Olen karkkinarkkari, suklaa-addikti ja pullahiiri. Siitä ei pääse mihinkään. Diabetesta ei vielä ole, mutta vyötärönympärys harmittaa joka kerta vaatteita sovittaessa. Ja tietenkin se rahanmeno. Euron päivittäinen herkkuostos maksaa vuodessa 365 euroa. Eikä se siihen edes jää, vaan vaikkapa karkkipussit maksavat nykyään paljon enemmän kuin sen euron. Markka-aikana ei olisi tullut mieleenkään ostaa kahden kympin karkkipussia, mutta nyt vastaavan hintainen reilun kolmen euron pussi ei tunnu minusta mitenkään tavattomalta. Ja niistähän kertyisi jo tonni vuodessa. Huh huh.
Tässä taannoin löysin yhden toimivan tavan päästä eroon älyttömästä herkkujen ostelusta. Oltiin Kaksvuotiaan kanssa kotosalla, hän nukkui päiväunia, ja minä keittelin itselleni kahvia. Ja voi kauhistus, talosta ei löytynyt mitään hyvää :O Ei kaapeista, ei pakastimesta eikä edes pudonneita pastilleja taskujen tai käsilaukun pohjalta. Voi #kele. Ei ollut todella mitään muuta makeaa kuin sokeri, joten siihen oli tyytyminen. Mummolatyyliin otin sokeripalan suuhuni ja ryystin kahvia sen läpi. Se oli yllättävän hyvää! Viisi palaa taisi mennä, ja olin tosi tyytyväinen itseeni. Sitten iltapäivän mittaan olin vielä tyytyväisempi, sillä jostain kumman syystä ei tehnyt enää koko päivänä mieli herkkuja. Jotenkin tuo kahvi-sokeri-yhdistelmä toimii aika hyvin.
Säästöä kertyy yllättävän paljon. Sokeripalapaketti maksanee noin 2 €, ja tuossa meidän paketissa kerrotaan olevan 280 palaa. Yksi pala maksaa siis noin 0,7 senttiä. Jos kuluttaisin 5 palaa päivässä, saan rahaa poltettua kokonaiset 3,5 senttiä. Kaikkein edullisin pikku Pätkis taitaa maksaa 0,35 €, eli kymmenkertainen säästö!!!
Minulla on ollut tapana ostaa noin 0,60 € hintainen suklaapatukka päivittäin. Se tekee vuodessa 219 €. Jos sen saa korvattua 3,5 snt sokeripaloilla, vuosikustannus laskee 13 € tienoille. Säästöä kertyisi 206 € vuodessa. Tämä todella kannattaa, vaikkakin nuo luvut ovat vain suuntaa-antavia. Jätettäkin kertyy vähemmän kuin karkkien käärepapereista ja vaivaa on paljon vähemmän kuin jos leipoisi itse jotain.
Ihan kaikkia herkkuja sokeripaloilla tuskin pystyy korvaamaan. Usein karkkiostokset tulee tehtyä hetken mielijohteesta kaupassa, ja minä ainakaan en sillä hetkellä muista mitään sokeria olevan olemassakaan kun Geishat ja Fazerinat osuvat näkökenttääni. Ja jos vierastarjottavana on pelkkiä sokeripaloja, voi olla että vieraita ei kohta enää käy... ;)
Kuten kaikki tietävät, sokeripalojen imeskely on myöskin haitaksi hampaille. Jos sen johdosta hampaat reikiintyvät, niin sitten koko säästö valuu kyllä siihen, eikä riitäkään. Joten vinkin käyttö omalla vastuulla, full disclosure...
Ja nyt kahville!
t: Nina
torstai 29. toukokuuta 2014
tiistai 27. toukokuuta 2014
Laura Honkasalon oivallus
Nuukailublogeja lukevat varmaan tietävät, että kirjailija Laura Honkasalo on kirjoittanut kirjan nimeltä Nuukaillen. Itse en ole sitä vielä lukenut, mutta aion lainata sen kirjastosta lähiaikoina. Ja luultavimmin testailen sieltä löytyviä vinkkejä ja raportoin niistä täällä :)
Eilen meille kotiin tuli Helsingin Energian lehti Helen. Sen sivuille Honkasalo oli päässyt kolmen sivun verran. Helenissä on aina kaikenlaisia energiansäästövinkkejä, ja hän kertoi siinä muutamia omia suosikkejaan. Häntä oli haastateltu muutenkin ja mukana oli yksi kommentti, joka erityisesti jäi mieleen. Se koski kirpputorishoppailua: "Hän kertoo havainneensa.., että kirppikselle voi mennä kuin museoon. Tavaroita voi ihailla, mutta kaikkea ei tarvitse viedä kotiin." Minusta se on mainio idea varsinkin matkoilla. Miksi mennä kalliiseen museoon katselemaan paikallisen kulttuurin ja esineistön tai modernin designin esittelyä, kun saman ja hauskemmankin elämyksen voi saada ilmaiseksi paikallisella torilla, kirpputorilla tai tavaratalossa? Niin, ilmaista se on tietysti vain siinä tapauksessa, että ei oikeasti osta mitään... Toisaalta, jos sattuu löytämään jotain tarvitsemaansa erittäin edulliseen hintaan, niin sehän on vain etu.
Ensimmäiseksi tulee mieleeni Berliinin KaDeWe -tavaratalo. Kyseinen putiikki ei siis todellakaan ole mikään nuukailijan paratiisi, vaan kallis luxus-tavaratalo. Katseltavaa siellä kuitenkin riittää! Aikana ennen Kaksvuotiasta en juurikaan tiennyt leluosastojen tarjonnasta mitään, mutta sinne kuitenkin jotenkin päädyin, ja törmäsin röykkiöön Paavin tamineisiin pukeutuneita pehmoleluja. Minulle nuo Paavi-Nallet olivat aivan uusi tuttavuus :)
Kirpputorit ovat vielä parempi ikkuna paikalliseen arkiesineistöön. Siellä on myös parempi mahdollisuus päästä juttelemaan myyjien kanssa esineistä ja miksei muustakin, jos vaan kielitaitoa riittää. Kauniiden tavaroiden katseleminen on estetiikkaa parhaimmillaan. Kotinsa täyttäminen niillä ei ole. Kauniitkin esineet voivat näyttää kauniilta kotona vain, jos niiden ympärillä on riittävästi tyhjää tilaa.
Taidanpa seuraavaksi tehdä varauksen Honkasalon kirjasta. Melkein harmittaa kirjailijan puolesta, sillä lukijat lienevät juuri niitä ihmisiä, jotka lainaavat kaiken kirjastosta, eivätkä osta omia kappaleita kirjakaupasta. Uskoisin opuksen kuitenkin olevan hyödyllinen sen perusteella mitä muitakin sieltä poimittuja vinkkejä olen lehdissä ja netissä nähnyt. Ehkä se sopisi lahjaksi jollekin kotoa pois muuttavalle nuorelle?
