Liekö stressinpoikanen vai syysväsymys vai mikä, mutta onnistuin tässä yhtenä aamuna lähtemään töihin niin, että avaimet jäivät kotiin. Tämä ei ole lainkaan minun tapaistani ja viimeksi noin on käynyt muistaakseni opiskeluaikana! Erityisen harmilliseksi tämän teki se, että Puoliso oli juuri samana aamuna lähtenyt reissuun ja palaamassa kotiin vasta seuraavana päivänä :O Pengoin taskut, käsilaukun, läppärilaukun, auton lokerot ja lattiat, jopa Kolmevuotiaan tarharepun... ei löytynt!
Siitä sitten soittelemaan anoppilaan, josko heillä olisi meidän vara-avainta. No onhan heillä, se vain sattui olemaan Appiukon avainnipussa, joka oli herran mukana autossa matkalla Lappiin... Huoltoyhtiö tietenkin tulee avaamaan oven tarvittaessa, mutta se maksaa. Anoppi kutsui minut ja Kolmivuotiaan heille yökylään :) Otin kiitollisena kutsun vastaan, säästetään muutama kymppi!
No, ei ne päivän haasteet siihen loppuneet. Työpäivä päättyi kokoukseen Pasilassa, ja lähtiessäni parkkihallista, maksuautomaatti ei huolinut korttia eikä käteistä. Pian siihen tuli muitakin asiakkaita, ja heillä sama juttu. Hetken päästä meitä oli siinä jo pieni parvi, ja yksi hlö soitti valvomoon, josta vastattiin vasta huomattavan pitkän jonotusajan kuluttua. Sieltä tuli kyllä sitten nopeasti hlö avaamaan puomin, ja pääsimme ajamaan ulos (eikä tarvinut maksaa, säästin työnantajalleni 4 €!)
Siitä matka jatkui Pasilan rakennustyötilanteen huomioiden ihan hyvin. Hykertelin tyytyväisenä, että saan haettua Kolmevuotiaan päiväkodista ajoissa. Matkan varrella ajattelin jopa pistäytyä pikaisesti tankkaamassa ja pysähdyin kylmäasemalle. Sielläkin tuli joku huoltoauto tai mikä lie, joka kaarsi juuri minun eteeni, niin etten päässyt menovettä ostamaan. En jäänyt odottamaan. Koska tarhan sulkemisaika.
Mut joo, ehdin tarhaan ajoissa, eikä meidän lapsi ollut edes viimeinen haettava *hyvä äiti tuulettaa* Sitten kauppaan ostamaan yöpymistarvikkeita. Deodorantti, hammasharja, sukat & alushousut, yöpaita, lapselle maitoa, banaania, iltavelli (ihana Anoppi lupasi myös ruokkia meidät). Onneksi Kolmevuotiaan tarhavarustuksessa on oma unilelu ja niin paljon vaihtovaatetta, ettei hänelle tarvinut ostaa mitään.
Sitten Anopin luokse ja vihdoin huokaisin helpotuksesta. Virhe. Kolmivuotias tarvitsee yöllä vielä vaipat ja niitähän en tietenkään ollut muistanut ostaa. Joten uudestaan vielä kauppaan... Tiedän - vois mennä paljon huonomminkin. Mutta silti... aargh!
Mitä tämä lysti maksoi? En tiedä paljonko huoltoyhtiö olisi veloittanut, yleensä se on kait jotain 20-40 €..? Itselle kuluja kertyi kahden kauppareissun verran. Ostokset olivat kuitenkin ihan järkeviä, sellaisia joita tulisi muutenkin ostettua. Nyt tosin jouduin hankkimaan ne kiireellä kaikki samasta kaupasta, ilman hintavertailuja. Lähinnä se yöpaita tuli ehkä kalliiksi, peruspaituli 15 €. Viimeksi ostin vastaavan alennusmyynnistä 5 €:lla. Ei näillä kuluilla vielä vararikkoon päädytä, ja Kolmivuotilaalle oli hauskaa vaihtelua olla mummulassa yökylässä :)
Että semmonen päivä.
Palataan taas,
Nina
Mikrossa kypsentäen 15 minuuttia alussa jää uunissa pitoaika lyhyemmäksi, pyöräyttää vain pari kertaa ja laittaa uuniin puoleksi tunniksi, jotta pinta saa kauniin värin.
VastaaPoista