Joulurauhaa

Hei!

Täällä on syöty useamman joulun tarpeiksi kinkkua, laatikkoa, joulutorttua, piparkakkua, juustoja, konvehteja... tämän viikon säästömahdollisuus lienee se, että ei hanki liikaa jouluruokaa. Ei tulisi syötyä liikaa eikä maksaisi niin paljon. Säästöön jäävän rahan voisi lahjoittaa vaikkapa eläinsuojelutyöhön taikka Hurstin joulutapahtuman hyväksi. Taikka mikä vastaava paikallinen tapahtuma itse kutakin lähellä on...

Näihin tunnelmiin, rauhan ja rakkauden toivotuksin,
Nina

Plannerin koristelu edullisemmin

Hei!

Kirjoitin joku aika sitten Plannereista. Kalenterin hankintaan saa helposti kulutettua kymppejä tai satasia. Mutta se ei vielä riitä! Sen lisäksi, jos Planneria haluaa koristella, niin kuin nyt monet  haluavat, kustannuksia tulee jatkuvana virtana. Varsinkin, jos tarvikkeita tilailee verkkokauppojen ihanasta tarjonnasta - washi-teippejä, tarroja, leimasimia, kortteja, klipsejä - you name it!

Koristelua voi kuitenkin tehdä vähän halvemmallakin, ja saada kivan lopputuloksen :) Ja voihan tehdä kompromissin, välillä koristelee maksullisilla tilpehööreillä, välillä enemmän DIY meiningillä. Mitä edullisia koristevaihtoehtoja sitä sitten löytyy?

Piirtäminen. Jos vaan kynät löytyy, esim. puuvärit on hyviä ja helppoja, niin ainakin koristereunuksia washin sijasta, tähtiä, pilviä, perhosia, sydämiä ja erilaisia listan merkkejä (siis jotain ranskalaisen viivan korvikkeita) voi tehdä itse. Näyttäviä raitoja saa käyttämällä alleviivaustusseja. Raidan päälle voi piirtää vielä lisäkoristelua. Ajaa saman asian kuin koristeteippi.

Tarrat. Jos tarroja ostaa, niin voihan ostaa ison arkin vähän pienempiä, jolloin kappalehinta ei nouse niin korkeaksi. Tarroja voi käsittääkseni myös itse tulostaa, mutta siitä minulla ei ole kokemusta. Tarroja valitessa kannattaa tähdätä monikäyttöisyyteen. Onhan se tylsää maksaa monta euroa arkista, jossa on vain pari sopivaa kuvaa, ja loput jäävät odottamaan tulevaa käyttöä, jota ei ehkä koskaan ilmaannu.

Kiiltokuvat. Näitä löytyy ehkä omista varastoista, jos on vaikka lapsuudesta säästynyt. Uudet kaupasta ostetut evät välttämättä ole mitään superedullista, mutta jos arkki on täynnä kivoja kuvia, niin ehkä se on sen arvoista.

Tulosteet. Kivoihin kuviin törmätessä voinee tulostaa niitä itse. Tulostepaperi tosin on yleensä ohutta ja jos sitä liimaa, niin paperi muuttuu helposti kupruiseksi.

Lehtileikkeet ja lahjapaperista leikatut kuvat. Rajattomat mahdollisuudet eri aiheisiin! Sama problematiikka tosin liimaamisen suhteen kuin tulosteissa. Ehkä paperiliima toimii tai kaksipuoleinen teippi... Nyt joulunaikaan kannattaa katsoa postiluukusta putoilevat joulukortit ja lahjojen mukana tulevat pakkausmateriaalit uusiokäyttöä silmälläpitäen.

Kimalteet. Kimalleliimaa tai -hilettä voinee käyttää joidenkin erityisten tapahtumien juhlistamiseen. Ei tosin kannata joka sivulle niitä tällätä, muuten Plannerista tulee liian paksu.

Klemmarit. Jos kotoa löytyy eri värisiä. Niitäkin voi tuunata, liimata vaikka jonkun pienen koristeen?

