Lomareissulla ollaan, ja sen johdosta ei päivityksiäkään ole tullut kirjoiteltua. (Kirjoitan nyt kännykällä, joten pahoittelen, jos ulkoasu näyttää oudolta - en pääse esikatseluun). Yksi uusi nuukailuhavainto on kuitenkin syntynyt. Ostin matkajuomaksi karpalon makuista kuplavettä, taisi olla Rainbowta. Juoman loputtua täytin pullon tavallisella vesijohtovedellä. Pullo unohtui yöksi autoon. Ja seuraavana päivänä vedessä oli raikas karpalon maku :) Joten jos makuvesi ilman kuplia maistuu, niin näin voi monistaa hyvää makua ilmaiseksi.
Nyt matka vielä jatkuu, mutta palaillaan lomamatkasäästöihin myöhemmin. Omat eväät ja retkikeitin ovat vallan hyvä juttu, ainakin kiertomatkalla Ruotsin ja Norjan Lapissa.
Lomaterkuin,
Nina
lauantai 28. kesäkuuta 2014
maanantai 16. kesäkuuta 2014
Halpa apu närästykseen, ilman apteekkia
Isäni kertoi jokunen vuosi sitten tarinaa sukulaismiehestä, joka oli poikennut Mummon luokse kylään eräänä viikonloppuaamuna kovasti krapuloissaan. Päätä särki ja närästi, ja olo oli niin kaikin puolin rähjääntynyt, ettei tämä setämies uskaltanut mennä kotiin emännän läksytystä kuulemaan. Hän pyysi Mummolta soodaa pahinta närästystä helpottamaan. Sooda auttoi, ja pian setämies lähti nöyränä yrittämään kotiinpaluuta. Tämä tapahtui useita kymmeniä vuosia sitten maaseudulla Päijät-Hämeessä. Ei ollut apteekkia lähimailla, eikä juurikaan omia autoja, joilla lähteä kirkonkylälle apteekkiin (eipä tuo herra olisi ollut ajokunnossakaan).
Muutama päivä sitten minua sattui närästämään, ja lääkekaapissa oli vain jotain viimeisen käyttöpäivän reilusti ohittanutta lääkettä. Silloin tämä sukulaismiehen tarina muistui mieleeni. Sekoitin teelusikallisen ruokasoodaa lasilliseen kylmää vettä. Se liukeni nopeasti, kun vähän sekoitti. Juoma ei ollut kehuttavan makuista, mutta ei sitä tarvinnut juoda kuin puoli lasillista, niin närästys tosiaan helpotti! Luulenpa, että uusia närästyslääkkeitä ei meille tarvitse enää ostaa :)
Säästösumma riippuu itsekunkin käyttämästä lääkkeestä ja käytetystä määrästä. Meillä ei nykyään kulu lääkettä kovinkaan paljoa, joten vuosisäästö lienee noin 5 € luokkaa. Aikaisemmin on kyllä työstressin takia ja odotusaikana närästänyt paljonkin, joten jos olisin muistanut tämän jutun silloin, olisin voinut säästää kymppejä tai satasia. Nyt pidän tämän visusti mielessä jatkossa. Vajaa teelusikallinen ruokasoodaa ei maksa juuri mitään.
Aika usein vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia.
Mukavaa viikon alkua toivottaen,
Nina
Muutama päivä sitten minua sattui närästämään, ja lääkekaapissa oli vain jotain viimeisen käyttöpäivän reilusti ohittanutta lääkettä. Silloin tämä sukulaismiehen tarina muistui mieleeni. Sekoitin teelusikallisen ruokasoodaa lasilliseen kylmää vettä. Se liukeni nopeasti, kun vähän sekoitti. Juoma ei ollut kehuttavan makuista, mutta ei sitä tarvinnut juoda kuin puoli lasillista, niin närästys tosiaan helpotti! Luulenpa, että uusia närästyslääkkeitä ei meille tarvitse enää ostaa :)
Säästösumma riippuu itsekunkin käyttämästä lääkkeestä ja käytetystä määrästä. Meillä ei nykyään kulu lääkettä kovinkaan paljoa, joten vuosisäästö lienee noin 5 € luokkaa. Aikaisemmin on kyllä työstressin takia ja odotusaikana närästänyt paljonkin, joten jos olisin muistanut tämän jutun silloin, olisin voinut säästää kymppejä tai satasia. Nyt pidän tämän visusti mielessä jatkossa. Vajaa teelusikallinen ruokasoodaa ei maksa juuri mitään.
