Talvipäivää!
Meillä alkoi juuri sakea lumisade. Aamulla olin autolla liikkeellä, ja ihmettelin jälleen kerran sitä maailmalopun kuvien maalailua mikä nykyistä sääuutisointia leimaa. Piti olla pääkallokeli. Oli kaunis talvipäivä ja vähän liukasta. Ehdin sopivasti asioiltani takaisin ja nyt on kiva olla sisällä lämpimässä ja katsella alkanutta pyrytystä ikkunasta.
Se siitä small talkista... Olimme viime viikon lomamatkalla ja siksi ajaksi oli jääkaappiin jäänyt vajaa puoli litraa marjajogurttia. Päivämäärä oli jo mennyt, mutta se vaikutti ihan priimakuntoiselta. Mutta kun uusikin oli jo ostettu ja korkattu, tämä vanha olisi jäämässä vääjäämättä roskisosastolle :/
Entäs banaanit sitten. Onkohan kellään muulla se tunne, että ne ovat nykyään huonompia kuin ennen? Ihan kuin niitä ei olisi männävuosina mennyt mustankirjavaksi yhtä paljon yhtä nopeasti. Eikös niistä tullut sellaisia mukavan kypsiä pienillä tummilla pilkuilla kuoressa? Ainakin meillä ne siirtyvät nykyään kullankeltaisesta liian ruskeaan, ilman mitään välipäiviä :/ Mistä lie johtuu. Eilen oli puolitoista sellaista tummaa.
Ajattelin jatkojalostaa niistä banaani-jogurttipannukakkua. Sovelsin peruspannarireseptiä siten, että maitoa ja jauhoja tuli vähemmän, ja sokerin jätin kokonaan pois. Tein uunipannullisen taikinan aika silmämääräisesti ja lisäsin maitoa ja jauhoja sen mukaan, että tuli mielestäni sopivan sakea taikina. Suurin piirtein näin: 4 dl jogurttia, 1,5 muussattua banaania, 2-3 dl maitoa, 2 dl vehnäjauhoja, 2 munaa, 0,5 tl suolaa. Ohjeen mukainen paistoaika oli 35 min, 225 C uunissa. Pannarista tuli aika tummakuorinen, sisältä löysä. Eli olisi kannattaa kokeilla alempaa lämpötilaa ja hiukan pidempää paistoaikaa. Mutta ihan hyvää tästä tuli! Nautin sitä eilen iltateellä vadelmahillon ja kermavaahdon kanssa. Tänään lounaan jälkkäriksi mustikoilla ja pienellä nokareella vaniljajäätelöä. Ensimmäinen vaihtoehto oli herkullinen, toinen suorastaan taivaallinen - suosittelen kumpaa tahansa!
Eihän näistä mitään suurta säästösummaa tule, vajaa jogurttipurkki olisi noin 40 snt ja puolitoista banaania ehkä 50 snt. Jos kuitenkin noudattaaa säännöllisesti periaatetta hyödyntää rippeet ja säästää vaikkapa pari euroa viikossa, se tekee kuitenkin satasen vuodessa. Jos taas kunnianhimoisemmin jalostaa hävikistä herkkuja, ja sillä keinoin jää kalliit herkut ostamatta kaupasta, säästön voi laskea moninkertaiseksi. Niin tai näin, rahapussi ja luonto kiittävät!
Terveisin,
Nina
torstai 8. helmikuuta 2018
perjantai 12. tammikuuta 2018
Älypuhelinpaasto
Hei!
Muistatteko vielä elämän ilman älypuhelinta? Minulla oli Nokia simpukkapuhelin, oikein sellainen kameralla varustettu. Sai värikuvia ja kaikkea. Tykkäsin kovasti, mutta lopulta se hajosi ja ostin älypuhelimen muistaakseni vuonna 2012. En suinkaan ollut ensimmäisten joukossa, mutta menin ajan virran mukana, tykästyin ja sillä tiellä olin eilisiltaan asti.
Olen jonkin aikaa etäisesti tiedostanut, että roikun liikaa netissä. Olen ihmetellyt, miksi olen koko ajan niin kiireinen vaikken ole edes kokopäivätyössä tällä hetkellä. En kuitenkaan tunnu saavaan mitään aikaan. Tein työlistoja ja erilaisia ajanhallintamalleja paperille ja Exceliin. Ei mikään tuntunut auttavan. Tein sitten asiasta uuden vuoden lupauksen. Tänä vuonna vähennän netin käyttöä. Olen nyt tutkinut ja analysoinut asiaa perusteellisesti ja ongelman ydin näyttäisi olevan juurikin tuo älypuhelin.
Googlailin hakuehdolla: ilman älypuhelinta. Sieltä tuli monta mielenkiintoista artikkelia kommenttirimpsuineen. En ole tämän asian kanssa selvästikään yksin. Mieleen jäi mm. tutkimus, jonka mukaan ihmiset käyttävät älyluuria noin puolet enemmän kuin itse luulevat, käytännössä helposti viisi tuntia päivässä. VIISI TUNTIA. Ei ihme, että en saa mitään tehtyä. Ennen oli heikkoutenani aloittaa liian monta projektia yhtä aikaa ja sitten niitä meinasi jäädä kesken. Viime aikoina en ole saanut edes aloitettua kunnolla mitään, olen jämähtänyt hyvin tehdyn toimintasuunnitelman vaiheeseen, jonka jälkeen "EN OLE EHTINYT" aloittaa.
Yksi perusteellisesti asiaa analysoinut on Tuomo Ryynänen, Haaga-Helia ammattikorkeakoulun tietotekniikan johtamisen (tai jotain) lehtori. Hän on irrottautunut älypuhelimesta jo kaksi vuotta sitten, eikä aio palata. Ideanaan on ollut käyttää nettiä edelleen, mutta vain koneen, ei puhelimen kautta. Tulokset puhuvat puolestaan. Erityisen hauska oli lukea, että hänen oma pieni poikansa oli ottanut mallia ja vähentänyt netin käyttöä. Tuomo on poistanut nettiselaimen puhelimestaan kokonaan. Minä en aio ihan noin extremistiksi ruveta. Haluan, että puhelimessa on yhteys ja selain akuutteja tilanteita varten ja haluan käyttää myös navigaattoria.
Olen vuoden alkupäivinä tarkastellut kriittisellä silmällä sovelluksia ja poistanut muutamia. Olen myös poistanut ilmoituksia, eli nyt en enää heti tiedä, kun sähköposti saapuu tai joku käy reagoimassa Facebook- tai Insta-päivityksiini. Poistin Facebook-sovelluksen itseasiassa kokonaan. Olen kytkenyt puhelimen netin kokonaan pois päältä kun en tarvitse sitä. Se on tällä yhden päivän kokemuksella ihan toimiva juttu sekin. Vaikka tiedon valtaväylän saa auki vain parilla klikkauksella, niin se pari klikkausta kuitenkin muodostaa riittävän kynnyksen. Sen parin sekunnin aikana ehdin muistaa, että hei nyt stop, ei turhaan mennä sinne nettiin. Ainakin tämän aikaa itsekuri on riittänyt, netti pysynyt kiinni ja koko luuri itseasiassa ollut pääosan päivästä laukussa tai yöpöydällä.
Huomasin eron heti aamulla. Tuli vähän tyhjä olo, että hei mitäs nyt, mitä mä ennen tein aamulla heti herättyä? Kun viime aikoina olen tarkistanut onko maailmalla ja somessa tapahtunut mitään merkittävää. (Milloin olisi? Jos jotain niin merkittävää tapahtuu, niin joku kyllä soittaa tai laittaa viestin.) Yleensä siinä hommassa on helposti vierähtänyt puolesta tunnista tuntiin, riippuen siitä miten aikaisin olen herännyt. Nyt siis kuuntelin hiljaisuutta, ihailin kuunsirppiä ja valkoista maisemaa. Pakkasin kirpputorille meneviä tavaroita ilman paniikkikiirettä, vaikka olikin aika aikainen lähtö. Ja sitten luin kirjaa. Siis: lapsiperheen äiti rentoutuu arkena aamutuimaan lukemalla kirjaa - aika utopistista, mutta mahdollista sinullekin, jos vain luovut älypuhelimesta (mainospuhe :D) Eli kiire katosi ja aikaa tuntui riittävän vaikka mihin.
