mökillä vähän enemmän, niin pyykinpesuun kaivattiin uudelleenarviointia. Naperolla ei ole niin suurta vaatevarastoa, että voitaisiin olla viikko tai pari pääasiassa ulkona rymyämässä, enkä halua ostaa kasapäin varavaatteita. Tuntuu tylsältä, että pitäisi lähteä kotiin kesken kaiken vain, koska pyykki. Lomalla ei myöskään oikein haluttaisi käyttää aikaa nyrkkipyykin jynssäämiseen :/ Vaatteiden raahaaminen eestaas kassikaupalla myös joskus rasittaa. Olisi kiva, jos mökille voisi jättää pysyvästi perussetin mökkivaatteita. Kartoitin siis vaihtoehtoja.
Sähköverkkoon liittyminen ja tavallisen pesukoneen hankinta. Kallista, ei tehdä. Mökillä ollaan kuitenkin vain muutama viikko vuodessa.
Autopyykki. Tämä vinkki oli Pirkan Nuukailijan niksikirjassa. Tarvitaan siis ämpäri ja siihen tiivis kansi. Laitetaan vettä ja pesuainetta sekä pyykit, ja kansi kiinni. Ämpäri auton takakonttiin ja sitten ajellaan kuoppaisilla teillä, että pyykki hölskyy ja peseentyy puhtaaksi. Huumorivinkki - älkää lähtekö hajottamaan autoa kuoppaisille teille tämän innostamana. Mutta voisin kuvitella, että kotiin lähtiessä voisi laittaa pyykkiä kuvatulla tavalla ämpäriin, ja sitten kotona laittaa ne koneseen joko huuhteluun tai kevyempään pesuun. Ehkä tätä voisi soveltaa silloin, jos pyykissä on sitkeää liotettavaa likaa, esim. ruohotahroja, tai vaatteet halutaan saada mahd.nopeasti käyttöön heti kotona. Tai jos on ollut vaikka jotain vauvanpyykkiä jo mökillä likoamassa, eikä haluta että se kuivuu välillä. Ties vaikka joskus kokeilisin ;)
Pyykkilauta. Kaikki ovat nähneet ainakin kuvissa paljun ja pyykkilaudan. Eli se on se neliskanttinen juttu, jota vasten pyykkiä hangataan vesipaljussa. Ihan kauheaa, hirveä vaiva. Kukin tyylillään, mutta mä en kyllä ala.
Pyykkipallo eli painepesupallo. Tämä on siis pallonmuotoinen avattava säiliö, jota veivataan käsin. Pallo sulkeutuu tiiviisti ja yhdessä kuuman pesuaineveden kanssa sisälle muodostuu painetta, joka jotenkin edistää kuitujen nopeaa puhdistumista. Pyykin pitäisi peseentyä parin minuutin veivaamisella. Tämähän vaikuttaa ihan kiinnostavalta. Muistan lapsuudessani nähneeni sellaisen metallisen ufon näköisen pyykkipallon, ne olivat kai ihan suosittuja 60-70-luvuilla. Nykyään myydään modernisoitua versiota lähinnä karavaanareille. Googalaamalla löysin tuotteen nimeltä White Magic. Laitoin tilauksen vetämään. Hinta oli 75,67 € ja lisäksi postitus 10 €. (Jos joku innostuu googlaamaan, niin Kärkkäisellä löytyy sama tuote n. 59 €, mutta sieltä sain kyselyyni vastaukseksi, että eivät aio enää tilata sitä edes pyynnöstä :/
Raportoin sitten kun pyykkipallo saapuu ja päästään testaamaan sitä. Jäin vielä miettimään, olisiko investoinnille käyttöä myös mökkisesongin ulkopuolella. Kotona meillä on tehokas 6 kg kone, joten palloa voisi hyödyntää pienempien erien pesussa. Erityisesti joidenkin herkempien materiaalien osalta parin minuutin veivaaminen voisi olla hyvä, helppo ja hellävarainen pesutapa. Nehän voisi vaikka lopuksi siirtää pesukoneeseen lyhyttä huutelua varten. Minulla on ainakin joitain sellaisia siistimpiä vaatteita, esim. suoria housuja, sifonkipaitoja, neuleita, jotka eivät varsinaisesti likaannu ja kuluvat pesukonemyllytyksessä ihan liikaa. Jumppavaatteet pitäisi pestä hetipian jokaisen käytön jälkeen. Pyykkikoneen pyörittäminen yhden paidan, salihousujen ja alusvaatteiden takia tuntuu järjettömältä tuhlaukselta. Palloa voisi hyödyntää tässäkin kohtaa. Hyviä ajatuksia, mutta saas nähdä tuleeko tehtyä vai osoittautuuko tosi paikan tullen kuitenkin liian vaivalloiseksi ;)
Jos tiedät muita innovatiivisia sähköttömän pyykinpesun menetelmiä, kerro ihmeessä kommenteissa!
Iloista juhannusta itse kullekin - niin kaupungissa kuin maalla ja matkoillakin!
Terkuin,
Nina
P.S. Puolison kanssa mietittiin juhannuksen parasta säästövinkkiä. Ehdotuksemme on: ryypiskelyn minimoiminen. Alkoholi on kallista, lisää riskejä ja tekee seuraavasta päivästä(päivistä) helposti tehottoman. Hauskaa voi olla vähän vähemmälläkin skoolailulla. Baarissa voi ottaa joka toiseksi juomaksi vettä tai limsaa. Omissa illanvietoissa juomia voi lantrata vähän reilummin. Esim. valkoviini ja kivennäisvesi suhteessa puolet ja puolet, on tosi kiva ja kevyt kesäjuhlajuoma! Tosi nuukailija tietysti ensin laimentaa kivennäisveden tavallisella vedellä, puolet ja puolet ;)
P.P.S. Niin ja vielä tuli mieleen... lapsille ja muille alkoholittomille voi opettaa, että limsaa voi laimentaa vedellä. Ei paljoa, mutta esim. yksi neljäsosa voi ihan hyvin olla vettä ilman, että maku kärsii. On vähän terveellisempääkin.
Sähköverkkoon liittyminen ja tavallisen pesukoneen hankinta. Kallista, ei tehdä. Mökillä ollaan kuitenkin vain muutama viikko vuodessa.