Terveisin,
Nína
P.S. Kaikki täällä esiteltävät tavarat ovat omiani ja mainitsemani yritykset, mediat ja palvelut sellaisia, joissa asioisin omassa elämässäni muutenkin. En siis mainosta tässä blogissa mitään kenenkään toimeksiannosta tai maksusta.
Eilen meille kotiin tuli Helsingin Energian lehti Helen. Sen sivuille Honkasalo oli päässyt kolmen sivun verran. Helenissä on aina kaikenlaisia energiansäästövinkkejä, ja hän kertoi siinä muutamia omia suosikkejaan. Häntä oli haastateltu muutenkin ja mukana oli yksi kommentti, joka erityisesti jäi mieleen. Se koski kirpputorishoppailua: "Hän kertoo havainneensa.., että kirppikselle voi mennä kuin museoon. Tavaroita voi ihailla, mutta kaikkea ei tarvitse viedä kotiin." Minusta se on mainio idea varsinkin matkoilla. Miksi mennä kalliiseen museoon katselemaan paikallisen kulttuurin ja esineistön tai modernin designin esittelyä, kun saman ja hauskemmankin elämyksen voi saada ilmaiseksi paikallisella torilla, kirpputorilla tai tavaratalossa? Niin, ilmaista se on tietysti vain siinä tapauksessa, että ei oikeasti osta mitään... Toisaalta, jos sattuu löytämään jotain tarvitsemaansa erittäin edulliseen hintaan, niin sehän on vain etu.
Ensimmäiseksi tulee mieleeni Berliinin KaDeWe -tavaratalo. Kyseinen putiikki ei siis todellakaan ole mikään nuukailijan paratiisi, vaan kallis luxus-tavaratalo. Katseltavaa siellä kuitenkin riittää! Aikana ennen Kaksvuotiasta en juurikaan tiennyt leluosastojen tarjonnasta mitään, mutta sinne kuitenkin jotenkin päädyin, ja törmäsin röykkiöön Paavin tamineisiin pukeutuneita pehmoleluja. Minulle nuo Paavi-Nallet olivat aivan uusi tuttavuus :)
Kirpputorit ovat vielä parempi ikkuna paikalliseen arkiesineistöön. Siellä on myös parempi mahdollisuus päästä juttelemaan myyjien kanssa esineistä ja miksei muustakin, jos vaan kielitaitoa riittää. Kauniiden tavaroiden katseleminen on estetiikkaa parhaimmillaan. Kotinsa täyttäminen niillä ei ole. Kauniitkin esineet voivat näyttää kauniilta kotona vain, jos niiden ympärillä on riittävästi tyhjää tilaa.
Taidanpa seuraavaksi tehdä varauksen Honkasalon kirjasta. Melkein harmittaa kirjailijan puolesta, sillä lukijat lienevät juuri niitä ihmisiä, jotka lainaavat kaiken kirjastosta, eivätkä osta omia kappaleita kirjakaupasta. Uskoisin opuksen kuitenkin olevan hyödyllinen sen perusteella mitä muitakin sieltä poimittuja vinkkejä olen lehdissä ja netissä nähnyt. Ehkä se sopisi lahjaksi jollekin kotoa pois muuttavalle nuorelle?
Terveisin,
Nína
P.S. Kaikki täällä esiteltävät tavarat ovat omiani ja mainitsemani yritykset, mediat ja palvelut sellaisia, joissa asioisin omassa elämässäni muutenkin. En siis mainosta tässä blogissa mitään kenenkään toimeksiannosta tai maksusta.
sunnuntai 25. toukokuuta 2014
Herkulliset suolakurkut
Suolakurkkujen mausteliemen poisheittäminen on mielestäni harmillista tuhlausta. Olen lukenut vuosien varrella paljon vinkkejä sen uusiokäyttöön. Sitä voi kuulemma käyttää maustamaan keittoa tai salaatinkastikkeen aineksena. En tiedä, jostain syystä nämä eivät ole oikein innostaneet. Sen sijaan vinkki, jonka mukaan samaan liemeen voi tehdä uusia kurkkuja, oli kiinnostava.
Kolme viikkoa sitten sain vihdoin aikaiseksi kokeilla. Suolakurkut loppuivat ja muistin ilmoittaa Puolisolle tästä projektista myös, ettei hän heittäisi lasipurkkia liemineen pois viimeisten kurkkusiivujen jälkeen. Leikkasin tuoreesta kurkusta sen verran siivuja, kuin purkkiin sopivasti mahtui. (Tässä kohtaa kävi mielessä myös muinoin suoritettu hygieniapassi-koulutus. Eli kaikki välineet putipuhtaina ja kurkku sekä kädet hyvin pestynä (tai kumihanskat käteen!). Myös sen tallella olevan liemen tulee olla sellaista, josta ei ole otettu mitään käsin tai muulla kuin putipuhtaalla välineellä!) Purkki tiukasti kiinni ja jääkaapin perälle maustumaan. Muutaman kerran vähän kääntelyä ja ravistelua, jotta päällimmäisenä kelluvat kurkut menisivät välillä pohjalle.
Kurkun väristä näkee hyvin projektin etenemisen. Tuoreena ne näyttävät selvästi kirkkaan vihreiltä, eri värisiltä kuin liemi. Pikkuhiljaa väri alkaa muuttua, ja parin kolmen viikon kuluttua ne ovat saaneet suolakurkulle ominaisen hillitymmän vihreän sävyn.
Lopputulos on kyllä todella onnistunut, vaikka itse sanonkin :) Ihanan rapsakoita ja maukkaita kurkkuja, oikeastaan parempia kuin ne alkuperäiset kaupasta ostetut. Aion kokeilla tehdä vielä toiset kurkut samaan liemeen. Ehkä joskus raportoin, kuinka monet kurkut siitä yhdestä mausteliemestä lopulta monistuukaan ;)
Mitä tällä säästää? Kurkkupurkki maksaa noin 2 €. Tuoretta kurkkua meni purkkiin noin 0,20 € arvosta. Joten säästöä 1,80 €. Kertasäästönä se on pieni summa, mutta jos niitä kurkkuja paljon syö, niin tämä kannattaa sillä työmäärä on mitätön. Etuna pidän myös sitä, että ei tarvitse raahata painavaa uutta tölkkiä kaupasta kotiin. Lisäksi on mahdollista leikata juuri sen mallisia ja paksuisia siivuja kuin haluaa. Niin hyvää, niin helppoa, niin halpaa.
Kesäterkuin,
Nina
P.s. Jos sattuu omistamaan kasvimaan, ja saa sieltä avomaan kurkkua, niin ehkä noita kaupan kurkkupurkkeja voisi hamstrata kevään mittaan muutamia tähän käyttöön.
