No kevätjuhla kylläkin oli jo, mutta eihän tämä myöhäisherännäinen mun-lapsi-on-ekaa-vuotta-tarhassa -äiti tajunnut viedä sinne mitään lahjaa, huoh. (Onneksi en ollut ainoa ;) Noh, viimeinen päiväkotipäivä ennen kesätaukoa koittaa kohta, ja silloin mä säväytän huikean hienoilla lahjoilla :D
Mikäs se hieno lahja sitten voisi olla? Päiväkotiin on varmaankin sopimatonta viedä laatuviinejä? Suklaa sopii paremmin jouluun. Muistikirja, jossa olisi kannessa meidän naperon askartelema tai piirtämä kuva (note to myself: ensivuonna aloitan ajoissa, ja tehdään tämä). Kukat on aina ihania. Niitä he varmaankin saavat aika monta kappaletta keväällä kuitenkin... Taidan päätyä johonkin syötävään tai juotavaan. Hienoa ja tyylikästä olisi tietysti hankkia jotain kotimaista, luomua, lähituotettua, tyylikkäässä pakkauksessa. Jotain säilyvää.
Yksi juttu, joka pisti silmääni jo aiemmin, oli mehut. Meidän lähikaupassa oli muutamia ihan tyylikkäitä "vähän parempia" mehuja. Yksi oli juurikin kotimaista ja luomua, mutta sitä ei sillä kertaa ollut riittävän monta pulloa. Toista "fiinimpää" laatua olisi ollut neljää erilaista, joten olisi saanut jokaiselle (3 hoitajaa + työharjoittelija) yksilöllisen lahjan. Mutta se oli ruotsalaista, Brönneby tai jotain sinnepäin. Näiden hinta oli 5-7 €, eli ihan kohtuullinen mielestäni. Täytynee tehdä viikonloppuna ostosretki isompaan kauppaan, jotta saan tarpeeksi monta pulloa sitä kotimaista luomua. Sitten pullojen kaulaan kaunista lahjanauhaa, ja pienet pakettikortit, jotka varmaan sentään onnistumme itse piirtämään viikonloppuna (pieni säästö tässä kohtaa).
Tällaisen lahjan ottaisin itsekin mielelläni :)
Kevätterveisin,
Nina
P.S. Yritän napata pulloista kuvan, kunhan saan ne hankittua.
P.P.S. No enhän muistanut niitä kuvata. Mutta löysin ne netistä, kyseessä Kaskein Marja -niminen valmistaja, ja nämä mehut löytyvät Luomumehu-otsikon alta. Etiketissä oli kiva lintukuva ja teksti "Pysy iloisena" Ihan S-Marketin hyllystä löytyy ainakin meilläpäin.
perjantai 29. toukokuuta 2015
tiistai 19. toukokuuta 2015
Puuteriostoksilla
Mikä ihme siinäkin on, että aina kun löytyy hyvä kosmetiikkatuote ja sitä tottuu käyttämään, niin eikös tuote poistu markkinoilta tai siitä lanseerataan "paranneltu" versio, joka oikeasti on pilattu versio. Näin kävi minulle puuterin kanssa. Meikeissä olen vannoutunut Lumenen käyttäjä. Tykästyin vuosia sitten siihen sinisessä rasiassa olevaan puuteriin, jonka kannessa on kaunokirjoituksella L-kirjain. Ja yhtäkkiä sitä ei löytynytkään enää mistään...
Suurimman järkytyksen ja surun mentyä ohi kokosin itseni ja tepastelin lähimpään puotiin etsimään korvaavaa tuotetta. Lumene-hyllylle kuinkas muuten. Siellä huomioni kiinnitti CC Color Correcting Powder -niminen tuote. Rasia ei ollut ollenkaan sellainen, johon normaalisti ihastuisin, vähän sellaisen teini-maybellinen näköinen. Mutta tuotelupaus oli vakuuttava. Kuusi kohtaa, alkaen ihon värin tasoittamisesta kosteuttamiseen. Kaikki ihan oleellisia pointteja. Joten päätin kokeilla.
Puuteri on nyt ollut käytössä muutaman viikon, ja on kyllä ollut lupauksen mukainen. Hyvä pitävä väri, ja todellakaan ei kuivata ihoa samalla tavalla kuin useimmat muut puuterit. Sopii siis hyvin tällaiselle varhaisnelikymppiselle normaalin ihon omaavalle. Voin kyllä kuvitella, että muunkinlaiset ihotyypit voisivat tästä tykätä.
Mutta sitten se iso miinus. Puuterivippa. Minun mielestäni se on aivan järkyttävä. Siis ihan kuin tarkoituksella olisi kehitetty villasukan ja herkkusieniviipaleen välimuoto??? Paksu köntys, jolla ei mitenkään saa puuteria levitettyä nätisti kasvoille. Onneksi vippoja myydään irtotavarana, mutta olisihan se mukava, että kalliin meikkituotteen ostaessaan saisi myös toimivat lisäosat mukaan. Mur mur. Mutta joo... Lumene CC - puuteri on erinomainen tuote, kehitystä kaipaavassa paketissa.
Kaunoisin terveisin,
Nina
P.S. Hinta oli edullisin Prismassa, kun tein vertailua Citymarket-Prisma-Sokos -akselilla. Cittarissa kuitenkin näyttää olevan usein varsin hyviä Lumene -tarjouksia, jos on aikaa odotella. Olen toisinaan harmstrannut sieltä varastoonkin.
Suurimman järkytyksen ja surun mentyä ohi kokosin itseni ja tepastelin lähimpään puotiin etsimään korvaavaa tuotetta. Lumene-hyllylle kuinkas muuten. Siellä huomioni kiinnitti CC Color Correcting Powder -niminen tuote. Rasia ei ollut ollenkaan sellainen, johon normaalisti ihastuisin, vähän sellaisen teini-maybellinen näköinen. Mutta tuotelupaus oli vakuuttava. Kuusi kohtaa, alkaen ihon värin tasoittamisesta kosteuttamiseen. Kaikki ihan oleellisia pointteja. Joten päätin kokeilla.
Puuteri on nyt ollut käytössä muutaman viikon, ja on kyllä ollut lupauksen mukainen. Hyvä pitävä väri, ja todellakaan ei kuivata ihoa samalla tavalla kuin useimmat muut puuterit. Sopii siis hyvin tällaiselle varhaisnelikymppiselle normaalin ihon omaavalle. Voin kyllä kuvitella, että muunkinlaiset ihotyypit voisivat tästä tykätä.
Mutta sitten se iso miinus. Puuterivippa. Minun mielestäni se on aivan järkyttävä. Siis ihan kuin tarkoituksella olisi kehitetty villasukan ja herkkusieniviipaleen välimuoto??? Paksu köntys, jolla ei mitenkään saa puuteria levitettyä nätisti kasvoille. Onneksi vippoja myydään irtotavarana, mutta olisihan se mukava, että kalliin meikkituotteen ostaessaan saisi myös toimivat lisäosat mukaan. Mur mur. Mutta joo... Lumene CC - puuteri on erinomainen tuote, kehitystä kaipaavassa paketissa.