Autopyykki. Tämä vinkki oli Pirkan Nuukailijan niksikirjassa. Tarvitaan siis ämpäri ja siihen tiivis kansi. Laitetaan vettä ja pesuainetta sekä pyykit, ja kansi kiinni. Ämpäri auton takakonttiin ja sitten ajellaan kuoppaisilla teillä, että pyykki hölskyy ja peseentyy puhtaaksi. Huumorivinkki - älkää lähtekö hajottamaan autoa kuoppaisille teille tämän innostamana. Mutta voisin kuvitella, että kotiin lähtiessä voisi laittaa pyykkiä kuvatulla tavalla ämpäriin, ja sitten kotona laittaa ne koneseen joko huuhteluun tai kevyempään pesuun. Ehkä tätä voisi soveltaa silloin, jos pyykissä on sitkeää liotettavaa likaa, esim. ruohotahroja, tai vaatteet halutaan saada mahd.nopeasti käyttöön heti kotona. Tai jos on ollut vaikka jotain vauvanpyykkiä jo mökillä likoamassa, eikä haluta että se kuivuu välillä. Ties vaikka joskus kokeilisin ;)
Pyykkilauta. Kaikki ovat nähneet ainakin kuvissa paljun ja pyykkilaudan. Eli se on se neliskanttinen juttu, jota vasten pyykkiä hangataan vesipaljussa. Ihan kauheaa, hirveä vaiva. Kukin tyylillään, mutta mä en kyllä ala.
Pyykkipallo eli painepesupallo. Tämä on siis pallonmuotoinen avattava säiliö, jota veivataan käsin. Pallo sulkeutuu tiiviisti ja yhdessä kuuman pesuaineveden kanssa sisälle muodostuu painetta, joka jotenkin edistää kuitujen nopeaa puhdistumista. Pyykin pitäisi peseentyä parin minuutin veivaamisella. Tämähän vaikuttaa ihan kiinnostavalta. Muistan lapsuudessani nähneeni sellaisen metallisen ufon näköisen pyykkipallon, ne olivat kai ihan suosittuja 60-70-luvuilla. Nykyään myydään modernisoitua versiota lähinnä karavaanareille. Googalaamalla löysin tuotteen nimeltä White Magic. Laitoin tilauksen vetämään. Hinta oli 75,67 € ja lisäksi postitus 10 €. (Jos joku innostuu googlaamaan, niin Kärkkäisellä löytyy sama tuote n. 59 €, mutta sieltä sain kyselyyni vastaukseksi, että eivät aio enää tilata sitä edes pyynnöstä :/
Raportoin sitten kun pyykkipallo saapuu ja päästään testaamaan sitä. Jäin vielä miettimään, olisiko investoinnille käyttöä myös mökkisesongin ulkopuolella. Kotona meillä on tehokas 6 kg kone, joten palloa voisi hyödyntää pienempien erien pesussa. Erityisesti joidenkin herkempien materiaalien osalta parin minuutin veivaaminen voisi olla hyvä, helppo ja hellävarainen pesutapa. Nehän voisi vaikka lopuksi siirtää pesukoneeseen lyhyttä huutelua varten. Minulla on ainakin joitain sellaisia siistimpiä vaatteita, esim. suoria housuja, sifonkipaitoja, neuleita, jotka eivät varsinaisesti likaannu ja kuluvat pesukonemyllytyksessä ihan liikaa. Jumppavaatteet pitäisi pestä hetipian jokaisen käytön jälkeen. Pyykkikoneen pyörittäminen yhden paidan, salihousujen ja alusvaatteiden takia tuntuu järjettömältä tuhlaukselta. Palloa voisi hyödyntää tässäkin kohtaa. Hyviä ajatuksia, mutta saas nähdä tuleeko tehtyä vai osoittautuuko tosi paikan tullen kuitenkin liian vaivalloiseksi ;)
Jos tiedät muita innovatiivisia sähköttömän pyykinpesun menetelmiä, kerro ihmeessä kommenteissa!
Iloista juhannusta itse kullekin - niin kaupungissa kuin maalla ja matkoillakin!
Terkuin,
Nina
P.S. Puolison kanssa mietittiin juhannuksen parasta säästövinkkiä. Ehdotuksemme on: ryypiskelyn minimoiminen. Alkoholi on kallista, lisää riskejä ja tekee seuraavasta päivästä(päivistä) helposti tehottoman. Hauskaa voi olla vähän vähemmälläkin skoolailulla. Baarissa voi ottaa joka toiseksi juomaksi vettä tai limsaa. Omissa illanvietoissa juomia voi lantrata vähän reilummin. Esim. valkoviini ja kivennäisvesi suhteessa puolet ja puolet, on tosi kiva ja kevyt kesäjuhlajuoma! Tosi nuukailija tietysti ensin laimentaa kivennäisveden tavallisella vedellä, puolet ja puolet ;)
P.P.S. Niin ja vielä tuli mieleen... lapsille ja muille alkoholittomille voi opettaa, että limsaa voi laimentaa vedellä. Ei paljoa, mutta esim. yksi neljäsosa voi ihan hyvin olla vettä ilman, että maku kärsii. On vähän terveellisempääkin.
tiistai 14. kesäkuuta 2016
Olen kyllästynyt Muumimukeihin
Sorry, nyt ei tule yhtään säästövinkkiä eikä edes arjenhallintaa helpottavia mietelmiä. Olen vaan kyllästynyt perinpohjin meidän Muumimukeihin. Mikä perisynti. Muumit - suomalaisuuden ikoni ja lapsuuden rakkain sarjishahmo. Omistan edelleen Muumipeikko-lehtiä, joita minulle tilattiin 80-luvun alussa. Ne ovat aarteeni, ja silloin tällöin kaivan ne naftaliinista ja selailen muutamaa numeroa. Hassua miten vuosien kuluessa ja iän karttuessa ne alkavat saada aivan eri luonnetta. Lapsena ne olivat hauskoja tarinoita ja seikkailuja eksoottisissa maailmoissa. Nykyään niitä katselee visuaalisella silmällä ja analysoi piirtäjän työtä ja kokonaisvaikutelmaa. Hahmojen persoonat ovat aikansa tuotoksia ja jotkut piirteet jopa ärsyttävät nykyajan arvoihin kasvanutta nelikymppistä. Löydän niistä edelleen jotain uutta jokaisella selailulla. Jep, Muumipeikko-lehdistä en luovu.