Kolme viikkoa sitten sain vihdoin aikaiseksi kokeilla. Suolakurkut loppuivat ja muistin ilmoittaa Puolisolle tästä projektista myös, ettei hän heittäisi lasipurkkia liemineen pois viimeisten kurkkusiivujen jälkeen. Leikkasin tuoreesta kurkusta sen verran siivuja, kuin purkkiin sopivasti mahtui. (Tässä kohtaa kävi mielessä myös muinoin suoritettu hygieniapassi-koulutus. Eli kaikki välineet putipuhtaina ja kurkku sekä kädet hyvin pestynä (tai kumihanskat käteen!). Myös sen tallella olevan liemen tulee olla sellaista, josta ei ole otettu mitään käsin tai muulla kuin putipuhtaalla välineellä!) Purkki tiukasti kiinni ja jääkaapin perälle maustumaan. Muutaman kerran vähän kääntelyä ja ravistelua, jotta päällimmäisenä kelluvat kurkut menisivät välillä pohjalle.
Kurkun väristä näkee hyvin projektin etenemisen. Tuoreena ne näyttävät selvästi kirkkaan vihreiltä, eri värisiltä kuin liemi. Pikkuhiljaa väri alkaa muuttua, ja parin kolmen viikon kuluttua ne ovat saaneet suolakurkulle ominaisen hillitymmän vihreän sävyn.
Lopputulos on kyllä todella onnistunut, vaikka itse sanonkin :) Ihanan rapsakoita ja maukkaita kurkkuja, oikeastaan parempia kuin ne alkuperäiset kaupasta ostetut. Aion kokeilla tehdä vielä toiset kurkut samaan liemeen. Ehkä joskus raportoin, kuinka monet kurkut siitä yhdestä mausteliemestä lopulta monistuukaan ;)
Mitä tällä säästää? Kurkkupurkki maksaa noin 2 €. Tuoretta kurkkua meni purkkiin noin 0,20 € arvosta. Joten säästöä 1,80 €. Kertasäästönä se on pieni summa, mutta jos niitä kurkkuja paljon syö, niin tämä kannattaa sillä työmäärä on mitätön. Etuna pidän myös sitä, että ei tarvitse raahata painavaa uutta tölkkiä kaupasta kotiin. Lisäksi on mahdollista leikata juuri sen mallisia ja paksuisia siivuja kuin haluaa. Niin hyvää, niin helppoa, niin halpaa.
Kesäterkuin,
Nina
P.s. Jos sattuu omistamaan kasvimaan, ja saa sieltä avomaan kurkkua, niin ehkä noita kaupan kurkkupurkkeja voisi hamstrata kevään mittaan muutamia tähän käyttöön.
torstai 15. toukokuuta 2014
Säästöä kotimaan matkalla, Oulu-Jyväskylä 4-tie
Kävimme vapun tienoilla Lapissa pitkää viikonloppua viettämässä. Nuukasti kyläilimme tietenkin sukulaisten luona. Matka taittui molempiin suuntiin autolla. Luojan kiitos Kaksvuotias on pienestä pitäen rutinoitunut näihin matkoihin, ja kaikki sujui paremmin kuin hyvin siltä kantilta. Autossa meillä ei ole DVD-laitetta, sillä Lumialla pystyy ihan riittävän hyvin näyttämään muutamia Youtube-videoita, tmv. Satasen säästö jo siinä. Lisäksi mukana oli pussillinen viihdettä hänelle, pienikokoisia leluja (tuliaisina saatuja ja kirpputorilta), pari iltasatukirjaa (sukulaisten perintöjä), oma lempipeitto, maitoa, mustikkasoppaa, omenapaloja, rusinoita, pieniä pähkinäpaloja. Ja tietty ei-ajovuorossa-oleva vanhempi istui hänen kanssa takapenkillä, jolloin viihdytystoiminta oli mahdollista aloittaa heti ensimmäisen nyrpeän irvistyksen häivähtäessä pienillä kasvoilla ;)
Ajomatkan tauot ajoittuivat valitettavan usein huoltoasemaketjujen kohdille. Lastenhoitotilat ja -tarvikkeet kun ovat niissä aika ylivertaiset, vaikka muuten mielellään kannattaisimmekin itsenäisiä yrittäjiä. Yksi tällainen itsenäinen kuitenkin matkan varrelle meille osui, nimittäin Pyhäsalmen Vaskikello. (Se on siis se paikka Oulun ja Jyväskylän puolivälissä, Pyhäsalmen ABC:n vieressä, jossa on pihassa niitä jättimäisiä kirkonkelloja.)
Ravintolan lämmin tunnelma ja kodikas sisustus suorastaan yllättivät! Olihan siellä hiukan tiiviimpää kuin viereisellä avaralla huoltoasemalla, mutta kyllä siellä hyvin mahtuu olemaan eikä viereisissä pöydissä istuvat joudu tönimään toisiaan. Ravintolan perältä löytyi varsinainen helmi: kellonäyttely ja suihkulähde, joka esittää shown musiikin tahtiin :) Tässä perähuoneessa oli myös lasten puuhanurkka, joten aikuiset voivat tutkia kellokokoelmaa samalla kun naperot touhuavat, jos nyt on niin rauhallista jälkikasvua, että voi jättää yksin touhuamaan. Kellot ovat siis soittokelloja, eri puolilta maailmaa, eri kokoisia, keramiikasta, kristallista, metallista, ja vaikka mistä materiaaleista. Näyttely vetää vertoja monellekin tylsälle museolle, eikä siis maksa mitään. Tanssiva suihkulähde on myös näkemisen arvoinen. Säästöäkin kertyy, jos valitsee tämän paikan matkaohjelmaan jonkin maksullisen museon sijaan.
Pientä miinusta annan siitä, että lastenhoitotiloja ei varsinaisesti ole, ja vessat ovat erillisessä piharakennuksessa eikä ihan uutuuttaan kiiltävät. Mutta kyllä siellä pärjää.
Iloitaan kevätauringosta!
Terveisin,
Nina
Ajomatkan tauot ajoittuivat valitettavan usein huoltoasemaketjujen kohdille. Lastenhoitotilat ja -tarvikkeet kun ovat niissä aika ylivertaiset, vaikka muuten mielellään kannattaisimmekin itsenäisiä yrittäjiä. Yksi tällainen itsenäinen kuitenkin matkan varrelle meille osui, nimittäin Pyhäsalmen Vaskikello. (Se on siis se paikka Oulun ja Jyväskylän puolivälissä, Pyhäsalmen ABC:n vieressä, jossa on pihassa niitä jättimäisiä kirkonkelloja.)