Charms. En tiedä mikä se on suomeksi, mutta tarkoitan korun näköistä koristetta, joka ripustetaan Plannerin kierteisiin roikkumaan ja se siis koristaa Plannerin ulkopuolta. Tähän voi mielestäni erinomaisesti käyttää kännykkäkoristeita, jos sellainen sattuu olemaan ennestään. Kiinnitys tosin täytyy olla sopiva tietenkin. Myös omista rihkamakoruvarastoista voi tehdä löytöjä ja tuunata sopivan killuttimen, jos sellaista kaipaa. Aion jossain vaiheessa tutkia omat varastoni. Käytän aikalailla samoja koruja aina, ja lipastossa on käyttämättömiä sinänsä ihan kivoja koristuksia, jotka joutavat hyvin uusiokäyttöön :)

Tässä joitain ajatuksia. Kuten aiemmin olen todennut, askartelu ei ole minun vahvin puoleni, joten en pysty esittelemään noita kaikkia sovellettuna omaan Planneriin. Mutta jos joku saa tästä ideoita kustannusystävälliseen harrastamiseen, niin hyvä :)

Tässä kuva koristeteipeillä päällystetyistä välilehtien merkeistä. Minulla on siis käytössä itse tuunaamani Opettajan tuntimuistio. Siinä on valmiina muutama välilehti, joilla oli muistaakseni jotkut opettajan työhön liittyvät nimet. 

Hyvää joulunalusaikaa toivottaen,
Nina

Muutama sananen sijoittamisesta, sijoitusblogeista ja miksen jaa sijoitusvinkkejä blogissani

Hei!

Monia sijoitusbloggaajia on näkynyt ja kuulunut viime aikoina julkisuudessa. Useilla on tavoitteena omavaraisuus ja sitä tavoitellaan sijoitusvarallisuuden kasvattamisen kautta. Ainakin alkuvaiheessa myös säästäväisyydellä on keskeinen rooli, jotta saadaan sijoitettavaa pääomaa kertymään. Malli on käsittääkseni hyvin hoidettuna toimiva. Bloggaajat kuvaavat matkansa vaiheita innostuneesti ja iso osa heistä tuntuu olevan taipaleensa alkupuolella, tai jossain vaiheessa puolivälin tienoilla.

Jossain blogissa (sorry en muista missä!) mietiskeltiin, miksi talousblogeissa aina puhutaan taloudellisen omavaraisuuden havittelusta ja työstä pois hyppäämisestä, eikä lainkaan uran edistämisestä ja lisätulojen hankkimisesta urakehityksen kautta. Hyvä pointti. Yksi selitys saattaa olla se, että ns.uratykit ovat niin kiireisiä työnsä ja perheensä ja kunnianhimoisten harrastustensa kanssa, ettei heillä ole aikaa ajatustenvaihtoon blogiyhteisöissä. Ainakin se mitä itse tällaisia ihmisiä tunnen, niin heillä on jatkuvana harmin aiheena aikapula, ja ettei ehdi tavata live-elämän kavereitakaan juuri koskaan. Työvelkaa kiritään kiinni ottamalla yöunista, ja liikenevä aika laitetaan joko lapsille, talonrakennusprojektiin tai maratonien ja triathlonien suorittamiseen. Kirjallisuutta aiheesta on kyllä olemassa. Olisikohan jollain rahkeita aloittaa urakirjallisuus-blogi? Tai vaikka juttusarja omassa blogissaan? Sen puitteissa voisi käydä keskustelua työssä etenemiseen vaikuttavista moninaisista ilmiöistä.

Minä en ole täällä käsitellyt varsinaista sijoittamista ollenkaan. Koen, että ei minulla ole siitä aiheesta mitään sellaista annettavaa, mitä monet muut eivät olisi jo aikaisemmin kirjoittaneet paljon paremmin, asiantuntevammin ja kattavammin. Olen myös "tasaisen tylsä" sijoittaja. Kaikenlaista "tavallista" ollaan kokeiltu, osaketta, rahastoa, sijoitusasuntoa, S-ryhmän osuuksia. Samaa mitä muutkin keski-ikäiset. Muutamia hiukan epätavallisempia (ei nyt mitään hirveän erikoista) on myös joskus pienessä mitassa kokeiltu, mutta tulokset ovat olleet samalla tasolla kuin "tavalliset", ja riskitaso vaan on ollut isompi, että eipä niitä ole tohtinut muille suositella. Varsinkin kun muutama tuttukin tätä lukee... Hiukeita voittoja tai järisyttäviä tappioita ei ole tullut millään areenalla. Ei siis ole jännittävää tarinaa takana eikä hyvää insightia tulevista mahdollisuuksista. Ja tämä on kyllä enemmän lifestyle-tyyppinen kuin talousblogi, ainakin omissa silmissäni :)