Mutta ne mukit, huoks. Kotona on noin kymmenkunta jokapäiväisessä kahvinjuontikäytössä. Lapsuuden Muumifani-taustani vuoksi olen ajatellut, että tykkään Muumi-esineistä. Nyt vaan jostain putkahti tietoisuuteen ymmärrys, että enhän mä oikeastaan halua omassa kodissani käyttää niitä. Teemamukin malli ei ole minusta optimaalinen kahvin juomiseen. Maku olisi parhaimmillaan ohuemmassa kupissa, jonka reunat kaartuvat vähän ulospäin. Sanokaa mitä sanotte, mutta niin se vaan on. Sitä paitsi Muumien kuuluu olla mustavalkoisia, tuommoiset väri-Muumit ei tunnu omilta.
Haaveissani siintelee edellä kuvatun laisia mukeja, joissa kuvituksena on vanhan ajan kiiltokuvien tyylisiä isoja ruusuja, antiikkiautoja ja ehkä jotain kissoja/koiria/lintuja/perhosia... Sellaista englantilaistyyppistä kartanoromantiikkaa...
Puolison kanssa käytiin lyhyt keskustelu aiheesta. Hän kannatti väri-Muumeista luopumista ja kartanoromantiikka kuulemma sopii, jos vaan löytyy hänelle sopiva automuki. Hmm. Olen nyt kuvannut kaikki myyntiin laitettavat mukit, ja koko setti on tori.fi:ssä. Saas nähdä menevätkö hyvinkin kaupaksi vai onko näistä jo ylitarjontaa.
Terveisin,
Nina
P.S. Jos itselläsi on 80-luvun Muumipeikko-lehtiä (niitä mustavalkoisia) ja olet halukas niistä luopumaan, niin kannattaa vilkaista mikä on hintataso - voit tehdä hyvän tilin! Hinnat vaihtelevat huomattavasti sen mukaan mikä numero on kyseessä. Useimmat ovat noin 8 €/kpl, mutta ainakin Muumipeikko ja pyrstötähti-lehdestä olen joskus nähnyt pyydettävän parisen sataa.
Mutta ne mukit, huoks. Kotona on noin kymmenkunta jokapäiväisessä kahvinjuontikäytössä. Lapsuuden Muumifani-taustani vuoksi olen ajatellut, että tykkään Muumi-esineistä. Nyt vaan jostain putkahti tietoisuuteen ymmärrys, että enhän mä oikeastaan halua omassa kodissani käyttää niitä. Teemamukin malli ei ole minusta optimaalinen kahvin juomiseen. Maku olisi parhaimmillaan ohuemmassa kupissa, jonka reunat kaartuvat vähän ulospäin. Sanokaa mitä sanotte, mutta niin se vaan on. Sitä paitsi Muumien kuuluu olla mustavalkoisia, tuommoiset väri-Muumit ei tunnu omilta.
Haaveissani siintelee edellä kuvatun laisia mukeja, joissa kuvituksena on vanhan ajan kiiltokuvien tyylisiä isoja ruusuja, antiikkiautoja ja ehkä jotain kissoja/koiria/lintuja/perhosia... Sellaista englantilaistyyppistä kartanoromantiikkaa...
Puolison kanssa käytiin lyhyt keskustelu aiheesta. Hän kannatti väri-Muumeista luopumista ja kartanoromantiikka kuulemma sopii, jos vaan löytyy hänelle sopiva automuki. Hmm. Olen nyt kuvannut kaikki myyntiin laitettavat mukit, ja koko setti on tori.fi:ssä. Saas nähdä menevätkö hyvinkin kaupaksi vai onko näistä jo ylitarjontaa.
Terveisin,
Nina
P.S. Jos itselläsi on 80-luvun Muumipeikko-lehtiä (niitä mustavalkoisia) ja olet halukas niistä luopumaan, niin kannattaa vilkaista mikä on hintataso - voit tehdä hyvän tilin! Hinnat vaihtelevat huomattavasti sen mukaan mikä numero on kyseessä. Useimmat ovat noin 8 €/kpl, mutta ainakin Muumipeikko ja pyrstötähti-lehdestä olen joskus nähnyt pyydettävän parisen sataa.
tiistai 7. kesäkuuta 2016
Säästetty euro on tienattu euro - vai onko?
Tuon hokeman on varmasti jokainen kuullut. Ryhdyin sitä tässä päivänä muutamana oikein pohtimaan kun mietiskelin, että kannattaisiko minun tehdä etätyökeikkaa pienellä korvauksella vaiko mieluummin laittaa ruokaa pakkaseen kiireisen päivän varalle.
Jos tunnin työkeikasta jäisi käteen kaikkien verojen ja kulujen jälkeen noin 8 € ja vastaavasti kokkaamalla säästäisin yhden hätä-Hese-reissun osalta saman 8 €, niin kumpi kannattaa??
Tällaisten laskelmien tekemisessä on monta muuttujaa ja ihan ensi alkuun toteankin, että pienten summien ollessa kyseessä taivun kyllä itse tekemään sen kumpi on hauskempaa ja mielekkäämpää.
Päätelmäni olisi nyt kuitenkin se, että säästetty euro on enemmän kuin tienattu euro. Koska kun säästää euron, käteen jää se euro. Kun tienaa euron, siitä saa maksaa verot ja muut maksut, ja käteen jää sitten palkansaajan veroasteesta riippuen jotain noin 0,40 € - 0,80 € väliltä useimmiten.
Kun sitten päätyy kuluttamaan euronsa ja senttinsä - joko säästetyt tai tienatut - saa maksaa vielä lisää. Tuotteiden ja palvelujen hinnassa on mukana arvonlisäveroa 10-24 %.
En aina ihan ymmärrä miten tämän yhteiskunta voi olla niin PA.
Terveisin,
Nina
P.S. Päädyin tällä kertaa kokkaamaan, koska kiinnostava resepti inspiroi enemmän kuin puiseva keikkahomma tietokoneella.
Jos tunnin työkeikasta jäisi käteen kaikkien verojen ja kulujen jälkeen noin 8 € ja vastaavasti kokkaamalla säästäisin yhden hätä-Hese-reissun osalta saman 8 €, niin kumpi kannattaa??
Tällaisten laskelmien tekemisessä on monta muuttujaa ja ihan ensi alkuun toteankin, että pienten summien ollessa kyseessä taivun kyllä itse tekemään sen kumpi on hauskempaa ja mielekkäämpää.
Päätelmäni olisi nyt kuitenkin se, että säästetty euro on enemmän kuin tienattu euro. Koska kun säästää euron, käteen jää se euro. Kun tienaa euron, siitä saa maksaa verot ja muut maksut, ja käteen jää sitten palkansaajan veroasteesta riippuen jotain noin 0,40 € - 0,80 € väliltä useimmiten.