Ravintolan lämmin tunnelma ja kodikas sisustus suorastaan yllättivät! Olihan siellä hiukan tiiviimpää kuin viereisellä avaralla huoltoasemalla, mutta kyllä siellä hyvin mahtuu olemaan eikä viereisissä pöydissä istuvat joudu tönimään toisiaan. Ravintolan perältä löytyi varsinainen helmi: kellonäyttely ja suihkulähde, joka esittää shown musiikin tahtiin :) Tässä perähuoneessa oli myös lasten puuhanurkka, joten aikuiset voivat tutkia kellokokoelmaa samalla kun naperot touhuavat, jos nyt on niin rauhallista jälkikasvua, että voi jättää yksin touhuamaan. Kellot ovat siis soittokelloja, eri puolilta maailmaa, eri kokoisia, keramiikasta, kristallista, metallista, ja vaikka mistä materiaaleista. Näyttely vetää vertoja monellekin tylsälle museolle, eikä siis maksa mitään. Tanssiva suihkulähde on myös näkemisen arvoinen. Säästöäkin kertyy, jos valitsee tämän paikan matkaohjelmaan jonkin maksullisen museon sijaan.
Pientä miinusta annan siitä, että lastenhoitotiloja ei varsinaisesti ole, ja vessat ovat erillisessä piharakennuksessa eikä ihan uutuuttaan kiiltävät. Mutta kyllä siellä pärjää.
Iloitaan kevätauringosta!
Terveisin,
Nina
perjantai 9. toukokuuta 2014
SodaStream -juomat edullisemmin
Saimme työpaikaltani häälahjaksi SodaStream -limsakoneen. Se oli oikein mieleinen lahja, ja on ahkerassa käytössä. Tykkään tosi paljon appelsiinilimusta, colajuomista ja sitruunaisesta makuvedestä. Puolison lempparimaku on omena-päärynä. Merkkiuutteiden hinta kuitenkin hirvittää! Niistä kuplistakin pitää maksaa, ja kun päälle lisätään makujen hinta, ei hyvä heilu. Nuukailijatar haluaa selvittää tämän haasteen.
Maku-uutteiden tarjouksia ei kovin usein näy, ja jos näkyy, ei koske meidän suosikkeja. Hinta on pääsääntöisesti 7,95 €/pullo. Halpamyymälästä saattaa löytää hintaan 6,95 €. Markkinoilla on onneksi kilpailija MySoda. Ollaan kokeiltu niitäkin, ja täytyy sanoa, että ainakin appelsiini ja cola ovat ihan ok. Meidän paikallisessa halpamyymälässä ne ovat usein tarjouksessa 1,95 €/pullo (josta saa 8 litraa juomaa). Hamstraan! Puolison suosikki omena-päärynä on minun inhokki, joten sen suhteen en rupea merkkien eroja arvioimaan. Hänen mielestään se MySoda on kuitenkin ihan ok tässäkin makuvaihtoehdossa.
Entäs sitten sitruunavesi? Terveellistä ja edullista olisi tietysti lisätä kuplaveteen tuoretta sitruunaa. Tai muutama tippa sitruunamehua. En kuitenkaan ole aivan varma, miten SodaStream-pullon materiaali kestää sitruunaa. Se on muovia, ja sitruuna on vahva aine. Jos sitruunaa tiputtaa suoraan lasiin, joutuu tekemään joka annoksen erikseen. En kaipaa ylimääräistä vaivaa, ei se niin hyvää ole ;)
Ostin sitruunaesanssia. Pikkiriikkinen pullo leivontahyllystä maksoi noin 2,50 €. Se osoittautui todella riittoisaksi. Olen tehnyt jo monta pullollista makuvettä, eikä esanssia näytä kuluneen lainkaan. Haasteena on tosin, miten sitä saa annosteltua tarpeeksi pienen määrän. Joka kerta juomasta on tullut hiukan liian vahvaa. Pipetti olisi ehkä tarpeen. Esanssi on myös jotenkin öljyistä, joten pulloa täytyy huuhdella aikaisempaa paremmin. Silti tämä on tähän mennessä keksimistäni vaihtoehdoista paras.
Näillä mausteilla saa huomattavasti nerkkiuutteita edullisempaa raikasta kesäjuomaa. Meillä kuluu kuplajuomia noin 2 litraa viikossa. SodaStream -merkkiuutteen hinnaksi tulee 0,66 €/l. MySoda-uute tarjouksessa maksaa 1,95 € / 8 l = 0,25 €/l. Eroa 0,43 €/l. Vuositasolla 2 litraa viikossa vauhdilla säästöä kertyisi noin 24 €. Esanssitippapullosta arvelisin tulevan ainakin 100 litraa juomaa, joten yhden litran tekemiseen kuluu noin 2,5 snt. Kahden litran viikkovauhdilla, verrattuna merkkiuutteeseen, esanssilla maustettu juoma säästää vuodessa noin 62,15 €! Taidanpa tosiaan ruveta suosimaan makuvesiä, ja kartoittaa maustehyllyn esanssivalikoimaa laajemminkin.
Huom! Yllä olevat eivät siis ole juoman kokonaishintoja, vaan pelkästään makujen. Juoman hintaan vaikuttavat myös hiilihappopatruuna ja laitteen hankintahinta.
Terveisin,
Nina
Maku-uutteiden tarjouksia ei kovin usein näy, ja jos näkyy, ei koske meidän suosikkeja. Hinta on pääsääntöisesti 7,95 €/pullo. Halpamyymälästä saattaa löytää hintaan 6,95 €. Markkinoilla on onneksi kilpailija MySoda. Ollaan kokeiltu niitäkin, ja täytyy sanoa, että ainakin appelsiini ja cola ovat ihan ok. Meidän paikallisessa halpamyymälässä ne ovat usein tarjouksessa 1,95 €/pullo (josta saa 8 litraa juomaa). Hamstraan! Puolison suosikki omena-päärynä on minun inhokki, joten sen suhteen en rupea merkkien eroja arvioimaan. Hänen mielestään se MySoda on kuitenkin ihan ok tässäkin makuvaihtoehdossa.
Entäs sitten sitruunavesi? Terveellistä ja edullista olisi tietysti lisätä kuplaveteen tuoretta sitruunaa. Tai muutama tippa sitruunamehua. En kuitenkaan ole aivan varma, miten SodaStream-pullon materiaali kestää sitruunaa. Se on muovia, ja sitruuna on vahva aine. Jos sitruunaa tiputtaa suoraan lasiin, joutuu tekemään joka annoksen erikseen. En kaipaa ylimääräistä vaivaa, ei se niin hyvää ole ;)
Ostin sitruunaesanssia. Pikkiriikkinen pullo leivontahyllystä maksoi noin 2,50 €. Se osoittautui todella riittoisaksi. Olen tehnyt jo monta pullollista makuvettä, eikä esanssia näytä kuluneen lainkaan. Haasteena on tosin, miten sitä saa annosteltua tarpeeksi pienen määrän. Joka kerta juomasta on tullut hiukan liian vahvaa. Pipetti olisi ehkä tarpeen. Esanssi on myös jotenkin öljyistä, joten pulloa täytyy huuhdella aikaisempaa paremmin. Silti tämä on tähän mennessä keksimistäni vaihtoehdoista paras.