Aika usein vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia.
Mukavaa viikon alkua toivottaen,
Nina
keskiviikko 11. kesäkuuta 2014
Mihin kasvojen hoidossa oikeasti kannattaa satsata?
Tätä aihetta olen miettinyt pitkään. Sen seurauksena peilikaappi pursuaa jos jonkinlaista puhdistusvaahtoa, voidetta, seerumia. Ties kuinka paljon rahaa niihinkin on sitoutunut, vaikka kaikki eivät todellakaan ole niitä hienoimpia ja hintavimpia merkkejä. Nyt kun kasvojenhoitokokeiluja on takana jo reilun 25 vuoden verran, on ehkä paikallaan tehdä itselle yhteenveto asiasta.
Puhdistusaine: laatu maksaa. Kokeilemistani edullisemmista merkeistä yksikään ei oikein puhdista riittävän hyvin ilman, että iho kuivuisi korpuksi. Käytössä on nyt Lancomen Gel Eclat-niminen puhdistusaine, jota voin lämpimästi suositella. Se maksoi laivalla hiukan yli pari kymppiä, mutta pieni tippa vaahdotettuna riittää hyvin. Tuubi kestää minun käytössä reilusti yli vuoden, ehkä puolitoista, joten kuukausihinnaksi tulee vähän yli euron. Ei se kovin paha ole.
Kasvovesi: joka hintaluokasta löytyy sopiva. En ole huomannut mitään eroa Herbinan, Lumenen, Cliniquen ja Lancomen välillä. Herbina on edullisin, joten jatkossa pitäydyn siinä, enkä höhellä muiden kanssa. Herbina maksaa noin 3 €, ja kestää parisen kuukautta. Vastaava kallis merkki maksaisi ehkä 20 €. Hintaero olisi 17 € / 2 kk, eli 8,50 €/kk. Vuosisäästö 102 €. Ei turhasta kannata joka vuosi satasta maksaa!
Silmänympärysvoide: pientä eroa havaittavissa. Tällä hetkellä käytössä oleva Vichyn tuote on hitusen parempi kuin aikaisemmin käytössä ollut Nivea. Lumene oli näiden väliltä. Olen usein pyytänyt Puolisolta joululahjaksi silmänympärysvoidetta, ja hän on aina ostanut jotain ns.parempaa merkkiä. Näin olkoon jatkossakin...
Päivävoide: pientä eroa havaittavissa. Genifique on hiukan parempi kuin Lumenen tai Nivean ikäiselleni suunnatut päivävoiteet. Ero on kuitenkin todella pieni, paitsi hinnassa. G. maksanee noin 80 €, L. ja N. noin 15 €. Purkki kestää kolmisen kuukautta. Hintaero 65 € / 3 kk -> 21,65 € / kk. Vuodessa eroa kertyy 259,80 €! Tulee todellakin halvemmaksi juoda riittävästi vettä, ulkoilla ja syödä terveellisesti ihon kuntoonsaattamiseksi!
Yövoide: merkistä riippumatta tuote on täysi turhake! Järjestään kaikki yövoiteet ovat minulle liian paksuja. Aamulla iho on aina rasvoittunut, ja samalla myös otsatukka, vaikka olisi juuri edellisenä iltana pessyt hiukset. Minulla ei ole mitenkään erityisen rasvainen iho, vaan ns. normaali sekaiho. Olen kokeillut todella monia eri voiteita, niin Estee Lauderia kuin Lancomea, Lumenea, Niveaa, Body Shopia ja vaikka mitä. Lopputulos: tällä puheella siirrän yövoiteen käsirasva-käyttöön, enkä osta uutta. Päivävoide riittää mainiosti myös yövoiteeksi. Ei synny säästöä, mutta hiukan tilaa kaappiin ja selkeyttä tuoterepertuaariin.