Kaunoisin terveisin,
Nina
P.S. Hinta oli edullisin Prismassa, kun tein vertailua Citymarket-Prisma-Sokos -akselilla. Cittarissa kuitenkin näyttää olevan usein varsin hyviä Lumene -tarjouksia, jos on aikaa odotella. Olen toisinaan harmstrannut sieltä varastoonkin.
perjantai 15. toukokuuta 2015
Biojätepussit -halvalla vai ilmaiseksi?
Meikäläistä kun ärsyttää kaikki riistohinnat, niin viimeisimpänä sapetuksen aiheena on ollut biojätepussit. 10 senttiä kappale??! Lidlissä??! Kuka hullu tuollaisia hintoja maksaa, ja vielä halpamyymälä pitäisi olla. Muualla on varmaan vielä kalliimpaa.
Onneksi postiluukusta tulee ilmaiseksi kaikenlaista paperia, josta voi askarrella mokomat pussit itse. Rikasta elämää -blogin Veera on postannut aiheesta Facebook-sivullaan tässä hiljattain. Siellä on kuva varsin napakan näköisistä pusseista. Arvostan! Itse taittelen kiireissäni vähän heppoisempia versioita. Kääräisen sanomalehdestä tuutin/tötterön niin, että paperi kääntyy neljä kertaa. Ja taitan pohjaan jäävän terävän "piikin" tylpäksi, jolloin pussiin muodostuu leveämpi pohja. Tämä viritelmä vaatii pääsääntöisesti muovipussin tai jotain muuta suojaa alleen, muuten on ämpärin pohjalla äkkiä sotku.
Toinen helppo versio, jota meillä käytetään, on kaupan bio-hedelmäpussit. Kaikissa kaupoissa niitä ei valitettavasti vielä ole, mutta meidän lähikaupassa onneksi on. Eli valitsen biopussin, silloin kun niitä on saatavilla ja kyseessä sellainen kasvikunnan tuote, jonka joka tapauksessa pakkaisin pussiin, esim. tomaatit. Hintatarra on hiukan hankala juttu. Sitä ei saa mitenkään järjevästi myöhemmin irrotettua, niin että pussi pysyisi ehjänä. Olen liimannut tarran joko pussin sankaan tai yläreunaan sellaiseen kohtaan, josta se on näppärä leikata pois. Tunnustan, joskus on unohtunut se tarra kyllä pussin pohjaankin... en tiedä miten iso ympäristörikos se on - eihän se hyvältä kuulosta, että biojätteeseen menee tarroja :/ Lupaan tsempata ja pyydän sitä kaikilta muiltakin - onhan tämä meidän kaikkien yhteinen maapallo ja tulevaisuus!
Nyt takaisin arkeen ja kustannusanalyysiin: meidän perheessä biojätettä kertyy noin 1 pussi / päivä. Joten kaupasta ostettuna se tekisi noin 330 pv *0,10 € = 33 € / vuosi. Ihan hyvä säästö. Käytin laskennallisena vuosikulutuksena 330 päivää, sillä olemme silloin tällöin lomamatkoilla, sukuloimassa, ymv., jolloin ei tietenkään biojätettäkään kerry.
Terveisin,
Nina
Onneksi postiluukusta tulee ilmaiseksi kaikenlaista paperia, josta voi askarrella mokomat pussit itse. Rikasta elämää -blogin Veera on postannut aiheesta Facebook-sivullaan tässä hiljattain. Siellä on kuva varsin napakan näköisistä pusseista. Arvostan! Itse taittelen kiireissäni vähän heppoisempia versioita. Kääräisen sanomalehdestä tuutin/tötterön niin, että paperi kääntyy neljä kertaa. Ja taitan pohjaan jäävän terävän "piikin" tylpäksi, jolloin pussiin muodostuu leveämpi pohja. Tämä viritelmä vaatii pääsääntöisesti muovipussin tai jotain muuta suojaa alleen, muuten on ämpärin pohjalla äkkiä sotku.
Toinen helppo versio, jota meillä käytetään, on kaupan bio-hedelmäpussit. Kaikissa kaupoissa niitä ei valitettavasti vielä ole, mutta meidän lähikaupassa onneksi on. Eli valitsen biopussin, silloin kun niitä on saatavilla ja kyseessä sellainen kasvikunnan tuote, jonka joka tapauksessa pakkaisin pussiin, esim. tomaatit. Hintatarra on hiukan hankala juttu. Sitä ei saa mitenkään järjevästi myöhemmin irrotettua, niin että pussi pysyisi ehjänä. Olen liimannut tarran joko pussin sankaan tai yläreunaan sellaiseen kohtaan, josta se on näppärä leikata pois. Tunnustan, joskus on unohtunut se tarra kyllä pussin pohjaankin... en tiedä miten iso ympäristörikos se on - eihän se hyvältä kuulosta, että biojätteeseen menee tarroja :/ Lupaan tsempata ja pyydän sitä kaikilta muiltakin - onhan tämä meidän kaikkien yhteinen maapallo ja tulevaisuus!
Nyt takaisin arkeen ja kustannusanalyysiin: meidän perheessä biojätettä kertyy noin 1 pussi / päivä. Joten kaupasta ostettuna se tekisi noin 330 pv *0,10 € = 33 € / vuosi. Ihan hyvä säästö. Käytin laskennallisena vuosikulutuksena 330 päivää, sillä olemme silloin tällöin lomamatkoilla, sukuloimassa, ymv., jolloin ei tietenkään biojätettäkään kerry.
Terveisin,
Nina
sunnuntai 10. toukokuuta 2015
Ruokavaraston tyhjennys ja muutto -update
Täällä sitä yritetään vimmatusti saada kulutettua ruokavarastoja pois ennen muuttoa. Vanhaksi menevät on jo aikalailla käytetty, mutta nyt olisi tarkoitus kuluttaa myös painavat säilykkeet pois. Tässä muutamia käytettyjä ja jonossa olevia säilykeateriaratkaisuja:
Eilen tein chili con carnea. Siihen sain käytettyä tölkit tomaattimurskaa ja papuja.
Lämpimät voileivät, joissa on päällä tomaattia, kidney-papuja ja juustoa ovat tosi hyviä, niitä siis teen iltapalaksi jossain välissä.
Hernerokka on ihan hyvää perusarkiruokaa. Tykkään höystää sitä sipulisilpulla ja valkosipulimurskalla. Tällä kertaa ajattelin lisätä joukkoon rapeaksi paahdettua pekonisilppua.
