Olen tätä nykyä varsinainen kotihiiri. Kerran kesässä on kuitenkin kiva käydä katsastamassa mitä kuuluu Helsingin terasseille. Tämä retki osui viime viikonlopulle. Nuukailu oli mielessä, mutta ei ihan siinä määrin kuin olin alun perin ajatellut. Paljon jäi siis toteutettavaa seuraavallekin retkelle. Tässä näitä muistiinpanoja kuitenkin, sekä toteutuneita että vasta jälkikäteen huomattuja / muistettuja.
Kallista on kaikkialla, joten ruokapaikkaa kannattaa miettiä etukäteen. Hyvää kohtuuhintaista meksikolaistyylistä ruokaa saa esim. Iguanassa, jonka terassilla oli myös mukavan varjoisaa. Piknikeistä taisin mainita jo jossain aikaisemmassa kirjoituksessa. Sen näkyvät muutkin hyväksi havainneen... Espan nurmikoilla oli paljon väkeä, eivätkä kaikki suinkaan olleet vain juomia ja jäätelöä nauttimassa. Vieressämme istui joukko erittäin tyylikkäästi pukeutuneita nuoria naisia, joille pari miestä oli kattanut edustavan piknikin servetteineen, viineineen, pöytäliinoineen päivineen. Tuon idean kopioin takuulla joskus :) Espan varrelle on myös ilmaantunut Siwa, josta voi hakea purtavaa ja juomaa, jos piknikki pistetään pystyyn ex tempore. Ei se ihan edullisin kauppa ollut, mutta ravintolahintoja halvempi kuitenkin.
Illaksi suuntasimme Raffaello-kombinaattiin, mihinkäs muualle tämän ikäinen enää Helsingissä osaisi mennä... Onneksi kaverini tiesi paikan ottaneen käyttöön 5 € sisäänpääsymaksun klo 21 alkaen. Joten olimme sopivasti ennen maksun alkua paikalla :p
Juomat ovat hinnoissaan ja lasillinen aikalailla mitä tahansa maksaa vähintään 6 €. Joten jos olisi viisas ja kävisi aina ostojuoman juotuaan täyttämässä lasin vedellä, säästäisi pitkän pennin. Ja päänsäryn, *huoks* Jos siis nauttisin illan aikana vaikkapa kuusi juomaa... ostaisin kolme ja hakisin joka lasin jälkeen vettä, eli kuluttaisin kolme maksullista juomaa ja kolme lasia vettä, niin kylläpä lompakko laulaisi kaunista kiitosta :)
Tämän nuukailijatar väsähti hiukan puolen yön jälkeen. Ehdin sopivasti bussiin, joka lähti ennen kahta. Pääsin siten normaalilla matkakortin maksulla, ilman yötaksaa (en kulje kausilipulla, jolla käsittääkseni pääsisi ilman lisämaksua läpi yön). Pieni säästö siinäkin...joka tosin nollautui hodari-ostoksen vuoksi. Tämä jäi vielä askarruttamaan. Mikä olisi edullisempi vaihtoehto aamuyön suolaisen nälkään? Jotain pienikokoista ja säilyvää, joka kulkisi mukana käsilaukussa... ei tarvitsisi olla mitään ihmeellistä eikä edes terveellistä, kunhan saisi sillä torpedoitua älyttömät makkaraperuna-, lihapiirakka-nakilla-, yms. ostohalut. Mietintään tämä...
Yhteenveto säästömahdollisuuksista:
Savukkeita ja tulitikut kaupasta, ei ravintolasta: säästöä n. 2,50 €
Yksi siideri kaupasta, ei ravintolasta: n. 3,50 €
Ravintolaan ennen sisäänpääsymaksu-aikaa: 5 €
Kolme lasia vettä ostojuoman sijasta: 6 € x 3 = 18 €
Hot dogin tilalle jotain muuta: n. 3 €
Bussilla kotiin ennen yötaksan alkua: n. 3 €
Yhteensä säästöä noin: 35 €
Noin paljon! Helsingin yössä voi todellakin olla säästäväinen, ilman että tunnelmasta tarvitsee tinkiä. Noh, eniten säästyisi jos ei menisi ollenkaan... mutta saa kai sitä nuukakin joskus irrotella :D
Terveisin,
Nina
keskiviikko 30. heinäkuuta 2014
lauantai 26. heinäkuuta 2014
Nuuka-Ninan erehdys
Mitä se nuukailu oikein tarkoittaa? Siitä tuntuu olevan eriäviä käsityksiä varsin runsaasti. Tämä pohdinta lähti päässäni liikkeelle Violacean kirjoituksesta koskien pihiyden olemusta. Minulle nuukailu merkitsee säästäväisyyttä, mielellään vähän yllätyksellisissäkin paikoissa. Se tarkoittaa tutkimusmatkailua omaan elämäntapaan. Piilokulujen löytämistä ja karsimista. En ole onneksi niin köyhä, että kaikki tämä olisi pakollista. Mutta ei siitä haittaakaan ole, nimim. Kotinhoidontuella vielä muutaman kuukauden...
Elämänilosta en halua tinkiä. En halua saada sosiaalista leimaa omituisesta ulkoasusta, hoitamattomasta pihasta ja ruosteisesta autosta. En halua viedä kummilapsille tuliaisiksi viimeisen myyntipäivän ohittaneita suklaapatukoita. Haluan matkustella, asua mukavasti ja pukeutua tilanteisiin sopivasti. Terveydestä ja turvallisuudesta ei tingitä. Kaiken edellä mainitun haluan saada aikaan kustannustehokkaasti. Minusta nuukailu on loppuviimetteeksi ihan turha sana. Sehän tarkoittaa järkevää elämää :)
Onnistunko aina? No en todellakaan. Ostin vajaa vuosi sitten älypuhelimen. Nokia oli silloin vielä suomalainen, ja oli juuri tuonut markkinoille edullisen mallinsa Lumia 520:n. Ostin sen, ja alkukankeuden jälkeen olen ollut jotakuinkin tyytyväinen. (Tässä blogissa olevat muutamat kuvat on muuten muistaakseni kuvattu sen kameralla.) Olin jo silloin nuuka, vaikka blogi oli vasta utuinen tulevaisuudessa siintävä haave. Niinpä en ostanut puhelimelle mitään suojakuorta enkä kalvoa näytön päälle. Olin sitä mieltä, että koska en yleensä ole ns. tumpelo, niin eihän minulle voi sattua mitään niin alkeellista, että puhelin menisi särki. Virhe, virhe, virhe...