Toinen yllättävämpi vaikutus oli, että jotenkin tulin tietoisemmaksi omasta fyysisestä olotilastani. Huomasin, että oikea käsivarsi ja oikeastaan koko yläkropan oikea puoli on ihan jumissa. Varmasti se on ollut sitä jo pitkään, mutta en vain ole huomannut, koska jokainen pysähtymisen hetki, tyhjä kohta tapahtumien välillä, on tullut täytettyä sillä että avaa puhelimen ja vilkaisee olisiko siellä mitään mielenkiintoista. Oikeasti tyhjiä hetkiä itsen ja ympäristön aistimiseen ei ole ollut.
Tällä mahtavalla yhden päivän kokemuksella olen täysin älypuhelinpaaston lumoissa. Aion hoitaa kaikki nettiasiat tietokoneella ja käyttää puhelinta vain puheluihin, tekstiviesteihin ja navigointiin tarvittaessa. Lapsonen saa pelata paria peliä ruutuajan puitteissa (meillä ei ole pelikonetta, ja tietokoneella ei saa pelata / säännöt by me). Kello, kalenteri ja whatsupp ovat mietinnässä...
50-luvulla sanottiin, että televisio on paholaisen keksintö. Peloteltiin, että ihmiset alkavat istua tuntikausia apaattisina töllöä tuijottaen ja luopuvat omasta tahdosta. Ei niin käynyt silloin, mutta nyt älypuhelin näyttää lunastaneen tuon lupauksen!
Talviterveisin,
Nina
P.S. Huomaatteko, heti järjestyi aikaa tulla tänne blogia kirjoittelemaankin! (Tietokoneella, sillä olen deletoinut Blogger-sovelluksen.)
Muistatteko vielä elämän ilman älypuhelinta? Minulla oli Nokia simpukkapuhelin, oikein sellainen kameralla varustettu. Sai värikuvia ja kaikkea. Tykkäsin kovasti, mutta lopulta se hajosi ja ostin älypuhelimen muistaakseni vuonna 2012. En suinkaan ollut ensimmäisten joukossa, mutta menin ajan virran mukana, tykästyin ja sillä tiellä olin eilisiltaan asti.
Olen jonkin aikaa etäisesti tiedostanut, että roikun liikaa netissä. Olen ihmetellyt, miksi olen koko ajan niin kiireinen vaikken ole edes kokopäivätyössä tällä hetkellä. En kuitenkaan tunnu saavaan mitään aikaan. Tein työlistoja ja erilaisia ajanhallintamalleja paperille ja Exceliin. Ei mikään tuntunut auttavan. Tein sitten asiasta uuden vuoden lupauksen. Tänä vuonna vähennän netin käyttöä. Olen nyt tutkinut ja analysoinut asiaa perusteellisesti ja ongelman ydin näyttäisi olevan juurikin tuo älypuhelin.
Googlailin hakuehdolla: ilman älypuhelinta. Sieltä tuli monta mielenkiintoista artikkelia kommenttirimpsuineen. En ole tämän asian kanssa selvästikään yksin. Mieleen jäi mm. tutkimus, jonka mukaan ihmiset käyttävät älyluuria noin puolet enemmän kuin itse luulevat, käytännössä helposti viisi tuntia päivässä. VIISI TUNTIA. Ei ihme, että en saa mitään tehtyä. Ennen oli heikkoutenani aloittaa liian monta projektia yhtä aikaa ja sitten niitä meinasi jäädä kesken. Viime aikoina en ole saanut edes aloitettua kunnolla mitään, olen jämähtänyt hyvin tehdyn toimintasuunnitelman vaiheeseen, jonka jälkeen "EN OLE EHTINYT" aloittaa.
Yksi perusteellisesti asiaa analysoinut on Tuomo Ryynänen, Haaga-Helia ammattikorkeakoulun tietotekniikan johtamisen (tai jotain) lehtori. Hän on irrottautunut älypuhelimesta jo kaksi vuotta sitten, eikä aio palata. Ideanaan on ollut käyttää nettiä edelleen, mutta vain koneen, ei puhelimen kautta. Tulokset puhuvat puolestaan. Erityisen hauska oli lukea, että hänen oma pieni poikansa oli ottanut mallia ja vähentänyt netin käyttöä. Tuomo on poistanut nettiselaimen puhelimestaan kokonaan. Minä en aio ihan noin extremistiksi ruveta. Haluan, että puhelimessa on yhteys ja selain akuutteja tilanteita varten ja haluan käyttää myös navigaattoria.
Olen vuoden alkupäivinä tarkastellut kriittisellä silmällä sovelluksia ja poistanut muutamia. Olen myös poistanut ilmoituksia, eli nyt en enää heti tiedä, kun sähköposti saapuu tai joku käy reagoimassa Facebook- tai Insta-päivityksiini. Poistin Facebook-sovelluksen itseasiassa kokonaan. Olen kytkenyt puhelimen netin kokonaan pois päältä kun en tarvitse sitä. Se on tällä yhden päivän kokemuksella ihan toimiva juttu sekin. Vaikka tiedon valtaväylän saa auki vain parilla klikkauksella, niin se pari klikkausta kuitenkin muodostaa riittävän kynnyksen. Sen parin sekunnin aikana ehdin muistaa, että hei nyt stop, ei turhaan mennä sinne nettiin. Ainakin tämän aikaa itsekuri on riittänyt, netti pysynyt kiinni ja koko luuri itseasiassa ollut pääosan päivästä laukussa tai yöpöydällä.
Huomasin eron heti aamulla. Tuli vähän tyhjä olo, että hei mitäs nyt, mitä mä ennen tein aamulla heti herättyä? Kun viime aikoina olen tarkistanut onko maailmalla ja somessa tapahtunut mitään merkittävää. (Milloin olisi? Jos jotain niin merkittävää tapahtuu, niin joku kyllä soittaa tai laittaa viestin.) Yleensä siinä hommassa on helposti vierähtänyt puolesta tunnista tuntiin, riippuen siitä miten aikaisin olen herännyt. Nyt siis kuuntelin hiljaisuutta, ihailin kuunsirppiä ja valkoista maisemaa. Pakkasin kirpputorille meneviä tavaroita ilman paniikkikiirettä, vaikka olikin aika aikainen lähtö. Ja sitten luin kirjaa. Siis: lapsiperheen äiti rentoutuu arkena aamutuimaan lukemalla kirjaa - aika utopistista, mutta mahdollista sinullekin, jos vain luovut älypuhelimesta (mainospuhe :D) Eli kiire katosi ja aikaa tuntui riittävän vaikka mihin.
Toinen yllättävämpi vaikutus oli, että jotenkin tulin tietoisemmaksi omasta fyysisestä olotilastani. Huomasin, että oikea käsivarsi ja oikeastaan koko yläkropan oikea puoli on ihan jumissa. Varmasti se on ollut sitä jo pitkään, mutta en vain ole huomannut, koska jokainen pysähtymisen hetki, tyhjä kohta tapahtumien välillä, on tullut täytettyä sillä että avaa puhelimen ja vilkaisee olisiko siellä mitään mielenkiintoista. Oikeasti tyhjiä hetkiä itsen ja ympäristön aistimiseen ei ole ollut.
Tällä mahtavalla yhden päivän kokemuksella olen täysin älypuhelinpaaston lumoissa. Aion hoitaa kaikki nettiasiat tietokoneella ja käyttää puhelinta vain puheluihin, tekstiviesteihin ja navigointiin tarvittaessa. Lapsonen saa pelata paria peliä ruutuajan puitteissa (meillä ei ole pelikonetta, ja tietokoneella ei saa pelata / säännöt by me). Kello, kalenteri ja whatsupp ovat mietinnässä...
50-luvulla sanottiin, että televisio on paholaisen keksintö. Peloteltiin, että ihmiset alkavat istua tuntikausia apaattisina töllöä tuijottaen ja luopuvat omasta tahdosta. Ei niin käynyt silloin, mutta nyt älypuhelin näyttää lunastaneen tuon lupauksen!
Talviterveisin,
Nina
P.S. Huomaatteko, heti järjestyi aikaa tulla tänne blogia kirjoittelemaankin! (Tietokoneella, sillä olen deletoinut Blogger-sovelluksen.)
sunnuntai 31. joulukuuta 2017
Joulusta Uuteen Vuoteen
Hei!