Seerumi: kokemusta on liian vähän arvion antamiseen. Olen saanut kalliimpien merkkien näytepakkauksia toisinaan. Ne ovat olleet kaikki hyviä, mutta en ole kokenut niitä ratkaisevan tarpeellisiksi. Jatkan vanhaan malliin, eli jos saan kaupanpäällisiä, otan ilolla vastaan. Itse en toistaiseksi niitä osta.
Kuorintavoide: turha. Olen kokeillut korvata kuorintavoiteen pesemällä kasvot normaalilla puhdistusaineella ja pesusienellä. Tulos on oikein hyvä. Olen ostanut noin 10 € hintaisia kuorintavoiteita, jotka ovat riittäneet vuoden päivät. Tämän poisjättäminen on säästösummana melko pieni, mutta onhan myös hyvän mielen ekoteko jättää yksi puteli ostamatta.
Naamioita on niin monenlaisia ja erilaisiin tarpeisiin, että niistä en rupea sanomaan mitään. Itse olen käyttänyt viime aikoina yksittäispakattuja Anti-aging -naamioita (Kicksistä, valmistaja A-Brand Ab). Parin euron hintainen tuote on yllättävän tehokas, joten en aio sitä vaihtaa. Nykyään tosin en kovin paljon jaksa kasvojenhoidon kanssa askarrella, joten näiden käyttö on jäänyt valitettavan vähälle.
Tämän yhteenvedon pitäisi tuoda minulle siis jatkossa reilusti yli 300 € säästön vuositasolla. Samat asiat eivät tietenkään sovi joka iholle. Uskoisin kuitenkin, että omien tarpeiden läpikäyminen ja mietintä, mihin todella kannattaa satsata ja missä riittäisi edullisempi perustuote selkeyttää kenen tahansa peilikaappia. Kukkaro kiittää, luonto kiittää, ja ulkonäkö pysyy aivan yhtä ihanan kauniina ja edustavana kuin ennenkin (todellakin, todellakin, todellakin...)
Aurinkoista päivää toivottaen,
Nina
Puhdistusaine: laatu maksaa. Kokeilemistani edullisemmista merkeistä yksikään ei oikein puhdista riittävän hyvin ilman, että iho kuivuisi korpuksi. Käytössä on nyt Lancomen Gel Eclat-niminen puhdistusaine, jota voin lämpimästi suositella. Se maksoi laivalla hiukan yli pari kymppiä, mutta pieni tippa vaahdotettuna riittää hyvin. Tuubi kestää minun käytössä reilusti yli vuoden, ehkä puolitoista, joten kuukausihinnaksi tulee vähän yli euron. Ei se kovin paha ole.
Kasvovesi: joka hintaluokasta löytyy sopiva. En ole huomannut mitään eroa Herbinan, Lumenen, Cliniquen ja Lancomen välillä. Herbina on edullisin, joten jatkossa pitäydyn siinä, enkä höhellä muiden kanssa. Herbina maksaa noin 3 €, ja kestää parisen kuukautta. Vastaava kallis merkki maksaisi ehkä 20 €. Hintaero olisi 17 € / 2 kk, eli 8,50 €/kk. Vuosisäästö 102 €. Ei turhasta kannata joka vuosi satasta maksaa!
Silmänympärysvoide: pientä eroa havaittavissa. Tällä hetkellä käytössä oleva Vichyn tuote on hitusen parempi kuin aikaisemmin käytössä ollut Nivea. Lumene oli näiden väliltä. Olen usein pyytänyt Puolisolta joululahjaksi silmänympärysvoidetta, ja hän on aina ostanut jotain ns.parempaa merkkiä. Näin olkoon jatkossakin...