Yhtenä keväisenä iltana makoilin sohvalla, viltti päälläni ja Lumia viltin päällä. Puoliso tuli jotain asiaa toimittamaan, ja nousin istumaan. En yhtään muistanut massuni päälle asettelemaani puhelinta. Se putosi lattialle, ja juuri siihen kohtaan oli jäänyt pieni metallinen koristelyhty, jota Kaksvuotias oli tutkinut. Se oli lattialla siten, että terävä kulma oli pystyssä. Ja siihenhän se luuri tietysti osui, lasi edellä kuinkas muuten :/ Kaksi isoa halkeamaa ja nurkka pieninä murusina, aargh! Suojakalvo olisi saattanut estää tämän.
Ostin sitten myöhemmin suojakalvon ja asettelin sen paikoilleen. Se estää niitä nurkan murusia irtoamasta kokonaan. Halkeamat näkyvät näytössä kahtena raitana, onneksi sentään aika reunassa molemmat. Työhönpaluu on koittamassa lähikuukausina, ja työsuhdepuhelin pitäisi tulla taas käyttöön, joten tässä vaiheessa en viitsi ostaa enää uutta. Summa summarum: alussa yritin säästää kympin, jonka jouduin myöhemmin käyttämään kuitenkin, ja puhelin on silti rikki.
Potuttaa, mutta toivottavasti teillä menee paremmin!
Terveisin,
Nina
P.S. Joku voisi kysellä kotivakuutuksen perään. Meillä on omavastuu juuri sen verran korkea, ettei se korvaa tätä.
Elämänilosta en halua tinkiä. En halua saada sosiaalista leimaa omituisesta ulkoasusta, hoitamattomasta pihasta ja ruosteisesta autosta. En halua viedä kummilapsille tuliaisiksi viimeisen myyntipäivän ohittaneita suklaapatukoita. Haluan matkustella, asua mukavasti ja pukeutua tilanteisiin sopivasti. Terveydestä ja turvallisuudesta ei tingitä. Kaiken edellä mainitun haluan saada aikaan kustannustehokkaasti. Minusta nuukailu on loppuviimetteeksi ihan turha sana. Sehän tarkoittaa järkevää elämää :)
Onnistunko aina? No en todellakaan. Ostin vajaa vuosi sitten älypuhelimen. Nokia oli silloin vielä suomalainen, ja oli juuri tuonut markkinoille edullisen mallinsa Lumia 520:n. Ostin sen, ja alkukankeuden jälkeen olen ollut jotakuinkin tyytyväinen. (Tässä blogissa olevat muutamat kuvat on muuten muistaakseni kuvattu sen kameralla.) Olin jo silloin nuuka, vaikka blogi oli vasta utuinen tulevaisuudessa siintävä haave. Niinpä en ostanut puhelimelle mitään suojakuorta enkä kalvoa näytön päälle. Olin sitä mieltä, että koska en yleensä ole ns. tumpelo, niin eihän minulle voi sattua mitään niin alkeellista, että puhelin menisi särki. Virhe, virhe, virhe...
Yhtenä keväisenä iltana makoilin sohvalla, viltti päälläni ja Lumia viltin päällä. Puoliso tuli jotain asiaa toimittamaan, ja nousin istumaan. En yhtään muistanut massuni päälle asettelemaani puhelinta. Se putosi lattialle, ja juuri siihen kohtaan oli jäänyt pieni metallinen koristelyhty, jota Kaksvuotias oli tutkinut. Se oli lattialla siten, että terävä kulma oli pystyssä. Ja siihenhän se luuri tietysti osui, lasi edellä kuinkas muuten :/ Kaksi isoa halkeamaa ja nurkka pieninä murusina, aargh! Suojakalvo olisi saattanut estää tämän.
Ostin sitten myöhemmin suojakalvon ja asettelin sen paikoilleen. Se estää niitä nurkan murusia irtoamasta kokonaan. Halkeamat näkyvät näytössä kahtena raitana, onneksi sentään aika reunassa molemmat. Työhönpaluu on koittamassa lähikuukausina, ja työsuhdepuhelin pitäisi tulla taas käyttöön, joten tässä vaiheessa en viitsi ostaa enää uutta. Summa summarum: alussa yritin säästää kympin, jonka jouduin myöhemmin käyttämään kuitenkin, ja puhelin on silti rikki.
Potuttaa, mutta toivottavasti teillä menee paremmin!
Terveisin,
Nina
P.S. Joku voisi kysellä kotivakuutuksen perään. Meillä on omavastuu juuri sen verran korkea, ettei se korvaa tätä.
tiistai 22. heinäkuuta 2014
Nuukailijattaren kirjastosta: Tyylikkään köyhäilyn taito
Luin kirjan nimeltä Tyylikkään köyhäilyn taito, kirjottanut Alexander von Schönburg. Kirjailija on saksalainen kreivi, jonka suku on mitä hienointa ja vanhinta, mutta hienous ei merkitse rikkautta. Kreivi menetti hyvin palkatun työnsä ja siitä alkoi taloudellinen alamäki. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa tyylin alamäkeä! Laatu ja hienostus on mahdollista säilyttää elämässään myös ilman suureellista kulutusjuhlaa. Minusta tässä ollaan nuukailun parhaassa ytimessä: elämänilosta, tyylistä eikä paljon mistään muustakaan tarvitse tinkiä vain siksi, että haluaa säästää rahaa. Kunhan vain todellisen puutteen ja kurjuuden yläpuolella pysyy, on mahdollista saada kaikki rusinat pullasta :)
Kirja kattaa useita elämänalueita. Kreivi antaa vinkkejä liittyen tyylikkääseen pukeutumiseen, ruokailuun, seuraelämään, liikuntaan, lastenkasvatukseen, autoiluun/autottomuuteen ynnä muuhun. Kirjan alussa hän kertoo miten sosiaalinen alamäki voi hoitua tyylikkäästi niin erilaisten yksilöiden kuin yhteisöjenkin osalta. Kaikki esimerkit eivät tosin minulle avautuneet. Helmut Berger -nimisen näyttelijän alamäen kuvaus oli minusta ihan oikeasti alamäkeä. Mitä tyylikästä on siinä, että menestyjä menettää kaiken, vajoaa deekikselle ja muuttaa myöhäisessä keski-iässä äitinsä nurkkiin asumaan. Anteeksi junttiuteni, mutta ei avaudu, ei. Pisan kaupungin kuvaus sen sijaan oli kiinnostava: mahtikaupungista pieneksi eliittiyhteisöksi.
