torstai 29. toukokuuta 2014

Sokerinhimo taittuu sokerilla

Olen karkkinarkkari, suklaa-addikti ja pullahiiri. Siitä ei pääse mihinkään. Diabetesta ei vielä ole, mutta vyötärönympärys harmittaa joka kerta vaatteita sovittaessa. Ja tietenkin se rahanmeno. Euron päivittäinen herkkuostos maksaa vuodessa 365 euroa. Eikä se siihen edes jää, vaan vaikkapa karkkipussit maksavat nykyään paljon enemmän kuin sen euron. Markka-aikana ei olisi tullut mieleenkään ostaa kahden kympin karkkipussia, mutta nyt vastaavan hintainen reilun kolmen euron pussi ei tunnu minusta mitenkään tavattomalta. Ja niistähän kertyisi jo tonni vuodessa. Huh huh.

Tässä taannoin löysin yhden toimivan tavan päästä eroon älyttömästä herkkujen ostelusta. Oltiin Kaksvuotiaan kanssa kotosalla, hän nukkui päiväunia, ja minä keittelin itselleni kahvia. Ja voi kauhistus, talosta ei löytynyt mitään hyvää :O Ei kaapeista, ei pakastimesta eikä edes pudonneita pastilleja taskujen tai käsilaukun pohjalta. Voi #kele. Ei ollut todella mitään muuta makeaa kuin sokeri, joten siihen oli tyytyminen. Mummolatyyliin otin sokeripalan suuhuni ja ryystin kahvia sen läpi. Se oli yllättävän hyvää! Viisi palaa taisi mennä, ja olin tosi tyytyväinen itseeni. Sitten iltapäivän mittaan olin vielä tyytyväisempi, sillä jostain kumman syystä ei tehnyt enää koko päivänä mieli herkkuja. Jotenkin tuo kahvi-sokeri-yhdistelmä toimii aika hyvin.

Säästöä kertyy yllättävän paljon. Sokeripalapaketti maksanee noin 2 €, ja tuossa meidän paketissa kerrotaan olevan 280 palaa. Yksi pala maksaa siis noin 0,7 senttiä. Jos kuluttaisin 5 palaa päivässä, saan rahaa poltettua kokonaiset 3,5 senttiä. Kaikkein edullisin pikku Pätkis taitaa maksaa 0,35 €, eli kymmenkertainen säästö!!!

Minulla on ollut tapana ostaa noin 0,60 € hintainen suklaapatukka päivittäin. Se tekee vuodessa 219 €. Jos sen saa korvattua 3,5 snt sokeripaloilla, vuosikustannus laskee 13 € tienoille. Säästöä kertyisi 206 € vuodessa. Tämä todella kannattaa, vaikkakin nuo luvut ovat vain suuntaa-antavia. Jätettäkin kertyy vähemmän kuin karkkien käärepapereista ja vaivaa on paljon vähemmän kuin jos leipoisi itse jotain. 

Ihan kaikkia herkkuja sokeripaloilla tuskin pystyy korvaamaan. Usein karkkiostokset  tulee tehtyä hetken mielijohteesta kaupassa, ja minä ainakaan en sillä hetkellä muista mitään sokeria olevan olemassakaan kun Geishat ja Fazerinat osuvat näkökenttääni. Ja jos vierastarjottavana on pelkkiä sokeripaloja, voi olla että vieraita ei kohta enää käy... ;) 

Kuten kaikki tietävät, sokeripalojen imeskely on myöskin haitaksi hampaille. Jos sen johdosta hampaat reikiintyvät, niin sitten koko säästö valuu kyllä siihen, eikä riitäkään. Joten vinkin käyttö omalla vastuulla, full disclosure...

Ja nyt kahville!
t: Nina

tiistai 27. toukokuuta 2014

Laura Honkasalon oivallus

Nuukailublogeja lukevat varmaan tietävät, että kirjailija Laura Honkasalo on kirjoittanut kirjan nimeltä Nuukaillen. Itse en ole sitä vielä lukenut, mutta aion lainata sen kirjastosta lähiaikoina. Ja luultavimmin testailen sieltä löytyviä vinkkejä ja raportoin niistä täällä :)