Anyway, jotainhan niille säästöille täytyy tehdä, ja pelkkä tilillä makuuttaminen ei tuota mitään. Joten sijoitettava on, hajautus, riskinsieto, aikajänne, kulut, jne, yms. huomioiden. Toisille se on innostava harrastus ja elämäntapa, toisille taas...vähän kuin siivoaminen, pakko hoitaa...  

Aurinkoista viikonloppua!

Terveisin,
Nina

Säästövinkki: Kaupan kasvisten jatkoviljely ikkunalaudalla

Moi!

Hirveästi ei ole tullut säästövinkkejä nyt testailtua, mutta tällaisen artikkelin bongasin etsiessäni ohjeita valkosipulin kotikasvatukseen. Täältä löytyy vinkkiä useammankin kaupasta ostettavan kasvikunnan tuotteen jatkamiseen kotona: Tämä onnistuu jokaiselta keittiöpuutarhurilta. Linkki ohjaa Ilta-Sanomien sivuille, ja siellä kerrotaan lyhyesti ohjeita kevätsipulin, fenkolin, inkiväärin, perunoiden, valkosipulin, sitruunaruohon, kiinankaalin, sellerin ja paksoin jatkokasvattamiseen. Aika kavalkadi. Aion kokeilla ainakin tuota kiinankaalia ihan heti ensiviikolla. Kevätsipulia sitten kun niitä taas kaupassa näkyy. Tai ehkä nykyaikana mitä tahansa saa kaupasta milloin tahansa, en vain ole pannut ko.kasvia nyt viime aikoina merkille.

Valkosipulin kasvatuksesta vielä huomautus. Luin toisaalta, että se tarvitsee kasvaakseen vähintään 8 h valoa vuorokaudessa. Auringon nousu- ja laskutaulukon perusteella se aika koittaa ikkunalautapuutarhurille vasta helmikuussa. Joten sorry valkosipulin ystävät, vielä pari kuukautta on odotettava. Mutta laitetaan kalenteriin...

Säästösummia voi kukin laskeskella sen mukaan mitä kasveja valitsee kasvatettavakseen ja paljonko onnistuu satoa saamaan. Kevätsipulivinkin mukaan tarvikkeiksi riittää pelkästään astia ja vettä, joten siinä ainakin on mahdollista jäädä hiukan voiton puolelle. Meikäläisen viherpeukalottomuuden tuntien näillä viljelmillä tuskin pääsee perhe rikastumaan, mutta kasvun ihmeitä ihastellessa rikastumme henkisesti :)  

Terveisin,
Nina

P.S. Nuorena opiskelijatyttönä kasvatin monena vuonna ikkunalaudalla paprikaa. Ihan tavallisen paprikan siemenestä. Istutin sen suoraan ruukkuun aina heti tammikuussa. Siitä kypsyi joka vuosi yksi noin puolikkaan tennispallon kokoinen, ihan hyvänmakuinen paprika. Taidan kokeilla tänä vuonna taas. Pääsee vähän aikaisemmin kylvöhommiin kuin tuon valkosipulin kanssa.

Köyhän miehen lakkahillo

Hei!

Nelivuotias sai yhdeltä sukulaisrouvalta loppukesällä pussillisen karviaisia. Lapsemme on marjojen suhteen valitettavan nirso, ne kelpaavat lähinnä makeiden hillojen ja leivonnaisten muodossa. Arvatkaa vaan kuinka usein täällä tehdään mustikkamuffinseja, hohhoijaa... Puhelin asiasta tädilleni, joka kertoi tehneensä joskus karviaisista ja porkkanoista "köyhän miehen lakkahilloa" Eli noista aineksista siis syntyisi hillo, joka maistuu jollain ihmeen tavalla lakkahillolta. Mikäpä siinä, kokeiluun vaan!