Näillä mausteilla saa huomattavasti nerkkiuutteita edullisempaa raikasta kesäjuomaa. Meillä kuluu kuplajuomia noin 2 litraa viikossa. SodaStream -merkkiuutteen hinnaksi tulee 0,66 €/l. MySoda-uute tarjouksessa maksaa 1,95 € / 8 l = 0,25 €/l. Eroa 0,43 €/l. Vuositasolla 2 litraa viikossa vauhdilla säästöä kertyisi noin 24 €. Esanssitippapullosta arvelisin tulevan ainakin 100 litraa juomaa, joten yhden litran tekemiseen kuluu noin 2,5 snt. Kahden litran viikkovauhdilla, verrattuna merkkiuutteeseen, esanssilla maustettu juoma säästää vuodessa noin 62,15 €! Taidanpa tosiaan ruveta suosimaan makuvesiä, ja kartoittaa maustehyllyn esanssivalikoimaa laajemminkin.
Huom! Yllä olevat eivät siis ole juoman kokonaishintoja, vaan pelkästään makujen. Juoman hintaan vaikuttavat myös hiilihappopatruuna ja laitteen hankintahinta.
Terveisin,
Nina
keskiviikko 30. huhtikuuta 2014
Ilmainen ruukkusalaatti
Ruukkusalaatti on todella kallista. Yleensä euron pintaan pieni nippu. Meillä sitä kuitenkin kuluu. Voileivät on vaan niin paljon houkuttelevampia sen salaatinlehden kanssa. Edullisempi jäävuorisalaatti alkaa maistua puulta, jos aina on vain sitä. Lollorossot ja rucolat ovat vielä hintavampia.
Onneksi ruukkusalatti tulee siinä pienessä ruukussaan. Siitähän voi kuulemma kasvattaa uutta salaattia. Pari kertaa olen kokeillut laittaa ruukun vesilasiin ikkunalaudalle. Ei toiminut. Salaatti lötkistyi muutamassa päivässä ja ne alkuperäisetkin lehdet rupesivat roikkumaan, saati että olisi kasvanut uusia :/ Viime kesänä istutin yhden ruukun pihalle suoraan maahan. Se lähtikin lupaavasti alkuun. Ihailin pieniä vihreitä lehtiä, joita ruukusta alkoi pian ilmaantua ja onnittelin itseäni tyytyväisenä. Ja sitten eräänä autereisena aamuna kaikki herkullisen näköiset pikku lehdet olivat kadonneet! Epäilykseni kohdistuu siiliin...
Jos yrittäisi vielä kerran. Nyt on salaatintynkä istutettuna multaan, kukkaruukussa ikkunalaudalla. Parissa päivässä on tapahtunut pientä kasvua :)
Jos tämä toimii siten kuin näyttää, saan uuden nipun salaattia käytännössä ilmaiseksi. Kukkaruukku on vanha. Se on myös melko pieni, joten multaa kului vähän ja en viitsi ruveta arvioimaan kuinka monta sentin kymmenesosaa se maksaa. Meille ostetaan salaattia noin yksi ruukku viikossa. Jos jokaisesta saa jatkossa kasvatettua tuplasadon, euron hintaisia salaatteja tarvitsee ostaa vain joka toinen viikko. Säästö vuositasolla noin 26 €. Ruukku täytyy tietysti istuttaa ja muistaa kastella, mutta se tuntuu ihan kohtuulliselta.
Iloista vappua toivottaen,
Nina
Onneksi ruukkusalatti tulee siinä pienessä ruukussaan. Siitähän voi kuulemma kasvattaa uutta salaattia. Pari kertaa olen kokeillut laittaa ruukun vesilasiin ikkunalaudalle. Ei toiminut. Salaatti lötkistyi muutamassa päivässä ja ne alkuperäisetkin lehdet rupesivat roikkumaan, saati että olisi kasvanut uusia :/ Viime kesänä istutin yhden ruukun pihalle suoraan maahan. Se lähtikin lupaavasti alkuun. Ihailin pieniä vihreitä lehtiä, joita ruukusta alkoi pian ilmaantua ja onnittelin itseäni tyytyväisenä. Ja sitten eräänä autereisena aamuna kaikki herkullisen näköiset pikku lehdet olivat kadonneet! Epäilykseni kohdistuu siiliin...
Jos yrittäisi vielä kerran. Nyt on salaatintynkä istutettuna multaan, kukkaruukussa ikkunalaudalla. Parissa päivässä on tapahtunut pientä kasvua :)
Jos tämä toimii siten kuin näyttää, saan uuden nipun salaattia käytännössä ilmaiseksi. Kukkaruukku on vanha. Se on myös melko pieni, joten multaa kului vähän ja en viitsi ruveta arvioimaan kuinka monta sentin kymmenesosaa se maksaa. Meille ostetaan salaattia noin yksi ruukku viikossa. Jos jokaisesta saa jatkossa kasvatettua tuplasadon, euron hintaisia salaatteja tarvitsee ostaa vain joka toinen viikko. Säästö vuositasolla noin 26 €. Ruukku täytyy tietysti istuttaa ja muistaa kastella, mutta se tuntuu ihan kohtuulliselta.
Iloista vappua toivottaen,
Nina
tiistai 29. huhtikuuta 2014
Kaupassakäynnin logiikka
Usein ohjeistetaan, että tarkkaa ja järjestelmällistä taloudenpitoa halajavan tulisi tehdä monen viikon ruokalista ja sen pohjalta kauppalista. Käydä kaupassa mahdollisimman harvoin sekä välttää kaikki ylimääräiset heräteostokset.
Tuo systeemihän on aivan käsittämättömän vaivalloinen! Toisinaan saa blogeista lukea kuvauksia, kuinka ihmiset kertovat toimivansa noin ja käyvänsä vain kerran kuussa kaupassa. Mietin joka kerta, että onko tuo oikeasti reaalimaailmassa mahdollista vai kuvaako kirjoittaja "toiveminänsä" toimintaa. Tuollaisen ruokalistan suunnitteluun kuluisi minulta useita tunteja. Kauppareissun toteuttaminen vaatisi tila-auton. Ja mahtuuko sellainen määrä ruokatarvikkeita edes suomalaisiin ostoskärryihin..?
Voitte siis arvata, että meillä toimitaan aikalailla tismalleen päinvastoin. Kuitenkin kulut pysyvät alhaalla ja viime tingan paniikkiostoksille ei tarvitse lähteä. Meillä keittiönuukailun kulmakivet ovat a) perusvarasto ja b) rajahinnat useimmin käytetyille tuotteille. Kaupassa käydään parin päivän välein, uusia aineksia ostetaan ennen kuin edelliset loppuu ja hyviä tarjouksia ostetaan varastoonkin.