Eilen meille kotiin tuli Helsingin Energian lehti Helen. Sen sivuille Honkasalo oli päässyt kolmen sivun verran. Helenissä on aina kaikenlaisia energiansäästövinkkejä, ja hän kertoi siinä muutamia omia suosikkejaan. Häntä oli haastateltu muutenkin ja mukana oli yksi kommentti, joka erityisesti jäi mieleen. Se koski kirpputorishoppailua: "Hän kertoo havainneensa.., että kirppikselle voi mennä kuin museoon. Tavaroita voi ihailla, mutta kaikkea ei tarvitse viedä kotiin." Minusta se on mainio idea varsinkin matkoilla. Miksi mennä kalliiseen museoon katselemaan paikallisen kulttuurin ja esineistön tai modernin designin esittelyä, kun saman ja hauskemmankin elämyksen voi saada ilmaiseksi paikallisella torilla, kirpputorilla tai tavaratalossa? Niin, ilmaista se on tietysti vain siinä tapauksessa, että ei oikeasti osta mitään... Toisaalta, jos sattuu löytämään jotain tarvitsemaansa erittäin edulliseen hintaan, niin sehän on vain etu.

Ensimmäiseksi tulee mieleeni Berliinin KaDeWe -tavaratalo. Kyseinen putiikki ei siis todellakaan ole mikään nuukailijan paratiisi, vaan kallis luxus-tavaratalo. Katseltavaa siellä kuitenkin riittää! Aikana ennen Kaksvuotiasta en juurikaan tiennyt leluosastojen tarjonnasta mitään, mutta sinne kuitenkin jotenkin päädyin, ja törmäsin röykkiöön Paavin tamineisiin pukeutuneita pehmoleluja. Minulle nuo Paavi-Nallet olivat aivan uusi tuttavuus :)

Kirpputorit ovat vielä parempi ikkuna paikalliseen arkiesineistöön. Siellä on myös parempi mahdollisuus päästä juttelemaan myyjien kanssa esineistä ja miksei muustakin, jos vaan kielitaitoa riittää. Kauniiden tavaroiden katseleminen on estetiikkaa parhaimmillaan. Kotinsa täyttäminen niillä ei ole. Kauniitkin esineet voivat näyttää kauniilta kotona vain, jos niiden ympärillä on riittävästi tyhjää tilaa.

Taidanpa seuraavaksi tehdä varauksen Honkasalon kirjasta. Melkein harmittaa kirjailijan puolesta, sillä lukijat lienevät juuri niitä ihmisiä, jotka lainaavat kaiken kirjastosta, eivätkä osta omia kappaleita kirjakaupasta. Uskoisin opuksen kuitenkin olevan hyödyllinen sen perusteella mitä muitakin sieltä poimittuja vinkkejä olen lehdissä ja netissä nähnyt. Ehkä se sopisi lahjaksi jollekin kotoa pois muuttavalle nuorelle?

Terveisin,
Nína

P.S. Kaikki täällä esiteltävät tavarat ovat omiani ja mainitsemani yritykset, mediat ja palvelut sellaisia, joissa asioisin omassa elämässäni muutenkin. En siis mainosta tässä blogissa mitään kenenkään toimeksiannosta tai maksusta.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Herkulliset suolakurkut

Suolakurkkujen mausteliemen poisheittäminen on mielestäni harmillista tuhlausta. Olen lukenut vuosien varrella paljon vinkkejä sen uusiokäyttöön. Sitä voi kuulemma käyttää maustamaan keittoa tai salaatinkastikkeen aineksena. En tiedä, jostain syystä nämä eivät ole oikein innostaneet. Sen sijaan vinkki, jonka mukaan samaan liemeen voi tehdä uusia kurkkuja, oli kiinnostava.

Kolme viikkoa sitten sain vihdoin aikaiseksi kokeilla. Suolakurkut loppuivat ja muistin ilmoittaa Puolisolle tästä projektista myös, ettei hän heittäisi lasipurkkia liemineen pois viimeisten kurkkusiivujen jälkeen. Leikkasin tuoreesta kurkusta sen verran siivuja, kuin purkkiin sopivasti mahtui. (Tässä kohtaa kävi mielessä myös muinoin suoritettu hygieniapassi-koulutus. Eli kaikki välineet putipuhtaina ja kurkku sekä kädet hyvin pestynä (tai kumihanskat käteen!). Myös sen tallella olevan liemen tulee olla sellaista, josta ei ole otettu mitään käsin tai muulla kuin putipuhtaalla välineellä!) Purkki tiukasti kiinni ja jääkaapin perälle maustumaan. Muutaman kerran vähän kääntelyä ja ravistelua, jotta päällimmäisenä kelluvat kurkut menisivät välillä pohjalle.