Köyhän miehen lakkahillo

1. Karviaisista leikataan kannat pois ja soseutetaan sauvasekoittimella.
2. Saman verran porkkanoita kuoritaan, keitetään ja soseutetaan.
3. Karviais- ja porkkanasoseet yhdistetään ja keitetään hilloksi hillosokeritopan ohjeen mukaan.

Tästä tuli kauniin punaista hilloa, joka todentottatosiaan maultaan muistuttaa lakkahilloa. Punaisista karviaisista tehty hillo on väriltään kauniin tummanpunaista. Ulkonäön puolesta tätä ei sekoita aitoon lakkahilloon. Voin suosittelen tätä reseptiä, jos kaipaat karviaisille sopivaa käyttökohdetta, pidät lakkahillosta ja arvostat hiukan edullisempaa vaihtoehtoa.

Mukavaa viikkoa!

Terkuin,
Nina

Lidlin kynsilakkaa kokeilemassa

Hyvää perjantaiaamupäivää,

Kirjoitin aikoja sitten kosmetiikkavaraston karsimisesta ja luettelin tarvitsemiani kynsilakkoja. Nyt on tullut aika hiukan uudistaa varastoa. Siis näin kauan kestää, että saan niitä puteleita kulumaan. En todellakaan ole hevijuuseri. Lidlissä huomasin oikein kauniin värisen Cien -merkkisen lakan, sävyn nimi on Strawberry Milk. Hinta oli 2,99€, eli ihan superedullinen kun ei pullo edes ole mikään mini vaan ihan reilun kokoinen.

En laittanut mitään pohjalakkaa, koska kynteni ovat aika tasaiset ja muutenkaan en välitä niin hirveästi touhuta kynsien kanssa. Ensimmäistä lakkakerrosta levittäessäni yllätyin miten vaalea sävy oikeasti on. Lakka on todella mansikkamaidon väristä. Pigmenttiä on aika paljon eikä kyseessä ole helmiäisväri vaan sellainen "maalin näköinen" (onko sille joku oma nimike?) Ensimmäisestä kerroksesta tuli varsin raidallinen, joten yksi kerros ei riitä. Tässä kuva, jota kylläkin vähän kuvankäsittelyllä yritin kaunistella, joten en tiedä välittyykö tilanne siitä aivan.

Ensimmäinen lakkakerros

Toinen lakkauskierros muodosti jo paljon peittävämmän kerroksen. Tulos kelpaa minulle tähän aamuun, mutta jos olisin lähdössä juhliin tai työhaastatteluun, niin laittaisin yhden lisää ja päällyslakan päälle. Nyt olen menossa arkiasioille ja tapaamiseen, jossa ei tarvitse tehdä ensivaikutelmaa, joten lets go...

Toinen lakkakerros

Terveisin,
Nina

P.S. Tiesittekö, että lakan saa kuivumaan nopeammin kun pistää kädet kylmään veteen? Opin tämän niksin tädeiltäni joskus 70-luvulla, ja hyvin on toiminut aina. Toinen tädeistäni varsinkin oli pienen tytön silmissä todellinen tyyli-ikoni. Muistan paljon hänen vaatteitaan, jotka olivat silmissäni huippuhienoja. Ne vaatteet saattavat olla ensimmäisiä muistojani lapsuuden kesistä. Hassua, ettei minusta kuitenkaan tullut tämän turhamaisempi tai muotitietoisempi isona.

Cien-kynsilakka sävy Strawberry Milk - kuvattu aamuhämärissä kylppärin valossa

Flunssan nujerrus kotikonstein - vinkit

Moikka!

Flunssasta on nyt pääosin selvitty. Nelivuotias on palannut hoitopaikkaan ja minä olen enää ainoa, joka täällä potee jälkitaudiksi jäänyttä keuhkoputkentulehdusta tai jotain sen tyyppistä. Kuumetta ei ole, mutta yskittää keuhkojen pohjasta asti ja niistättää niin, että häiritsee yöuniakin. Minulla on tällaiseen taipumus, lähes joka lenssun jälkeen jää köhä roikkumaan. Aikaisemmin hain ja sain usein antibioottikuurin tässä vaiheessa. Silloisen työpaikkani työterveyshuollon ja sairaskassan ansiosta en maksanut siitä. Tai kassan jäsenmaksu kylläkin oli sen verran, että se lähinnä kannusti hakemaan terveyspalveluita ja lääkkeitä. Nyt olen parannellut itseäni omin keinoin, ja tulos on ollut ihan lupaava. Kun vain olisin muistanut aloittaa aikaisemmin.