Pukeutumiseen kreivi suhtautuu rennon yliolkaisesti, antaen kuitenkin muutaman hyvän vinkin. Hän kertoo pari second hand -paikkaa, joista Euroopan aateliset käyvät ostamassa muotiluomuksia. Hän antaa käytännöllisen vinkin niille, jotka haluavat antaa varakkaan vaikutelman: kannattaa pukea ylleen yksi kallis vaate tai asuste. Loput voivat olla ihan tavallisia, jopa "halpiksia", ja kuitenkin tuo yksi kappale luo loistetta koko asukokonaisuudelle, ja vaikuttaa siltä kuin olisi kokonaisuudessaan hienosti ja kalliisti pukeutunut. (Minusta tosin kalleus ja hienous eivät ole synonyymejä.)
Hän kertoo eräästä köyhtyneestä aatelisherrasta, jolla ei enää ollut varaa palvelijaan. Niinpä herra kuvitteli itsensä omaksi palvelijakseen ja siivosi sen voimalla. Saisikohan tästä siivousintoa itsellekin... sitä ei ole viime aikoina juuri näkynyt...
Autottomuus on kirjoittajan valinta. Kaupungissa asuvalle se on mahdollista, vaikka olisi perhettäkin. Koska hänellä ei ole varaa haluamaansa riittävän tyylikkääseen autoon (joka olisi Aston Martin), hän ei halua mitään autoa :)
Ulkona syöminen on kreivin mielestä turhaa. On paljon tyylikkäämpää ja myös hauskempaa kutsua ystäviä kotiin viettämään iltaa. Ruuhka-Suomessa asuvana keksin minäkin plussia tähän kohtaan. Kaikkien ei tarvitse matkustaa vaivalloisesti ja ehkä kalliistikin (taksilla) keskustaan ja takaisin tärskyille. Yksi voi olla kotona ja toinen/muut tulevat sinne. Matkustamisen vaivaa säästyy. Kustannuksia voi säästää siinäkin kohtaa, jos joku viiniä maistellut haluaa jäädä sohvalle yöpymään, eikä tarvitse mennä kalliisti taksilla kotiin, tai majoittua hotellissa. Noh, minulla on keski-ikäisen perheellisen koti-ihmisen näkökulma tähän asiaan. Nuoret luonnollisesti haluavat suunnata "ihmisten ilmoille" enemmän ;) Heille voinee suositella piknikkejä.
Matkusteluun kreivi suhtautuu nuivasti, ja pitää sitä turhana. No joo, hän on itse syntynyt Mogadishussa ja sen jälkeen asunut lapsuuden perheensä mukana useissa eri maissa. Niin eihän silloin enää ole niin avartavaa matkustaa katsomaan eri maita ja kulttuureja. Kyllä minun kaltaiselleni kantasuomalaiselle on virkistävää ja elämyksellistä käydä katsomassa muun maailman menoa. Tässä kohtaa kreivi on ehkä vähän omituisella tavalla elitistinen.
Kaiken kaikkiaan hyvä kirja. Viihdyttävää ja kevyttä lukemista, kuvausta Euroopan aateliston elämäntavasta ja tapahtumista, sekä lukuisia ihan oikeasti käyttökelpoisia vinkkejä edulliseen tyylikkääseen elämään. Perusviesti on myös ekologisesti kannatettava: ei kannata ostaa kasapäin roskaa, vaan laadukasta ja tarpeeseen.
Kiitos, että jaksoit lukea loppuun asti! :)
Terveisin kirjaston hämärästä,
Nina
Kirja kattaa useita elämänalueita. Kreivi antaa vinkkejä liittyen tyylikkääseen pukeutumiseen, ruokailuun, seuraelämään, liikuntaan, lastenkasvatukseen, autoiluun/autottomuuteen ynnä muuhun. Kirjan alussa hän kertoo miten sosiaalinen alamäki voi hoitua tyylikkäästi niin erilaisten yksilöiden kuin yhteisöjenkin osalta. Kaikki esimerkit eivät tosin minulle avautuneet. Helmut Berger -nimisen näyttelijän alamäen kuvaus oli minusta ihan oikeasti alamäkeä. Mitä tyylikästä on siinä, että menestyjä menettää kaiken, vajoaa deekikselle ja muuttaa myöhäisessä keski-iässä äitinsä nurkkiin asumaan. Anteeksi junttiuteni, mutta ei avaudu, ei. Pisan kaupungin kuvaus sen sijaan oli kiinnostava: mahtikaupungista pieneksi eliittiyhteisöksi.
Pukeutumiseen kreivi suhtautuu rennon yliolkaisesti, antaen kuitenkin muutaman hyvän vinkin. Hän kertoo pari second hand -paikkaa, joista Euroopan aateliset käyvät ostamassa muotiluomuksia. Hän antaa käytännöllisen vinkin niille, jotka haluavat antaa varakkaan vaikutelman: kannattaa pukea ylleen yksi kallis vaate tai asuste. Loput voivat olla ihan tavallisia, jopa "halpiksia", ja kuitenkin tuo yksi kappale luo loistetta koko asukokonaisuudelle, ja vaikuttaa siltä kuin olisi kokonaisuudessaan hienosti ja kalliisti pukeutunut. (Minusta tosin kalleus ja hienous eivät ole synonyymejä.)
Hän kertoo eräästä köyhtyneestä aatelisherrasta, jolla ei enää ollut varaa palvelijaan. Niinpä herra kuvitteli itsensä omaksi palvelijakseen ja siivosi sen voimalla. Saisikohan tästä siivousintoa itsellekin... sitä ei ole viime aikoina juuri näkynyt...
Autottomuus on kirjoittajan valinta. Kaupungissa asuvalle se on mahdollista, vaikka olisi perhettäkin. Koska hänellä ei ole varaa haluamaansa riittävän tyylikkääseen autoon (joka olisi Aston Martin), hän ei halua mitään autoa :)
Ulkona syöminen on kreivin mielestä turhaa. On paljon tyylikkäämpää ja myös hauskempaa kutsua ystäviä kotiin viettämään iltaa. Ruuhka-Suomessa asuvana keksin minäkin plussia tähän kohtaan. Kaikkien ei tarvitse matkustaa vaivalloisesti ja ehkä kalliistikin (taksilla) keskustaan ja takaisin tärskyille. Yksi voi olla kotona ja toinen/muut tulevat sinne. Matkustamisen vaivaa säästyy. Kustannuksia voi säästää siinäkin kohtaa, jos joku viiniä maistellut haluaa jäädä sohvalle yöpymään, eikä tarvitse mennä kalliisti taksilla kotiin, tai majoittua hotellissa. Noh, minulla on keski-ikäisen perheellisen koti-ihmisen näkökulma tähän asiaan. Nuoret luonnollisesti haluavat suunnata "ihmisten ilmoille" enemmän ;) Heille voinee suositella piknikkejä.