Kun sitten päätyy kuluttamaan euronsa ja senttinsä - joko säästetyt tai tienatut - saa maksaa vielä lisää. Tuotteiden ja palvelujen hinnassa on mukana arvonlisäveroa 10-24 %.
En aina ihan ymmärrä miten tämän yhteiskunta voi olla niin PA.
Terveisin,
Nina
P.S. Päädyin tällä kertaa kokkaamaan, koska kiinnostava resepti inspiroi enemmän kuin puiseva keikkahomma tietokoneella.
tiistai 6. lokakuuta 2015
Tuoko kymppi kuussa oikeasti 10.000 työpaikkaa Suomeen?
Kymppi kuussa tuo 10.000 uutta työpaikkaa. Tätä hokemaa olen nyt nähnyt siellä sun täällä jo ihan kyllästymiseen asti. Älkää käsittäkö väärin - asia on ensiarvoisen tärkeä! Työpaikan puuttuminen on koskettanut ihmisiä minunkin lähipiirissäni, enkä halua väheksyä. Mutta haluan saada tuon iskulauseen työstettyä pois päästäni pyörimästä. Mokomakin korvamato.
Väestön lukumäärä: 5,5 miljoonaa.
Summa kuukaudessa: 10 €.
Summa vuodessa: 120 €.
Yhteensä 55 milj € / kk ja 660 milj € / vuosi. Onhan siinä!
Jos tuo vuosipotti jaetaan niille 10.000 työntekijälle, tulee siitä 66.000 € / nassu. Tosin siinä skenaariossa ei olisi valmistuskuluja, alvia, logistiikkaa, hallinnointia, markkinointia saati työnantajan sivukuluja. Alv riippuu tuotteesta, ja työnantajan sivukulut on noin +30 % bruttopalkan päälle. Muista asioista en sano mitään, niin paljon on variaatiota.
Suomalaisen keskipalkka oli noin 3.200 € / kk (40.000 € / vuosi, sis.lomaraha), viimeksi kuin luvun jossain näin. Enpä tiedä onko se laskenut, sillä olen kuullut, että varsinkin korkeammin koulutetut ovat nöyrtyneet tinkimään palkoissa saadakseen uusia työpaikkoja yt-menettelyiden jälkeen. Toisaalta matalammin palkattua suorittavaa työtä on käsittääkseni kadonnut muuta työtä nopeammin.
Erotus 66.000 € - 40.000 € = 26.000 €. Siihen summaan pitäisi saada mahtumaan kaikki muut kulut kuin työntekijälle maksettava palkka. Ehkä toimii ehkä ei. Kyllähän joka puolella niin kovasti säästetään ja kuluja puristetaan minimiin, että voi se teoriassa toimiakin. Mene ja tiedä. Mutta yhden pohdinnan vielä tähän loppuun lisään:
Aina puhutaan, että kotimaisen työn suosiminen tuo lisää työpaikkoja, ja sitä kautta verotuloja, joilla julkiset palvelut rahoitetaan. Ostamalla kotimaista huolehdimme siitä, että meillä on jatkossakin muun muassa koulutus- ja terveyden-ja sairaanhoidon palveluita edullisesti tai ilmaiseksi tarjolla. Mutta, mutta... jos suomalaiset yritykset allokoivat kaiken irti puristettavissa olevan rahan ylimmän organisaatioportaan palkitsemiseen ja alemmasta päästä pistetään porukkaa kilometritehtaalle, ja tuo yläpilven porukka siirtää omistuksiaan ja verotulojaan ulkomaille, niin eihän siinä sitten mitään järkeä ole. Miksi maksaisin muutaman sentin enemmän jostain kotimaisesta sinänsä hyvälaatuisesta tuotteesta, jos maksamani preemio karkaa porhojen mukana banaanisaarille, eikä jää tänne minun lapseni päivähoidon rahoittamiseen?! Eihän niillä ole tarhassa enää varaa edes muovailuvahaan! Pitäisikö tässä ryhtyä suosimaan kotimaista, mutta harmaan talouden muodossa, kysynpä vaan!
Palopuheet sikseen, mukavaa syyspäivää kaikille!
Terveisin,
Nina
P.S. And the point is... Kuulisin hyvin mielelläni muita ehdotuksia, kuin kotimaisen pimeän työn suosiminen :)
Väestön lukumäärä: 5,5 miljoonaa.
Summa kuukaudessa: 10 €.
Summa vuodessa: 120 €.
Yhteensä 55 milj € / kk ja 660 milj € / vuosi. Onhan siinä!
Jos tuo vuosipotti jaetaan niille 10.000 työntekijälle, tulee siitä 66.000 € / nassu. Tosin siinä skenaariossa ei olisi valmistuskuluja, alvia, logistiikkaa, hallinnointia, markkinointia saati työnantajan sivukuluja. Alv riippuu tuotteesta, ja työnantajan sivukulut on noin +30 % bruttopalkan päälle. Muista asioista en sano mitään, niin paljon on variaatiota.
Suomalaisen keskipalkka oli noin 3.200 € / kk (40.000 € / vuosi, sis.lomaraha), viimeksi kuin luvun jossain näin. Enpä tiedä onko se laskenut, sillä olen kuullut, että varsinkin korkeammin koulutetut ovat nöyrtyneet tinkimään palkoissa saadakseen uusia työpaikkoja yt-menettelyiden jälkeen. Toisaalta matalammin palkattua suorittavaa työtä on käsittääkseni kadonnut muuta työtä nopeammin.
Erotus 66.000 € - 40.000 € = 26.000 €. Siihen summaan pitäisi saada mahtumaan kaikki muut kulut kuin työntekijälle maksettava palkka. Ehkä toimii ehkä ei. Kyllähän joka puolella niin kovasti säästetään ja kuluja puristetaan minimiin, että voi se teoriassa toimiakin. Mene ja tiedä. Mutta yhden pohdinnan vielä tähän loppuun lisään:
Aina puhutaan, että kotimaisen työn suosiminen tuo lisää työpaikkoja, ja sitä kautta verotuloja, joilla julkiset palvelut rahoitetaan. Ostamalla kotimaista huolehdimme siitä, että meillä on jatkossakin muun muassa koulutus- ja terveyden-ja sairaanhoidon palveluita edullisesti tai ilmaiseksi tarjolla. Mutta, mutta... jos suomalaiset yritykset allokoivat kaiken irti puristettavissa olevan rahan ylimmän organisaatioportaan palkitsemiseen ja alemmasta päästä pistetään porukkaa kilometritehtaalle, ja tuo yläpilven porukka siirtää omistuksiaan ja verotulojaan ulkomaille, niin eihän siinä sitten mitään järkeä ole. Miksi maksaisin muutaman sentin enemmän jostain kotimaisesta sinänsä hyvälaatuisesta tuotteesta, jos maksamani preemio karkaa porhojen mukana banaanisaarille, eikä jää tänne minun lapseni päivähoidon rahoittamiseen?! Eihän niillä ole tarhassa enää varaa edes muovailuvahaan! Pitäisikö tässä ryhtyä suosimaan kotimaista, mutta harmaan talouden muodossa, kysynpä vaan!