Simppeli flunssajuoma: kuppi mustaa teetä ja sekaan puristetaan 1 valkosipulinkynsi. Taikajuomaa voi tehostaa lisäämällä joukkoon lusikallisen hunajaa. Mukillinen tätä aamuin illoin tuntuu oikeasti auttavan varsin nopeasti. Pahaa, mutta toimii.

Lisäksi olisi pari muuta tukitoimenpidettä.
* Jalkojen pitäminen lämpimänä. Vaikka muuten ei tykkäisikään nukkua sukat jalassa, niin nyt kannattaa.
* Kreetalainen oliiviöljy. Luin vuosia sitten Välimeren ruokavalion terveydelle edullisista vaikutuksista ja vakuutuin. Erityisesti oliiviöljyn osuus jäi mieleen. Välimeren maissa on artikkelin mukaan huomattavan vähän tulehdussairauksia ja antibiootteja ei käytetä lainkaan siinä määrin kuin meillä pohjolassa. Syyksi kirjoittaja mainitsi kreetalaisen oliiviöljyn vaikutukset. Oleellista on käyttää nimenomaan kreetalaista, ei muuta kreikkalaista saatikka espanjalaista tai italialaista. Olen kokeillut tätä useamman kerran, ja se on auttanut. Myös Nelivuotiaan ruokiin olen välillä lisännyt noin puoli teelusikallista kreetalaista, tuskin siitä haittaakaan on, ja hän on pysynyt varsin terveenä. Ruuanlaitossa käytän pääsääntöisesti rypsi- ja auringonkukkaöljyjä kuitenkin, kreetalainen toimii lääkekäytön ohella pääasiassa salaatinkastikkeena.

Näillä vinkeillä voi perusterve aikuinen kokeilla parantaa itseään flunssasta. Voikaa hyvin!

Terv.,
Nina

Kotipäivän askarteluja

Hei,

Meillä ollaan pienessä flunssassa. Siis sellainen ärsyttävä, joka tekee tuloaan päivä- tai viikkotolkulla ja lopulta on kurkku tosi kipeä ja lämpöä nousee ihan vähän vaan. Juuri sen verran, että vähän väsyttää mutta ei ole kunnolla kipeä. Minulta tämä on jo menossa ohi, mutta Nelivuotiaalla oli aamulla lämpöä ja jäi täksi päiväksi kotiin. Hän ei kuitenkaan ole niin kipeä, että nukkuisi. Ja tekemistä pitää olla, muuten meno muuttuu levottomuuden kautta kiukutteluksi. Siispä aktiviteetteja keksimään.

Meille on jostain kulkeutunut kirja, jossa on askarteluideoita alle kouluikäisille. Ei olla sitä koskaan ennen luettu ja henkilökohtaisesti en ollenkaan välitä askartelusta. Mutta tänään se oli pelastus. Siellä oli ihan helppoja, kotoa löytyvistä tarvikkeista tehtäviä juttuja. Me valittiin aamupäivän projektiksi krokotiili :) Laitan oheen kuvat sekä kirjan mallista, jos joku innostuu tekemään, että meidän omasta krokodiilista, joka on sentään hieno, vai mitä? :)

Meidän oma Krokodiili

Mallikuva

Tarvikkeet: puinen pyykkipoika, vihreä tussi tai muu sopiva värikynä, liimaa, paperia ja sakset, ja jos sattuu olemaan 2 kpl pieniä askartelusilmiä, niin kuin tuossa mallikuvassa. Nelivuotias jaksoi touhuta tän kanssa lähes tunnin. Kaivoin kaapista erilaisia vihreitä kyniä - ja yllättäen niitä löytyi noin kymmenkunta. Olisko konmarittamisen paikka...?!!