Päivävoide: pientä eroa havaittavissa. Genifique on hiukan parempi kuin Lumenen tai Nivean ikäiselleni suunnatut päivävoiteet. Ero on kuitenkin todella pieni, paitsi hinnassa. G. maksanee noin 80 €, L. ja N. noin 15 €. Purkki kestää kolmisen kuukautta. Hintaero 65 € / 3 kk -> 21,65 € / kk. Vuodessa eroa kertyy 259,80 €! Tulee todellakin halvemmaksi juoda riittävästi vettä, ulkoilla ja syödä terveellisesti ihon kuntoonsaattamiseksi!
Yövoide: merkistä riippumatta tuote on täysi turhake! Järjestään kaikki yövoiteet ovat minulle liian paksuja. Aamulla iho on aina rasvoittunut, ja samalla myös otsatukka, vaikka olisi juuri edellisenä iltana pessyt hiukset. Minulla ei ole mitenkään erityisen rasvainen iho, vaan ns. normaali sekaiho. Olen kokeillut todella monia eri voiteita, niin Estee Lauderia kuin Lancomea, Lumenea, Niveaa, Body Shopia ja vaikka mitä. Lopputulos: tällä puheella siirrän yövoiteen käsirasva-käyttöön, enkä osta uutta. Päivävoide riittää mainiosti myös yövoiteeksi. Ei synny säästöä, mutta hiukan tilaa kaappiin ja selkeyttä tuoterepertuaariin.
Seerumi: kokemusta on liian vähän arvion antamiseen. Olen saanut kalliimpien merkkien näytepakkauksia toisinaan. Ne ovat olleet kaikki hyviä, mutta en ole kokenut niitä ratkaisevan tarpeellisiksi. Jatkan vanhaan malliin, eli jos saan kaupanpäällisiä, otan ilolla vastaan. Itse en toistaiseksi niitä osta.
Kuorintavoide: turha. Olen kokeillut korvata kuorintavoiteen pesemällä kasvot normaalilla puhdistusaineella ja pesusienellä. Tulos on oikein hyvä. Olen ostanut noin 10 € hintaisia kuorintavoiteita, jotka ovat riittäneet vuoden päivät. Tämän poisjättäminen on säästösummana melko pieni, mutta onhan myös hyvän mielen ekoteko jättää yksi puteli ostamatta.
Naamioita on niin monenlaisia ja erilaisiin tarpeisiin, että niistä en rupea sanomaan mitään. Itse olen käyttänyt viime aikoina yksittäispakattuja Anti-aging -naamioita (Kicksistä, valmistaja A-Brand Ab). Parin euron hintainen tuote on yllättävän tehokas, joten en aio sitä vaihtaa. Nykyään tosin en kovin paljon jaksa kasvojenhoidon kanssa askarrella, joten näiden käyttö on jäänyt valitettavan vähälle.
Tämän yhteenvedon pitäisi tuoda minulle siis jatkossa reilusti yli 300 € säästön vuositasolla. Samat asiat eivät tietenkään sovi joka iholle. Uskoisin kuitenkin, että omien tarpeiden läpikäyminen ja mietintä, mihin todella kannattaa satsata ja missä riittäisi edullisempi perustuote selkeyttää kenen tahansa peilikaappia. Kukkaro kiittää, luonto kiittää, ja ulkonäkö pysyy aivan yhtä ihanan kauniina ja edustavana kuin ennenkin (todellakin, todellakin, todellakin...)
Aurinkoista päivää toivottaen,
Nina
keskiviikko 4. kesäkuuta 2014
Kynsilakat
Nyt olen hiukan turhautunut kosmetiikkaan. Tympii kylpyhuoneen peilikaapissa ja makuuhuoneen lipaston laatikossa ajelehtiva sekalainen roina, jota ei oikein raaski heittää pois, mutta jolla ei kuitenkaan ole mitään varsinaista käyttökohdetta. Kynsilakoista pidän kovasti, mutta ei tule kuitenkaan joka viikko laitettua. Ajattelin aloittaa perkaamisen niistä.