Palopuheet sikseen, mukavaa syyspäivää kaikille!
Terveisin,
Nina
P.S. And the point is... Kuulisin hyvin mielelläni muita ehdotuksia, kuin kotimaisen pimeän työn suosiminen :)
sunnuntai 4. lokakuuta 2015
Sunnuntai-illan kevennys
Hei!
Tässä vähän hauskutusta täysin asian vierestä. Löysin muutamasta blogista, esim. Mamma Ankka, tällaisen kyselyn, johon ajattelin minäkin heittää vastaukseni. Mielelläni luen, jos joku muukin innostuu omassa blogissaan vastauksia laittelemaan. Voit halutessasi vinkata kommenteissa, niin tiedän käydä lukaisemassa :)
Missä on kännykkäsi?
- pöydällä läppärin vieressä.
Missä on parempi puoliskosi?
- öhöm, en tiedä. Kotiin se jäi aamupäivällä kun lähdin naperon kanssa tänne mummulaan kyläilemään...
Miten hiukset?
- ponnarilla.
Entäpä mieliala?
- hyväntuulinen. Päivän kyläilyt, ulkoilu ja ystävän tapaaminen piristävät mieltä kummasti.
Päivän suunnitelma?
- suunnitelma oli käydä aamupäivällä hautausmaalla, sitten suunnata mummulaan. Ja lapsosen jäädessä Mummun hoiviin päiväunille, tavata hyvää ystävää ulkoilun merkeissä. Nyt jo iltapuolella, suunnitelmana on lähteä kohta kotiinpäin.
Mikä on parasta mitä tiedät?
- moni asia. Suklaa ja hyvä kahvi ovat kärkipäässä. Varsinkin se aamun ensimmäinen kupponen.
Viime yön uni?
- en muista.
Elämän tarkoitus?
- jaa-a. Ainakin huolehtia lähimmäisistä. Tällä hetkellä en ole elämässäni syvällisten pohdintojen äärellä, ehkä myöhemmin taas...
Missä huoneessa olet?
- mummulan vierashuoneessa, eli lapsuusvuosien omassa huoneessani.
Harrastuksesi?
- kuntosalikortin omistaminen ;) Nuukailuniksit. Ulkoilu ja retkeily, kotoilu ja lapsen kanssa touhuaminen.
Kauhusi?
- turhanpäiväinen tuhlaaminen.
Mikä on tilanteesi kuuden vuoden päästä?
- olen saanut kaikki muuttolaatikot purettua ja kämppä on järjestyksessä, vierashuone sisustettu :D Olen oppinut tekemään kaiken ajoissa ja elämäni on seesteistä.
Missä olit eilen illalla?
- kotona perheen kanssa.
Mitä et ole?
- muodin orja, laumasielu, insinööri.
Yksi asia, jota toivot itsellesi?
- hyvinvointia.
Missä vietit lapsuuden?
- talvet rivarissa Helsingissä ja kesät mummolassa Päijänteen rannalla.
Mitä teit viimeksi?
- söin päivällistä Mummun ja Kolmevuotiaan kanssa. Jälkiruuaksi on suklaahippujäätelöä :)
Telkkari?
- on. Pieni, ettei kuluta liikaa sähköä.
Kotieläimet?
- ei oo toistaiseksi. Seurusteluaika miehellä oli koira ja minulla kissa. Olivat tosi kivoja karvakavereita molemmat, ja vieläkin niitä aina välillä kaivaten muistellaan.
Tietokone?
- läppäri, kosketusnäytöllä, lenovo. Ihan hyvä.
Ketä ikävöit?
- edesmenneitä läheisiä.
Auto?
- on, valkoinen... likaantuu helposti ja pesemiseen kuluu rahaa, kun omassa pihassa ei voi pestä :/ (Tiesittekö muuten, että Shellillä on pesut puoleen hintaan klo 21 jälkeen?)
Mitä sinulla ei ole päällä?
- hattua.
Lempikauppa?
- Saiturin Pörssi.
Kesä?
- Päijänteen rannat, uiminen, loma, luonto, perhe ja sukulaiset, torikahvit, aurinko, sade ja sateenkaaret. Tylsää olla töissä.
Ketä rakastat?
- perhettä, sukulaisia ja läheisiä ystäviä.
Lempiväri?
- tällä hetkellä vaaleansininen.
Milloin itkit viimeksi?
- en muista.
Leppoisaa sunnuntai-illan jatkoa toivottaen,
Nina
Tässä vähän hauskutusta täysin asian vierestä. Löysin muutamasta blogista, esim. Mamma Ankka, tällaisen kyselyn, johon ajattelin minäkin heittää vastaukseni. Mielelläni luen, jos joku muukin innostuu omassa blogissaan vastauksia laittelemaan. Voit halutessasi vinkata kommenteissa, niin tiedän käydä lukaisemassa :)
Missä on kännykkäsi?
- pöydällä läppärin vieressä.
Missä on parempi puoliskosi?
- öhöm, en tiedä. Kotiin se jäi aamupäivällä kun lähdin naperon kanssa tänne mummulaan kyläilemään...
Miten hiukset?
- ponnarilla.
Entäpä mieliala?
- hyväntuulinen. Päivän kyläilyt, ulkoilu ja ystävän tapaaminen piristävät mieltä kummasti.
Päivän suunnitelma?
- suunnitelma oli käydä aamupäivällä hautausmaalla, sitten suunnata mummulaan. Ja lapsosen jäädessä Mummun hoiviin päiväunille, tavata hyvää ystävää ulkoilun merkeissä. Nyt jo iltapuolella, suunnitelmana on lähteä kohta kotiinpäin.
Mikä on parasta mitä tiedät?
- moni asia. Suklaa ja hyvä kahvi ovat kärkipäässä. Varsinkin se aamun ensimmäinen kupponen.