Matkusteluun kreivi suhtautuu nuivasti, ja pitää sitä turhana. No joo, hän on itse syntynyt Mogadishussa ja sen jälkeen asunut lapsuuden perheensä mukana useissa eri maissa. Niin eihän silloin enää ole niin avartavaa matkustaa katsomaan eri maita ja kulttuureja. Kyllä minun kaltaiselleni kantasuomalaiselle on virkistävää ja elämyksellistä käydä katsomassa muun maailman menoa. Tässä kohtaa kreivi on ehkä vähän omituisella tavalla elitistinen.
Kaiken kaikkiaan hyvä kirja. Viihdyttävää ja kevyttä lukemista, kuvausta Euroopan aateliston elämäntavasta ja tapahtumista, sekä lukuisia ihan oikeasti käyttökelpoisia vinkkejä edulliseen tyylikkääseen elämään. Perusviesti on myös ekologisesti kannatettava: ei kannata ostaa kasapäin roskaa, vaan laadukasta ja tarpeeseen.
Kiitos, että jaksoit lukea loppuun asti! :)
Terveisin kirjaston hämärästä,
Nina
perjantai 18. heinäkuuta 2014
Avocadopasta edullisemmin
Monista hienoista ja trendikkäistä ruokalajeista pystyy tekemään edullisempia versioita. Avocadopasta oli muutama vuosi sitten iso hitti. Meillä se on jäänyt ruokalistalle satunnaisesti nautittavaksi, sillä se on hyvää ja suht helppotekoista. Pääraaka-aineena on tuore avocado, joten spagetti on ainoa ainesosa, joka tarvitsee kypsentää. Tämän ruokalajin ainoa miinus on melko kallis ostoslista. Lime, tuore chili ja parmesan- ja pecorino-juustoraasteet eivät ole halvinta herkkua.
Tässä resepti, jonka bongasin aikoinaan jostain blogista, sekä vieressä nuukat korvaavat ainesosat.
1 avocado
1 pieni valkosipulin kynsi
1/2 chili (siemenet poistettuna) / Nuukailija: 1/4 punainen paprika
1/4 dl oliiviöljyä
1/2 limetin mehu / Nuukailija: 1/3 sitruunan mehu
kourallinen lehtipersiljaa
kourallinen basilikaa
1/2 dl pecorinoa / Nuukailija: 1/2 dl parmesania tai emmentalia
1/2 dl parmesania
suolaa
mustapippuria
200-250 g spagettia
1. Keitä pasta al dente. Mausta keitinvesi suolalla. 2. Pilko avocado, valkosipuli, chili/paprika ja yrtit kulhoon. Valkosipuli todella pieneksi. Lisää juustoraasteet, suola ja pippuri. Lisää öljy ja lime-/sitruunamehu. Sekoita ja tarkista suolaisuus. 3. Sekoita kaikki kunnolla sekaisin.
Meidän marketeissa myydään niin neutraalin makuista tuoretta chiliä, ettei maku pahemmin eroa tavallisesta paprikasta. Hinta kyllä eroaa sitäkin enemmän... Limen ja sitruunan maussa en ole koskaan todennut mitään eroa. No, en ole "true connoisseur", mutta kuinka moni on?? Samoin pecorino ja parmesan maistuvat minun suussani suht koht samalta. Yksi parmesan-pussi riittää hyvin koko annokseen. Jos ostaa noita molempia, se maksaa paljon, ja kumpaakin jää yli. Kannattaa siis ostaa vain jompaa kumpaa, kumpi sitten sattuu olemaan edullisempaa. Voi myös kokeilla korvata molemmat tai jomman kumman niistä emmental-raasteella. Tällöin kyllä jo maku muuttuu, muttei se välttämättä ole paha sekään :) Tarvittaessa valkosipulin voi jättää pois ja mikä tahansa muukin pasta käy.
Siitä on sen verran aikaa, kun tein tätä viimeksi, että en enää muista raaka-aineiden hintoja. Niinpä säästölaskelmia ei tällä kertaa ole. Sen vaan muistan, että kalliiksi se tuolla alkuperäisohjeella tuli!
Tämä on mainio ruokalaji kesähelteillä, sillä kuten alussa totesin, ainoa kypsennystä vaativa raaka-aine on se spagetti. Eli keittiössä ei tarvitse huhkia kuuman hellan äärellä, eikä asunto lämpene liikaa. Muulloin meillä käytetään terveellisempää täysjyväspagettia, mutta kesällä ostan pikaspagettia ihan vaan tuon kämpän lämpenemisen minimoimiseksi.
Terveisin,
Nina
Tässä resepti, jonka bongasin aikoinaan jostain blogista, sekä vieressä nuukat korvaavat ainesosat.
1 avocado
1 pieni valkosipulin kynsi
1/2 chili (siemenet poistettuna) / Nuukailija: 1/4 punainen paprika
1/4 dl oliiviöljyä
1/2 limetin mehu / Nuukailija: 1/3 sitruunan mehu
kourallinen lehtipersiljaa
kourallinen basilikaa
1/2 dl pecorinoa / Nuukailija: 1/2 dl parmesania tai emmentalia
1/2 dl parmesania
suolaa
mustapippuria
200-250 g spagettia
1. Keitä pasta al dente. Mausta keitinvesi suolalla. 2. Pilko avocado, valkosipuli, chili/paprika ja yrtit kulhoon. Valkosipuli todella pieneksi. Lisää juustoraasteet, suola ja pippuri. Lisää öljy ja lime-/sitruunamehu. Sekoita ja tarkista suolaisuus. 3. Sekoita kaikki kunnolla sekaisin.
Meidän marketeissa myydään niin neutraalin makuista tuoretta chiliä, ettei maku pahemmin eroa tavallisesta paprikasta. Hinta kyllä eroaa sitäkin enemmän... Limen ja sitruunan maussa en ole koskaan todennut mitään eroa. No, en ole "true connoisseur", mutta kuinka moni on?? Samoin pecorino ja parmesan maistuvat minun suussani suht koht samalta. Yksi parmesan-pussi riittää hyvin koko annokseen. Jos ostaa noita molempia, se maksaa paljon, ja kumpaakin jää yli. Kannattaa siis ostaa vain jompaa kumpaa, kumpi sitten sattuu olemaan edullisempaa. Voi myös kokeilla korvata molemmat tai jomman kumman niistä emmental-raasteella. Tällöin kyllä jo maku muuttuu, muttei se välttämättä ole paha sekään :) Tarvittaessa valkosipulin voi jättää pois ja mikä tahansa muukin pasta käy.
Siitä on sen verran aikaa, kun tein tätä viimeksi, että en enää muista raaka-aineiden hintoja. Niinpä säästölaskelmia ei tällä kertaa ole. Sen vaan muistan, että kalliiksi se tuolla alkuperäisohjeella tuli!