Tonnikala-makaronilaatikko on meidän perheen kestosuosikki. Se on oikeasti niin paljon parempaa kuin miltä kuulostaa. Suosittelen kokeilemaan! Käytän reseptiä, jonka nappasin joskus vuosia sitten kaurapastapussin kyljestä:
1 l vettä
1 liemikuutio (kasvisliemi on hyvä)
5 dl kaurapastaa (hinta laskee jos käyttää kokonaan tai osittain edullisempaa makaronia)
2 tl öljyä
1 sipuli
1 tlk tonnikalaa (ohjeessa oli tonnikala öljyssä, mutta vedessä olevasta tulee minun makuun parempaa)
1 dl hienonnettua tuoretta tilliä tai 1 rkl kuivattua tilliä
1/2 tl sitruunapippuria
1 tl suolaa
Munamaito:
2 munaa
4 dl maitoa
Pinnalle.
1-2 dl juustoraastetta
1. Keitä pastaa 4 minuuttia liemikuutiolla maustetussa vedessä. Valuta lävikössä.
2. Kuullota hienonnettu sipuli öljyssä pannulla.
3. Kaada esikeitetty pasta voideltuun uunivuokaan (tilavuus n.2 l). Lisää tonnikala (öljyineen), hienonnettu sipuli, tilli ja mausteet. Sekoita.
4. Sekoita munamaidon aineet ja kaada vuokaan. Ripottele pinnalle juustoraastetta.
5. Kypsennä 200 asteessa uunin keskitasossa noin 45 minuuttia.
Valmistusta voi nopeuttaa hiukan käyttämällä valmiiksi maustettua tonnikalaa, jolloin mausteet voi jättää poiskin. Juustoraasteen voi korvata levittämällä laatikon päälle valmiiksi siivutettuja juustoviipaleita. Nämä toimet eivät alenna kustannuksia, mutta säästävät hiukan aikaa. Viimeisimpään versiooni sekoitin kolmen erilaisen pastapussin jämät, ja siitä tuli ihan hauskan näköinen ruoka. Siinä oli muistaakseni täysjyväpenneä, -fusillia ja pieneksi pätkittyä spaghettia.
Näkkäripaketteja on kaapeissa useampia ja ne kuluvat nopeasti ilman kummempaa projektoimistakin. Puoliso pitää siitä ja minä ja Kolmevuotiaskin aina silloin tällöin tykätään rouskuttaa.
Riisinuudeli on vähän ongelmallinen. Ostin sitä hetken inspiraatiosta, ja ei ole tullut käytettyä. Sehän ei sinänsä paina juuri mitään, mutta silti haluaisin päästä siitä eroon. Se ei maistu millekään eikä varmaankaan ole kovin ravinteikastakaan. Ja yhdestä paketista tulee vielä vaikka kuinka monta annosta. Ehkä teen siitä jotain evästä töihin. Kyllä se menee, jos ei muuta ole...
Jotenkin mietityttää kyllä koko projektin mielekkyys. Miksi käyttää säilykkeet ennen muuttoa? Ostan kuitenkin vastaavat tuotteet uuteen kotiin. Ihan samahan se olisi kantaako ne herkkusieni- ja hernerokkapurkit muuttokuormassa vai erikseen kauppakassissa uudesta lähikaupasta kotiin. Saman verran ne kuitenkin painavat :D
Muuttoprojekti etenee. Ollaan viety uuteen kotiin jo muutamia autolastillisia tavaraa ja muutamia pienempiä kalusteitakin. Farkkumalliseen henkilöautoon mahtuu ihan kivan kokoinen kuorma, kun takapenkit laskee alas. Ollaan aloitettu sillä periaatteella, että viedään kaikkea sellaista mitä ei seuraavan kahden kuukauden aikana tarvita. Ja kuinka ollakaan valtaosa meidän tavaroista tuntuu olevan sellaista... Uusi koti on isompi kuin nykyinen, muutetaan kolmiosta neliöön, joten sen puoleen ei ole ongelmaa saada tavaroita mahtumaan.
Ihanaa, aurinkoista äitienpäivää toivottaen,
Nina
Eilen tein chili con carnea. Siihen sain käytettyä tölkit tomaattimurskaa ja papuja.
Lämpimät voileivät, joissa on päällä tomaattia, kidney-papuja ja juustoa ovat tosi hyviä, niitä siis teen iltapalaksi jossain välissä.
Hernerokka on ihan hyvää perusarkiruokaa. Tykkään höystää sitä sipulisilpulla ja valkosipulimurskalla. Tällä kertaa ajattelin lisätä joukkoon rapeaksi paahdettua pekonisilppua.
Tonnikala-makaronilaatikko on meidän perheen kestosuosikki. Se on oikeasti niin paljon parempaa kuin miltä kuulostaa. Suosittelen kokeilemaan! Käytän reseptiä, jonka nappasin joskus vuosia sitten kaurapastapussin kyljestä:
1 l vettä
1 liemikuutio (kasvisliemi on hyvä)
5 dl kaurapastaa (hinta laskee jos käyttää kokonaan tai osittain edullisempaa makaronia)
2 tl öljyä
1 sipuli
1 tlk tonnikalaa (ohjeessa oli tonnikala öljyssä, mutta vedessä olevasta tulee minun makuun parempaa)
1 dl hienonnettua tuoretta tilliä tai 1 rkl kuivattua tilliä
1/2 tl sitruunapippuria
1 tl suolaa
Munamaito:
2 munaa
4 dl maitoa
Pinnalle.
1-2 dl juustoraastetta
1. Keitä pastaa 4 minuuttia liemikuutiolla maustetussa vedessä. Valuta lävikössä.
2. Kuullota hienonnettu sipuli öljyssä pannulla.
3. Kaada esikeitetty pasta voideltuun uunivuokaan (tilavuus n.2 l). Lisää tonnikala (öljyineen), hienonnettu sipuli, tilli ja mausteet. Sekoita.
4. Sekoita munamaidon aineet ja kaada vuokaan. Ripottele pinnalle juustoraastetta.
5. Kypsennä 200 asteessa uunin keskitasossa noin 45 minuuttia.
Valmistusta voi nopeuttaa hiukan käyttämällä valmiiksi maustettua tonnikalaa, jolloin mausteet voi jättää poiskin. Juustoraasteen voi korvata levittämällä laatikon päälle valmiiksi siivutettuja juustoviipaleita. Nämä toimet eivät alenna kustannuksia, mutta säästävät hiukan aikaa. Viimeisimpään versiooni sekoitin kolmen erilaisen pastapussin jämät, ja siitä tuli ihan hauskan näköinen ruoka. Siinä oli muistaakseni täysjyväpenneä, -fusillia ja pieneksi pätkittyä spaghettia.
Näkkäripaketteja on kaapeissa useampia ja ne kuluvat nopeasti ilman kummempaa projektoimistakin. Puoliso pitää siitä ja minä ja Kolmevuotiaskin aina silloin tällöin tykätään rouskuttaa.
Riisinuudeli on vähän ongelmallinen. Ostin sitä hetken inspiraatiosta, ja ei ole tullut käytettyä. Sehän ei sinänsä paina juuri mitään, mutta silti haluaisin päästä siitä eroon. Se ei maistu millekään eikä varmaankaan ole kovin ravinteikastakaan. Ja yhdestä paketista tulee vielä vaikka kuinka monta annosta. Ehkä teen siitä jotain evästä töihin. Kyllä se menee, jos ei muuta ole...