Onkohan teillä yhtä ähky olo kuin minulla? Eipä ollut säästäväinen asenne tämän joulunajan menun suunnittelussa mukana. Mitään järkkykallista ei tullut hankittua, shampanjat ja kaviaarit ei kuulu meidän jouluun. Kirjolohenmäti kylläkin (Lidlistä) ja laadukas punaviini (joka jäi avaamatta koska kaikki ottivat vettä tai kotikaljaa). Ja ruuan määrä karkasi käsistä. Joulun alla kun kävi useamman kerran kaupassa ja ryysiksessä haali vain kärryyn kaikkea mitä saattaa tarvita, ettei juuri sen asian takia ainakaan tarvitsisi tulla uudestaan. Ja pyhinä ei tietenkään malttanut ottaa rauhallisesti vaan maistelin kaikkea ja santsasin melkein kaikkea. Onpahan nyt hyvä ruokavarasto. Ennen uutta vuotta ei varmaankaan tarvitse hakea kaupasta muuta kuin maitoa.
Entäpä uuden vuoden lupaukset? Itsestään selvänä vaihtoehtona on tietenkin syödä vähemmän :D Mutta on minulla muutakin mielessä. Vähempään syömiseen liitettynä liikunnan ja kasvisten lisäys, tavoitteena pienten elämäntapamuutosten avulla pysyvä maltillinen painonpudotus. Ja sellaista ajattelin, että tsemppaan papereiden ja tavaroiden paikoilleen laittamisessa. Olen viime vuoden aikana kokenut erityisen rasittavaksi sen, että jotain on koko ajan hukassa. Vähemmän aikaa kuluu siihen, että laittaa tavarat aina heti takaisin paikoilleen, kuin että niitä joutuu myöhemmin etsimään kissojen ja koirien kanssa! Ja varsinkin dokumenttien kanssa sillä voi olla taloudellistakin merkitystä, että ne löytyvät tarvittaessa. Netissä käytettyä aikaa ajattelin myös vähentää. Tosin haluaisin lisätä blogiin käytettyä aikaa (sitä ei ole tänä vuonna ollut kevään jälkeen juuri lainkaan, mutta en ole unohtanut enkä suunnitellut luopua tästä). Ehkä sieltä Facebook-Instagram-Youtube-Iltalehti -osiosta joutaa ottaa...
Viime vuonna muistaakseni lupasin vähentää lihan ja lisätä kasvisruokien syöntiä. Se onnistuikin, vaikka ei minulla ole tavoitteena ruveta kasvissyöjäksi. Opettelin kuitenkin ihan hyvällä menestyksellä käyttämään härkäpapurouhetta ja myös nyhtökaura on löytänyt tiensä ruokapöytäämme silloin tällöin. Edullisena versiona ihan tavan papujen lisääminen ruokaan kuin ruokaan on toimiva, helppo ja täyttävä vaihtoehto.
Iloista, turvallista uuden vuoden juhlintaa kaikille sekä onnea ja menestystä tulevalle vuodelle!
Terveisin,
Nina
P.S. Kaikki ovat varmaan jo lopen kyllästyneitä jouluun, mutta silläkin uhalla laitan muutaman otoksen joulukuusestamme :) Ostin meille muovikuusen, kun bongasin Clas Ohlsonin -50 % tarjouksen joulunalusviikoilla. Olen tyytyväinen, kuusi on niin kaunis, etten kyllästy sitä katselemaan. Tuoksu tietty ei ole sama kuin aidossa kuusessa... mutta joulun runsas tuoksu- ja makumaailma onnistui peittämään tämän puutteen. Ehkä ensi jouluna poimin muutamia maahan pudonneita havuja maljakkoon oikeaa kuusen tuoksua tuomaan :)
Onkohan teillä yhtä ähky olo kuin minulla? Eipä ollut säästäväinen asenne tämän joulunajan menun suunnittelussa mukana. Mitään järkkykallista ei tullut hankittua, shampanjat ja kaviaarit ei kuulu meidän jouluun. Kirjolohenmäti kylläkin (Lidlistä) ja laadukas punaviini (joka jäi avaamatta koska kaikki ottivat vettä tai kotikaljaa). Ja ruuan määrä karkasi käsistä. Joulun alla kun kävi useamman kerran kaupassa ja ryysiksessä haali vain kärryyn kaikkea mitä saattaa tarvita, ettei juuri sen asian takia ainakaan tarvitsisi tulla uudestaan. Ja pyhinä ei tietenkään malttanut ottaa rauhallisesti vaan maistelin kaikkea ja santsasin melkein kaikkea. Onpahan nyt hyvä ruokavarasto. Ennen uutta vuotta ei varmaankaan tarvitse hakea kaupasta muuta kuin maitoa.
Entäpä uuden vuoden lupaukset? Itsestään selvänä vaihtoehtona on tietenkin syödä vähemmän :D Mutta on minulla muutakin mielessä. Vähempään syömiseen liitettynä liikunnan ja kasvisten lisäys, tavoitteena pienten elämäntapamuutosten avulla pysyvä maltillinen painonpudotus. Ja sellaista ajattelin, että tsemppaan papereiden ja tavaroiden paikoilleen laittamisessa. Olen viime vuoden aikana kokenut erityisen rasittavaksi sen, että jotain on koko ajan hukassa. Vähemmän aikaa kuluu siihen, että laittaa tavarat aina heti takaisin paikoilleen, kuin että niitä joutuu myöhemmin etsimään kissojen ja koirien kanssa! Ja varsinkin dokumenttien kanssa sillä voi olla taloudellistakin merkitystä, että ne löytyvät tarvittaessa. Netissä käytettyä aikaa ajattelin myös vähentää. Tosin haluaisin lisätä blogiin käytettyä aikaa (sitä ei ole tänä vuonna ollut kevään jälkeen juuri lainkaan, mutta en ole unohtanut enkä suunnitellut luopua tästä). Ehkä sieltä Facebook-Instagram-Youtube-Iltalehti -osiosta joutaa ottaa...
Viime vuonna muistaakseni lupasin vähentää lihan ja lisätä kasvisruokien syöntiä. Se onnistuikin, vaikka ei minulla ole tavoitteena ruveta kasvissyöjäksi. Opettelin kuitenkin ihan hyvällä menestyksellä käyttämään härkäpapurouhetta ja myös nyhtökaura on löytänyt tiensä ruokapöytäämme silloin tällöin. Edullisena versiona ihan tavan papujen lisääminen ruokaan kuin ruokaan on toimiva, helppo ja täyttävä vaihtoehto.
Iloista, turvallista uuden vuoden juhlintaa kaikille sekä onnea ja menestystä tulevalle vuodelle!
Terveisin,
Nina
P.S. Kaikki ovat varmaan jo lopen kyllästyneitä jouluun, mutta silläkin uhalla laitan muutaman otoksen joulukuusestamme :) Ostin meille muovikuusen, kun bongasin Clas Ohlsonin -50 % tarjouksen joulunalusviikoilla. Olen tyytyväinen, kuusi on niin kaunis, etten kyllästy sitä katselemaan. Tuoksu tietty ei ole sama kuin aidossa kuusessa... mutta joulun runsas tuoksu- ja makumaailma onnistui peittämään tämän puutteen. Ehkä ensi jouluna poimin muutamia maahan pudonneita havuja maljakkoon oikeaa kuusen tuoksua tuomaan :)
perjantai 29. joulukuuta 2017
Löysin Lidl Outletin!!!
Hei vaan herrasväki!
Lähdin ihan muilla asioilla Vantaan Tammistoon ostoksille. Jos et ole paikkakuntalaisia, niin Tammisto siis on ostosalue, jossa on isoja kauppoja ja monien liikkeiden outlet-myymälöitä. Julkisilla sinne pääsee ainakin keskustasta ja Helsingin Malmilta, mutta alue sinänsä on laaja ja levällään, joten varaudu kunnon kävelykengillä. Autoilijoille alue on helpompi.