Nyt hän on päivälevolla, ja iltapäivän viriketoiminnaksi olisi suunnitteilla sämpylöiden leipomista. Olen joskus hamstrannut kaappiin soijajauhoa, enkä ole muistanut käyttää. Parasta ennen päivä lähenee, joten tänään se korkataan ja kokeillaan paketin kyljessä olevaa soijasämpylä-ohjetta. Kotitekoiset sämpylät maistuvat aina ja varmasti Puolisokin yllättyy iloisesti töistä tullessaan, kun me ei olla vaan naristu ja niistetty koko päivää :D Ja joo, rahaa säästyy kun leipoo itse...

Terkuin,
Nina

Ilmaista viihdettä: Downshiftaajat Yle Areenassa

Hei!

Näin mainoksen Downshiftaajat -sarjasta ja se kolahti heti. Menin sopivan hetken tullen Yle Areenan sivuille katsomaan löytyisikö sieltä jaksoja ja löytyihän sieltä! Kaikki kymmenen jaksoa voi katsoa heti kun haluaa, ei tarvitse edes odottaa televisioesitystä.

Tykkäsin sarjasta kaikin puolin kovasti, ja katsoin siis kaikki jaksot, jos nyt en ihan putkeen niin muutaman päivän sisällä kuitenkin. Jos joltain on mennyt ohi, niin kyseessä on tv-sarja, jossa menestyvä nuoripari Satu ja Tommi menettävät omaisuutensa ja tulonsa ja sen myötä myös aineellisen elintasonsa. Ullakkoasunto Eirassa vaihtuu vuokrakaksioon Vantaan Koivukylässä. Mersu ja joku toinen hieno auto vaihtuvat lähijunaan ja sittemmin vaikeasti käynnistettävään käytettyyn koslaan. Kenellekään ei tilanteesta voi kuitenkaan kertoa vaan pariskunta päättää esittää kaikille, että kyseessä on trendikäs elämäntapavalinta - downshiftaaminen.

Olen asunut nuorena opiskelijana Vantaalla ja muistan, että ko. kulmilla oli kyllä aika värikästä. Tuttavapari asui silloin Koiviksen aseman kulmilla olevassa sinisessä kerrostalossa, joka vilahtaa jaksoissa usein, ja siellä oli heidän kertoman mukaan täysi villin lännen meininki. Että ei tuo sarjan kuvaama kerrostaloelämä ihan pelkkää legendaa ole. Yhdessä jaksossa Satun ystävätär miehineen tulee käymään heillä ja he lähtevät yhdessä tutustumaan villiin lähiökapakkaan ja Satu joutuu tappeluun. Minä en koskaan uskaltanut edes kurkistaa kyseisiin ravitsemusliikkeisiin, hui.

Sarjan roolitus on onnistunut. Pääpari Satua ja Tommia esittää Iina Kuustonen ja Jussi Vatanen. Toista pääparia Sadun veljeä Aaroa ja hänen vaimoaan Piiaa esittävät Mikko Leppilampi ja Niina Lahtinen. Parit ovat yhteensopivan oloisia. Tai miltä kuulostaisi jos pareina olisi Iina Kuustonen+Mikko Leppilampi ja Niina Lahtinen+Jussi Vatanen. Ratkaisevasti erilaiselta ja minusta ainakin tähän sarjaan nähden täysin virheelliseltä. Satun ja Aaron äitinä nähdään Anna-Leena Härkönen, ja hänen poikaystävänä Pirkka-Pekka Petelius. En muista/tiedä, kuka esittää Satun ja Tommin naapurinmiestä, joka on Tommin vanha koulukaveri ja varsinainen toiminnan mies. Täytyypä tarkistaa, sillä roolityö oli uskottava, tyyppi oli ihan kuin joku oma yläastekaveri...  

Vaikka kyseessä on viihdeohjelma, niin kuitenkin herää myös ajatus yhteiskunnan eriarvoistumisesta. Onhan se totta, että Kulosaaren ja Koivukylän asemanseudun asukkaat eivät taida juuri sosialisoida keskenään. Luokkayhteiskunnan paluu, jne. Mutta mielestäni sarjaa voi kuitenkin katsoa ilman sosiaalisen omatunnon pistosta. Aina toisilla on kivempaa kuin toisilla. Ja aineellisesti leveämmin elävillä on omat murheensa, alkaen siitä, että töitä on niin paljon, ettei ehdi nauttia kauniista kodeista tai viettää aikaa perheen kanssa. Tavallisella tattiaisella voi olla sillä puolella ehkä asiat paremmin.