Kurkun väristä näkee hyvin projektin etenemisen. Tuoreena ne näyttävät selvästi kirkkaan vihreiltä, eri värisiltä kuin liemi. Pikkuhiljaa väri alkaa muuttua, ja parin kolmen viikon kuluttua ne ovat saaneet suolakurkulle ominaisen hillitymmän vihreän sävyn.



Lopputulos on kyllä todella onnistunut, vaikka itse sanonkin :) Ihanan rapsakoita ja maukkaita kurkkuja, oikeastaan parempia kuin ne alkuperäiset kaupasta ostetut. Aion kokeilla tehdä vielä toiset kurkut samaan liemeen. Ehkä joskus raportoin, kuinka monet kurkut siitä yhdestä mausteliemestä lopulta monistuukaan ;)

Mitä tällä säästää? Kurkkupurkki maksaa noin 2 €. Tuoretta kurkkua meni purkkiin noin 0,20 € arvosta. Joten säästöä 1,80 €. Kertasäästönä se on pieni summa, mutta jos niitä kurkkuja paljon syö, niin tämä kannattaa sillä työmäärä on mitätön. Etuna pidän myös sitä, että ei tarvitse raahata painavaa uutta tölkkiä kaupasta kotiin. Lisäksi on mahdollista leikata juuri sen mallisia ja paksuisia siivuja kuin haluaa. Niin hyvää, niin helppoa, niin halpaa.

Kesäterkuin,
Nina

P.s. Jos sattuu omistamaan kasvimaan, ja saa sieltä avomaan kurkkua, niin ehkä noita kaupan kurkkupurkkeja voisi hamstrata kevään mittaan muutamia tähän käyttöön.

torstai 15. toukokuuta 2014

Säästöä kotimaan matkalla, Oulu-Jyväskylä 4-tie

Kävimme vapun tienoilla Lapissa pitkää viikonloppua viettämässä. Nuukasti kyläilimme tietenkin sukulaisten luona. Matka taittui molempiin suuntiin autolla. Luojan kiitos Kaksvuotias on pienestä pitäen rutinoitunut näihin matkoihin, ja kaikki sujui paremmin kuin hyvin siltä kantilta. Autossa meillä ei ole DVD-laitetta, sillä Lumialla pystyy ihan riittävän hyvin näyttämään muutamia Youtube-videoita, tmv. Satasen säästö jo siinä. Lisäksi mukana oli pussillinen viihdettä hänelle, pienikokoisia leluja (tuliaisina saatuja ja kirpputorilta), pari iltasatukirjaa (sukulaisten perintöjä), oma lempipeitto, maitoa, mustikkasoppaa, omenapaloja, rusinoita, pieniä pähkinäpaloja. Ja tietty ei-ajovuorossa-oleva vanhempi istui hänen kanssa takapenkillä, jolloin viihdytystoiminta oli mahdollista aloittaa heti ensimmäisen nyrpeän irvistyksen häivähtäessä pienillä kasvoilla ;)

Ajomatkan tauot ajoittuivat valitettavan usein huoltoasemaketjujen kohdille. Lastenhoitotilat ja -tarvikkeet kun ovat niissä aika ylivertaiset, vaikka muuten mielellään kannattaisimmekin itsenäisiä yrittäjiä. Yksi tällainen itsenäinen kuitenkin matkan varrelle meille osui, nimittäin Pyhäsalmen Vaskikello. (Se on siis se paikka Oulun ja Jyväskylän puolivälissä, Pyhäsalmen ABC:n vieressä, jossa on pihassa niitä jättimäisiä kirkonkelloja.)

Ravintolan lämmin tunnelma ja kodikas sisustus suorastaan yllättivät! Olihan siellä hiukan tiiviimpää kuin viereisellä avaralla huoltoasemalla, mutta kyllä siellä hyvin mahtuu olemaan eikä viereisissä pöydissä istuvat joudu tönimään toisiaan. Ravintolan perältä löytyi varsinainen helmi: kellonäyttely  ja suihkulähde, joka esittää shown musiikin tahtiin :) Tässä perähuoneessa oli myös lasten puuhanurkka, joten aikuiset voivat tutkia kellokokoelmaa samalla kun naperot touhuavat, jos nyt on niin rauhallista jälkikasvua, että voi jättää yksin touhuamaan. Kellot ovat siis soittokelloja, eri puolilta maailmaa, eri kokoisia, keramiikasta, kristallista, metallista, ja vaikka mistä materiaaleista. Näyttely vetää vertoja monellekin tylsälle museolle, eikä siis maksa mitään. Tanssiva suihkulähde on myös näkemisen arvoinen. Säästöäkin kertyy, jos valitsee tämän paikan matkaohjelmaan jonkin maksullisen museon sijaan.