Viime yön uni?
- en muista.
Elämän tarkoitus?
- jaa-a. Ainakin huolehtia lähimmäisistä. Tällä hetkellä en ole elämässäni syvällisten pohdintojen äärellä, ehkä myöhemmin taas...
Missä huoneessa olet?
- mummulan vierashuoneessa, eli lapsuusvuosien omassa huoneessani.
Harrastuksesi?
- kuntosalikortin omistaminen ;) Nuukailuniksit. Ulkoilu ja retkeily, kotoilu ja lapsen kanssa touhuaminen.
Kauhusi?
- turhanpäiväinen tuhlaaminen.
Mikä on tilanteesi kuuden vuoden päästä?
- olen saanut kaikki muuttolaatikot purettua ja kämppä on järjestyksessä, vierashuone sisustettu :D Olen oppinut tekemään kaiken ajoissa ja elämäni on seesteistä.
Missä olit eilen illalla?
- kotona perheen kanssa.
Mitä et ole?
- muodin orja, laumasielu, insinööri.
Yksi asia, jota toivot itsellesi?
- hyvinvointia.
Missä vietit lapsuuden?
- talvet rivarissa Helsingissä ja kesät mummolassa Päijänteen rannalla.
Mitä teit viimeksi?
- söin päivällistä Mummun ja Kolmevuotiaan kanssa. Jälkiruuaksi on suklaahippujäätelöä :)
Telkkari?
- on. Pieni, ettei kuluta liikaa sähköä.
Kotieläimet?
- ei oo toistaiseksi. Seurusteluaika miehellä oli koira ja minulla kissa. Olivat tosi kivoja karvakavereita molemmat, ja vieläkin niitä aina välillä kaivaten muistellaan.
Tietokone?
- läppäri, kosketusnäytöllä, lenovo. Ihan hyvä.
Ketä ikävöit?
- edesmenneitä läheisiä.
Auto?
- on, valkoinen... likaantuu helposti ja pesemiseen kuluu rahaa, kun omassa pihassa ei voi pestä :/ (Tiesittekö muuten, että Shellillä on pesut puoleen hintaan klo 21 jälkeen?)
Mitä sinulla ei ole päällä?
- hattua.
Lempikauppa?
- Saiturin Pörssi.
Kesä?
- Päijänteen rannat, uiminen, loma, luonto, perhe ja sukulaiset, torikahvit, aurinko, sade ja sateenkaaret. Tylsää olla töissä.
Ketä rakastat?
- perhettä, sukulaisia ja läheisiä ystäviä.
Lempiväri?
- tällä hetkellä vaaleansininen.
Milloin itkit viimeksi?
- en muista.
Leppoisaa sunnuntai-illan jatkoa toivottaen,
Nina
perjantai 20. helmikuuta 2015
Pienen perheen päivitysostokset
Niin se vaan on, että keskellä viikkoa täytyi taas käydä kaupassa. Huh ja pöh. Tässä päivitys, mitä haettiin Kaksvuotiaan kanssa kotimatkalla. Puoliso kotiutuu työmatkoilta vasta viikon päästä, joten nämä ostokset tulevat vain meidän kahden hengen miniperheelle. Ainiin, Kaksvuotiaan kummitäti kylläkin tulee meille viikonlopuksi. Hän on hyvin vähäruokainen neitonen, mutta erinäiset allergiat edellyttävät hiukan suunnittelua lauantain kauppareissulle.
Tässä nämä tämänpäiväiset:
Pari litraa kevytmaitoa, luomujugurttia, vihreää salaattia. Lasagne oli -30% lapulla, joten nappasin sen perjantain helpoksi evääksi töihin. Muumi-vaipat menevät päiväkotiin, siellä ei saa olla housuvaippoja sillä teippivaipat ovat hoitajien mukaan nopeampia vaihtaa.
Bloggaaminen nähtävästi lisää itsetuntemusta. Huomaan selvän kuvion: aina loppuu maidot ja vihreät kasvikset kesken! Lisäilen tällä puheella Isojen Ostosten Listalle pari litraa enemmän maitoa ja yhden salaatin.
Olen muuttanut kaupassa käynnin taktiikkaamme sitten viime kertoman. Meillä Prisma ja Lidl sijaitsevat vieri vieressä ja hintakilpailu on kova. Joten käytän nyt niistä vain Prismaa, josta saan kaiken kerralla käytännössä samaan hintaan. (Huom! Kaikki Prismat eivät ole yhtä edullisia!) Päivitysostoksia tehdään lähimarketista, koska kotimatkan varrella parhaiten. Näin optimoin myös bonusten kertymistä. Toistaiseksi en ole lähtenyt maksamaan päivittäisostoksia vihreällä kortilla, vaikka sillä saisi vielä 0,5 % lisäbonusta. Kannattaisiko? Jos kuukauden ostokset olisivat esim. 500 €, lisäbonuksesta kertyisi 2,5 € / kk, mikä tekee 30 € / vuosi. Lisäksi muistettava, että loma- ja joulukaudella kuluu ainakin meillä enemmän rahaa, joten lisäbonustakin tulisi enemmän. Periaatteessa olen vastentahtoinen myymään sieluani asiakasohjelmiin, mutta harkitaan, harkitaan...
Tsemppiä loppuviikkoon!
Nina
P.S. Minulla ei muuten ole mitään lukkarinrakkautta S-ryhmää kohtaan, vaan tämä johtuu puhtaasti taloudellisesta ja käytännöllisestä perusteesta. Tilanne voi muuttua, ties vaikka muutettais Citymarketin viereen asumaan tai jotain. Pirkkatuotteet ovat erinomaisia ja Lidlin paistopisteen tummat maalaiscroissantit ihania, jos nyt tasapuolisuuden nimissä kehuisi muitakin :)
Tässä nämä tämänpäiväiset:
Bloggaaminen nähtävästi lisää itsetuntemusta. Huomaan selvän kuvion: aina loppuu maidot ja vihreät kasvikset kesken! Lisäilen tällä puheella Isojen Ostosten Listalle pari litraa enemmän maitoa ja yhden salaatin.