Lakkoja löytyi kymmenkunta. Joka kerta kun laitan kynsiä, joudun pähkäilemään, että minkä niistä valitsisin. Miten näinkin yksinkertainen asia voi aiheuttaa stressiä?! Muutaman tovin asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen, että haluan ja tarvitsen noista kymmenestä vain neljä:
Väritön kirkas lakka. Se käy aina ja kaikkialla ja ihan joka tilanteessa. Jos ryhtyisin minimalistiksi ja haluaisin karsia tavaraa karsimisen ilosta, jäljelle jäisi vain tämä. Matkoille lähtee yleensä mukaan vain tämä. Haluan kuitenkin vähän enemmän vaihtelua.
Vaalea helmiäishohtoinen värilakka. Tällä hetkellä käytössä on kevyesti roosaan taittuva ilmavan vaalea lakka. Tämäkin sopii vähän kaikkeen, on varmaan jonkun mielestä pliisu, jonkun toisen mielestä tyylikkään konservatiivinen - sopiva työhaastattelulakka ;)
Punainen värilakka. Tämä on kaunein kunnon punainen, jonka olen löytänyt. Väri on jostain mansikan ja vadelman välimaastosta ja oikeasti niin upea. Aika lähellä sitä, mitä lapset sanovat väriliitupaketissa ihanan punaiseksi. Joskus harvoin kaipaan jotain näyttävämpää väriä, ja tämä on aina silloin sopiva. Kunnon punainen näyttää hyvältä varsinkin mustien vaatteiden kanssa, esimerkiksi juhlissa. Punaisen päälle voi laittaa myös kerroksen tuota helmiäislakkaa, siitä tulee hyvä väri varpaankynsiin kesällä.
Metallilakka. Ns.metallivärit näyttäisi tulevan kynsilakoissa muotiin aina muutaman vuoden välein. Pidän jatkossa yhden metallinsävyisen lakan varastossani. Tällä hetkellä löytyy kullansävyinen (melkein beige tai nude, mutta selvästi metallivärinen kuitenkin). Siispä aina silloin, kun metallivärit on muodissa, olen kynsineni trendikäs ;)
Tällä systematiikalla minulla pitäisi olla aina sopiva kynsilakka joka tilanteeseen. Jos/kun joku noista pulloista loppuu, ostan tilalle samaan kategoriaan osuvan uuden. Näin minun ei tarvitse koskaan enää tehdä ajatustyötä kynsilakkojen takia :) Säästän aikaa & hermojani. Myös kynsilakkoihin sitoutuneen rahan määrä vähenee, kun pullojen määrä laskee kymmenestä neljään. Jos lakat maksavat 5 € / pullo, lakkavaraston arvo pienenee 30 €. (Niin, eihän se oikeasti ole mikään säästö, että laitan vanhaa tavaraa pois, mutta tämä olkoon laskennallinen havainnollistus asiasta.) Ylimääräiset lakat laitan nyt kierrätyslaatikkoon menevään kassiin. Jos ne vaikka ilahduttaisivat jotakuta toista.
Terveisin,
Nina
Lakkoja löytyi kymmenkunta. Joka kerta kun laitan kynsiä, joudun pähkäilemään, että minkä niistä valitsisin. Miten näinkin yksinkertainen asia voi aiheuttaa stressiä?! Muutaman tovin asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen, että haluan ja tarvitsen noista kymmenestä vain neljä:
Väritön kirkas lakka. Se käy aina ja kaikkialla ja ihan joka tilanteessa. Jos ryhtyisin minimalistiksi ja haluaisin karsia tavaraa karsimisen ilosta, jäljelle jäisi vain tämä. Matkoille lähtee yleensä mukaan vain tämä. Haluan kuitenkin vähän enemmän vaihtelua.
Vaalea helmiäishohtoinen värilakka. Tällä hetkellä käytössä on kevyesti roosaan taittuva ilmavan vaalea lakka. Tämäkin sopii vähän kaikkeen, on varmaan jonkun mielestä pliisu, jonkun toisen mielestä tyylikkään konservatiivinen - sopiva työhaastattelulakka ;)
Punainen värilakka. Tämä on kaunein kunnon punainen, jonka olen löytänyt. Väri on jostain mansikan ja vadelman välimaastosta ja oikeasti niin upea. Aika lähellä sitä, mitä lapset sanovat väriliitupaketissa ihanan punaiseksi. Joskus harvoin kaipaan jotain näyttävämpää väriä, ja tämä on aina silloin sopiva. Kunnon punainen näyttää hyvältä varsinkin mustien vaatteiden kanssa, esimerkiksi juhlissa. Punaisen päälle voi laittaa myös kerroksen tuota helmiäislakkaa, siitä tulee hyvä väri varpaankynsiin kesällä.