Tämä on mainio ruokalaji kesähelteillä, sillä kuten alussa totesin, ainoa kypsennystä vaativa raaka-aine on se spagetti. Eli keittiössä ei tarvitse huhkia kuuman hellan äärellä, eikä asunto lämpene liikaa. Muulloin meillä käytetään terveellisempää täysjyväspagettia, mutta kesällä ostan pikaspagettia ihan vaan tuon kämpän lämpenemisen minimoimiseksi.
Terveisin,
Nina
tiistai 15. heinäkuuta 2014
Äärimmäisen säästäväinen kahvihetki
Sokeristen herkkujen lisäksi minulla on toinen addiktio: kahvi. Olen ansiokkaasti vieroittautunut kahviloista, mikä on tässä aihepiirissä ehdottomasti Number One -säästötoimenpide. Mutta olisiko vielä muuta tehtävissä? Äärimmäinen nuukailija viilaa sentin kymmenesosatkin, jos vaan keinot annetaan käyttöön. Mietitäänpäs sitten niitä keinoja minulle :D
Olen lukenut hassahteista vanhuksista, jotka pesevät kahvin suodatinpussitkin ja käyttävät niitä moneen kertaan. Onko se sitten niin hölmöä? Kokeilin, ja onnistuin parhaimmillaan käyttämään yhden suodatinpussin neljä kertaa. Eli se kesti kolme varovaista tyhjennystä ja huuhtelua ennen kuin lopulta hajosi. Keitän kahvia usein juuri neljä kertaa päivässä. Voisin siis käyttää koko päivän samaa pussia, ja säästää kolmen suodattimen hinnan. Yksi suodatin maksaa 1 snt, joten säästöä kertyisi 3 snt / pvä -> 10,95 € / vuosi. Vaivaa tuosta on kuitenkin niin paljon säästösummaan nähden, että taidan hylätä tämän nuukailutoimenpiteen tällä kertaa. Tiukka paikka, kun tietää, että voisi säästää, ja tietoisesti jättää sen tekemättä :O
Olen kuullut myös menetelmästä, jossa vanhojen porojen päälle keitetään uutta kahvia. Uutta voi kuulemma keittää saman määrän kuin alkuperäisessä satsissa oli, siten että siihen edelliseen suodatinpussiin lisätään puolet alkuperäisestä porojen määrästä. Eli jos ensin keitti neljä kuppia, niin sen loputtua lisää suodattimeen kaksi lusikallista uusia poroja ja säiliöön neljä kupillista vettä. Kokeillaas tätäkin. - *menee keittämään kahvia* - *juo* - *palaa kirjoittamaan blogia* - Tämä toimii jotenkuten. Se toinen erä kahvia on ihan juotavaa, mutta ei ihan yhtä hyvää. Ero on kuitenkin todella pieni. Jos juojaa ei ole siunattu supertarkalla makuaistilla, tätä kannattaa ainakin kokeilla. Meillä juodaan edullista kahvia, joka maksaa 3 snt / kuppi. Joten kahdeksan kupin erästä säästöä kertyy 6 snt. Lisäksi säästyy 1 snt, kun ei tarvitse vaihtaa uutta suodatinpussia. Jos kerran päivässä keitän tätä säästökahvia, voin säästää vuodessa 25,55 €. Ylimääräistä vaivaa tästä ei ole yhtään, pikemminkin päinvastoin, kun ei tarvitse vaihtaa uutta suodatinpussia :) Taidan ottaa tämän menetelmän käyttöön.
Lisäksi on syytä olla tarkkana oheistuotteissa ja tarjoiluissa. Servietit ja kertakäyttöastiat on hyvä korvata vaikka talouspaperilla ja tavallisilla astioilla. Arkena makeaksi kahviherkuksi riittää sokeripalat, josta aiheesta kirjoittelin aikaisemmin. Meiltä jäi muutama päivä sitten kertomistani Lapin kiertomatkan eväistä paketti isoja vaniljatäytekeksejä (L-kaupasta ostettuja), jotka ovat edullisia ja niin isoja ja makeita, että yksi kappale riittää hyvin kahvikupin kaveriksi :) Myös vohvelikeksit ovat hyviä ja edullisia kahviherkkuja. Ainakin minulle niistä tulee aina mieleen lapsuuden kesät mummolassa, jossa kahvihetki oli aina jotenkin erityinen päivän kohokohta :)
Kahvitaukoterveisin,
Nina
Olen lukenut hassahteista vanhuksista, jotka pesevät kahvin suodatinpussitkin ja käyttävät niitä moneen kertaan. Onko se sitten niin hölmöä? Kokeilin, ja onnistuin parhaimmillaan käyttämään yhden suodatinpussin neljä kertaa. Eli se kesti kolme varovaista tyhjennystä ja huuhtelua ennen kuin lopulta hajosi. Keitän kahvia usein juuri neljä kertaa päivässä. Voisin siis käyttää koko päivän samaa pussia, ja säästää kolmen suodattimen hinnan. Yksi suodatin maksaa 1 snt, joten säästöä kertyisi 3 snt / pvä -> 10,95 € / vuosi. Vaivaa tuosta on kuitenkin niin paljon säästösummaan nähden, että taidan hylätä tämän nuukailutoimenpiteen tällä kertaa. Tiukka paikka, kun tietää, että voisi säästää, ja tietoisesti jättää sen tekemättä :O
Olen kuullut myös menetelmästä, jossa vanhojen porojen päälle keitetään uutta kahvia. Uutta voi kuulemma keittää saman määrän kuin alkuperäisessä satsissa oli, siten että siihen edelliseen suodatinpussiin lisätään puolet alkuperäisestä porojen määrästä. Eli jos ensin keitti neljä kuppia, niin sen loputtua lisää suodattimeen kaksi lusikallista uusia poroja ja säiliöön neljä kupillista vettä. Kokeillaas tätäkin. - *menee keittämään kahvia* - *juo* - *palaa kirjoittamaan blogia* - Tämä toimii jotenkuten. Se toinen erä kahvia on ihan juotavaa, mutta ei ihan yhtä hyvää. Ero on kuitenkin todella pieni. Jos juojaa ei ole siunattu supertarkalla makuaistilla, tätä kannattaa ainakin kokeilla. Meillä juodaan edullista kahvia, joka maksaa 3 snt / kuppi. Joten kahdeksan kupin erästä säästöä kertyy 6 snt. Lisäksi säästyy 1 snt, kun ei tarvitse vaihtaa uutta suodatinpussia. Jos kerran päivässä keitän tätä säästökahvia, voin säästää vuodessa 25,55 €. Ylimääräistä vaivaa tästä ei ole yhtään, pikemminkin päinvastoin, kun ei tarvitse vaihtaa uutta suodatinpussia :) Taidan ottaa tämän menetelmän käyttöön.