Tavoitteena oli löytää piha- ja puutarhavehkeitä kesää ajatellen Bauhausista tai Hong Kongista sekä joulukuusen latvatähti alesta. Tähteä ei löytynyt eikä koko Honkkaria, josta siis on Tammistossa nähtävästi vain joku puutarhamyymälä kesäaikaan. Eipä hätiä mitiä, olen säästänyt joululahjojen komeimmat kultakäärepaperit ja mietin ja etsin askarteluideoita sitä tähteä varten. Säästöä syntyy kun tekee itse :)
Ajaessamme Lidlin ohi kiinnitin huomiota punaisiin tarroihin ikkunoissa. Niissä luki OUTLET. Siis Lidlin Outlet?! En ollut moisesta kuullutkaan, mutta kiinnostuin välittömästi. Sinne siis!
Liike on ruokakaupasta erillinen mutta saman parkkipaikan yhteydessä. Myymälä on varsin varastomainen, mutta selkeä. Tavarat ovat laareissa ja useimmat on hinnoiteltu erivärisillä tarroilla niin, että tarran väri kertoo hinnan. Värien selitykset ovat seinällä helposti nähtävissä. Valikoima näyttää olevan muista myymälöistä myymättä jäänyttä käyttötavaraa. Ei elintarvikkeita. Alennukset ovat pikaisesti arvioituna 50—75% luokkaa, mikä Lidlin edullisista lähtöhinnoista johtaa varsin edulliseen lopputulokseen. Vaatteita ja urheiluvaatteita on paljon. Lasten vuorelliset sadevaatteet olisivat erinomainen ostos (meillä on jo tarpeelliset varusteet ja isompaakin kokoa varastossa odottamassa, niin en ostanut). Paperitavaraa, erityisesti joulu- ja halloween-teemaista, saisi hamstrattua hyvään hintaan. Keittiötavaraa ja työkaluja on myös.
Yhden mieltä lämmittävän löydön tein! Kesällä katselin meidän Lidlissä istuintyynyjä parvekkeelle. Jäin miettimään asiaa ja seuraavalla kerralla niitä ei enää ollut! Kyllä kismitti. Ja nyt täällä Outletissa oli niitä tyynyjä, juuri se kaksi kappaletta ihan kuin minua odottamassa. Oikeesti, onnenpotku, jouluyllätys! Pienestä voi ihminen onnellistua :)
Näihin tunnelmiin,
Nina
perjantai 10. marraskuuta 2017
Syksyn suosikit
Heippa pitkästä aikaa!
On enemmän kuin ilahduttavaa huomata, että näinkin pitkän tauon jälkeen blogissa käy edelleen päivittäin lukijoita :) Kiitos teille, ja toivottavasti tulevatkin jutut jaksavat kiinnostaa, aion nimittäin hypätä taas remmiin!
Ulkomaan Youtube-kanavissa näyttää olevan paljon videoita, joissa henkilöt esittelevät kuukauden tai jonkun muun jakson suosikkiasioitaan. Innostuin tästä ajatuksesta, nyt kun on ehtinyt tapahtua yhtä sun toista jännää sitten viime postauksen. Tai no kuka nyt mitäkin pitää jännänä, ehkä kaikki ei syty palashampoosta ihan samalla intensiteetillä :D No joo...
Tässä siis näitä syksyn 2017 suosikkiasioita:
Kosmetiikkasuosikki: Palashampoo
Luin aikaisemmin oudoksuen netistä juttuja palashampoosta. Mieleen palautui jotain hämäriä lapsuusmuistoja, kun serkkutytön kanssa pestiin tukat mäntysuovalla. Koska se oli "luonnontuote", hiukset sai huuhdella järvessä. Normaalilla shampoolla ei siis saanut saastuttaa rantavesiä, ihan hyvä ohje sekin. Tukka oli sen jälkeen takkuinen, näytettiin enemmän peikoilta kuin joltain ihanilta juhannuksen vedenneidoilta lumpeenkukkaseppeleineen.
Näin kuitenkin niin monta juttua palashampoon tuuhteuttavasta vaikutuksesta, että kiinnostuin. Googlaamisen tuloksena menin paikalliseen ekokauppaan ostamaan Flow-merkkistä olut-muna-palashampoota. Kuulosti vähän oudolta... Ensimmäisessä pesussa tukka tuntui tahmealta enkä meinannut saada saippuaa huuhdotuksi pois ollenkaan. Mutta lopputulos oli tuuhea ja pehmeä ja parempi kuin millään shampoolla ikinä ennen. Peseminen on muuttunut kerta kerralta helpommaksi, tahmeuden tunne on vähentynyt, ja lopputulos on edelleen yhtä hyvä. Shampoopala on nyt puoliväliin kulutettu, ja ilman muuta ostan kohtapian toisen varastoon odottamaan.
Hinta oli noin 11 € ja se on nyt kestänyt kolmisen kuukautta, ollen puolivälissä. Kustannus taitaa loppupelissä olla siten aika samaa luokkaa kuin edullisemmalla XZ-shampoolla, jota aikaisemmin käytin (ja sekin on ihan hyvä ja suositeltava tuote). Tuuheuttavia muotoilutuotteita ei tarvita, pesuvälin olen harventanut 1 päivän pidemmäksi ja tulos on tosiaan mieleinen.
Ravintolasuosikki: Simrik
Ravintolalöytö on nepalilainen Simrik Helsingin Pukinmäessä. Lounaan hinta noin 8,50 €, ja vaihtoehtoja on useita, mietoa/tulista, kasvis/kala/lammas/kana. Salaattipöytä on suppea, mutta huomattavan tuore ja raikas. Pääruoka-annos on iso, leipä vastustamatonta ja herkullinen lassi-jugurttijuoma kuuluu hintaan! Tulinen vaihtoehto ei ainakaan minun kokemuksella ole mikään tappo-tulinen, vaan kivasti jättää tilaa maistaa varsinaisen ruuankin maut. Jälkiruokakahvin vaihtoehtona on nepalilaista maustettua teetä (löytyy termoskannusta).
Jos menet testaamaan, niin huom! Simrikissä on kaksi puolta, joihin on vierekkäiset ulko-ovet. Ole siis tarkkana, sillä toinen puoli on riehakas kaljakuppila. Ruokapuolella on valkoiset liinat, rauhaisa tunnelma, sivistynyttä puheensorinaa ja hauska pieni leikkinurkkaus. Kotoisa ilmapiiri, ei hienostelua. Oikeanpuoleinen ovi.
Blogisuosikki: Suklaapossu
Ihan nimen perusteella kiinnostuin, ja siellä on tosi kivoja reseptejä. Omenapannaria tehtiin eilen Viisivuotiaan kanssa yhdessä. Hän siivutti oikein sujuvasti omenaa hedelmäveitsellä. Tästä toimesta taitaa tulla kolmas bravuurinumero juuston raastamisen ja hedelmien pesemisen. Hauska kyllä seurata hänen suurta intoa kotihommiin ja auttamiseen. Eilenkin hän riemastui, että "jee mä saan auttaa, kivaa kun on hauskempaa tekemistä kuin pelata possupajatsoa äitin kännykällä!" Jaa-a, kauankohan siivous ja keittiöhommat on hänen mielestä kivempaa kuin pelaaminen...
Suklaapossusta vielä, kana-pesto-voileipäkakkua haaveilen tekeväni ehkä isänpäiväksi, jos ollaan kotona. kotiliesi.fi/suklaapossu
Keittiösuosikki: punakaali-puolukka
Syksyinen suosikkini on perinteinen punakaali-puolukka-salaatti. Eli punakaalia raastettuna tai suikaleina, ja joukkoon puolukkaa. Käytän puolukkasurvosta, se tuo kivasti kosteutusta muuten niin rapsakkaan kaaliin. Tämä on myös edullista ja erittäin terveellistä, kuten kaikki kaalit. Jostain syystä tätä tekee mieli aina syksyllä.
Harrastus: tanssi
Aloitin etnisen tanssin kurssin paikallisessa opistossa. Työväenopistojen, aikuisopistojen ja kansalaisopistojen harrastustarjonta on huomattavasti edullisempaa kuin yksityisten liikuntapaikkojen. Tämäkin tanssikurssi maksoi alle 50 € koko talvikaudelta. Siitäkin hinnasta on mahdollista saada vielä joitain alennuksia. Varusteita löytyi minulta entuudestaan, mutta ihan perusjumppavaatteilla ja -tossuilla pärjää hyvin. Tanssi on siitä kiva harrastus, että rekvisiittaa voi lisätä treeneihin oman lajin ja kiinnostuksen mukaan. Korut, kilistimet ja helistimet, huivit, helmat ja kolikkovyöt tuovat hohtoa ja väriä marraskuun harmauteen.
