Nuukailijattaren kirjastosta: Naapurin miljonääri

Päädyin jonkun sattuman kautta lukemaan kirjaa Naapurin miljonääri. Löysin sen verkosta englanninkielisenä (Millionaire Next Door), ja pääsin siis lukemaan ilmaiseksi, ilman edes kirjastossa käymisen vaivaa. Mainiota, mainiota... (ilmaista englanninkielen harjoitusta samalla)

Aihe ei ensi näkemältä ole ollenkaan meikäläisen mukavuusaluetta. Amerikkalaisten miljonäärien elämäntapa!?! Hohhoijaa, luulisi siitä olevan nuukailu kaukana! Tällä olettamuksella olivat lähteneet myös kirjan kirjoittajat liikkeelle. Ja pieleen meni.

Kyseessä on tutkimus, jossa kartoitettiin amerikkalaisten miljonäärien elämäntapaa. Miten he olivat päätyneet miljonääreiksi, ja miten se vaikutti heidän ja läheistensä elämään. Ja mikä tärkeintä, miten voisi päästä tuon "tarunhohtoisen salaseuran" jäseneksi?

Miljonäärejä tarkasteltiin talouksittain tai perhekunnittain, paitsi sinkkuja tietenkin yksittäisinä henkilöinä. Suurin osa heistä oli kuitenkin perheellisiä, useimmiten vähintään keski-ikäisiä ja edelleen naimisissa alkuperäisen ensimmäisen puolisonsa kanssa. Ei siis mitään trendi-liihottelijoita sen puolesta. Tyypillisesti ison varallisuuden kasaamisessa oli ollut kaksi puolta, kuin pelissä. Hyökkäys (offense), jolla tarkoitetaan tulojen hankkimista. Hyvinpalkattu ammatti tai menestyvä yritystoiminta auttaa asiaa. Toinen, ihan yhtä tärkeä osa on puolustus (defence) mikä tässä tarkoittaa, että sisään tulevia tulovirtoja ei päästetä karkaamaan takaisin ulos. Useimmilla perheillä oli arkielämäänsä varten budjetti, jota noudatettiin tarkasti. Yleensä amerikkalaisittain mies oli se isojen tulojen pääasiallinen hankkija, ja nainen kotirouva tai muuten kotiasioista enemmän vastuussa. Näiden miesten tyypillinen vastaus oli, että Kyllä, puolisoni on vielä säästäväisempi kuin minä. Rouvat pitivät tiukkaa talouskuria, ja leikkelivät niitä kuponkeja, mitä Ameriikan mantereella kovasti harrastetaan.

Eli ei vain se mitä itse tienaat ja säästät, vaan se kenen kanssa menet kimppaan/naimisiin, ratkaisee pelin lopputuloksen. Valitettavan usein näkee pareja, jotka eivät ole romanssin huumassa näistä asioista puhuneet. Ja sitten joku joutuu kärsimään :/ Onneksi meillä Puoliso on nuuka, ei me muuten varmaan enää yhdessä oltaisikaan ;) Painotuksissa on kylläkin vielä hiomista, ja välillä keskustellaan onko uusi autolehti tai rannekoru tarpeellinen. Ollaan kylläkin päästy konsensukseen siitä, että nämä huvit kustannetaan meidän nollasummaa lähenevästä tupakka-, baari- ja yötaksibudjetista :D

Merkittävän varallisuuden kasaamiseen yhden sukupolven aikana tarvitaan vielä kolmaskin pala: säästyvän rahan sijoittaminen tuottavasti lisätulojen saamiseksi. Miljonääriperheissä löytyi  kiinnostusta perehtyä sijoittamiseen tai ainakin laadukkaiden sijoitusneuvojien etsimiseen.

Tyypillistä oli laatuun panostaminen pitkällä tähtäimellä. He eivät ostaneet ylihinnoiteltuja, statusta esitteleviä merkkitavaroita, mutta eivät myöskään kaikkein halvinta. Heidän elämänsä puitteet olivat ihan mukavat, ja hankinnoissaan he hakivat tyylikästä, aikaa ja kulutusta kestävää laatua, joka yleensä tulee pitkässä juoksussa edullisimmaksi. Jos joku on lukenut aiemman postaukseni kirjasta Tyylikkään köyhäilyn taito, niin tässä mennään aika lähelle sitä ajatusmaailmaa. Amerikan rikkaat nousukkaat ja Euroopan köyhtyneet aateliset (ja minä ja sinä, joka jaksat tätä postausta näin pitkälle lukea), kaikki yhtä suurta globaalia nuukailuyhteisöä :D 

Kirjoittajilta vielä varoituksen sana vanhemmille: ei kannata elättää aikuisia lapsia. Se vie heiltä yritteliäisyyden ja menestymisen halun. Heistä tulee helposti elättejä, jotka pitävät vanhempiensa rahapussia omana tulonlähteenään vielä keski-iässäkin. Itse asiassa ei kannata lainkaan kertoa lapsilleen olevansa miljonääri. 

