Heippa pitkästä aikaa!
On enemmän kuin ilahduttavaa huomata, että näinkin pitkän tauon jälkeen blogissa käy edelleen päivittäin lukijoita :) Kiitos teille, ja toivottavasti tulevatkin jutut jaksavat kiinnostaa, aion nimittäin hypätä taas remmiin!
Ulkomaan Youtube-kanavissa näyttää olevan paljon videoita, joissa henkilöt esittelevät kuukauden tai jonkun muun jakson suosikkiasioitaan. Innostuin tästä ajatuksesta, nyt kun on ehtinyt tapahtua yhtä sun toista jännää sitten viime postauksen. Tai no kuka nyt mitäkin pitää jännänä, ehkä kaikki ei syty palashampoosta ihan samalla intensiteetillä :D No joo...
Tässä siis näitä syksyn 2017 suosikkiasioita:
Kosmetiikkasuosikki: Palashampoo
Luin aikaisemmin oudoksuen netistä juttuja palashampoosta. Mieleen palautui jotain hämäriä lapsuusmuistoja, kun serkkutytön kanssa pestiin tukat mäntysuovalla. Koska se oli "luonnontuote", hiukset sai huuhdella järvessä. Normaalilla shampoolla ei siis saanut saastuttaa rantavesiä, ihan hyvä ohje sekin. Tukka oli sen jälkeen takkuinen, näytettiin enemmän peikoilta kuin joltain ihanilta juhannuksen vedenneidoilta lumpeenkukkaseppeleineen.
Näin kuitenkin niin monta juttua palashampoon tuuhteuttavasta vaikutuksesta, että kiinnostuin. Googlaamisen tuloksena menin paikalliseen ekokauppaan ostamaan Flow-merkkistä olut-muna-palashampoota. Kuulosti vähän oudolta... Ensimmäisessä pesussa tukka tuntui tahmealta enkä meinannut saada saippuaa huuhdotuksi pois ollenkaan. Mutta lopputulos oli tuuhea ja pehmeä ja parempi kuin millään shampoolla ikinä ennen. Peseminen on muuttunut kerta kerralta helpommaksi, tahmeuden tunne on vähentynyt, ja lopputulos on edelleen yhtä hyvä. Shampoopala on nyt puoliväliin kulutettu, ja ilman muuta ostan kohtapian toisen varastoon odottamaan.
Hinta oli noin 11 € ja se on nyt kestänyt kolmisen kuukautta, ollen puolivälissä. Kustannus taitaa loppupelissä olla siten aika samaa luokkaa kuin edullisemmalla XZ-shampoolla, jota aikaisemmin käytin (ja sekin on ihan hyvä ja suositeltava tuote). Tuuheuttavia muotoilutuotteita ei tarvita, pesuvälin olen harventanut 1 päivän pidemmäksi ja tulos on tosiaan mieleinen.
Ravintolasuosikki: Simrik
Ravintolalöytö on nepalilainen Simrik Helsingin Pukinmäessä. Lounaan hinta noin 8,50 €, ja vaihtoehtoja on useita, mietoa/tulista, kasvis/kala/lammas/kana. Salaattipöytä on suppea, mutta huomattavan tuore ja raikas. Pääruoka-annos on iso, leipä vastustamatonta ja herkullinen lassi-jugurttijuoma kuuluu hintaan! Tulinen vaihtoehto ei ainakaan minun kokemuksella ole mikään tappo-tulinen, vaan kivasti jättää tilaa maistaa varsinaisen ruuankin maut. Jälkiruokakahvin vaihtoehtona on nepalilaista maustettua teetä (löytyy termoskannusta).
Jos menet testaamaan, niin huom! Simrikissä on kaksi puolta, joihin on vierekkäiset ulko-ovet. Ole siis tarkkana, sillä toinen puoli on riehakas kaljakuppila. Ruokapuolella on valkoiset liinat, rauhaisa tunnelma, sivistynyttä puheensorinaa ja hauska pieni leikkinurkkaus. Kotoisa ilmapiiri, ei hienostelua. Oikeanpuoleinen ovi.