Suosikkileffa: Yösyöttö
Käytiin Puolison kanssa leffassa pitkästä aikaa, katsottiin Yösyöttö. Tykkäsin. Oli se minun mielestä hiukan sadunhohtoinen ja epäuskottava, mutta se on ok. Arkirealismia on ihan riittämiin omassa/ystävien/tuttavien/naapureiden elämässä. Mielikuvituksellisia tarinoita tänne lisää pliis. Petteri Summasen naamakin näytti jotenkin uudelta ja kiinnostavalta pitkästä aikaa. Tiedän, etten ole ainoa, jonka mielestä Hirviniemi-Lahtinen-Vatanen-Kosonen-jne ryhmittymä on piiiikkasen yliedustettuna kotimaisessa viihteessä tällä hetkellä. Ei ne huonoja ole, mutta liika on liikaa.
Suosioon nousemassa: Huvitus lasten kanssa - Kasvitieteellinen
Helsingin Kasvitieteellisen puutarhan kasvihuone on kuulemma avattu remontin jälkeen. Sinne olisi kiva suunnata naperon kanssa, nyt kun on nuhjuista, kosteaa ja kylmää. Ihania tropiikin kukkia ja sen sellaista. Idea on kopioitu Isyyspakkaus-blogista, jonka kirjoittaja kävi siellä lastensa kanssa ja julkaisi tosi houkuttelevia kuvia.
Tulipa pitkä postaus. Kiitos, että jaksoit tänne asti! Hyvää loppuviikkoa ja palataan!
Terveisin,
Nina
On enemmän kuin ilahduttavaa huomata, että näinkin pitkän tauon jälkeen blogissa käy edelleen päivittäin lukijoita :) Kiitos teille, ja toivottavasti tulevatkin jutut jaksavat kiinnostaa, aion nimittäin hypätä taas remmiin!
Ulkomaan Youtube-kanavissa näyttää olevan paljon videoita, joissa henkilöt esittelevät kuukauden tai jonkun muun jakson suosikkiasioitaan. Innostuin tästä ajatuksesta, nyt kun on ehtinyt tapahtua yhtä sun toista jännää sitten viime postauksen. Tai no kuka nyt mitäkin pitää jännänä, ehkä kaikki ei syty palashampoosta ihan samalla intensiteetillä :D No joo...
Tässä siis näitä syksyn 2017 suosikkiasioita:
Kosmetiikkasuosikki: Palashampoo
Luin aikaisemmin oudoksuen netistä juttuja palashampoosta. Mieleen palautui jotain hämäriä lapsuusmuistoja, kun serkkutytön kanssa pestiin tukat mäntysuovalla. Koska se oli "luonnontuote", hiukset sai huuhdella järvessä. Normaalilla shampoolla ei siis saanut saastuttaa rantavesiä, ihan hyvä ohje sekin. Tukka oli sen jälkeen takkuinen, näytettiin enemmän peikoilta kuin joltain ihanilta juhannuksen vedenneidoilta lumpeenkukkaseppeleineen.
Näin kuitenkin niin monta juttua palashampoon tuuhteuttavasta vaikutuksesta, että kiinnostuin. Googlaamisen tuloksena menin paikalliseen ekokauppaan ostamaan Flow-merkkistä olut-muna-palashampoota. Kuulosti vähän oudolta... Ensimmäisessä pesussa tukka tuntui tahmealta enkä meinannut saada saippuaa huuhdotuksi pois ollenkaan. Mutta lopputulos oli tuuhea ja pehmeä ja parempi kuin millään shampoolla ikinä ennen. Peseminen on muuttunut kerta kerralta helpommaksi, tahmeuden tunne on vähentynyt, ja lopputulos on edelleen yhtä hyvä. Shampoopala on nyt puoliväliin kulutettu, ja ilman muuta ostan kohtapian toisen varastoon odottamaan.
Hinta oli noin 11 € ja se on nyt kestänyt kolmisen kuukautta, ollen puolivälissä. Kustannus taitaa loppupelissä olla siten aika samaa luokkaa kuin edullisemmalla XZ-shampoolla, jota aikaisemmin käytin (ja sekin on ihan hyvä ja suositeltava tuote). Tuuheuttavia muotoilutuotteita ei tarvita, pesuvälin olen harventanut 1 päivän pidemmäksi ja tulos on tosiaan mieleinen.
Ravintolasuosikki: Simrik
Ravintolalöytö on nepalilainen Simrik Helsingin Pukinmäessä. Lounaan hinta noin 8,50 €, ja vaihtoehtoja on useita, mietoa/tulista, kasvis/kala/lammas/kana. Salaattipöytä on suppea, mutta huomattavan tuore ja raikas. Pääruoka-annos on iso, leipä vastustamatonta ja herkullinen lassi-jugurttijuoma kuuluu hintaan! Tulinen vaihtoehto ei ainakaan minun kokemuksella ole mikään tappo-tulinen, vaan kivasti jättää tilaa maistaa varsinaisen ruuankin maut. Jälkiruokakahvin vaihtoehtona on nepalilaista maustettua teetä (löytyy termoskannusta).
Jos menet testaamaan, niin huom! Simrikissä on kaksi puolta, joihin on vierekkäiset ulko-ovet. Ole siis tarkkana, sillä toinen puoli on riehakas kaljakuppila. Ruokapuolella on valkoiset liinat, rauhaisa tunnelma, sivistynyttä puheensorinaa ja hauska pieni leikkinurkkaus. Kotoisa ilmapiiri, ei hienostelua. Oikeanpuoleinen ovi.
Blogisuosikki: Suklaapossu
Ihan nimen perusteella kiinnostuin, ja siellä on tosi kivoja reseptejä. Omenapannaria tehtiin eilen Viisivuotiaan kanssa yhdessä. Hän siivutti oikein sujuvasti omenaa hedelmäveitsellä. Tästä toimesta taitaa tulla kolmas bravuurinumero juuston raastamisen ja hedelmien pesemisen. Hauska kyllä seurata hänen suurta intoa kotihommiin ja auttamiseen. Eilenkin hän riemastui, että "jee mä saan auttaa, kivaa kun on hauskempaa tekemistä kuin pelata possupajatsoa äitin kännykällä!" Jaa-a, kauankohan siivous ja keittiöhommat on hänen mielestä kivempaa kuin pelaaminen...
Suklaapossusta vielä, kana-pesto-voileipäkakkua haaveilen tekeväni ehkä isänpäiväksi, jos ollaan kotona. kotiliesi.fi/suklaapossu
Keittiösuosikki: punakaali-puolukka
Syksyinen suosikkini on perinteinen punakaali-puolukka-salaatti. Eli punakaalia raastettuna tai suikaleina, ja joukkoon puolukkaa. Käytän puolukkasurvosta, se tuo kivasti kosteutusta muuten niin rapsakkaan kaaliin. Tämä on myös edullista ja erittäin terveellistä, kuten kaikki kaalit. Jostain syystä tätä tekee mieli aina syksyllä.
Harrastus: tanssi
Aloitin etnisen tanssin kurssin paikallisessa opistossa. Työväenopistojen, aikuisopistojen ja kansalaisopistojen harrastustarjonta on huomattavasti edullisempaa kuin yksityisten liikuntapaikkojen. Tämäkin tanssikurssi maksoi alle 50 € koko talvikaudelta. Siitäkin hinnasta on mahdollista saada vielä joitain alennuksia. Varusteita löytyi minulta entuudestaan, mutta ihan perusjumppavaatteilla ja -tossuilla pärjää hyvin. Tanssi on siitä kiva harrastus, että rekvisiittaa voi lisätä treeneihin oman lajin ja kiinnostuksen mukaan. Korut, kilistimet ja helistimet, huivit, helmat ja kolikkovyöt tuovat hohtoa ja väriä marraskuun harmauteen.