Jotenkin mietityttää kyllä koko projektin mielekkyys. Miksi käyttää säilykkeet ennen muuttoa? Ostan kuitenkin vastaavat tuotteet uuteen kotiin. Ihan samahan se olisi kantaako ne herkkusieni- ja hernerokkapurkit muuttokuormassa vai erikseen kauppakassissa uudesta lähikaupasta kotiin. Saman verran ne kuitenkin painavat :D
Muuttoprojekti etenee. Ollaan viety uuteen kotiin jo muutamia autolastillisia tavaraa ja muutamia pienempiä kalusteitakin. Farkkumalliseen henkilöautoon mahtuu ihan kivan kokoinen kuorma, kun takapenkit laskee alas. Ollaan aloitettu sillä periaatteella, että viedään kaikkea sellaista mitä ei seuraavan kahden kuukauden aikana tarvita. Ja kuinka ollakaan valtaosa meidän tavaroista tuntuu olevan sellaista... Uusi koti on isompi kuin nykyinen, muutetaan kolmiosta neliöön, joten sen puoleen ei ole ongelmaa saada tavaroita mahtumaan.
Ihanaa, aurinkoista äitienpäivää toivottaen,
Nina
tiistai 14. huhtikuuta 2015
Hei me muutetaan!
Jee! Yritän siis uskotella itselleni, että se on 100% positiivinen jännittävä elämys. Onhan se suurimmaksi osaksi kivaa, varsinkin siinä vaiheessa, kun on siirrytty kokonaan uuteen asuntoon ja tavarat pääosin paikoillaan. Siirtymävaihe sen sijaan voi herättää vähän muitakin tunteita. Tämä kun on ns. perheblogi, niin en viitsi käyttää kaikkia mieleen tulevia sanoja projektin kuvaamiseksi ;)
Muuttoon on vielä aikaa, mutta tavaroita voi jo pakata ja tehdä suunnitelmia projektin sujuvaan ja kustannustehokkaaseen läpivientiin. Suunnittelun kulmakivet ovat avulias verkosto ja vaippalaatikot.
Tarkoitus siis tehdä omatoimimuutto ja tavaraa voi viedä vaiheittain usean viikon aikana. Lähisukukulaiset ovat hiljattain muuttaneet, joten sieltä saadaan pahvilaatikoita ja tutuilta toivottavasti lainaksi peräkärry, niin ei tarvitse vuokrata pakua. (huom! Helsingin kierrätyskeskus lainaa peräkärryä ilmaiseksi, panttia vastaan. Lisätietoa: http://www.kierratyskeskus.fi/kaupat_ja_palvelut/muut_palvelut/lainaus_ja_vuokraus He lainaavat myös kuljetuspolkupyöriä ja juhliin asiastoja, jotka saa palauttaa pesemättä.)
Vaippalaatikoita olen hamstrannut jo jonkin aikaa. Pampers-laatikot ovat tukevia, kahvallisia ja jos ne pakkaa täyteen painavaa tavaraa, kuten kirjoja, silti jaksaa kantaa tavallinen meikäläinenkin. Kokonsa puolesta niitä on ihan hyvä kantaa yksin esimerkiksi portaita ylös ja alas. Muuton jälkeen niissä voi vielä hyvin säilyttää varastossa yhtä sun toista tavaraa. Ne saa päältä kiinni, toisin kuin perinteiset banaanilaatikot. Suosittelen!
Omatoimimuutossa tarvitaan auttamishaluisia lähimmäisiä. Muutossa on niin paljon muutakin tehtävää kuin vain ne "kriittisten" kaikkein painavimpien tavaroiden kantaminen - sohva, pesukone, you know. Kaikenlainen valmistelu, pikkusälä ja jälkisiivous vie kuitenkin leijonanosan ajasta. Niinpä kannattaa ottaa kaikenlainen apu ilolla ja nyrpistelemättä vastaan. Skolioosiaan valitteleva kumminkaima voi hyvin pakata astioita, ulkoiluttaa lemmikkiä tai vahtia lapsia sen aikaa kun itse pakkaa. Siivousapua, lamppujen ja verhojen irrottamista ja ripustamista, huonekalujen kasaamista ja purkamista, kirjojen asettelua kirjahyllyyn (aakkosten, aiheen tai värin mukaan) - nämä tehtäväalueet tulevat ensimmäisenä mieleen, kun apujoukoille miettii tehtäviä.
Tärkeää muistaa olla itsekin sitten tarvittaessa muille avuksi. Joko muutossa tai muuten. Auttaa voi niin monin tavoin, ja yhteistyö vähentää kustannuksia kaikilta osapuolilta.
Palaan tähän aiheeseen vielä monta kertaa, joko muuton tai ainakin uuden kodin organisoimisen ja sisustamisen tiimoilta. Mukavaa viikon jatkoa!
Terveisin,
Nuukaileva muuttajatar
Muuttoon on vielä aikaa, mutta tavaroita voi jo pakata ja tehdä suunnitelmia projektin sujuvaan ja kustannustehokkaaseen läpivientiin. Suunnittelun kulmakivet ovat avulias verkosto ja vaippalaatikot.
Tarkoitus siis tehdä omatoimimuutto ja tavaraa voi viedä vaiheittain usean viikon aikana. Lähisukukulaiset ovat hiljattain muuttaneet, joten sieltä saadaan pahvilaatikoita ja tutuilta toivottavasti lainaksi peräkärry, niin ei tarvitse vuokrata pakua. (huom! Helsingin kierrätyskeskus lainaa peräkärryä ilmaiseksi, panttia vastaan. Lisätietoa: http://www.kierratyskeskus.fi/kaupat_ja_palvelut/muut_palvelut/lainaus_ja_vuokraus He lainaavat myös kuljetuspolkupyöriä ja juhliin asiastoja, jotka saa palauttaa pesemättä.)
Vaippalaatikoita olen hamstrannut jo jonkin aikaa. Pampers-laatikot ovat tukevia, kahvallisia ja jos ne pakkaa täyteen painavaa tavaraa, kuten kirjoja, silti jaksaa kantaa tavallinen meikäläinenkin. Kokonsa puolesta niitä on ihan hyvä kantaa yksin esimerkiksi portaita ylös ja alas. Muuton jälkeen niissä voi vielä hyvin säilyttää varastossa yhtä sun toista tavaraa. Ne saa päältä kiinni, toisin kuin perinteiset banaanilaatikot. Suosittelen!