Perusvarastossa on terveellisiä ja hyviä aineksia, eikä kaikkea tarvitse tietää etukäteen. Kuten, että minä päivänä ehdin valmistaa ruokaa alusta asti itse ja milloin syödään "pikaruokaa" ja mikä menu on tarjolla minäkin päivänä. On joustovaraa yllättävien tilanteiden suhteen. Varaston sisältö voi tietysti olla ihan mitä vaan, itse kunkin tarpeiden ja mieltymysten mukaan. Meillä on ihan suomalaisten perussettiä. Riisiä, pastaa, perunaa. Lihaa, kalaa, kanaa. Hedelmiä, juureksia, salaattitarpeita. Maitoa, juustoa, jugurttia. Säilykkeinä hernerokkaa, lihapullia, oliiveja, herkkusieniä, jne. Pakastekasviksia, peruna-sipulisekoitusta. Leivonta-aineksia. Popcorn-jyviä... sipsien hinta kun ei mahdu mihinkään rajoihin :O
Näistä aineksista valmistuu vaihtelevia ja terveellisiä (?) ruokia vähäisellä suunnittelulla. Ruuanlaittoajan lähestyessä kurkkaan kaappeihin, että mitäs täältä löytyykään ja mitä niistä saisi aikaan. Viimeksi on ollut spagettia ja jauhelihakastiketta, kanarisottoa, savulohta ja perunaa. Kiirepäivien varalle on "pikaruokana" sitä hernerokkaa, kalapuikkoja, säilykelihapullia täysjyväspagetilla. Ihan tavallista. Puolisokin on kiitellyt oikeastaan kaikkea mitä on tarjottu. Hän tosin arvannee, että jos ei kelpaa, vastaus olisi kehotus tehdä itse parempaa ;)
Okei, tunnustan. Ei meillä aina ihan näin rentoa ole. Vieraita varten kyllä suunnitellaan tarjoilut ja joskus muutenkin tekee mieli jotain erityistä... ei silloin nuukailla. Mutta kyllä tällä systeemillä pääsee arkena aika pitkälle kohtuullisella vaivalla ja pienellä budjetilla. Suosittelen arkikokkailijalle, joka haluaa säästää sekä aikaa, rahaa, että hermoja.
Lukijoitakin näyttää blogissa käyneen, kiva :) Tervetuloa uudestaan, ja mielelläni luen kommentteja, jos näistä jutuista herää ajatuksia!
Terveisin,
Nina
Tuo systeemihän on aivan käsittämättömän vaivalloinen! Toisinaan saa blogeista lukea kuvauksia, kuinka ihmiset kertovat toimivansa noin ja käyvänsä vain kerran kuussa kaupassa. Mietin joka kerta, että onko tuo oikeasti reaalimaailmassa mahdollista vai kuvaako kirjoittaja "toiveminänsä" toimintaa. Tuollaisen ruokalistan suunnitteluun kuluisi minulta useita tunteja. Kauppareissun toteuttaminen vaatisi tila-auton. Ja mahtuuko sellainen määrä ruokatarvikkeita edes suomalaisiin ostoskärryihin..?
Voitte siis arvata, että meillä toimitaan aikalailla tismalleen päinvastoin. Kuitenkin kulut pysyvät alhaalla ja viime tingan paniikkiostoksille ei tarvitse lähteä. Meillä keittiönuukailun kulmakivet ovat a) perusvarasto ja b) rajahinnat useimmin käytetyille tuotteille. Kaupassa käydään parin päivän välein, uusia aineksia ostetaan ennen kuin edelliset loppuu ja hyviä tarjouksia ostetaan varastoonkin.
Perusvarastossa on terveellisiä ja hyviä aineksia, eikä kaikkea tarvitse tietää etukäteen. Kuten, että minä päivänä ehdin valmistaa ruokaa alusta asti itse ja milloin syödään "pikaruokaa" ja mikä menu on tarjolla minäkin päivänä. On joustovaraa yllättävien tilanteiden suhteen. Varaston sisältö voi tietysti olla ihan mitä vaan, itse kunkin tarpeiden ja mieltymysten mukaan. Meillä on ihan suomalaisten perussettiä. Riisiä, pastaa, perunaa. Lihaa, kalaa, kanaa. Hedelmiä, juureksia, salaattitarpeita. Maitoa, juustoa, jugurttia. Säilykkeinä hernerokkaa, lihapullia, oliiveja, herkkusieniä, jne. Pakastekasviksia, peruna-sipulisekoitusta. Leivonta-aineksia. Popcorn-jyviä... sipsien hinta kun ei mahdu mihinkään rajoihin :O
Kun rajahinnat ovat selvillä, on helppo nähdä mitkä tuotteet ovat riittävän edullisia ja valita niiden väliltä. Ja osaa hamstrata hyvän tarjouksen sattuessa eteen. Esimerkiksi edullisin täysjyväspagetti on meilläpäin kaupoissa 1,76€ / kg. Jos halvemmalla löytyisi, ostaisin riemusta kiljuen. Tämä olisi sellainen positiivinen heräteostos :) Hedelmien rajahintana pidän 2 € / kg, joten valinta tehdään siihen haarukkaan osuvien tuotteiden väliltä. Aina on ollut valinnanvaraa. Luomuhedelmien rajahintani on ollut 3,50 €/kg, mutta sillä saa vain omenaa, jos sitäkään. Pitänee tarkistaa tasoa sen suhteen...
Näistä aineksista valmistuu vaihtelevia ja terveellisiä (?) ruokia vähäisellä suunnittelulla. Ruuanlaittoajan lähestyessä kurkkaan kaappeihin, että mitäs täältä löytyykään ja mitä niistä saisi aikaan. Viimeksi on ollut spagettia ja jauhelihakastiketta, kanarisottoa, savulohta ja perunaa. Kiirepäivien varalle on "pikaruokana" sitä hernerokkaa, kalapuikkoja, säilykelihapullia täysjyväspagetilla. Ihan tavallista. Puolisokin on kiitellyt oikeastaan kaikkea mitä on tarjottu. Hän tosin arvannee, että jos ei kelpaa, vastaus olisi kehotus tehdä itse parempaa ;)
Okei, tunnustan. Ei meillä aina ihan näin rentoa ole. Vieraita varten kyllä suunnitellaan tarjoilut ja joskus muutenkin tekee mieli jotain erityistä... ei silloin nuukailla. Mutta kyllä tällä systeemillä pääsee arkena aika pitkälle kohtuullisella vaivalla ja pienellä budjetilla. Suosittelen arkikokkailijalle, joka haluaa säästää sekä aikaa, rahaa, että hermoja.
Lukijoitakin näyttää blogissa käyneen, kiva :) Tervetuloa uudestaan, ja mielelläni luen kommentteja, jos näistä jutuista herää ajatuksia!