Suosikkileffa: Yösyöttö
Käytiin Puolison kanssa leffassa pitkästä aikaa, katsottiin Yösyöttö. Tykkäsin. Oli se minun mielestä hiukan sadunhohtoinen ja epäuskottava, mutta se on ok. Arkirealismia on ihan riittämiin omassa/ystävien/tuttavien/naapureiden elämässä. Mielikuvituksellisia tarinoita tänne lisää pliis. Petteri Summasen naamakin näytti jotenkin uudelta ja kiinnostavalta pitkästä aikaa. Tiedän, etten ole ainoa, jonka mielestä Hirviniemi-Lahtinen-Vatanen-Kosonen-jne ryhmittymä on piiiikkasen yliedustettuna kotimaisessa viihteessä tällä hetkellä. Ei ne huonoja ole, mutta liika on liikaa.
Suosioon nousemassa: Huvitus lasten kanssa - Kasvitieteellinen
Helsingin Kasvitieteellisen puutarhan kasvihuone on kuulemma avattu remontin jälkeen. Sinne olisi kiva suunnata naperon kanssa, nyt kun on nuhjuista, kosteaa ja kylmää. Ihania tropiikin kukkia ja sen sellaista. Idea on kopioitu Isyyspakkaus-blogista, jonka kirjoittaja kävi siellä lastensa kanssa ja julkaisi tosi houkuttelevia kuvia.
Tulipa pitkä postaus. Kiitos, että jaksoit tänne asti! Hyvää loppuviikkoa ja palataan!
Terveisin,
Nina
torstai 6. huhtikuuta 2017
Kannattaako vaatteiden korjaaminen?
Heipat!
Alkaa taas olla useampikin meikäläisen tekstiili uudistamista vailla. Siinäpä mietintää. Ostaako uusia vai koittaako korjata tai tuunata vanhasta uutta?
Toisinaan, tai aika useinkin, törmää mielestäni ylioptimistisiin tai suorastaan lapsellisiin juttuihin, miten vanhoista vaatteista saa niiin kivoja kun niitä vähän muodistaa ja uudistaa. Esimerkiksi ostaa virttyneen neulepaidan kirppikseltä halvalla, ja siitä sitten nypynpoistajalla surauttaa pinnan, niin jo on kuin uusi. Ja vähän kirjailee jotain kivaa niin ilme piristyy ja taas on parempi kuin uusi. Ei ole! Se on edelleenkin venähtänyt neule, johon on vaan lisätty koristelua. Jos se on nyppääntyvää tekokuitua, niin se on parin käytön jälkeen taas yhtä nyppyinen. Joka käytön jälkeen jos "uudistaa" pinnan nypynpoistajalla, niin se on pian reikäiseksi kulutettu. Kaikki temput ei vaan toimi, sanokaa mun sanoneen!
En ole kuitenkaan kierrätysvastainen ja uskon kyllä monenlaisen korjaamisen ja uusiokäytön mahdollisuuksiin. Niissä vaan pitää olla järki mukana. Esimerkiksi irronneen napin paikalleen ompelu on mitä viisain toimi. Ilman nappia vaate on helposti niin tyhmän näköinen, ettei sitä tule käytettyä. Joten napin ompelu pidentää käyttöikää ja lykkää uuden vaatteen hankintaa. Nimenomaan se käyttöiän pidennys, uuden hankinnan lykkääminen tai ehkä jopa poistaminen kokonaan on avain siihen, milloin vaatteita kannattaa korjata.
Katsellaanpas sitten tätä meikäläisen garderoobia. Saksasta ostettu silkkiyöpaita, kallis kun mikä, toinen olkain on irronnut -> korjataan ja käyttöön. Sukassa on kantapäässä reikä, se ei näy muille -> en korjaa. Mustasta neuletakista pudonnut ja kadonnut alin nappi - tätä voin käyttää napit auki, tai esim. vain ylin nappi kiinni, niin sitä ei niin huomaa -> en korjaa. Jumppa/kotihousut haaroista ratkenneet -> korjataan, että kehtaa vielä käyttää edes pihakeinussa. Ohuet villasormikkaat useammasta sormen päästä rikki. Korjaamalla pidentäisi käyttöikää, mutta taitaa olla liikaa vaivaa kun vastaavia sormikkaita on kaapissa monta paria -> en korjaa. Sateenvarjo, josta on yhdestä kohdasta metalliosa irti kankaasta ja piikki repsottaa. Helppo ja nopea ommella kiinni -> korjataan.
Käsityökoppaan lähtee siis silkkiyöpaita, jumppahousut ja sateenvarjo. Näiden ostohinta oli yhteensä noin 135 €. Lykkään uusien ostamisen kustannusta vuodella tai useammalla, säästän luontoa ja myös aikaa, koska korjaaminen on nopeampaa kuin uusien etsiminen kaupoista.
Tätä kirjoittaessani on niin harmaata, että vaistomaisesti meinasin kirjoittaa loppuun "syysterveisin"... Kyllä se kevätaurinko sieltä vielä ilmestyy :)
Terveisin,
Nina
P.S. Tuli mieleen tuosta älyttömästä villapaidan tuunaus esimerkistä, että sekin voi joskus olla viisasta. Esim. nämä viime jouluna muodissa olleet "rumat jouluvillapaidat". Sellaisen ostaminen yhden tai kahden kerran käyttöä varten on epäekologista ja epätaloudellista. Mutta jostain omasta vanhasta tuunaamalla saa takuulla itselleen just niin ruman ja räikeän kuin ikinä haluaa. Suosittelen kokeilemaan, jos sellaisen vaatteen haluaa.
Alkaa taas olla useampikin meikäläisen tekstiili uudistamista vailla. Siinäpä mietintää. Ostaako uusia vai koittaako korjata tai tuunata vanhasta uutta?
Toisinaan, tai aika useinkin, törmää mielestäni ylioptimistisiin tai suorastaan lapsellisiin juttuihin, miten vanhoista vaatteista saa niiin kivoja kun niitä vähän muodistaa ja uudistaa. Esimerkiksi ostaa virttyneen neulepaidan kirppikseltä halvalla, ja siitä sitten nypynpoistajalla surauttaa pinnan, niin jo on kuin uusi. Ja vähän kirjailee jotain kivaa niin ilme piristyy ja taas on parempi kuin uusi. Ei ole! Se on edelleenkin venähtänyt neule, johon on vaan lisätty koristelua. Jos se on nyppääntyvää tekokuitua, niin se on parin käytön jälkeen taas yhtä nyppyinen. Joka käytön jälkeen jos "uudistaa" pinnan nypynpoistajalla, niin se on pian reikäiseksi kulutettu. Kaikki temput ei vaan toimi, sanokaa mun sanoneen!
En ole kuitenkaan kierrätysvastainen ja uskon kyllä monenlaisen korjaamisen ja uusiokäytön mahdollisuuksiin. Niissä vaan pitää olla järki mukana. Esimerkiksi irronneen napin paikalleen ompelu on mitä viisain toimi. Ilman nappia vaate on helposti niin tyhmän näköinen, ettei sitä tule käytettyä. Joten napin ompelu pidentää käyttöikää ja lykkää uuden vaatteen hankintaa. Nimenomaan se käyttöiän pidennys, uuden hankinnan lykkääminen tai ehkä jopa poistaminen kokonaan on avain siihen, milloin vaatteita kannattaa korjata.
Katsellaanpas sitten tätä meikäläisen garderoobia. Saksasta ostettu silkkiyöpaita, kallis kun mikä, toinen olkain on irronnut -> korjataan ja käyttöön. Sukassa on kantapäässä reikä, se ei näy muille -> en korjaa. Mustasta neuletakista pudonnut ja kadonnut alin nappi - tätä voin käyttää napit auki, tai esim. vain ylin nappi kiinni, niin sitä ei niin huomaa -> en korjaa. Jumppa/kotihousut haaroista ratkenneet -> korjataan, että kehtaa vielä käyttää edes pihakeinussa. Ohuet villasormikkaat useammasta sormen päästä rikki. Korjaamalla pidentäisi käyttöikää, mutta taitaa olla liikaa vaivaa kun vastaavia sormikkaita on kaapissa monta paria -> en korjaa. Sateenvarjo, josta on yhdestä kohdasta metalliosa irti kankaasta ja piikki repsottaa. Helppo ja nopea ommella kiinni -> korjataan.