Tällaisia pohdintoja tällä kertaa. Joten jos kaipailet tulevaan viikonloppuun jotain kivaa viihdettä, niin suosittelen tätä!

Hyvää viikonloppua!

Terkuin,
Nina

Muotia Lidlistä?

Moikka!

Jokainen Lidlissä asioiva tietänee, että siellä myydään myös vaatteita. Valikoima vaihtelee ja tuotteet ovat esillä laareissa, ilman sovitusmahdollisuutta. Mutta hinta on kuluttajaystävällinen - vähintäänkin. 

Yleensä olen suosinut vaatehankinnoissa laatua ja hammasta kiristellen maksanut siitä hyvästä vähän korkeampaa hintaa. Uskon, että se tulee pitkässä juoksussa kuitenkin edullisemmaksi ja on vaan jotenkin kivempi olo kun tietää kietoutuneensa respektaabeleihin tekstiileihin. Olen kuitenkin ollut utelias ja kiertänyt Lidlin vaatehyllyjä kuin kissa kuumaa puuroa. Välillä hypistellen, välillä ihastellen, välillä saumojen laatua tutkien. Ja pikkuhiljaa uskaltauduin jopa ostoksille.

Sporttisukat. Erinomainen valinta. Todella edulliset, mukavat jalassa ja kestäneet käyttöä jo muutaman pesun. Olen käyttänyt niitä kuntosalilla ja välillä myös kaupungilla tennareiden alla. Suosittelen.

Farkut. Mustat strech-farkut, joissa vetskareita ja jotain muuta tyylittelyä. Ihan kivat, paitsi että eivät mahtuneet päälle, vaikka periaatteessa olivat ns. omaa kokoa. Olisihan ne voinut palauttaa, mutta eipä tullut tehtyä. Mutta eipä tullut myöskään iso tappio, hinta oli 11,99e. Nyt ne odottavat korkkaamattomina kaapissa, että saisin ne myytyä tai lahjoitettua jollekin sopivat mitat omaavalle kanssakulkijattarelle.

Pellavainen T-paita. Sini-valko-raidallinen pellavainen neulepaita oli aivan ihana. Kevyt ja mukava ja kaunis. Ostohetkellä ajattelin, että tässä on selvästi uusi lempivaate. Hetken aikaa se olikin kunnes hyvin pian eteen keskelle ilmestyi pieni reikä. Itsellä ei ole muistikuvaa, että se olisi tarttunut mihinkään, joten pakko epäillä, että neulos olisi ollut hiukan heikkoa siinä kohtaa. Vähän jäi harmitus tästä. Jälleen olin liian laiska reklamoimaan, joten tästä tulee ensi kesäksi mökkipaita.

Lastenvaatteet. Näitä olen ostanut useampia. Viime keväänä oli helleasu (shortit, paita ja hattu), joka oli aivan nappivalinta. Aikaisemmin ostetut talvisaappaat olivat meidän nassikalla aika kapealestiset, mutta muuten ok. Feikki-croksit (eli "kroksetit") olivat ok.

Tämän kokemuksen perusteella aion ostaa jatkossakin sporttisukkia ja ehkä myös muita urheiluvaatteita Lidlistä. Muiden vaatteiden suhteen sen sijaan olen varauksellisempi. Ainakin ostohetkellä täytynee punnita, että jaksanko sitten tarvittaessa reklamoida ja palauttaa tuotteita. Lastenvaatteiden osalta kokemukset ovat hyvät, ja niitä katselen sieltä jatkossakin.

Edullisista ostospaikoista kaikenkaikkiaan paras hinta-laatu-suhde on ollut Prismassa ja Stadiumissa. Yllättäjä on myös Top-Sport, jossa asioin taannoisilla alennuspäivillä. Oli ihan ok laatuisen oloisia liikuntavaatteita.

Mukavaa tarinoida urheiluvaatteista, nyt kun ensiräntää satelee ja on hyvä syy käpertyä pienessä flunssassa sohvalle teekupin kanssa. Ei liikuntavelvoitteita muutamaan päivään :) Toivottavasti tuo lumentapainen nyt pysyisi maassa ja toisi valoa marraskuuhun.

Näihin tunnelmiin,
Nina