Terveisin,
Nina
sunnuntai 27. huhtikuuta 2014
Pikantti kasvissosekeitto lähes ilmaiseksi
Kaikilta, jotka keittiössä vähänkään mitään itse valmistavat, syntyy elintarvikehävikkiä. Asiasta on puhuttu paljon kaikenlaisissa medioissa. Ajattelin sitten minäkin kantaa korteni kekoon. Minua henkilökohtaisesti on ärsyttänyt eniten tuoreiden kasvisten päätyminen roskikseen. On jo haaste sinänsä muistaa syödä riittävästi kasviksia (jostain syystä hedelmät muistaa paljon helpommin). Ja sitten kun niitä jää nurkkiin nahistumaan, niin voi että se harmittaa!
Mistä lie ulkomaalaisesta blogista luin idean, että kaikkia sekalaisia kasvisten jämiä ja sekundapaloja voi pakastaa, ja tehdä niistä keittoa. Idea on toimiva, kunhan käyttää läpikuultavaa pakastusrasiaa ja sijoittaa sen pakastimen etualalle. Tällöin ainesten kerääminen ei pääse niin helposti unohtumaan, ja boxi täyttyy yllättävän reipasta vauhtia. Millaisia jämäkappaleita sinne kannattaa haalia? Kokemukseni mukaan kaikkea sellaista, mitä voisi hyvillä mielin pistää suuhunsa samantien muutenkin. Esimerkiksi kurkun kantaosa, josta ei enää viitsi leikata viimeisiä siivuja. Paprikassa on joskus epäesteettisiä kohtia (ruskea pilkku tmv), joita ei halua ulkonäön vuoksi laittaa salaattiin. Sulatettuja pakasteherneitä, joista tietää etteivät ne enää kestä hyvinä seuraavaan päivään. Keitettyä perunaa on jäänyt yli niin pieni määrä, ettei siitä saa enää järkevää annosta paistettuja perunoita. Mitä tahansa mitä on sen hetkiseen käyttöön liikaa.
Kun rasia on täynnä, olen kipannut sisällön kattilaan pieneen määrään kiehuvaa vettä. Keittoaika sen mukaan, että kasvikset ehtivät sulaa ja pehmetä. Sitten vain sopivaan laitteeseen soseutusta varten. Itse käytän sauvasekoitinta. Nyt kasvissose on valmis. Pikanttisuus syntyy siitä, että ainesosat vaihtelevat ja keitto on joka kerta "uusi". Kermaa, tomaattisosetta, chilikastiketta tai mausteita lisäämällä voi luonnollisesti saada aikaan lukemattomia mielenkiintoisia makuyhdistelmiä!
Säästösummaa laskiessa kannattanee lähteä siitä, mikä muu kustannus jää syntymättä. Mitä muuta ja minkä hintaista ruokaa söisin, jos en söisi nyt tätä keittoa? Meillä kasviksia kertyy parissa viikossa sen verran, että saan siitä lounaan itselleni. Ruoka-annokseni kotona maksaa keskimäärin ehkä 0,80 €. Säästän vuodessa 2 annosta x 12kk = 24 annosta. 24 x 0,80 € = 19,20 €. Bonuksena tulee ruuan keveys ja terveellisyys, helppous ja ekologisuus. Suosittelen!
Terveisin,
Nina
Mistä lie ulkomaalaisesta blogista luin idean, että kaikkia sekalaisia kasvisten jämiä ja sekundapaloja voi pakastaa, ja tehdä niistä keittoa. Idea on toimiva, kunhan käyttää läpikuultavaa pakastusrasiaa ja sijoittaa sen pakastimen etualalle. Tällöin ainesten kerääminen ei pääse niin helposti unohtumaan, ja boxi täyttyy yllättävän reipasta vauhtia. Millaisia jämäkappaleita sinne kannattaa haalia? Kokemukseni mukaan kaikkea sellaista, mitä voisi hyvillä mielin pistää suuhunsa samantien muutenkin. Esimerkiksi kurkun kantaosa, josta ei enää viitsi leikata viimeisiä siivuja. Paprikassa on joskus epäesteettisiä kohtia (ruskea pilkku tmv), joita ei halua ulkonäön vuoksi laittaa salaattiin. Sulatettuja pakasteherneitä, joista tietää etteivät ne enää kestä hyvinä seuraavaan päivään. Keitettyä perunaa on jäänyt yli niin pieni määrä, ettei siitä saa enää järkevää annosta paistettuja perunoita. Mitä tahansa mitä on sen hetkiseen käyttöön liikaa.
Kun rasia on täynnä, olen kipannut sisällön kattilaan pieneen määrään kiehuvaa vettä. Keittoaika sen mukaan, että kasvikset ehtivät sulaa ja pehmetä. Sitten vain sopivaan laitteeseen soseutusta varten. Itse käytän sauvasekoitinta. Nyt kasvissose on valmis. Pikanttisuus syntyy siitä, että ainesosat vaihtelevat ja keitto on joka kerta "uusi". Kermaa, tomaattisosetta, chilikastiketta tai mausteita lisäämällä voi luonnollisesti saada aikaan lukemattomia mielenkiintoisia makuyhdistelmiä!
Säästösummaa laskiessa kannattanee lähteä siitä, mikä muu kustannus jää syntymättä. Mitä muuta ja minkä hintaista ruokaa söisin, jos en söisi nyt tätä keittoa? Meillä kasviksia kertyy parissa viikossa sen verran, että saan siitä lounaan itselleni. Ruoka-annokseni kotona maksaa keskimäärin ehkä 0,80 €. Säästän vuodessa 2 annosta x 12kk = 24 annosta. 24 x 0,80 € = 19,20 €. Bonuksena tulee ruuan keveys ja terveellisyys, helppous ja ekologisuus. Suosittelen!
Terveisin,
Nina
keskiviikko 23. huhtikuuta 2014
Pitkäjänteistä synttärivalmistelua
Meillä vietettiin hiljattain kaksivuotissynttäreitä. Kakun tein Pirkka-pohjaan, ja täytin ja koristelin itse. Edellisvuoden kakkuun ostin ykkösen muotoisen kynttilän. Varsinainen turhake! Kynttilästä poltettiin noin 3 mm ennen kuin se puhallettiin sammuksiin. Yli 90 % jäi polttamatta ja kaikkiin muihin tarkoituksiin noin epäkäytännöllisen muotoinen kynttilä on...epäkäytännöllinen! Onneksi tuttavapiiristä löytyy kynttiläharrastaja, joka voi hyödyntää sitä edes materiaalina.
Juhlavalmisteluissa tuli tietenkin viimetingan paniikki, ja lähetin Puolison ostamaan kakkukynttilöitä lähikaupasta. Ja hän kyllä valitsi oivallisen paketin: 24 kpl valkoisia, sinisiä, vaaleanpunaisia ja keltaisia pieniä suoria kynttilöitä. Näillä me pärjäämme koko loppuelämämme kaikki lastenkutsut! Kahdesta kynttilästä poltettiin niin vähän, että sujautin ne puhdistettuna takaisin pakettiin ensi vuotta odottamaan. Ei se haittaa, jos osassa kynttilöistä on musta lanka ja osassa valkoinen, kun kynttilöitä on muutenkin neljää eri väriä. Näyttää vain hauskalta!