Omatoimimuutossa tarvitaan auttamishaluisia lähimmäisiä. Muutossa on niin paljon muutakin tehtävää kuin vain ne "kriittisten" kaikkein painavimpien tavaroiden kantaminen - sohva, pesukone, you know. Kaikenlainen valmistelu, pikkusälä ja jälkisiivous vie kuitenkin leijonanosan ajasta. Niinpä kannattaa ottaa kaikenlainen apu ilolla ja nyrpistelemättä vastaan. Skolioosiaan valitteleva kumminkaima voi hyvin pakata astioita, ulkoiluttaa lemmikkiä tai vahtia lapsia sen aikaa kun itse pakkaa. Siivousapua, lamppujen ja verhojen irrottamista ja ripustamista, huonekalujen kasaamista ja purkamista, kirjojen asettelua kirjahyllyyn (aakkosten, aiheen tai värin mukaan) - nämä tehtäväalueet tulevat ensimmäisenä mieleen, kun apujoukoille miettii tehtäviä.
Tärkeää muistaa olla itsekin sitten tarvittaessa muille avuksi. Joko muutossa tai muuten. Auttaa voi niin monin tavoin, ja yhteistyö vähentää kustannuksia kaikilta osapuolilta.
Palaan tähän aiheeseen vielä monta kertaa, joko muuton tai ainakin uuden kodin organisoimisen ja sisustamisen tiimoilta. Mukavaa viikon jatkoa!
Terveisin,
Nuukaileva muuttajatar
maanantai 30. maaliskuuta 2015
Blogiarvonnan voittaja ja viikon ruokaostokset
Heissan!
Blogiarvonnan voittaja on Sofia! Onnea! Laitan sinulle Sofia sähköpostia, ja kiitos kaikille muille osallistumisesta :) Palkintona siis Lindexin Bamse-paita (tai siis minun ja monen muunkin mielestä hän on kyllä suomalaisittain Maailman Vahvin Nalle).
Ruokaostoksia tuli tehtyä Lidlissä, ja lähinnä maitotäydennyksen merkeissä. Muutama muu juttu tarttui mukaan extempore.
Tämän poikkeuksellisen suppean ostoslistan taustalla on tällainen tapahtumasarja:
Huomasin torstai-iltana, että pakastin on sulanut. Kyseessä lienee Kolmivuotiaan jekku, sillä virta oli kokonaan katkaistu. Olin pari päivää kursseilla, ja sain onneksi hoitoapua ihanalta Mummulta, joten ei tarvinut ihan tukka putkella rientää kotiin. Noh, Mummu tietenkin on meillä kuitenkin vieraassa huushollissa eikä kaikkia Kolmivuotiaan aivoituksia osaa telepaattisesti tulkita, sehän ei minulta itseltänikään aina tai edes kovin usein onnistu :D Joten nappula lienee käynyt jo keskiviikkoiltana napsauttamassa virrat pois kun silmä vältti.
Jep. Eipä siinä sitten muuta kuin menyytä suunnittelemaan puolikohmeisten puolivalmisteiden sekä muutaman kilon marjavaraston varaan... Ollaan syöty pääruokana valkosipuliperunoita (perunasuikalepusseista) kalapuikkojen, Ikea-lihapullien ja jääpalamuottiin pakastetun jauhelihakastikkeen kera. Salaattina pakastekasviksia. Leipänä hiukan vettynyttä Reissumiestä (se on ihan hyvää paahdettuna). Ja vitamiinipommina on ollut mustikkaa ja lakkaa. Onneksi puolukat oli survoksena, sehän säilyy jääkaapissa vaikka vuoden, joten ei paniikkia sen suhteen. Punaista viinimarjaa on vielä, pitänee tehdä vispipuuroa seuraavaksi.
Vielä muutama päivä mennään pakasteen antimien mukaan. Tämä sopii kyllä oikeastaan ihan hyvin ruokavarastojen tyhjentämis projektiin, vaikka tilanne tulikin vähän puun takaa. Yllätykset on elämän suola :D
Terkuin,
Nina
P.S. Arvonta suoritettiin netistä löytyvällä Lottokoneella. Ihan vaan vinkiksi, jos teidän tarvitsee joskus arpoa jotain.
Blogiarvonnan voittaja on Sofia! Onnea! Laitan sinulle Sofia sähköpostia, ja kiitos kaikille muille osallistumisesta :) Palkintona siis Lindexin Bamse-paita (tai siis minun ja monen muunkin mielestä hän on kyllä suomalaisittain Maailman Vahvin Nalle).
Ruokaostoksia tuli tehtyä Lidlissä, ja lähinnä maitotäydennyksen merkeissä. Muutama muu juttu tarttui mukaan extempore.
 |
| Takana vasemmalta: 4 l uht maitoa, 1 l luomumaitoa, 1 l rasvatonta ja 1 l kevytmaitoa. Edessä vasemmalta: leipä, roskapusseja, lasten rahkaa 12 prk, minibanaaneja, kinkku-ananas-pizza. |
Tämän poikkeuksellisen suppean ostoslistan taustalla on tällainen tapahtumasarja:
Huomasin torstai-iltana, että pakastin on sulanut. Kyseessä lienee Kolmivuotiaan jekku, sillä virta oli kokonaan katkaistu. Olin pari päivää kursseilla, ja sain onneksi hoitoapua ihanalta Mummulta, joten ei tarvinut ihan tukka putkella rientää kotiin. Noh, Mummu tietenkin on meillä kuitenkin vieraassa huushollissa eikä kaikkia Kolmivuotiaan aivoituksia osaa telepaattisesti tulkita, sehän ei minulta itseltänikään aina tai edes kovin usein onnistu :D Joten nappula lienee käynyt jo keskiviikkoiltana napsauttamassa virrat pois kun silmä vältti.
Jep. Eipä siinä sitten muuta kuin menyytä suunnittelemaan puolikohmeisten puolivalmisteiden sekä muutaman kilon marjavaraston varaan... Ollaan syöty pääruokana valkosipuliperunoita (perunasuikalepusseista) kalapuikkojen, Ikea-lihapullien ja jääpalamuottiin pakastetun jauhelihakastikkeen kera. Salaattina pakastekasviksia. Leipänä hiukan vettynyttä Reissumiestä (se on ihan hyvää paahdettuna). Ja vitamiinipommina on ollut mustikkaa ja lakkaa. Onneksi puolukat oli survoksena, sehän säilyy jääkaapissa vaikka vuoden, joten ei paniikkia sen suhteen. Punaista viinimarjaa on vielä, pitänee tehdä vispipuuroa seuraavaksi.
Vielä muutama päivä mennään pakasteen antimien mukaan. Tämä sopii kyllä oikeastaan ihan hyvin ruokavarastojen tyhjentämis projektiin, vaikka tilanne tulikin vähän puun takaa. Yllätykset on elämän suola :D
Terkuin,
Nina
P.S. Arvonta suoritettiin netistä löytyvällä Lottokoneella. Ihan vaan vinkiksi, jos teidän tarvitsee joskus arpoa jotain.
lauantai 28. maaliskuuta 2015
Kannattaako hiuksia leikata itse?