Lisäksi on syytä olla tarkkana oheistuotteissa ja tarjoiluissa. Servietit ja kertakäyttöastiat on hyvä korvata vaikka talouspaperilla ja tavallisilla astioilla. Arkena makeaksi kahviherkuksi riittää sokeripalat, josta aiheesta kirjoittelin aikaisemmin. Meiltä jäi muutama päivä sitten kertomistani Lapin kiertomatkan eväistä paketti isoja vaniljatäytekeksejä (L-kaupasta ostettuja), jotka ovat edullisia ja niin isoja ja makeita, että yksi kappale riittää hyvin kahvikupin kaveriksi :) Myös vohvelikeksit ovat hyviä ja edullisia kahviherkkuja. Ainakin minulle niistä tulee aina mieleen lapsuuden kesät mummolassa, jossa kahvihetki oli aina jotenkin erityinen päivän kohokohta :)
Kahvitaukoterveisin,
Nina
perjantai 11. heinäkuuta 2014
Fajitas-herkuttelua kustannustehokkaasti
Meillä syödään fajitaksia vähintään kerran kuussa. Useimmiten täytteenä on ollut kanaa tai jauhelihaa, ja kaikki tykötarpeet on ostettu valmiina kaupan tex mex -hyllystä. Nyt päätin paneutua tähän ruokalajiin, tavoitteena kustannustehokkuus kuitenkin niin, että mausta ei tingitä yhtään.
Fajitas -lettuja voi kuulemma paistaa itse. Tämän vaiheen minä jätän suosiolla väliin. En ole mikään armoitettu lettumaakari muutenkaan, joten se olisi minulle liian vaivalloista säästöön nähden. Mutta netistä löytyy ohjeita sille, jota asia kiinnostaa, ja säästöä kertynee noin 1 € verrattuna valmiina ostettuun pakettiin fajitas-kuoria.
Täytteen pääraaka-aineeksi valitsin kidney-papuja. Ihan Lidlistä ostettuja tölkkipapuja, joissa nettopaino on 450g, ja itse papujen paino 255g. Meitä oli kaksi aikuista syöjää, ja Kaksvuotias hiukan maisteli. Kaksi tölkkiä papuja oli meille reilu satsi, siitä jäi seuraavallekin aterialle, riisin kanssa syötäväksi. Yksi tölkki papuja olisi riittänyt, kun mukaan lisättiin tölkki tomaattimurskaa. En ole aikaisemmin käyttänyt kidney-papuja juuri missään, ja niiden ruokaisuus yllätti positiivisesti. Täytyypä miettiä, missä muualla niitä voisi hyödyntää. Ensimmäiseksi tulee mieleen lämpimät voileivät.
Mausteseosta löytyi kaapista aikaisemmin ostettu pussi. En käyttänyt sitä aivan kokonaan, sillä pavuissa ja tomaattimurskassa oli makua jo itsessään. Puoli pussia riitti oikein hyvin. Kun se loppuu, aion tehdä mausteseoksen jatkossa itse. Luin ainesosat pussin kyljestä. Tätä en ole vielä siis kokeillut, joten ei siitä sen enempää...
Guacamole - sitä meille ei ole enää aikoihin ostettu valmiina. Puoliso oli joskus purkin kyljestä lukenut, että valmisteessa on avocadoa mukana vain 0,5 %. Olen sekoittanut kermaviilin (1 prk) joukkoon avocadoa (3-4 kpl), sekä valko- ja mustapippuria. Hinta noin 1 €, ja määrä hiukan liiankin runsas. Mieleeni tuli myös, että tätä voisi tehdä sekoittamalla 2 avocadoa puolikkaaseen purkkiin smetanaa tai creme fraichea. Tällöin kermaviiliä ei tarvitsisi ollenkaan, ja smetana tai creme fraiche, kumpaa sitten käyttäkään lisukkeena, kuluisi kokonaan tällaisella kahden ja puolen annoksen aterialla. Googlaamalla löytyy varmasti tarkempia hyviä ohjeita guacamolen tekoon.
Salsan ostin hot-versiona. Tuli mieleen jälkikäteen, että senkin voisi tehdä itse. Minun mielestäni se on ihan kuin säilyketomaattimurskaa, johon lisätty jotain tulista maustetta, esim.cayenne-pippuria. Sekaan voisi puristaa hiukan valkosipuliakin. Huomaisikohan kukaan mitään eroa? ;) Puoli tölkkiä tomaattimurskaa maksaa noin 0,27 € ja mausteet muutaman sentin. Satsin hinnaksi tulisi noin 0,30 €.
Lisäksi lisukkeina oli salaattia, paprikaa ja juustoraastetta. Näihin en sen enempää paneutunut. Edullisimmalla mahdollisella hinnalla ostettuja perustuotteita.
Minkälaiset säästöt näillä toimenpiteillä on mahdollista saada aikaan?
Kidney pavut maksoivat 0,79 € / tölkki. 2 tölkkiä tekee siis yhteensä 1,58 €. Vastaava määrä naudan jauhelihaa tai broilerin fileesuikaletta olisi kustantanut noin 4 €. Säästöä noin 2,40 €. Maku oli tosiaankin fajitaksiin sopiva, ja yksikin tölkki papuja olisi riittänyt oikein hyvin.
Guacamolen (jos tekisin puolikkaan satsin smetanaan tai creme fraicheen) hinnaksi tulee noin 1,50 €, joka lienee noin 0,40 € edullisempi kaupan soosiin verrattuna. Lisäksi kermaviilin hinta 0,50 € jää pois. Säästö noin 0,90 €.
Salsa ostettuna noin 2 €, itse tehden noin 0,30 €. Säästö noin 1,70 €.
Näillä toimenpiteillä säästöä kertyisi 5 €. Se on minusta oikeasti aika hyvä säästö yhdelle aterialle. Jos tätä kerran kerran kuussa syö, säästöä kertyy vuodessa 12 x 5 € = 60 €.
Ja tämä oli tosiaan nams-hyvää, kuten tavoitteena oli!
Terveisin,
Nina
P.S. Joku viisas sanoi, että jos fajitaksen täytteenä on papuja, se ei ole enää nimeltään fajitas vaan burrito. Että näin.
Fajitas -lettuja voi kuulemma paistaa itse. Tämän vaiheen minä jätän suosiolla väliin. En ole mikään armoitettu lettumaakari muutenkaan, joten se olisi minulle liian vaivalloista säästöön nähden. Mutta netistä löytyy ohjeita sille, jota asia kiinnostaa, ja säästöä kertynee noin 1 € verrattuna valmiina ostettuun pakettiin fajitas-kuoria.