Pientä miinusta annan siitä, että lastenhoitotiloja ei varsinaisesti ole, ja vessat ovat erillisessä piharakennuksessa eikä ihan uutuuttaan kiiltävät. Mutta kyllä siellä pärjää. 

Iloitaan kevätauringosta!
Terveisin,
Nina

perjantai 9. toukokuuta 2014

SodaStream -juomat edullisemmin

Saimme työpaikaltani häälahjaksi SodaStream -limsakoneen. Se oli oikein mieleinen lahja, ja on ahkerassa käytössä. Tykkään tosi paljon appelsiinilimusta, colajuomista ja sitruunaisesta makuvedestä. Puolison lempparimaku on omena-päärynä. Merkkiuutteiden hinta kuitenkin hirvittää! Niistä kuplistakin pitää maksaa, ja kun päälle lisätään makujen hinta, ei hyvä heilu. Nuukailijatar haluaa selvittää tämän haasteen.

Maku-uutteiden tarjouksia ei kovin usein näy, ja jos näkyy, ei koske meidän suosikkeja. Hinta on pääsääntöisesti 7,95 €/pullo. Halpamyymälästä saattaa löytää hintaan 6,95 €. Markkinoilla on onneksi kilpailija MySoda. Ollaan kokeiltu niitäkin, ja täytyy sanoa, että ainakin appelsiini ja cola ovat ihan ok. Meidän paikallisessa halpamyymälässä ne ovat usein tarjouksessa 1,95 €/pullo (josta saa 8 litraa juomaa). Hamstraan! Puolison suosikki omena-päärynä on minun inhokki, joten sen suhteen en rupea merkkien eroja arvioimaan. Hänen mielestään se MySoda on kuitenkin ihan ok tässäkin makuvaihtoehdossa.

Entäs sitten sitruunavesi? Terveellistä ja edullista olisi tietysti lisätä kuplaveteen tuoretta sitruunaa. Tai muutama tippa sitruunamehua. En kuitenkaan ole aivan varma, miten SodaStream-pullon materiaali kestää sitruunaa. Se on muovia, ja sitruuna on vahva aine. Jos sitruunaa tiputtaa suoraan lasiin, joutuu tekemään joka annoksen erikseen. En kaipaa ylimääräistä vaivaa, ei se niin hyvää ole ;)

Ostin sitruunaesanssia. Pikkiriikkinen pullo leivontahyllystä maksoi noin 2,50 €. Se osoittautui todella riittoisaksi. Olen tehnyt jo monta pullollista makuvettä, eikä esanssia näytä kuluneen lainkaan. Haasteena on tosin, miten sitä saa annosteltua tarpeeksi pienen määrän. Joka kerta juomasta on tullut hiukan liian vahvaa. Pipetti olisi ehkä tarpeen. Esanssi on myös jotenkin öljyistä, joten pulloa täytyy huuhdella aikaisempaa paremmin. Silti tämä on tähän mennessä keksimistäni vaihtoehdoista paras.

Näillä mausteilla saa huomattavasti nerkkiuutteita edullisempaa raikasta kesäjuomaa. Meillä kuluu kuplajuomia noin 2 litraa viikossa. SodaStream -merkkiuutteen hinnaksi tulee 0,66 €/l. MySoda-uute tarjouksessa maksaa 1,95 € / 8 l = 0,25 €/l. Eroa 0,43 €/l. Vuositasolla 2 litraa viikossa vauhdilla säästöä kertyisi noin 24 €. Esanssitippapullosta arvelisin tulevan ainakin 100 litraa juomaa, joten yhden litran tekemiseen kuluu noin 2,5 snt. Kahden litran viikkovauhdilla, verrattuna merkkiuutteeseen, esanssilla maustettu juoma säästää vuodessa noin 62,15 €! Taidanpa tosiaan ruveta suosimaan makuvesiä, ja kartoittaa maustehyllyn esanssivalikoimaa laajemminkin.

Huom! Yllä olevat eivät siis ole juoman kokonaishintoja, vaan pelkästään makujen. Juoman hintaan vaikuttavat myös hiilihappopatruuna ja laitteen hankintahinta.

Terveisin,
Nina