Metallilakka. Ns.metallivärit näyttäisi tulevan kynsilakoissa muotiin aina muutaman vuoden välein. Pidän jatkossa yhden metallinsävyisen lakan varastossani. Tällä hetkellä löytyy kullansävyinen (melkein beige tai nude, mutta selvästi metallivärinen kuitenkin). Siispä aina silloin, kun metallivärit on muodissa, olen kynsineni trendikäs ;)
Terveisin,
Nina
maanantai 2. kesäkuuta 2014
Nuukailijattaren raparperipiirakka
Tämä resepti syntyi olosuhteiden pakosta. Pihallamme kasvaa vaatimatonta satoa tuottava raparperi. Tällä kertaa sain siitä 4 kpl käyttökelpoisen paksuisia varsia. Mitäpä niistä loihtimaan?
Kuorittuna ja paloiteltuna raparperia kertyi yhteensä vähän alle 2,5 dl. Kiisseliä tai hilloa syntyisi miniannos. Piirakkaa sen sijaan voisi tehdä vähän pienemmänkin, ja jos laittaisi täytteitä vähän säästeliäämmin, siitä ei ehkä edes tulisi kovin pieni...
Otin pohjaksi ohjeen Hyvä kokki (WSOY Pikkujättiläinen) -kirjasta. (Määrät on suurinpiirtein puolitettu, sillä alkuperäinen ohje on tehty pellillistä varten).
125g margariinia
1 dl sokeria
2 munaa
1,5 dl perunajauhoja
0,75 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Päälle:
0,5 l raparperinpaloja
1 rkl sokeria
Alkuperäisessä ohjeessa oli 1 litra raparperinpaloja, joten tässä pitäisi olla 0,5 litraa. Minulla oli käytössäni vain puolet siitä, eli tuo 2,5 dl. Optimistinuukailija uskoi sen riittävän :)
Ohje kuuluu näin: Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen vatkaten. Yhdistä kuivat ainekset ja sekoita taikinaan. Levitä taikina piirakkavuokaan (alkup.: uunipannuun) leivinpaperin päälle. Ripottele päälle raparperit ja sokeri. Paista 200 asteessa uunin keskitasossa noin 30 minuuttia. (Sovella paistoaika uuniin ja piirakan kokoon sopivaksi.)
No eihän ne raparperit riittäneet, tietenkään. Mitä oikein kuvittelin? Jotain lisätäytettä piti keksiä nopeasti. Jääkaapin uumenista löytyi kaupan sokerista mansikkahilloa ja anopin lahjoittamaa omenasosetta. Valitsin sen omenan, ja pudottelin siitä teelusikalla "silmiä" raparperin palojen väliin. Näin siitä tuli ainakin päällisin puolin piirakan näköinen, eikä sokerikakkupohja, josta löytyy muutama raparperisattuma ;)
Tulos oli ihan onnistunut. Kotitekoinen omenasose kesti paistamisen hyvin. Söimme piirakan Puolison kanssa kahdessa päivässä.
Mikä tästä piirakasta tekee nuukailu-reseptin? Kaikki omasta maasta saatava sato ja sen hyödyntäminen on mielestäni hyvällä tavalla nuukailua. Meillä rivitalopihan omaavilla tällaista luksusta ei ole ylenpalttisesti saatavilla. Toisaalta, jos piirakkaa tekee ostoraparperista, pientä säästöä kertyy kun korvaa osan siitä jollain jääkaapista jo ennestään löytyvällä hillolla, joka on pian käytettävä pois. Tähän aikaan vuodesta on minun kokemuksen mukaan hyvä aika ruveta käyttämään pakastimen sisältöä aktiivisesti pois, ja sulattaa se ennen kuin seuraavan sadon marjat kypsyvät. Tämän reseptin avulla voinee kuluttaa tehokkaasti mitä tahansa marjoja ja hilloja, jos vaan piirakansyöjiä löytyy. Ohje oli helppo ja nopea toteuttaa.