Nyt ei ole ihan tarkkoja säästölukemia, koska kynttilöiden ostokuitteja ei enää ole. Se ykkösen muotoinen maksoi muistaakseni noin 2,50 €, ja oli kertakäyttöinen. Suorien kynttilöiden paketti maksoi luultavasti myöskin noin 2,50 €. Synttäreitä täytekakun kanssa järjestetään varmaankin max. 12 vuotiaaseen asti (kokeneemmat saa mielellään oikaista, jos arvioin ihan pieleen...) Säästöä kertyy siis 3-12-vuotisista, eli 10 juhlat, joihin ei tarvitse ostaa kynttilöitä. Kokonaissäästö 25 €. Ihan kelpo summa. Omaa aikaakaan ei kulunut yhtään, kun Puoliso hoiti kynttilänhakureissun ;)
Tältä näyttää ihanteellinen kynttiläratkaisu:
Leppoisaa illanjatkoa,
Nina
P.S.
Voin lämpimästi suositella Pirkka-merkkistä pyöreää kakkupohjaa. Muita merkkejä en ole kokeillut, mutta ei ole tarvettakaan. Tämä kakkupohja maistui hyvältä, varmasti paremmalta kuin minun keskinkertaisilla leipurintaidoilla saisi aikaan. Hinta oli reilusti alle 2 € (en muista tarkemmin).
Juhlavalmisteluissa tuli tietenkin viimetingan paniikki, ja lähetin Puolison ostamaan kakkukynttilöitä lähikaupasta. Ja hän kyllä valitsi oivallisen paketin: 24 kpl valkoisia, sinisiä, vaaleanpunaisia ja keltaisia pieniä suoria kynttilöitä. Näillä me pärjäämme koko loppuelämämme kaikki lastenkutsut! Kahdesta kynttilästä poltettiin niin vähän, että sujautin ne puhdistettuna takaisin pakettiin ensi vuotta odottamaan. Ei se haittaa, jos osassa kynttilöistä on musta lanka ja osassa valkoinen, kun kynttilöitä on muutenkin neljää eri väriä. Näyttää vain hauskalta!
Nyt ei ole ihan tarkkoja säästölukemia, koska kynttilöiden ostokuitteja ei enää ole. Se ykkösen muotoinen maksoi muistaakseni noin 2,50 €, ja oli kertakäyttöinen. Suorien kynttilöiden paketti maksoi luultavasti myöskin noin 2,50 €. Synttäreitä täytekakun kanssa järjestetään varmaankin max. 12 vuotiaaseen asti (kokeneemmat saa mielellään oikaista, jos arvioin ihan pieleen...) Säästöä kertyy siis 3-12-vuotisista, eli 10 juhlat, joihin ei tarvitse ostaa kynttilöitä. Kokonaissäästö 25 €. Ihan kelpo summa. Omaa aikaakaan ei kulunut yhtään, kun Puoliso hoiti kynttilänhakureissun ;)
Tältä näyttää ihanteellinen kynttiläratkaisu:
Leppoisaa illanjatkoa,
Nina
P.S.
Voin lämpimästi suositella Pirkka-merkkistä pyöreää kakkupohjaa. Muita merkkejä en ole kokeillut, mutta ei ole tarvettakaan. Tämä kakkupohja maistui hyvältä, varmasti paremmalta kuin minun keskinkertaisilla leipurintaidoilla saisi aikaan. Hinta oli reilusti alle 2 € (en muista tarkemmin).
perjantai 11. huhtikuuta 2014
Säästövinkki Pääsiäisen valmisteluun
Tämän idean sain ystävältäni Riikalta, kiitos sinulle! Pääsiäisen perinteisen rairuohon sijaan voi kasvattaa vihanneskrassia. Tiedättehän ne pikkiriikkiset siemenet, jotka kylvetään märän talouspaperin päälle? Kasvusto on hauskan näköinen, ja kasvatus on helppoa. Pääsiäisen jälkeen krassit voi leikata leivän päälle tai salaattiin.
Ostin pussillisen krassin siemeniä, ja kylvin ne toissapäivänä. Olen kastellut niitä kaksi kertaa päivässä. Päivällä viljelmä on ollut etelän puoleisella ikkunalaudalla. Yöksi olen laittanut päälle läpinäkyvän hedelmäpussin, johon on leikattu pieniä ilmastointireikiä. Näin istutus ei pääse kuivumaan yön aikana. Kasvu on jo nyt hyvässä vauhdissa, joten varmasti ehtii tuuheaksi ja kauniiksi pääsiäiseen mennessä. Jos joku innostuu vielä loppuviikolla kylvämään, niin taatusti ehtii saada kivan "pääsiäisruohon".
Entäpä säästöt? Pussi vihanneskrassin siemeniä maksoi Lidlissä 0,39 €. Rairuohon siemenet S-Marketissa olivat 0,89 €. Määrä lienee näissä pienissä pusseissa suht sama. Säästö 50 snt. Mikäli krassin käyttää salaatissa ja leivän päällä ja jättää siten ostamatta yhden ruukkusalaatin, säästö tästä lienee noin euron luokkaa. Yhteensä siis 1,50 €. Ei tällä vielä rikastu, mutta saa hauskan pääsiäiskoristeen, hyvän mielen ekologisesta valinnasta sekä terveellistä välipalaa ;)
Tässä kasvusto kahden päivän ikäisenä.
Iloista pääsiäisen alusaikaa toivotellen,
Nina
Ostin pussillisen krassin siemeniä, ja kylvin ne toissapäivänä. Olen kastellut niitä kaksi kertaa päivässä. Päivällä viljelmä on ollut etelän puoleisella ikkunalaudalla. Yöksi olen laittanut päälle läpinäkyvän hedelmäpussin, johon on leikattu pieniä ilmastointireikiä. Näin istutus ei pääse kuivumaan yön aikana. Kasvu on jo nyt hyvässä vauhdissa, joten varmasti ehtii tuuheaksi ja kauniiksi pääsiäiseen mennessä. Jos joku innostuu vielä loppuviikolla kylvämään, niin taatusti ehtii saada kivan "pääsiäisruohon".
Entäpä säästöt? Pussi vihanneskrassin siemeniä maksoi Lidlissä 0,39 €. Rairuohon siemenet S-Marketissa olivat 0,89 €. Määrä lienee näissä pienissä pusseissa suht sama. Säästö 50 snt. Mikäli krassin käyttää salaatissa ja leivän päällä ja jättää siten ostamatta yhden ruukkusalaatin, säästö tästä lienee noin euron luokkaa. Yhteensä siis 1,50 €. Ei tällä vielä rikastu, mutta saa hauskan pääsiäiskoristeen, hyvän mielen ekologisesta valinnasta sekä terveellistä välipalaa ;)
Tässä kasvusto kahden päivän ikäisenä.
Nina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)