Kampaajalle saa upotettua huikeat määrät rahaa. Kokemusta on. Omat kampaajakokemukset vaihtelevat yllättävistä onnenhetkistä surkuhupaisiin. Jep, olen mennyt joskus lippis päässä töihin kun kampaamokäynnin tulos esti julkisen näyttäytymisen ilman päähinettä :O
Minulla on vaaleanruskeat pitkät suorat kerroksittain leikatut hiukset, otsatukalla. Aikaisemmin otin raitoja ja värejä, mutta sitten vauvaa odottaessani halusin karttaa ylimääräisiä kemikaaleja ja oma väri tuli esiin. Yllättäen se olikin tummempi kuin aikaisemmin ja silmän totuttua ihan kiva :) En ole sittemmin viitsinyt värikäsittelyjä ottaa ollenkaan. Vielä ei hienostunutta harmautta näy.
Kampaajalla käymisen suhteen minulle on muodostunut selkeä nelivaiheinen rytmi:
1. pesu ja leikkaus kampaajalla
2. tasoitan itse pitkäksi venähtänyttä otsista
3. kampaaja tasoittaa otsista
4. tasoitan jälleen itse otsista
-> siirrytään takaisin vaiheeseen 1.
Vaiheet toistuvat noin 4 viikon välein, siinä ajassa hiukset kasvavat noin 4 cm, eli 1 cm / kk. Ei tule kalliiksi. Ja ilman värikäsittelyjä latvat kestävät hyvänä noinkin pitkän ajan.
Muiden aikuisten hiuksia en ole leikannut. Enkä uskalla kokeillakaan.
Lasten hiuksia sen sijaan voi minusta hyvin leikata kotona. Meidän Kolmivuotias on onneksi perinyt isänsä kiharat. Se helpottaa hommaa todella paljon. Jäljen ei tarvitse olla viivoittimen suora, eikä sitä huomaa ;) Kunhan suurinpiirtein saman pituiset suortuvat on oikealta ja vasemmalta puolelta katsottuna, niin kehuja satelee. Tai sitten hän on vain niin hyvännäköinen, ettei edes minun tekemä hiusmuotoilu pysty sitä pilaamaan!
Kustannusanalyysi: aikaisemmin kävin kampaajalla noin 6 viikon välein, ja lasku oli noin 80 € / kerta (vaihtelevasti leikkaus ja tyviraidat tai täysraidat tai mitä milloinkin). Vuodessa: 80 € *8,5 = 680 €. Nykyään pesu ja leikkaus noin 40 € / kerta. Otsatukan tasoitus noin 15 € (sikahinta työmäärään nähden muuten!). Vuosikustannus: 40 €* 3 + 15 €*3 = 165 €. Erotus 515 €. Onhan siinä!
Tässä nyt tietysti voi spekuloida ovatko nuo oikeastaan vertailukelpoisia. Lopputulos on ammattilaisen hiusmuotoilijan teos tai osittain itse leikattu luomupää. Mutta jos tulos miellyttää, niin miksi maksaa turhasta. Minä kyllä keksin viissataselle vaikka mitä muutakin kivaa ja iloa tuottavaa käyttöä. Olen menossa entisten työkavereiden kanssa ulos syömään (edulliseen mutta ihan tyylikkääseen paikkaan), joten ehkä en otakaan sitä listan halvinta annosta. Nythän minulla on tuota kampaamoylijäämäbudjettia millä mällätä :) Jos vaikka oikein lasin viiniäkin... ;)
Skool på den saken!
Terveisin,
Nina
Minulla on vaaleanruskeat pitkät suorat kerroksittain leikatut hiukset, otsatukalla. Aikaisemmin otin raitoja ja värejä, mutta sitten vauvaa odottaessani halusin karttaa ylimääräisiä kemikaaleja ja oma väri tuli esiin. Yllättäen se olikin tummempi kuin aikaisemmin ja silmän totuttua ihan kiva :) En ole sittemmin viitsinyt värikäsittelyjä ottaa ollenkaan. Vielä ei hienostunutta harmautta näy.
Kampaajalla käymisen suhteen minulle on muodostunut selkeä nelivaiheinen rytmi:
1. pesu ja leikkaus kampaajalla
2. tasoitan itse pitkäksi venähtänyttä otsista
3. kampaaja tasoittaa otsista
4. tasoitan jälleen itse otsista
-> siirrytään takaisin vaiheeseen 1.
Vaiheet toistuvat noin 4 viikon välein, siinä ajassa hiukset kasvavat noin 4 cm, eli 1 cm / kk. Ei tule kalliiksi. Ja ilman värikäsittelyjä latvat kestävät hyvänä noinkin pitkän ajan.
Muiden aikuisten hiuksia en ole leikannut. Enkä uskalla kokeillakaan.
Lasten hiuksia sen sijaan voi minusta hyvin leikata kotona. Meidän Kolmivuotias on onneksi perinyt isänsä kiharat. Se helpottaa hommaa todella paljon. Jäljen ei tarvitse olla viivoittimen suora, eikä sitä huomaa ;) Kunhan suurinpiirtein saman pituiset suortuvat on oikealta ja vasemmalta puolelta katsottuna, niin kehuja satelee. Tai sitten hän on vain niin hyvännäköinen, ettei edes minun tekemä hiusmuotoilu pysty sitä pilaamaan!
Kustannusanalyysi: aikaisemmin kävin kampaajalla noin 6 viikon välein, ja lasku oli noin 80 € / kerta (vaihtelevasti leikkaus ja tyviraidat tai täysraidat tai mitä milloinkin). Vuodessa: 80 € *8,5 = 680 €. Nykyään pesu ja leikkaus noin 40 € / kerta. Otsatukan tasoitus noin 15 € (sikahinta työmäärään nähden muuten!). Vuosikustannus: 40 €* 3 + 15 €*3 = 165 €. Erotus 515 €. Onhan siinä!
Tässä nyt tietysti voi spekuloida ovatko nuo oikeastaan vertailukelpoisia. Lopputulos on ammattilaisen hiusmuotoilijan teos tai osittain itse leikattu luomupää. Mutta jos tulos miellyttää, niin miksi maksaa turhasta. Minä kyllä keksin viissataselle vaikka mitä muutakin kivaa ja iloa tuottavaa käyttöä. Olen menossa entisten työkavereiden kanssa ulos syömään (edulliseen mutta ihan tyylikkääseen paikkaan), joten ehkä en otakaan sitä listan halvinta annosta. Nythän minulla on tuota kampaamoylijäämäbudjettia millä mällätä :) Jos vaikka oikein lasin viiniäkin... ;)
Skool på den saken!
Terveisin,
Nina
keskiviikko 25. maaliskuuta 2015
Shoppailin pojalle ja blogi-arvonta
Lapset senkun kasvaa, niinhän se on ja hyvä niin. Mitäpä huvia tässä arkielämässä muuten olisikaan, jos ei saisi silloin tällöin shoppailla uusia vaatteita pikkukaverille. Ja tällä kertaa olen ostanut myös ihan oikeita uusia, ei second handia pelkästään.