Käsityökoppaan lähtee siis silkkiyöpaita, jumppahousut ja sateenvarjo. Näiden ostohinta oli yhteensä noin 135 €. Lykkään uusien ostamisen kustannusta vuodella tai useammalla, säästän luontoa ja myös aikaa, koska korjaaminen on nopeampaa kuin uusien etsiminen kaupoista.
Tätä kirjoittaessani on niin harmaata, että vaistomaisesti meinasin kirjoittaa loppuun "syysterveisin"... Kyllä se kevätaurinko sieltä vielä ilmestyy :)
Terveisin,
Nina
P.S. Tuli mieleen tuosta älyttömästä villapaidan tuunaus esimerkistä, että sekin voi joskus olla viisasta. Esim. nämä viime jouluna muodissa olleet "rumat jouluvillapaidat". Sellaisen ostaminen yhden tai kahden kerran käyttöä varten on epäekologista ja epätaloudellista. Mutta jostain omasta vanhasta tuunaamalla saa takuulla itselleen just niin ruman ja räikeän kuin ikinä haluaa. Suosittelen kokeilemaan, jos sellaisen vaatteen haluaa.
perjantai 31. maaliskuuta 2017
Uudet kengät Aleksi 13 ShopBailut-päiviltä
Hello!
Satuinpa palloilemaan Vantaan Jumbossa, ja jo kauas käytävälle näkyivät Aleksi 13:n punaiset alennusmyyntipäivien kyltit. Koska olin kenkäostoksilla jokatapauksessa niin ilman muuta suuntasin sinne. Ja sen kannatti. Minulla oli ihan selkeä tavoite mitä kenkiä olin metsästämässä. Mustat. Mukavat kuin lenkkarit, mutta ei lenkkarin näköiset. Siistiin kaupunkipukeutumiseen taipuvat, mutta kuitenkin rento yleisilme. Välikauteen. Riittävästi jalkaa suojaavat, eli hiukan korkeampi pohja, jonkin verran kosteudensietoa, ja jalkapöydän päältä umpinaiset. Helppo pukea, ei solmittavia nauhoja. Edulliset. Ja siis ensisijaisesti mukavat.
Eipä minun tarvinnut siellä montaa minuuttia hyllyjen välillä seikkailla, kun Täydellinen Pari löytyi. Kaikki yllä luetellut kriteerit täyttyivät! Ovh olisi ollut 49,95 €. Ale -60 % jälkeen maksettavaksi jäi 19,98 €. Kortilla kun maksoin, niin en hävinnyt edes sitä 2 snt mitä pyöristys kahteen kymppiin olisi tehnyt - hah!
Tämä oli viimeinen pari kokoa 38, mutta 37 oli runsaasti jäljellä ja useampia 39-40. Siitä isompia en valitettavasti muista, kun ei tullut sillä hetkellä asiaa huomioitua. Siellä oli samassa hintakategoriassa -60% alennuksella monia muitakin malleja. Joten jos kenkäostokset ovat ajankohtaisia niin nyt olisi tilaisuus. Itse luotan Aleksin laatuun. Olen ostanut sieltä aikaisemminkin edullisesti ihan kohtuullisia tuotteita. Tokihan parin kympin kengät eivät ole sama asia kuin kahden sadan kengät, mutta eipä sitä kai kukaan odotakaan.
Aikaisemmassa liikuntapostauksessani kerroin, että olen ruvennut käymään ahkerasti kävelylenkeillä. Useimmiten kävelen luonnossa, mutta välillä on kiva kierrellä myös kaupungin pikkukatuja. Nyt voin tehdä näitä lenkkejä hillitysti pukeutuneena. Varsinaiset kävelylenkkarini kun ovat värikkään pinkit.
Tässä kuva kengistä. Päällyskangas on siinä vähän lörpällään, mutta käytössä se asettuu tyköistuvasti ja siististi jalkapöydän päälle.
Virkistäviä kevätulkoiluja kaikille!
Terkuin,
Nina
Satuinpa palloilemaan Vantaan Jumbossa, ja jo kauas käytävälle näkyivät Aleksi 13:n punaiset alennusmyyntipäivien kyltit. Koska olin kenkäostoksilla jokatapauksessa niin ilman muuta suuntasin sinne. Ja sen kannatti. Minulla oli ihan selkeä tavoite mitä kenkiä olin metsästämässä. Mustat. Mukavat kuin lenkkarit, mutta ei lenkkarin näköiset. Siistiin kaupunkipukeutumiseen taipuvat, mutta kuitenkin rento yleisilme. Välikauteen. Riittävästi jalkaa suojaavat, eli hiukan korkeampi pohja, jonkin verran kosteudensietoa, ja jalkapöydän päältä umpinaiset. Helppo pukea, ei solmittavia nauhoja. Edulliset. Ja siis ensisijaisesti mukavat.
Eipä minun tarvinnut siellä montaa minuuttia hyllyjen välillä seikkailla, kun Täydellinen Pari löytyi. Kaikki yllä luetellut kriteerit täyttyivät! Ovh olisi ollut 49,95 €. Ale -60 % jälkeen maksettavaksi jäi 19,98 €. Kortilla kun maksoin, niin en hävinnyt edes sitä 2 snt mitä pyöristys kahteen kymppiin olisi tehnyt - hah!
Tämä oli viimeinen pari kokoa 38, mutta 37 oli runsaasti jäljellä ja useampia 39-40. Siitä isompia en valitettavasti muista, kun ei tullut sillä hetkellä asiaa huomioitua. Siellä oli samassa hintakategoriassa -60% alennuksella monia muitakin malleja. Joten jos kenkäostokset ovat ajankohtaisia niin nyt olisi tilaisuus. Itse luotan Aleksin laatuun. Olen ostanut sieltä aikaisemminkin edullisesti ihan kohtuullisia tuotteita. Tokihan parin kympin kengät eivät ole sama asia kuin kahden sadan kengät, mutta eipä sitä kai kukaan odotakaan.
Aikaisemmassa liikuntapostauksessani kerroin, että olen ruvennut käymään ahkerasti kävelylenkeillä. Useimmiten kävelen luonnossa, mutta välillä on kiva kierrellä myös kaupungin pikkukatuja. Nyt voin tehdä näitä lenkkejä hillitysti pukeutuneena. Varsinaiset kävelylenkkarini kun ovat värikkään pinkit.
Tässä kuva kengistä. Päällyskangas on siinä vähän lörpällään, mutta käytössä se asettuu tyköistuvasti ja siististi jalkapöydän päälle.
Virkistäviä kevätulkoiluja kaikille!
Terkuin,
Nina
keskiviikko 29. maaliskuuta 2017
Nuukailijan treeniohjelma
Heissan!
Olen tehnyt joitain muutoksia liikuntarutiineihini. Tai no yleensä mitään varsinaista rutiinia ollutkaan... Olen harrastanut vuosien varrella erityisesti tanssia ja kuntosalilla ja jumppatunneilla käyntiä sekä joogaa. Kaikenlainen ulkoilu, retkeily ja uinti ovat myös olleet mielekkäitä. Luistelusta olen aina tykännyt, hiihdosta en niinkään. Fillarointi menettelee, jos ei ole suorituspaineita. Viime aikoina minulla oli kuntosalijäsenyys, jota hyödynsin aivan liian harvoin sekä vuoden voimassa oleva 10 kerran uimahallikortti, joka tuli käytettyä paniikissa loppuun joulukuun viimeisinä viikkoina.
Nyt olen hypännyt mukaan karsimis- ja yksinkertaistamistrendiin. Olen "konmarittanut" liikuntani :) Käyn kävelylenkillä ja sen jälkeen voimistelen kotona. Käyn lyhyesti läpi päälihasryhmät: pohkeet, reidet, vatsa-, selkä- ja rintalihakset sekä käsivarret. Lopuksi venyttely. Olen tehnyt tätä nyt jonkin aikaa lähes päivittäin. Teen paljon töitä kotosalla, joten aikatauluni sallii liikunnan päiväsaikaan. Minulle tuntuu sopivan mahdollisimman samanlaisena toistuva, yksinkertainen ja ei-vaativa liikunta. Siihen ei liity mitään aloittamisen vaikeutta. Ei ole ponnistelua vaativaa henkistä kynnystä, joka pitäisi ensin ylittää :O Suosittelen kokeilemaan, jos sinullakin on ikuisena haasteena vetkutella urheilemaan lähtöä.