Blogisuosikki: Suklaapossu
Ihan nimen perusteella kiinnostuin, ja siellä on tosi kivoja reseptejä. Omenapannaria tehtiin eilen Viisivuotiaan kanssa yhdessä. Hän siivutti oikein sujuvasti omenaa hedelmäveitsellä. Tästä toimesta taitaa tulla kolmas bravuurinumero juuston raastamisen ja hedelmien pesemisen. Hauska kyllä seurata hänen suurta intoa kotihommiin ja auttamiseen. Eilenkin hän riemastui, että "jee mä saan auttaa, kivaa kun on hauskempaa tekemistä kuin pelata possupajatsoa äitin kännykällä!" Jaa-a, kauankohan siivous ja keittiöhommat on hänen mielestä kivempaa kuin pelaaminen...
Suklaapossusta vielä, kana-pesto-voileipäkakkua haaveilen tekeväni ehkä isänpäiväksi, jos ollaan kotona. kotiliesi.fi/suklaapossu
Keittiösuosikki: punakaali-puolukka
Syksyinen suosikkini on perinteinen punakaali-puolukka-salaatti. Eli punakaalia raastettuna tai suikaleina, ja joukkoon puolukkaa. Käytän puolukkasurvosta, se tuo kivasti kosteutusta muuten niin rapsakkaan kaaliin. Tämä on myös edullista ja erittäin terveellistä, kuten kaikki kaalit. Jostain syystä tätä tekee mieli aina syksyllä.
Harrastus: tanssi
Aloitin etnisen tanssin kurssin paikallisessa opistossa. Työväenopistojen, aikuisopistojen ja kansalaisopistojen harrastustarjonta on huomattavasti edullisempaa kuin yksityisten liikuntapaikkojen. Tämäkin tanssikurssi maksoi alle 50 € koko talvikaudelta. Siitäkin hinnasta on mahdollista saada vielä joitain alennuksia. Varusteita löytyi minulta entuudestaan, mutta ihan perusjumppavaatteilla ja -tossuilla pärjää hyvin. Tanssi on siitä kiva harrastus, että rekvisiittaa voi lisätä treeneihin oman lajin ja kiinnostuksen mukaan. Korut, kilistimet ja helistimet, huivit, helmat ja kolikkovyöt tuovat hohtoa ja väriä marraskuun harmauteen.
Suosikkileffa: Yösyöttö
Käytiin Puolison kanssa leffassa pitkästä aikaa, katsottiin Yösyöttö. Tykkäsin. Oli se minun mielestä hiukan sadunhohtoinen ja epäuskottava, mutta se on ok. Arkirealismia on ihan riittämiin omassa/ystävien/tuttavien/naapureiden elämässä. Mielikuvituksellisia tarinoita tänne lisää pliis. Petteri Summasen naamakin näytti jotenkin uudelta ja kiinnostavalta pitkästä aikaa. Tiedän, etten ole ainoa, jonka mielestä Hirviniemi-Lahtinen-Vatanen-Kosonen-jne ryhmittymä on piiiikkasen yliedustettuna kotimaisessa viihteessä tällä hetkellä. Ei ne huonoja ole, mutta liika on liikaa.
Suosioon nousemassa: Huvitus lasten kanssa - Kasvitieteellinen
Helsingin Kasvitieteellisen puutarhan kasvihuone on kuulemma avattu remontin jälkeen. Sinne olisi kiva suunnata naperon kanssa, nyt kun on nuhjuista, kosteaa ja kylmää. Ihania tropiikin kukkia ja sen sellaista. Idea on kopioitu Isyyspakkaus-blogista, jonka kirjoittaja kävi siellä lastensa kanssa ja julkaisi tosi houkuttelevia kuvia.
Tulipa pitkä postaus. Kiitos, että jaksoit tänne asti! Hyvää loppuviikkoa ja palataan!
Terveisin,
Nina