Olen muuttanut kaupassa käynnin taktiikkaamme sitten viime kertoman. Meillä Prisma ja Lidl sijaitsevat vieri vieressä ja hintakilpailu on kova. Joten käytän nyt niistä vain Prismaa, josta saan kaiken kerralla käytännössä samaan hintaan. (Huom! Kaikki Prismat eivät ole yhtä edullisia!) Päivitysostoksia tehdään lähimarketista, koska kotimatkan varrella parhaiten. Näin optimoin myös bonusten kertymistä. Toistaiseksi en ole lähtenyt maksamaan päivittäisostoksia vihreällä kortilla, vaikka sillä saisi vielä 0,5 % lisäbonusta. Kannattaisiko? Jos kuukauden ostokset olisivat esim. 500 €, lisäbonuksesta kertyisi 2,5 € / kk, mikä tekee 30 € / vuosi. Lisäksi muistettava, että loma- ja joulukaudella kuluu ainakin meillä enemmän rahaa, joten lisäbonustakin tulisi enemmän. Periaatteessa olen vastentahtoinen myymään sieluani asiakasohjelmiin, mutta harkitaan, harkitaan...
Tsemppiä loppuviikkoon!
Nina
P.S. Minulla ei muuten ole mitään lukkarinrakkautta S-ryhmää kohtaan, vaan tämä johtuu puhtaasti taloudellisesta ja käytännöllisestä perusteesta. Tilanne voi muuttua, ties vaikka muutettais Citymarketin viereen asumaan tai jotain. Pirkkatuotteet ovat erinomaisia ja Lidlin paistopisteen tummat maalaiscroissantit ihania, jos nyt tasapuolisuuden nimissä kehuisi muitakin :)
perjantai 1. elokuuta 2014
Ilmaista tekemistä Stadissa: taidegalleriat
Kuinkahan moni tänäkin kesänä tuskailee museoiden hintoja ja ryysistä Helsingissä? Monet paikallisetkin kun menevät mielellään perheensä, siippansa tai ystäviensä kanssa katsomaan jotain kulturellia ja sivistävää lomallaan. Ulkopaikkakuntalaisille se lienee itsestäänselvyys. Ja mitä tulee ekana mieleen? Ateneum. Tokana? Kiasma. Kolmantena? Ei mitään, täytyy googlata, ja sitten löytyy Espoosta joku Emma. Arvostan kyllä noita kaikkia, mutta kun olis täällä muutakin (ja nyt en tarkoita Suomenlinnaa).
Virkistävä vaihtoehto löytyy Helsingin keskusta-alueelta, nimittäin taidegalleriat. Niissä näyttelyt vaihtuvat, ja nykyään netistä näkee hiukan jo etukäteen, missä minkäkin näköisiä kuvituksia olisi esillä. Ei tarvitse ihan sokkona mennä katsomaan kokeellista videoperformanssia, jos ei se ole oma juttu. Tai lapset on liian pieniä ymmärtämään sellaisen vivahteita tai mitä ne nyt on.
Yksi tällainen hyvä kohde sattui meidän tiellemme Kalevankadulla: Galleria Duetto. Satuttiin olemaan Vaari, minä ja Kaksvuotias -kokoonpanolla liikkeellä. Kyseisessä galleriassa on lintuaiheinen näyttely. Kahden taiteilijan (Eeva Pesonen ja Metta Savolainen) akvarelleja, piirroksia, ja ehkä siinä oli jotain muutakin tekniikkaa käytetty, en nyt muista niin tarkkaan. Anyways, tämä näyttely oli kivaa katsottavaa. Helposti lähestyttävä, lintu- ja kasviaiheita, joitain ornamentteja. Kevyitä kesäisiä värejä. Ei kuitenkaan niin kiiltokuvamaista, että aikuista katsojaa olisi alkanut kyllästyttää. Kuvien symboliikka ja unenomainen mystiikka tarjoavat jotain, mikä jäi askarruttamaan ajatuksia vielä jälkeenpäinkin.
Suosittelen lämpimästi nyt ensisijaisesti tätä näyttelyä mutta samalla myös kaikkia muitakin Helsingin taidegallerioita. Kävijöitä ei yleensä ole tungokseksi asti. Paikalla on aina joko galleristi itse tai muu asiantuntija kertomaan kiinnostuneille näyttelystä - ilman aikavarausta. Löytäkäämme nämä kätketyt helmet!
Terveisin,
Nina
P.S. Jos joku tietää muita hyviä näyttelyitä, pois lukien isot museot, niin kuulisin mielelläni vinkkejä :)
Virkistävä vaihtoehto löytyy Helsingin keskusta-alueelta, nimittäin taidegalleriat. Niissä näyttelyt vaihtuvat, ja nykyään netistä näkee hiukan jo etukäteen, missä minkäkin näköisiä kuvituksia olisi esillä. Ei tarvitse ihan sokkona mennä katsomaan kokeellista videoperformanssia, jos ei se ole oma juttu. Tai lapset on liian pieniä ymmärtämään sellaisen vivahteita tai mitä ne nyt on.
Yksi tällainen hyvä kohde sattui meidän tiellemme Kalevankadulla: Galleria Duetto. Satuttiin olemaan Vaari, minä ja Kaksvuotias -kokoonpanolla liikkeellä. Kyseisessä galleriassa on lintuaiheinen näyttely. Kahden taiteilijan (Eeva Pesonen ja Metta Savolainen) akvarelleja, piirroksia, ja ehkä siinä oli jotain muutakin tekniikkaa käytetty, en nyt muista niin tarkkaan. Anyways, tämä näyttely oli kivaa katsottavaa. Helposti lähestyttävä, lintu- ja kasviaiheita, joitain ornamentteja. Kevyitä kesäisiä värejä. Ei kuitenkaan niin kiiltokuvamaista, että aikuista katsojaa olisi alkanut kyllästyttää. Kuvien symboliikka ja unenomainen mystiikka tarjoavat jotain, mikä jäi askarruttamaan ajatuksia vielä jälkeenpäinkin.
Suosittelen lämpimästi nyt ensisijaisesti tätä näyttelyä mutta samalla myös kaikkia muitakin Helsingin taidegallerioita. Kävijöitä ei yleensä ole tungokseksi asti. Paikalla on aina joko galleristi itse tai muu asiantuntija kertomaan kiinnostuneille näyttelystä - ilman aikavarausta. Löytäkäämme nämä kätketyt helmet!
Terveisin,
Nina
P.S. Jos joku tietää muita hyviä näyttelyitä, pois lukien isot museot, niin kuulisin mielelläni vinkkejä :)
lauantai 26. heinäkuuta 2014
Nuuka-Ninan erehdys
Mitä se nuukailu oikein tarkoittaa? Siitä tuntuu olevan eriäviä käsityksiä varsin runsaasti. Tämä pohdinta lähti päässäni liikkeelle Violacean kirjoituksesta koskien pihiyden olemusta. Minulle nuukailu merkitsee säästäväisyyttä, mielellään vähän yllätyksellisissäkin paikoissa. Se tarkoittaa tutkimusmatkailua omaan elämäntapaan. Piilokulujen löytämistä ja karsimista. En ole onneksi niin köyhä, että kaikki tämä olisi pakollista. Mutta ei siitä haittaakaan ole, nimim. Kotinhoidontuella vielä muutaman kuukauden...