Täytteen pääraaka-aineeksi valitsin kidney-papuja. Ihan Lidlistä ostettuja tölkkipapuja, joissa nettopaino on 450g, ja itse papujen paino 255g. Meitä oli kaksi aikuista syöjää, ja Kaksvuotias hiukan maisteli. Kaksi tölkkiä papuja oli meille reilu satsi, siitä jäi seuraavallekin aterialle, riisin kanssa syötäväksi. Yksi tölkki papuja olisi riittänyt, kun mukaan lisättiin tölkki tomaattimurskaa. En ole aikaisemmin käyttänyt kidney-papuja juuri missään, ja niiden ruokaisuus yllätti positiivisesti. Täytyypä miettiä, missä muualla niitä voisi hyödyntää. Ensimmäiseksi tulee mieleen lämpimät voileivät.
Mausteseosta löytyi kaapista aikaisemmin ostettu pussi. En käyttänyt sitä aivan kokonaan, sillä pavuissa ja tomaattimurskassa oli makua jo itsessään. Puoli pussia riitti oikein hyvin. Kun se loppuu, aion tehdä mausteseoksen jatkossa itse. Luin ainesosat pussin kyljestä. Tätä en ole vielä siis kokeillut, joten ei siitä sen enempää...
Guacamole - sitä meille ei ole enää aikoihin ostettu valmiina. Puoliso oli joskus purkin kyljestä lukenut, että valmisteessa on avocadoa mukana vain 0,5 %. Olen sekoittanut kermaviilin (1 prk) joukkoon avocadoa (3-4 kpl), sekä valko- ja mustapippuria. Hinta noin 1 €, ja määrä hiukan liiankin runsas. Mieleeni tuli myös, että tätä voisi tehdä sekoittamalla 2 avocadoa puolikkaaseen purkkiin smetanaa tai creme fraichea. Tällöin kermaviiliä ei tarvitsisi ollenkaan, ja smetana tai creme fraiche, kumpaa sitten käyttäkään lisukkeena, kuluisi kokonaan tällaisella kahden ja puolen annoksen aterialla. Googlaamalla löytyy varmasti tarkempia hyviä ohjeita guacamolen tekoon.
Salsan ostin hot-versiona. Tuli mieleen jälkikäteen, että senkin voisi tehdä itse. Minun mielestäni se on ihan kuin säilyketomaattimurskaa, johon lisätty jotain tulista maustetta, esim.cayenne-pippuria. Sekaan voisi puristaa hiukan valkosipuliakin. Huomaisikohan kukaan mitään eroa? ;) Puoli tölkkiä tomaattimurskaa maksaa noin 0,27 € ja mausteet muutaman sentin. Satsin hinnaksi tulisi noin 0,30 €.
Lisäksi lisukkeina oli salaattia, paprikaa ja juustoraastetta. Näihin en sen enempää paneutunut. Edullisimmalla mahdollisella hinnalla ostettuja perustuotteita.
Minkälaiset säästöt näillä toimenpiteillä on mahdollista saada aikaan?
Kidney pavut maksoivat 0,79 € / tölkki. 2 tölkkiä tekee siis yhteensä 1,58 €. Vastaava määrä naudan jauhelihaa tai broilerin fileesuikaletta olisi kustantanut noin 4 €. Säästöä noin 2,40 €. Maku oli tosiaankin fajitaksiin sopiva, ja yksikin tölkki papuja olisi riittänyt oikein hyvin.
Guacamolen (jos tekisin puolikkaan satsin smetanaan tai creme fraicheen) hinnaksi tulee noin 1,50 €, joka lienee noin 0,40 € edullisempi kaupan soosiin verrattuna. Lisäksi kermaviilin hinta 0,50 € jää pois. Säästö noin 0,90 €.
Salsa ostettuna noin 2 €, itse tehden noin 0,30 €. Säästö noin 1,70 €.
Näillä toimenpiteillä säästöä kertyisi 5 €. Se on minusta oikeasti aika hyvä säästö yhdelle aterialle. Jos tätä kerran kerran kuussa syö, säästöä kertyy vuodessa 12 x 5 € = 60 €.
Ja tämä oli tosiaan nams-hyvää, kuten tavoitteena oli!
Terveisin,
Nina
P.S. Joku viisas sanoi, että jos fajitaksen täytteenä on papuja, se ei ole enää nimeltään fajitas vaan burrito. Että näin.
tiistai 8. heinäkuuta 2014
Säästöä lomamatkalla, kierroksella Lapissa
Nyt ollaan palattu takaisin etelään ja kotiin. Oltiin siis kiertomatkalla Suomen, Ruotsin ja Norjan Lapissa. Omalla autolla liikuttiin, ja hotelleissa majoituttiin, mikä nyt ei ole nuukaa ollenkaan. Mutta menköön lomaohjelman piikkiin. Viimeiset kaksi yötä tosin majoituttiin sukulaisten luona. Nuukailu ei kokonaan päässyt unohtumaan reissussakaan, joten tässä muutamia ajatelmia säästömahdollisuuksiin liittyen, jos jollakulla on vastaava matka mielessä.
Norjassa on kallista, niin väitetään. Ja totta se onkin. Joimme Statoilin huoltoasemalla kahvit ja söimme pullan puoliksi. Kustansi reilut 8 € :/ Pulla oli kyllä ihan hyvä ja iso. Kahvia olisi voinut ostaa vain yhden kupin, ja juoda sen puoliksi.
Meillä oli mukana retkikeitin ja omat eväät, joten Norjan osuudella pysähdyimme tienvarsileiripaikoilla. En muista paikkojen nimiä, mutta jossain päin Narvikin ja Skibotnin välillä, kuohuvien koskien ja lumisten tunturihuippujen maisemissa :) Kahvitauolla keitin kuumaa vettä, josta juotiin pikakahvit. Keksipaketista otettiin pientä makeaa. Ruokatauolla oli kuivapastapussi, ei mitään retkimuonaa vaan ihan niitä halpoja kaupan Pasta Carbonara-tyyppisiä juttuja. Ja sen kaveriksi tölkki tomaattimaustettua tonnikalaa. Siitä sai ihan hyvän lämpimän aterian kahdelle. Kasviksena oli miniporkkanoita. Uskoisin, että näillä taukoeväillä säästettiin kymppi tai pari. Ja maisemat tosiaan korvasivat itse tekemisen vaivan. Bonuksena se, että kun minä kokkasin, Puoliso kävelytti Kaksvuotiasta, joten sekin ohjelmanumero hoitui samalla ajalla. Mukaan oli luonnollisesti pakattu tiskivälineet, joten keittimen sai viimeistään hotellissa puhtaaksi taas.
