Nuukailijattaren kirjastosta: Naapurin miljonääri

Päädyin jonkun sattuman kautta lukemaan kirjaa Naapurin miljonääri. Löysin sen verkosta englanninkielisenä (Millionaire Next Door), ja pääsin siis lukemaan ilmaiseksi, ilman edes kirjastossa käymisen vaivaa. Mainiota, mainiota... (ilmaista englanninkielen harjoitusta samalla)

Aihe ei ensi näkemältä ole ollenkaan meikäläisen mukavuusaluetta. Amerikkalaisten miljonäärien elämäntapa!?! Hohhoijaa, luulisi siitä olevan nuukailu kaukana! Tällä olettamuksella olivat lähteneet myös kirjan kirjoittajat liikkeelle. Ja pieleen meni.

Kyseessä on tutkimus, jossa kartoitettiin amerikkalaisten miljonäärien elämäntapaa. Miten he olivat päätyneet miljonääreiksi, ja miten se vaikutti heidän ja läheistensä elämään. Ja mikä tärkeintä, miten voisi päästä tuon "tarunhohtoisen salaseuran" jäseneksi?

Miljonäärejä tarkasteltiin talouksittain tai perhekunnittain, paitsi sinkkuja tietenkin yksittäisinä henkilöinä. Suurin osa heistä oli kuitenkin perheellisiä, useimmiten vähintään keski-ikäisiä ja edelleen naimisissa alkuperäisen ensimmäisen puolisonsa kanssa. Ei siis mitään trendi-liihottelijoita sen puolesta. Tyypillisesti ison varallisuuden kasaamisessa oli ollut kaksi puolta, kuin pelissä. Hyökkäys (offense), jolla tarkoitetaan tulojen hankkimista. Hyvinpalkattu ammatti tai menestyvä yritystoiminta auttaa asiaa. Toinen, ihan yhtä tärkeä osa on puolustus (defence) mikä tässä tarkoittaa, että sisään tulevia tulovirtoja ei päästetä karkaamaan takaisin ulos. Useimmilla perheillä oli arkielämäänsä varten budjetti, jota noudatettiin tarkasti. Yleensä amerikkalaisittain mies oli se isojen tulojen pääasiallinen hankkija, ja nainen kotirouva tai muuten kotiasioista enemmän vastuussa. Näiden miesten tyypillinen vastaus oli, että Kyllä, puolisoni on vielä säästäväisempi kuin minä. Rouvat pitivät tiukkaa talouskuria, ja leikkelivät niitä kuponkeja, mitä Ameriikan mantereella kovasti harrastetaan.

Eli ei vain se mitä itse tienaat ja säästät, vaan se kenen kanssa menet kimppaan/naimisiin, ratkaisee pelin lopputuloksen. Valitettavan usein näkee pareja, jotka eivät ole romanssin huumassa näistä asioista puhuneet. Ja sitten joku joutuu kärsimään :/ Onneksi meillä Puoliso on nuuka, ei me muuten varmaan enää yhdessä oltaisikaan ;) Painotuksissa on kylläkin vielä hiomista, ja välillä keskustellaan onko uusi autolehti tai rannekoru tarpeellinen. Ollaan kylläkin päästy konsensukseen siitä, että nämä huvit kustannetaan meidän nollasummaa lähenevästä tupakka-, baari- ja yötaksibudjetista :D

Merkittävän varallisuuden kasaamiseen yhden sukupolven aikana tarvitaan vielä kolmaskin pala: säästyvän rahan sijoittaminen tuottavasti lisätulojen saamiseksi. Miljonääriperheissä löytyi  kiinnostusta perehtyä sijoittamiseen tai ainakin laadukkaiden sijoitusneuvojien etsimiseen.

Tyypillistä oli laatuun panostaminen pitkällä tähtäimellä. He eivät ostaneet ylihinnoiteltuja, statusta esitteleviä merkkitavaroita, mutta eivät myöskään kaikkein halvinta. Heidän elämänsä puitteet olivat ihan mukavat, ja hankinnoissaan he hakivat tyylikästä, aikaa ja kulutusta kestävää laatua, joka yleensä tulee pitkässä juoksussa edullisimmaksi. Jos joku on lukenut aiemman postaukseni kirjasta Tyylikkään köyhäilyn taito, niin tässä mennään aika lähelle sitä ajatusmaailmaa. Amerikan rikkaat nousukkaat ja Euroopan köyhtyneet aateliset (ja minä ja sinä, joka jaksat tätä postausta näin pitkälle lukea), kaikki yhtä suurta globaalia nuukailuyhteisöä :D 

Kirjoittajilta vielä varoituksen sana vanhemmille: ei kannata elättää aikuisia lapsia. Se vie heiltä yritteliäisyyden ja menestymisen halun. Heistä tulee helposti elättejä, jotka pitävät vanhempiensa rahapussia omana tulonlähteenään vielä keski-iässäkin. Itse asiassa ei kannata lainkaan kertoa lapsilleen olevansa miljonääri. 

Kun vielä elinkaarella mennään eteenpäin, tulee perinnön jättämisen aika. Kirjoittajat tekivät sellaisen huomion, että elinaikanaan miljonäärikerhoon kuuluneet olivat kuollessaan usein lähes varattomia. He olivat siirtäneet omaisuuttaan pikkuhiljaa sukulaisilleen ja muille tahoille, verottomin lahjoin, ja ties millä keinoin. Veroja ei näiden jättiperintöjen johdosta juurikaan maksettu. Enpä tiedä miten tuo onnistuisi Suomessa. Meillähän verottomien lahjojen raja on niin alhainen, ettei sen avulla mitään miljoonaperintöjä siirrellä.

Kirja oli ihan viihdyttävää luettavaa. Ei nyt mitään maailmoja mullistavia uusia asioita, mutta tarjoaa vahvistuksen sille, että nuukailemalla pysytään oikealla tiellä :) Pitäisi vielä keksiä, miten saisi muhkeat tulot ja sijoittaa ne johonkin pankin räjäyttävään juttuun. Sit olis hyvä.

Kirjaston hämystä viikonloppua toivottaa,
Nina