Kuvassa on kaksi pitkähihaista trikoopaitaa, molemmat Lindexistä. Poliisiautopaita oli heti mieleinen, uusi suosikki suorastaan. Se maksoi 9,90 €. Toinen, Maailman Vahvin Nalle -aiheinen, oli 14,95 €. Lindexissä Nalle tosin on brändätty nimelle Bamse. Ärsyttävän ulkomaalaista. Sitä se globaali kapitalismi teettää. Kohta kai meidän Muumikin on Moomin. En hyväksy.
Ja joo ei hyväksynyt Kolmivuotiaskaan. Hän ryhtyi rivakasti pistämään hanttiin, kun yritin pukea Bamse-paitaa hänelle ja nyyhki epätoivoissaan, että ei tota, ei näytä hyvältä :'( Minusta tuo paita on ihana, enkä ymmärrä hänen vastahakoisuuttaan ollenkaan. Mutta enhän voi lastani kiusata epämieluisilla vaatteilla, joten Bamse-paita siirrettiin uuteen käyttöön. Ja uusi käyttö on - tadaa - tämän blogin ensimmäinen arvonta! :) Voit osallistua laittamalla viestin kommenttikenttään tai sähköpostitse nuukanina@luukku.com, viimeistään sunnuntaina 29.3. Ilmoitan voittajan ensi viikon alussa ja jos ei ihmeitä tapahdu, palkinto ehtii postitse perille pääsiäiseksi. Palkintona siis kuvan Bamse-paita, koko104 cm, käyttöönottopesty 60 C:ssa tuoksuttomalla pesuaineella.
Keskimmäisenä oleva musta fleece-takki on second handia ja shoppailin ihan omista varastoista. Se on ostettu Puolison kaverin perheeltä pari vuotta sitten muutamalla eurolla. Näyttää olevan KappAhlin mallistoa, mutta kuten sanottua, ainakin pari vuotta vanha, joten samanlaista tuskin on enää myynnissä. Sitä ei ole muuten vielä sovitettu - toivottavasti se sentään kelpaa pikkuherralle ;)
Onnea arvontaan ja aurinkoista viikkoa!
Terkuin,
Nina
Kuvassa on kaksi pitkähihaista trikoopaitaa, molemmat Lindexistä. Poliisiautopaita oli heti mieleinen, uusi suosikki suorastaan. Se maksoi 9,90 €. Toinen, Maailman Vahvin Nalle -aiheinen, oli 14,95 €. Lindexissä Nalle tosin on brändätty nimelle Bamse. Ärsyttävän ulkomaalaista. Sitä se globaali kapitalismi teettää. Kohta kai meidän Muumikin on Moomin. En hyväksy.
Ja joo ei hyväksynyt Kolmivuotiaskaan. Hän ryhtyi rivakasti pistämään hanttiin, kun yritin pukea Bamse-paitaa hänelle ja nyyhki epätoivoissaan, että ei tota, ei näytä hyvältä :'( Minusta tuo paita on ihana, enkä ymmärrä hänen vastahakoisuuttaan ollenkaan. Mutta enhän voi lastani kiusata epämieluisilla vaatteilla, joten Bamse-paita siirrettiin uuteen käyttöön. Ja uusi käyttö on - tadaa - tämän blogin ensimmäinen arvonta! :) Voit osallistua laittamalla viestin kommenttikenttään tai sähköpostitse nuukanina@luukku.com, viimeistään sunnuntaina 29.3. Ilmoitan voittajan ensi viikon alussa ja jos ei ihmeitä tapahdu, palkinto ehtii postitse perille pääsiäiseksi. Palkintona siis kuvan Bamse-paita, koko104 cm, käyttöönottopesty 60 C:ssa tuoksuttomalla pesuaineella.
Keskimmäisenä oleva musta fleece-takki on second handia ja shoppailin ihan omista varastoista. Se on ostettu Puolison kaverin perheeltä pari vuotta sitten muutamalla eurolla. Näyttää olevan KappAhlin mallistoa, mutta kuten sanottua, ainakin pari vuotta vanha, joten samanlaista tuskin on enää myynnissä. Sitä ei ole muuten vielä sovitettu - toivottavasti se sentään kelpaa pikkuherralle ;)
Onnea arvontaan ja aurinkoista viikkoa!
Terkuin,
Nina
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Varastojen perukoilta löydettyjä ruokatarpeita
Kevätsiivous. Huh. Taidan aloittaa helpoimmasta eli inventoin ruokatarvikevarastoni. Meillä kun on vain keittiön kaapit sitä varten - ei kellareita, kylmiöitä eikä edes jättimäistä arkkupakastinta - niin projekti on hallittavissa mitoissa. Mitäs sieltä löytyykään? Kas, maitojauhetta kaksi korkkaamatonta pakettia, joissa viimeiset käyttöpvm:t tänä keväänä. Hops hommiin siis.
Meillä Kaksvuotias (hei nyt täytyy tehdä välipäivitys tähän kohtaan: hän on nykyään KOLMIVUOTIAS!) käyttää kevytmaitoa. Puoliso juo rasvatonta ja mitä käytän sitä kahviin. Joten niinä päivinä kun olen ainoa kotona oleva aikuinen teen satsin maitojauhemaitoa kahviani varten. Sitä sekoitetaan 1 dl / 5 dl vettä. Siitä saa useamman päivän kahvimaidot ja se säilyy hyvänä ainakin viikon.
Maitojauhemaito maistuu erilaiselle kuin tuore, joten ihan sellaisenaan juotavaksi siitä ei kaikkien makuun ole. En sitten tiedä jos sekoittaisi puolet ja puolet, mutta tulisiko sellaista ylimääräistä askaretta tehtyä. Ei meillä. Ei arkena.
Olen käyttänyt maitojauhetta myös leivonnassa. Kuivakakussa se on ajanut ihan saman asian kuin tuore maito. Pannukakusta tulee sen sijaan vähän erilainen. Siihen tulee toisenlainen pinta. Kiiltävämpi ja kohoavat kohdat tummuvat tosi nopeasti. Se oli ihan hyvän makuista, mutta ulkonäkö ei ollut ihan vierastarjoiluksi sopiva... suosittelut vain kotikäyttöön siis.
Maitojauheen hinta on minusta aika korkealla, joten säästöä ei sinänstä kerry. Mutta säästön voi laskea sitä kautta, että varastoon ostetut raaka-aineet tulevat ylipäätään käytettyä. Ja ei tarvitse kantaa kaupasta ihan niin monta painavaa maitotölkkiä kuin yleensä. Luoja tietää, että sitä raahattavaa riittää muutenkin.
Seuraavaksi pitäisi löytää hyviä käyttökohteita karpalorouheelle. Se on sinänsä helppoa, sitähän voi sekoittaa vaikka mihin puuroon, jugurttiin, viiliin, yms. Haasteena onkin, että miten sitä muistaa käyttää. Ehkä pitää vaan nostaa se tiskipöydälle ja pitää siinä niin kauan kunnes purkki on tyhjä.