Kun vielä elinkaarella mennään eteenpäin, tulee perinnön jättämisen aika. Kirjoittajat tekivät sellaisen huomion, että elinaikanaan miljonäärikerhoon kuuluneet olivat kuollessaan usein lähes varattomia. He olivat siirtäneet omaisuuttaan pikkuhiljaa sukulaisilleen ja muille tahoille, verottomin lahjoin, ja ties millä keinoin. Veroja ei näiden jättiperintöjen johdosta juurikaan maksettu. Enpä tiedä miten tuo onnistuisi Suomessa. Meillähän verottomien lahjojen raja on niin alhainen, ettei sen avulla mitään miljoonaperintöjä siirrellä.

Kirja oli ihan viihdyttävää luettavaa. Ei nyt mitään maailmoja mullistavia uusia asioita, mutta tarjoaa vahvistuksen sille, että nuukailemalla pysytään oikealla tiellä :) Pitäisi vielä keksiä, miten saisi muhkeat tulot ja sijoittaa ne johonkin pankin räjäyttävään juttuun. Sit olis hyvä.

Kirjaston hämystä viikonloppua toivottaa,
Nina

Nuukailijattaren kirjastosta: Tyylikkään köyhäilyn taito

Luin kirjan nimeltä Tyylikkään köyhäilyn taito, kirjottanut Alexander von Schönburg. Kirjailija on saksalainen kreivi, jonka suku on mitä hienointa ja vanhinta, mutta hienous ei merkitse rikkautta. Kreivi menetti hyvin palkatun työnsä ja siitä alkoi taloudellinen alamäki. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa tyylin alamäkeä! Laatu ja hienostus on mahdollista säilyttää elämässään myös ilman suureellista kulutusjuhlaa. Minusta tässä ollaan nuukailun parhaassa ytimessä: elämänilosta, tyylistä eikä paljon mistään muustakaan tarvitse tinkiä vain siksi, että haluaa säästää rahaa. Kunhan vain todellisen puutteen ja kurjuuden yläpuolella pysyy, on mahdollista saada kaikki rusinat pullasta :)

Kirja kattaa useita elämänalueita. Kreivi antaa vinkkejä liittyen tyylikkääseen pukeutumiseen, ruokailuun, seuraelämään, liikuntaan, lastenkasvatukseen, autoiluun/autottomuuteen ynnä muuhun. Kirjan alussa hän kertoo miten sosiaalinen alamäki voi hoitua tyylikkäästi niin erilaisten yksilöiden kuin yhteisöjenkin osalta. Kaikki esimerkit eivät tosin minulle avautuneet. Helmut Berger -nimisen näyttelijän alamäen kuvaus oli minusta ihan oikeasti alamäkeä. Mitä tyylikästä on siinä, että menestyjä menettää kaiken, vajoaa deekikselle ja muuttaa myöhäisessä keski-iässä äitinsä nurkkiin asumaan. Anteeksi junttiuteni, mutta ei avaudu, ei. Pisan kaupungin kuvaus sen sijaan oli kiinnostava: mahtikaupungista pieneksi eliittiyhteisöksi.

Pukeutumiseen kreivi suhtautuu rennon yliolkaisesti, antaen kuitenkin muutaman hyvän vinkin. Hän kertoo pari second hand -paikkaa, joista Euroopan aateliset käyvät ostamassa muotiluomuksia. Hän antaa käytännöllisen vinkin niille, jotka haluavat antaa varakkaan vaikutelman: kannattaa pukea ylleen yksi kallis vaate tai asuste. Loput voivat olla ihan tavallisia, jopa "halpiksia", ja kuitenkin tuo yksi kappale luo loistetta koko asukokonaisuudelle, ja vaikuttaa siltä kuin olisi kokonaisuudessaan hienosti ja kalliisti pukeutunut. (Minusta tosin kalleus ja hienous eivät ole synonyymejä.)

Hän kertoo eräästä köyhtyneestä aatelisherrasta, jolla ei enää ollut varaa palvelijaan. Niinpä herra kuvitteli itsensä omaksi palvelijakseen ja siivosi sen voimalla. Saisikohan tästä siivousintoa itsellekin... sitä ei ole viime aikoina juuri näkynyt...

Autottomuus on kirjoittajan valinta. Kaupungissa asuvalle se on mahdollista, vaikka olisi perhettäkin. Koska hänellä ei ole varaa haluamaansa riittävän tyylikkääseen autoon (joka olisi Aston Martin), hän ei halua mitään autoa :)

Ulkona syöminen on kreivin mielestä turhaa. On paljon tyylikkäämpää ja myös hauskempaa kutsua ystäviä kotiin viettämään iltaa. Ruuhka-Suomessa asuvana keksin minäkin plussia tähän kohtaan. Kaikkien ei tarvitse matkustaa vaivalloisesti ja ehkä kalliistikin (taksilla) keskustaan ja takaisin tärskyille. Yksi voi olla kotona ja toinen/muut tulevat sinne. Matkustamisen vaivaa säästyy. Kustannuksia voi säästää siinäkin kohtaa, jos joku viiniä maistellut haluaa jäädä sohvalle yöpymään, eikä tarvitse mennä kalliisti taksilla kotiin, tai majoittua hotellissa. Noh, minulla on keski-ikäisen perheellisen koti-ihmisen näkökulma tähän asiaan. Nuoret luonnollisesti haluavat suunnata "ihmisten ilmoille" enemmän ;) Heille voinee suositella piknikkejä.