En ole toki hylännyt ajatusta muista liikuntamahdollisuuksista. Olen kuitenkin sijoittanut ne mielessäni huvittelujen kategoriaan. Voin käydä vaikka kaverin kanssa tanssitunnilla tai Puolison kanssa uimassa, mutta silloin ideana on seurustelu ja hauska ajanviete. Tämä ulkoilu ja kotijumppa on ensisijaisesti kehonhuoltoa, ja sinänsä ihan mukavaa. Nyt keväällä on kävelyillä kiva seurata luonnon heräämistä. Nyt on se vaihe ainakin meilläpäin, että lumet ovat jo lähes sulaneet, mutta luonto on vielä uinuvan näköinen. Pian se alkaa heräillä ja ehkäpä sen myötä minäkin virkistyn ja pistän jopa juoksuksi ;)
Olen tehnyt joitain muutoksia liikuntarutiineihini. Tai no yleensä mitään varsinaista rutiinia ollutkaan... Olen harrastanut vuosien varrella erityisesti tanssia ja kuntosalilla ja jumppatunneilla käyntiä sekä joogaa. Kaikenlainen ulkoilu, retkeily ja uinti ovat myös olleet mielekkäitä. Luistelusta olen aina tykännyt, hiihdosta en niinkään. Fillarointi menettelee, jos ei ole suorituspaineita. Viime aikoina minulla oli kuntosalijäsenyys, jota hyödynsin aivan liian harvoin sekä vuoden voimassa oleva 10 kerran uimahallikortti, joka tuli käytettyä paniikissa loppuun joulukuun viimeisinä viikkoina.
Nyt olen hypännyt mukaan karsimis- ja yksinkertaistamistrendiin. Olen "konmarittanut" liikuntani :) Käyn kävelylenkillä ja sen jälkeen voimistelen kotona. Käyn lyhyesti läpi päälihasryhmät: pohkeet, reidet, vatsa-, selkä- ja rintalihakset sekä käsivarret. Lopuksi venyttely. Olen tehnyt tätä nyt jonkin aikaa lähes päivittäin. Teen paljon töitä kotosalla, joten aikatauluni sallii liikunnan päiväsaikaan. Minulle tuntuu sopivan mahdollisimman samanlaisena toistuva, yksinkertainen ja ei-vaativa liikunta. Siihen ei liity mitään aloittamisen vaikeutta. Ei ole ponnistelua vaativaa henkistä kynnystä, joka pitäisi ensin ylittää :O Suosittelen kokeilemaan, jos sinullakin on ikuisena haasteena vetkutella urheilemaan lähtöä.
En ole toki hylännyt ajatusta muista liikuntamahdollisuuksista. Olen kuitenkin sijoittanut ne mielessäni huvittelujen kategoriaan. Voin käydä vaikka kaverin kanssa tanssitunnilla tai Puolison kanssa uimassa, mutta silloin ideana on seurustelu ja hauska ajanviete. Tämä ulkoilu ja kotijumppa on ensisijaisesti kehonhuoltoa, ja sinänsä ihan mukavaa. Nyt keväällä on kävelyillä kiva seurata luonnon heräämistä. Nyt on se vaihe ainakin meilläpäin, että lumet ovat jo lähes sulaneet, mutta luonto on vielä uinuvan näköinen. Pian se alkaa heräillä ja ehkäpä sen myötä minäkin virkistyn ja pistän jopa juoksuksi ;)
 |
| Luonto herää pian ja linnunpönttö odottaa uusia asukkaita |
Kevätterkuin,
Nina torstai 16. maaliskuuta 2017
Edulliset meikkiostokset Cittarista
Hei,
Kävin Citymarketissa ja yllätyin iloisesti, Lumenen tuotteita oli jälleen kerran hyvässä alessa. Tosin Cittarissa on yleensä aina jotain Lumenea tarjouksessa, joten sen ei pitäisi enää yllättää. Nappasin mukaani jemmaan puuterin, käytän CC-puuteria sävy Light/Medium, joka sopii vaalealle talvi-iholle mainiosti. Lisäksi otin testiin kokonaan uuden tuotteen: Blueberry Eyebrow Shaping Wax. Elikkäs kulmakarvameikki.
En ole koskaan värjännyt enkä maalaillut kulmiani, joten tämä on sopivan vaalea ja hillitty sävy aloittelijalle. Minun nuoruudessani muoti oli niin paljon luonnollisempaa, vai kultaako aika kenties muistot, mutta aikaisemmin ei olisi tullut mieleenkään ostaa jotain tällaista. Nyt kuitenkin Instagramia ja mitä-näitä-nyt-on-kanavia seuratessa on tullut selvääkin selvemmäksi, että laitetut kulmat ovat SE juttu kasvojen ilmeen luomisessa. En nyt ole ihan varauksettoman ihastunut tähän ajatukseen. En myöskään ihan välttämättä halua uutta pikkutekemistä aamutoimiini, mutta sain tän hei halvalla! :D
Puuteri maksoi 10,90 € (norm.15,90 €) ja kulmavaha 5,00 € (norm. 9,50 €).
Nyt kannattaa nauttia säästä, ainakin meillä täällä Etelä-Suomessa aurinkoa ja kevättä piisaa. Huomenna sen sijaan on tiedossa räntää ja pikku-ukkoja :O Aurinkoista päivänjatkoa!
Terveisin,
Nina
Kävin Citymarketissa ja yllätyin iloisesti, Lumenen tuotteita oli jälleen kerran hyvässä alessa. Tosin Cittarissa on yleensä aina jotain Lumenea tarjouksessa, joten sen ei pitäisi enää yllättää. Nappasin mukaani jemmaan puuterin, käytän CC-puuteria sävy Light/Medium, joka sopii vaalealle talvi-iholle mainiosti. Lisäksi otin testiin kokonaan uuden tuotteen: Blueberry Eyebrow Shaping Wax. Elikkäs kulmakarvameikki.
En ole koskaan värjännyt enkä maalaillut kulmiani, joten tämä on sopivan vaalea ja hillitty sävy aloittelijalle. Minun nuoruudessani muoti oli niin paljon luonnollisempaa, vai kultaako aika kenties muistot, mutta aikaisemmin ei olisi tullut mieleenkään ostaa jotain tällaista. Nyt kuitenkin Instagramia ja mitä-näitä-nyt-on-kanavia seuratessa on tullut selvääkin selvemmäksi, että laitetut kulmat ovat SE juttu kasvojen ilmeen luomisessa. En nyt ole ihan varauksettoman ihastunut tähän ajatukseen. En myöskään ihan välttämättä halua uutta pikkutekemistä aamutoimiini, mutta sain tän hei halvalla! :D
Puuteri maksoi 10,90 € (norm.15,90 €) ja kulmavaha 5,00 € (norm. 9,50 €).
Nyt kannattaa nauttia säästä, ainakin meillä täällä Etelä-Suomessa aurinkoa ja kevättä piisaa. Huomenna sen sijaan on tiedossa räntää ja pikku-ukkoja :O Aurinkoista päivänjatkoa!
Terveisin,
Nina
perjantai 3. maaliskuuta 2017
Pikainen vinkki Lidliin
Moi,
Viime postauksessa mainitsin, että Lidlissä on pähkinät tarjouksessa säännöllisin väliajoin. Nyt olivat laittaneet Cashewit hyvään aleen. Ostin kuusi pussia. Joten jos sinäkin haluat hamstrata terveellistä pikkusyötävää kotiin, töihin, luennolle tai illanistujaisiin niin nyt olisi tilaisuus! Kg-hinta n.11,50 €.
Hyvää viikonloppua!
T. Nina
P.s. tarjous on voimassa ke 8.3. asti.
Viime postauksessa mainitsin, että Lidlissä on pähkinät tarjouksessa säännöllisin väliajoin. Nyt olivat laittaneet Cashewit hyvään aleen. Ostin kuusi pussia. Joten jos sinäkin haluat hamstrata terveellistä pikkusyötävää kotiin, töihin, luennolle tai illanistujaisiin niin nyt olisi tilaisuus! Kg-hinta n.11,50 €.
Hyvää viikonloppua!
T. Nina
P.s. tarjous on voimassa ke 8.3. asti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)