Heh, tämän projektin tiimoilta: onko positiivista ajattelua nähdä, että astia on puoliksi täynnä vai että se on puoliksi tyhjä?! Asiat on niin kuin ne näkee :D
Keväisin terveisin,
Nina
Meillä Kaksvuotias (hei nyt täytyy tehdä välipäivitys tähän kohtaan: hän on nykyään KOLMIVUOTIAS!) käyttää kevytmaitoa. Puoliso juo rasvatonta ja mitä käytän sitä kahviin. Joten niinä päivinä kun olen ainoa kotona oleva aikuinen teen satsin maitojauhemaitoa kahviani varten. Sitä sekoitetaan 1 dl / 5 dl vettä. Siitä saa useamman päivän kahvimaidot ja se säilyy hyvänä ainakin viikon.
Maitojauhemaito maistuu erilaiselle kuin tuore, joten ihan sellaisenaan juotavaksi siitä ei kaikkien makuun ole. En sitten tiedä jos sekoittaisi puolet ja puolet, mutta tulisiko sellaista ylimääräistä askaretta tehtyä. Ei meillä. Ei arkena.
Olen käyttänyt maitojauhetta myös leivonnassa. Kuivakakussa se on ajanut ihan saman asian kuin tuore maito. Pannukakusta tulee sen sijaan vähän erilainen. Siihen tulee toisenlainen pinta. Kiiltävämpi ja kohoavat kohdat tummuvat tosi nopeasti. Se oli ihan hyvän makuista, mutta ulkonäkö ei ollut ihan vierastarjoiluksi sopiva... suosittelut vain kotikäyttöön siis.
Maitojauheen hinta on minusta aika korkealla, joten säästöä ei sinänstä kerry. Mutta säästön voi laskea sitä kautta, että varastoon ostetut raaka-aineet tulevat ylipäätään käytettyä. Ja ei tarvitse kantaa kaupasta ihan niin monta painavaa maitotölkkiä kuin yleensä. Luoja tietää, että sitä raahattavaa riittää muutenkin.
Seuraavaksi pitäisi löytää hyviä käyttökohteita karpalorouheelle. Se on sinänsä helppoa, sitähän voi sekoittaa vaikka mihin puuroon, jugurttiin, viiliin, yms. Haasteena onkin, että miten sitä muistaa käyttää. Ehkä pitää vaan nostaa se tiskipöydälle ja pitää siinä niin kauan kunnes purkki on tyhjä.
Heh, tämän projektin tiimoilta: onko positiivista ajattelua nähdä, että astia on puoliksi täynnä vai että se on puoliksi tyhjä?! Asiat on niin kuin ne näkee :D
Keväisin terveisin,
Nina
maanantai 2. maaliskuuta 2015
Ilmaista joogaopetusta netissä, ja muutakin jumppaa
Hei! Sanon nyt heti ensialkuun ihan suoraan, että tämä on mainospala. Liityin joskus aikoja sitten Buzzador-nimisen firman listoille, mikä tarkoittaa että voin liittyä mainoskampanjoihin ja toitottaa jotain tuotetta kavereille, facebookissa, muussa somessa tai blogissa. Tähän asti kaikki kamppikset ovat olleet minun mielestäni sellaisia, etten ole viitsinyt vaivautua. Oikeasti, miksi mainostaisin tässä koko lukijakunnalle jotain säilykelihapullia, jos saan palkkioksi yhden tölkin kyseistä tuotetta? Ei kiinnosta.
Paitsi nyt. Kyseessä on Yoogaia -niminen verkossa toimiva joogakoulu. Normaalisti palvelua voi kokeilla viikon ajan ilmaiseksi. Osoite on yoogaia.com ja tässä kampanjakoodi, jolla saa kahden viikon ilmaisen kokeilujakson: YOOGAIATRIAL2015.
Palvelussa on livetunteja, eli sinne ilmoittaudutaan samoin kuin normaaleillekin jumppatunneille. Webbikameran avulla on mahdollista myös itse näkyä opettajalle, niin että ope voi opastaa henkilökohtaisesti ja korjata asentoja. Tunteja voi myös katsoa jälkikäteen.
Opetusta tulee Suomen lisäksi Lontoon ja Hong Kongin studioilta englanninkielisenä. Joitain tunteja oli ihan aamuyölläkin, joten vuorotyöläisellekin löytyy treenejä.
Se on sitä nykyaikaa.
Minä hyödyn tästä sen, että saan hiukan tuotakin pidemmän ilmaisen kokeilujakson. Olen tästä mahdollisuudesta oikeasti ihan iloinen, sillä olin ajatellut kokeilla tätä palvelua muutenkin. Kun tässä pikkupojan arkiyksinhuoltajana pyörittää taloutta ja töissäkin käy, niin se treeniaika on vähän niinkuin rajallista. Onneksi nappula menee jo kahdeksan pintaan nukkumaan, niin pystyn hyvin joogailemaan vielä illalla. Sen verran ryhtiä puuttuu, että en yleensä jaksa omatoimisesti jumppailla täällä. Joten tuo Yoogaian ryhmätunnille ilmoittautuminen voisi olla minulle se ratkaiseva juttu jolla saan itseni irti sohvasta vielä illalla!
Terveisin,
Nina
Paitsi nyt. Kyseessä on Yoogaia -niminen verkossa toimiva joogakoulu. Normaalisti palvelua voi kokeilla viikon ajan ilmaiseksi. Osoite on yoogaia.com ja tässä kampanjakoodi, jolla saa kahden viikon ilmaisen kokeilujakson: YOOGAIATRIAL2015.
Palvelussa on livetunteja, eli sinne ilmoittaudutaan samoin kuin normaaleillekin jumppatunneille. Webbikameran avulla on mahdollista myös itse näkyä opettajalle, niin että ope voi opastaa henkilökohtaisesti ja korjata asentoja. Tunteja voi myös katsoa jälkikäteen.
Opetusta tulee Suomen lisäksi Lontoon ja Hong Kongin studioilta englanninkielisenä. Joitain tunteja oli ihan aamuyölläkin, joten vuorotyöläisellekin löytyy treenejä.
Se on sitä nykyaikaa.
Minä hyödyn tästä sen, että saan hiukan tuotakin pidemmän ilmaisen kokeilujakson. Olen tästä mahdollisuudesta oikeasti ihan iloinen, sillä olin ajatellut kokeilla tätä palvelua muutenkin. Kun tässä pikkupojan arkiyksinhuoltajana pyörittää taloutta ja töissäkin käy, niin se treeniaika on vähän niinkuin rajallista. Onneksi nappula menee jo kahdeksan pintaan nukkumaan, niin pystyn hyvin joogailemaan vielä illalla. Sen verran ryhtiä puuttuu, että en yleensä jaksa omatoimisesti jumppailla täällä. Joten tuo Yoogaian ryhmätunnille ilmoittautuminen voisi olla minulle se ratkaiseva juttu jolla saan itseni irti sohvasta vielä illalla!
Terveisin,
Nina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)