Matkusteluun kreivi suhtautuu nuivasti, ja pitää sitä turhana. No joo, hän on itse syntynyt Mogadishussa ja sen jälkeen asunut lapsuuden perheensä mukana useissa eri maissa. Niin eihän silloin enää ole niin avartavaa matkustaa katsomaan eri maita ja kulttuureja. Kyllä minun kaltaiselleni kantasuomalaiselle on virkistävää ja elämyksellistä käydä katsomassa muun maailman menoa. Tässä kohtaa kreivi on ehkä vähän omituisella tavalla elitistinen.

Kaiken kaikkiaan hyvä kirja. Viihdyttävää ja kevyttä lukemista, kuvausta Euroopan aateliston elämäntavasta ja tapahtumista, sekä lukuisia ihan oikeasti käyttökelpoisia vinkkejä edulliseen tyylikkääseen elämään. Perusviesti on myös ekologisesti kannatettava: ei kannata ostaa kasapäin roskaa, vaan laadukasta ja tarpeeseen. 

Kiitos, että jaksoit lukea loppuun asti! :)

Terveisin kirjaston hämärästä,
Nina

Laura Honkasalon oivallus

Nuukailublogeja lukevat varmaan tietävät, että kirjailija Laura Honkasalo on kirjoittanut kirjan nimeltä Nuukaillen. Itse en ole sitä vielä lukenut, mutta aion lainata sen kirjastosta lähiaikoina. Ja luultavimmin testailen sieltä löytyviä vinkkejä ja raportoin niistä täällä :)

Eilen meille kotiin tuli Helsingin Energian lehti Helen. Sen sivuille Honkasalo oli päässyt kolmen sivun verran. Helenissä on aina kaikenlaisia energiansäästövinkkejä, ja hän kertoi siinä muutamia omia suosikkejaan. Häntä oli haastateltu muutenkin ja mukana oli yksi kommentti, joka erityisesti jäi mieleen. Se koski kirpputorishoppailua: "Hän kertoo havainneensa.., että kirppikselle voi mennä kuin museoon. Tavaroita voi ihailla, mutta kaikkea ei tarvitse viedä kotiin." Minusta se on mainio idea varsinkin matkoilla. Miksi mennä kalliiseen museoon katselemaan paikallisen kulttuurin ja esineistön tai modernin designin esittelyä, kun saman ja hauskemmankin elämyksen voi saada ilmaiseksi paikallisella torilla, kirpputorilla tai tavaratalossa? Niin, ilmaista se on tietysti vain siinä tapauksessa, että ei oikeasti osta mitään... Toisaalta, jos sattuu löytämään jotain tarvitsemaansa erittäin edulliseen hintaan, niin sehän on vain etu.

Ensimmäiseksi tulee mieleeni Berliinin KaDeWe -tavaratalo. Kyseinen putiikki ei siis todellakaan ole mikään nuukailijan paratiisi, vaan kallis luxus-tavaratalo. Katseltavaa siellä kuitenkin riittää! Aikana ennen Kaksvuotiasta en juurikaan tiennyt leluosastojen tarjonnasta mitään, mutta sinne kuitenkin jotenkin päädyin, ja törmäsin röykkiöön Paavin tamineisiin pukeutuneita pehmoleluja. Minulle nuo Paavi-Nallet olivat aivan uusi tuttavuus :)

Kirpputorit ovat vielä parempi ikkuna paikalliseen arkiesineistöön. Siellä on myös parempi mahdollisuus päästä juttelemaan myyjien kanssa esineistä ja miksei muustakin, jos vaan kielitaitoa riittää. Kauniiden tavaroiden katseleminen on estetiikkaa parhaimmillaan. Kotinsa täyttäminen niillä ei ole. Kauniitkin esineet voivat näyttää kauniilta kotona vain, jos niiden ympärillä on riittävästi tyhjää tilaa.

Taidanpa seuraavaksi tehdä varauksen Honkasalon kirjasta. Melkein harmittaa kirjailijan puolesta, sillä lukijat lienevät juuri niitä ihmisiä, jotka lainaavat kaiken kirjastosta, eivätkä osta omia kappaleita kirjakaupasta. Uskoisin opuksen kuitenkin olevan hyödyllinen sen perusteella mitä muitakin sieltä poimittuja vinkkejä olen lehdissä ja netissä nähnyt. Ehkä se sopisi lahjaksi jollekin kotoa pois muuttavalle nuorelle?

Terveisin,
Nína

P.S. Kaikki täällä esiteltävät tavarat ovat omiani ja mainitsemani yritykset, mediat ja palvelut sellaisia, joissa asioisin omassa elämässäni muutenkin. En siis mainosta tässä blogissa mitään kenenkään toimeksiannosta tai maksusta.