Hotelleissa yöpyminen ei tosiaan ole mitään nuukailijan hommaa noin ylipäätään. Mukavaa se kuitenkin oli, varsinkin kun kaikista hotelleistamme oli hienot näköalat. Kysymällä saimme Hotelli Storforsenissa Ruotsissa luovuttaa huoneen ilmaiseksi annettua aikaa myöhemmin, kun lapsen päiväuni olisi muuten keskeytynyt. Pisteet siitä heille :) Narvikissa Gathaus Breijdablikkissa sekä Kilpis-hotellissa oli huoneessa vedenkeitin sekä teepusseja ja pikakahvia talon puolesta. Kiitos niistäkin, varsinkin Kaksvuotiaan iltapuuroon oli mukavaa keittää vettä omassa huoneessa.
Ylipäätään yritimme optimoida hotellien erinomaiset aamiaistarjoilut. Menimme aamiaiselle mahdollisimman myöhään ja söimme mahdollisimman tukevasti: pekonia, munia, hedelmiä, leipää ja leikkeleitä. Näin pärjäsimme periaatteessa hyvin syömällä vain toisen tukevan aterian päivän aikana.
Vesipulloja kannattaa luonnollisesti ottaa mukaan. Pienempiä pulloja, joista voi juoda matkan aikana. Ja pari isompaa, joista voi ottaa ruuanvalmistus- ja kahvivettä. Emme joutuneet ostamaan matkan aikana yhtään limsapulloa, mitä nyt hampurilaisaterian mukana tuli pari. Kotoa lähtiessä oli pari edullisesti kaupasta ostettua limu- ja kivennäisvesipulloa mukana.
Ruotsissa Jokkmokkin kaupungissa on viehättävä arktinen kasvitieteellinen puutarha (Fjällträdgård). Menimme sinne aamulla, ja paikalle päästyämme kävi ilmi, että paikka aukeaa vasta parinkymmenen minuutin kuluttua. Portti oli auki, ja henkilökunta touhusi kasvien parissa pihalla. Kävelimme sisään, lipunmyynti ei ollut auki, eikä kukaan ollut kiinnostunut meistä. Joten päätimme katsella ympärillemme kaikessa rauhassa. Paikka oli todella kaunis. Ihastuttavia kasveja, soliseva puro ja pieni vesiputous. Tarkoituksenamme oli siis todellakin maksaa asianmukaiset sisäänpääsymaksut, mutta lippuja ei visiittimme aikana myyty... Säästettiin siis muutama euro hiukan kyseenalaisesti ;)
Nautitaan auringosta!
Terveisin,
Nina
Norjassa on kallista, niin väitetään. Ja totta se onkin. Joimme Statoilin huoltoasemalla kahvit ja söimme pullan puoliksi. Kustansi reilut 8 € :/ Pulla oli kyllä ihan hyvä ja iso. Kahvia olisi voinut ostaa vain yhden kupin, ja juoda sen puoliksi.
Meillä oli mukana retkikeitin ja omat eväät, joten Norjan osuudella pysähdyimme tienvarsileiripaikoilla. En muista paikkojen nimiä, mutta jossain päin Narvikin ja Skibotnin välillä, kuohuvien koskien ja lumisten tunturihuippujen maisemissa :) Kahvitauolla keitin kuumaa vettä, josta juotiin pikakahvit. Keksipaketista otettiin pientä makeaa. Ruokatauolla oli kuivapastapussi, ei mitään retkimuonaa vaan ihan niitä halpoja kaupan Pasta Carbonara-tyyppisiä juttuja. Ja sen kaveriksi tölkki tomaattimaustettua tonnikalaa. Siitä sai ihan hyvän lämpimän aterian kahdelle. Kasviksena oli miniporkkanoita. Uskoisin, että näillä taukoeväillä säästettiin kymppi tai pari. Ja maisemat tosiaan korvasivat itse tekemisen vaivan. Bonuksena se, että kun minä kokkasin, Puoliso kävelytti Kaksvuotiasta, joten sekin ohjelmanumero hoitui samalla ajalla. Mukaan oli luonnollisesti pakattu tiskivälineet, joten keittimen sai viimeistään hotellissa puhtaaksi taas.
Hotelleissa yöpyminen ei tosiaan ole mitään nuukailijan hommaa noin ylipäätään. Mukavaa se kuitenkin oli, varsinkin kun kaikista hotelleistamme oli hienot näköalat. Kysymällä saimme Hotelli Storforsenissa Ruotsissa luovuttaa huoneen ilmaiseksi annettua aikaa myöhemmin, kun lapsen päiväuni olisi muuten keskeytynyt. Pisteet siitä heille :) Narvikissa Gathaus Breijdablikkissa sekä Kilpis-hotellissa oli huoneessa vedenkeitin sekä teepusseja ja pikakahvia talon puolesta. Kiitos niistäkin, varsinkin Kaksvuotiaan iltapuuroon oli mukavaa keittää vettä omassa huoneessa.
Ylipäätään yritimme optimoida hotellien erinomaiset aamiaistarjoilut. Menimme aamiaiselle mahdollisimman myöhään ja söimme mahdollisimman tukevasti: pekonia, munia, hedelmiä, leipää ja leikkeleitä. Näin pärjäsimme periaatteessa hyvin syömällä vain toisen tukevan aterian päivän aikana.
Vesipulloja kannattaa luonnollisesti ottaa mukaan. Pienempiä pulloja, joista voi juoda matkan aikana. Ja pari isompaa, joista voi ottaa ruuanvalmistus- ja kahvivettä. Emme joutuneet ostamaan matkan aikana yhtään limsapulloa, mitä nyt hampurilaisaterian mukana tuli pari. Kotoa lähtiessä oli pari edullisesti kaupasta ostettua limu- ja kivennäisvesipulloa mukana.
Ruotsissa Jokkmokkin kaupungissa on viehättävä arktinen kasvitieteellinen puutarha (Fjällträdgård). Menimme sinne aamulla, ja paikalle päästyämme kävi ilmi, että paikka aukeaa vasta parinkymmenen minuutin kuluttua. Portti oli auki, ja henkilökunta touhusi kasvien parissa pihalla. Kävelimme sisään, lipunmyynti ei ollut auki, eikä kukaan ollut kiinnostunut meistä. Joten päätimme katsella ympärillemme kaikessa rauhassa. Paikka oli todella kaunis. Ihastuttavia kasveja, soliseva puro ja pieni vesiputous. Tarkoituksenamme oli siis todellakin maksaa asianmukaiset sisäänpääsymaksut, mutta lippuja ei visiittimme aikana myyty... Säästettiin siis muutama euro hiukan kyseenalaisesti ;)
Nautitaan auringosta!
Terveisin,
Nina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)