Terveisin,
Nina
Kuorittuna ja paloiteltuna raparperia kertyi yhteensä vähän alle 2,5 dl. Kiisseliä tai hilloa syntyisi miniannos. Piirakkaa sen sijaan voisi tehdä vähän pienemmänkin, ja jos laittaisi täytteitä vähän säästeliäämmin, siitä ei ehkä edes tulisi kovin pieni...
Otin pohjaksi ohjeen Hyvä kokki (WSOY Pikkujättiläinen) -kirjasta. (Määrät on suurinpiirtein puolitettu, sillä alkuperäinen ohje on tehty pellillistä varten).
125g margariinia
1 dl sokeria
2 munaa
1,5 dl perunajauhoja
0,75 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Päälle:
0,5 l raparperinpaloja
1 rkl sokeria
Alkuperäisessä ohjeessa oli 1 litra raparperinpaloja, joten tässä pitäisi olla 0,5 litraa. Minulla oli käytössäni vain puolet siitä, eli tuo 2,5 dl. Optimistinuukailija uskoi sen riittävän :)
Ohje kuuluu näin: Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen vatkaten. Yhdistä kuivat ainekset ja sekoita taikinaan. Levitä taikina piirakkavuokaan (alkup.: uunipannuun) leivinpaperin päälle. Ripottele päälle raparperit ja sokeri. Paista 200 asteessa uunin keskitasossa noin 30 minuuttia. (Sovella paistoaika uuniin ja piirakan kokoon sopivaksi.)
No eihän ne raparperit riittäneet, tietenkään. Mitä oikein kuvittelin? Jotain lisätäytettä piti keksiä nopeasti. Jääkaapin uumenista löytyi kaupan sokerista mansikkahilloa ja anopin lahjoittamaa omenasosetta. Valitsin sen omenan, ja pudottelin siitä teelusikalla "silmiä" raparperin palojen väliin. Näin siitä tuli ainakin päällisin puolin piirakan näköinen, eikä sokerikakkupohja, josta löytyy muutama raparperisattuma ;)
Tulos oli ihan onnistunut. Kotitekoinen omenasose kesti paistamisen hyvin. Söimme piirakan Puolison kanssa kahdessa päivässä.
Mikä tästä piirakasta tekee nuukailu-reseptin? Kaikki omasta maasta saatava sato ja sen hyödyntäminen on mielestäni hyvällä tavalla nuukailua. Meillä rivitalopihan omaavilla tällaista luksusta ei ole ylenpalttisesti saatavilla. Toisaalta, jos piirakkaa tekee ostoraparperista, pientä säästöä kertyy kun korvaa osan siitä jollain jääkaapista jo ennestään löytyvällä hillolla, joka on pian käytettävä pois. Tähän aikaan vuodesta on minun kokemuksen mukaan hyvä aika ruveta käyttämään pakastimen sisältöä aktiivisesti pois, ja sulattaa se ennen kuin seuraavan sadon marjat kypsyvät. Tämän reseptin avulla voinee kuluttaa tehokkaasti mitä tahansa marjoja ja hilloja, jos vaan piirakansyöjiä löytyy. Ohje oli helppo ja nopea toteuttaa.
Terveisin,
Nina
torstai 29. toukokuuta 2014
Sokerinhimo taittuu sokerilla
Olen karkkinarkkari, suklaa-addikti ja pullahiiri. Siitä ei pääse mihinkään. Diabetesta ei vielä ole, mutta vyötärönympärys harmittaa joka kerta vaatteita sovittaessa. Ja tietenkin se rahanmeno. Euron päivittäinen herkkuostos maksaa vuodessa 365 euroa. Eikä se siihen edes jää, vaan vaikkapa karkkipussit maksavat nykyään paljon enemmän kuin sen euron. Markka-aikana ei olisi tullut mieleenkään ostaa kahden kympin karkkipussia, mutta nyt vastaavan hintainen reilun kolmen euron pussi ei tunnu minusta mitenkään tavattomalta. Ja niistähän kertyisi jo tonni vuodessa. Huh huh.