Elämänilosta en halua tinkiä. En halua saada sosiaalista leimaa omituisesta ulkoasusta, hoitamattomasta pihasta ja ruosteisesta autosta. En halua viedä kummilapsille tuliaisiksi viimeisen myyntipäivän ohittaneita suklaapatukoita. Haluan matkustella, asua mukavasti ja pukeutua tilanteisiin sopivasti. Terveydestä ja turvallisuudesta ei tingitä. Kaiken edellä mainitun haluan saada aikaan kustannustehokkaasti. Minusta nuukailu on loppuviimetteeksi ihan turha sana. Sehän tarkoittaa järkevää elämää :)
Onnistunko aina? No en todellakaan. Ostin vajaa vuosi sitten älypuhelimen. Nokia oli silloin vielä suomalainen, ja oli juuri tuonut markkinoille edullisen mallinsa Lumia 520:n. Ostin sen, ja alkukankeuden jälkeen olen ollut jotakuinkin tyytyväinen. (Tässä blogissa olevat muutamat kuvat on muuten muistaakseni kuvattu sen kameralla.) Olin jo silloin nuuka, vaikka blogi oli vasta utuinen tulevaisuudessa siintävä haave. Niinpä en ostanut puhelimelle mitään suojakuorta enkä kalvoa näytön päälle. Olin sitä mieltä, että koska en yleensä ole ns. tumpelo, niin eihän minulle voi sattua mitään niin alkeellista, että puhelin menisi särki. Virhe, virhe, virhe...
Yhtenä keväisenä iltana makoilin sohvalla, viltti päälläni ja Lumia viltin päällä. Puoliso tuli jotain asiaa toimittamaan, ja nousin istumaan. En yhtään muistanut massuni päälle asettelemaani puhelinta. Se putosi lattialle, ja juuri siihen kohtaan oli jäänyt pieni metallinen koristelyhty, jota Kaksvuotias oli tutkinut. Se oli lattialla siten, että terävä kulma oli pystyssä. Ja siihenhän se luuri tietysti osui, lasi edellä kuinkas muuten :/ Kaksi isoa halkeamaa ja nurkka pieninä murusina, aargh! Suojakalvo olisi saattanut estää tämän.
Ostin sitten myöhemmin suojakalvon ja asettelin sen paikoilleen. Se estää niitä nurkan murusia irtoamasta kokonaan. Halkeamat näkyvät näytössä kahtena raitana, onneksi sentään aika reunassa molemmat. Työhönpaluu on koittamassa lähikuukausina, ja työsuhdepuhelin pitäisi tulla taas käyttöön, joten tässä vaiheessa en viitsi ostaa enää uutta. Summa summarum: alussa yritin säästää kympin, jonka jouduin myöhemmin käyttämään kuitenkin, ja puhelin on silti rikki.
Potuttaa, mutta toivottavasti teillä menee paremmin!
Terveisin,
Nina
P.S. Joku voisi kysellä kotivakuutuksen perään. Meillä on omavastuu juuri sen verran korkea, ettei se korvaa tätä.
Elämänilosta en halua tinkiä. En halua saada sosiaalista leimaa omituisesta ulkoasusta, hoitamattomasta pihasta ja ruosteisesta autosta. En halua viedä kummilapsille tuliaisiksi viimeisen myyntipäivän ohittaneita suklaapatukoita. Haluan matkustella, asua mukavasti ja pukeutua tilanteisiin sopivasti. Terveydestä ja turvallisuudesta ei tingitä. Kaiken edellä mainitun haluan saada aikaan kustannustehokkaasti. Minusta nuukailu on loppuviimetteeksi ihan turha sana. Sehän tarkoittaa järkevää elämää :)
Onnistunko aina? No en todellakaan. Ostin vajaa vuosi sitten älypuhelimen. Nokia oli silloin vielä suomalainen, ja oli juuri tuonut markkinoille edullisen mallinsa Lumia 520:n. Ostin sen, ja alkukankeuden jälkeen olen ollut jotakuinkin tyytyväinen. (Tässä blogissa olevat muutamat kuvat on muuten muistaakseni kuvattu sen kameralla.) Olin jo silloin nuuka, vaikka blogi oli vasta utuinen tulevaisuudessa siintävä haave. Niinpä en ostanut puhelimelle mitään suojakuorta enkä kalvoa näytön päälle. Olin sitä mieltä, että koska en yleensä ole ns. tumpelo, niin eihän minulle voi sattua mitään niin alkeellista, että puhelin menisi särki. Virhe, virhe, virhe...
Yhtenä keväisenä iltana makoilin sohvalla, viltti päälläni ja Lumia viltin päällä. Puoliso tuli jotain asiaa toimittamaan, ja nousin istumaan. En yhtään muistanut massuni päälle asettelemaani puhelinta. Se putosi lattialle, ja juuri siihen kohtaan oli jäänyt pieni metallinen koristelyhty, jota Kaksvuotias oli tutkinut. Se oli lattialla siten, että terävä kulma oli pystyssä. Ja siihenhän se luuri tietysti osui, lasi edellä kuinkas muuten :/ Kaksi isoa halkeamaa ja nurkka pieninä murusina, aargh! Suojakalvo olisi saattanut estää tämän.
Ostin sitten myöhemmin suojakalvon ja asettelin sen paikoilleen. Se estää niitä nurkan murusia irtoamasta kokonaan. Halkeamat näkyvät näytössä kahtena raitana, onneksi sentään aika reunassa molemmat. Työhönpaluu on koittamassa lähikuukausina, ja työsuhdepuhelin pitäisi tulla taas käyttöön, joten tässä vaiheessa en viitsi ostaa enää uutta. Summa summarum: alussa yritin säästää kympin, jonka jouduin myöhemmin käyttämään kuitenkin, ja puhelin on silti rikki.
Potuttaa, mutta toivottavasti teillä menee paremmin!
Terveisin,
Nina
P.S. Joku voisi kysellä kotivakuutuksen perään. Meillä on omavastuu juuri sen verran korkea, ettei se korvaa tätä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)