Tässä taannoin löysin yhden toimivan tavan päästä eroon älyttömästä herkkujen ostelusta. Oltiin Kaksvuotiaan kanssa kotosalla, hän nukkui päiväunia, ja minä keittelin itselleni kahvia. Ja voi kauhistus, talosta ei löytynyt mitään hyvää :O Ei kaapeista, ei pakastimesta eikä edes pudonneita pastilleja taskujen tai käsilaukun pohjalta. Voi #kele. Ei ollut todella mitään muuta makeaa kuin sokeri, joten siihen oli tyytyminen. Mummolatyyliin otin sokeripalan suuhuni ja ryystin kahvia sen läpi. Se oli yllättävän hyvää! Viisi palaa taisi mennä, ja olin tosi tyytyväinen itseeni. Sitten iltapäivän mittaan olin vielä tyytyväisempi, sillä jostain kumman syystä ei tehnyt enää koko päivänä mieli herkkuja. Jotenkin tuo kahvi-sokeri-yhdistelmä toimii aika hyvin.
Säästöä kertyy yllättävän paljon. Sokeripalapaketti maksanee noin 2 €, ja tuossa meidän paketissa kerrotaan olevan 280 palaa. Yksi pala maksaa siis noin 0,7 senttiä. Jos kuluttaisin 5 palaa päivässä, saan rahaa poltettua kokonaiset 3,5 senttiä. Kaikkein edullisin pikku Pätkis taitaa maksaa 0,35 €, eli kymmenkertainen säästö!!!
Minulla on ollut tapana ostaa noin 0,60 € hintainen suklaapatukka päivittäin. Se tekee vuodessa 219 €. Jos sen saa korvattua 3,5 snt sokeripaloilla, vuosikustannus laskee 13 € tienoille. Säästöä kertyisi 206 € vuodessa. Tämä todella kannattaa, vaikkakin nuo luvut ovat vain suuntaa-antavia. Jätettäkin kertyy vähemmän kuin karkkien käärepapereista ja vaivaa on paljon vähemmän kuin jos leipoisi itse jotain.
Ihan kaikkia herkkuja sokeripaloilla tuskin pystyy korvaamaan. Usein karkkiostokset tulee tehtyä hetken mielijohteesta kaupassa, ja minä ainakaan en sillä hetkellä muista mitään sokeria olevan olemassakaan kun Geishat ja Fazerinat osuvat näkökenttääni. Ja jos vierastarjottavana on pelkkiä sokeripaloja, voi olla että vieraita ei kohta enää käy... ;)
Kuten kaikki tietävät, sokeripalojen imeskely on myöskin haitaksi hampaille. Jos sen johdosta hampaat reikiintyvät, niin sitten koko säästö valuu kyllä siihen, eikä riitäkään. Joten vinkin käyttö omalla vastuulla, full disclosure...
Ja nyt kahville!
t: Nina
Tässä taannoin löysin yhden toimivan tavan päästä eroon älyttömästä herkkujen ostelusta. Oltiin Kaksvuotiaan kanssa kotosalla, hän nukkui päiväunia, ja minä keittelin itselleni kahvia. Ja voi kauhistus, talosta ei löytynyt mitään hyvää :O Ei kaapeista, ei pakastimesta eikä edes pudonneita pastilleja taskujen tai käsilaukun pohjalta. Voi #kele. Ei ollut todella mitään muuta makeaa kuin sokeri, joten siihen oli tyytyminen. Mummolatyyliin otin sokeripalan suuhuni ja ryystin kahvia sen läpi. Se oli yllättävän hyvää! Viisi palaa taisi mennä, ja olin tosi tyytyväinen itseeni. Sitten iltapäivän mittaan olin vielä tyytyväisempi, sillä jostain kumman syystä ei tehnyt enää koko päivänä mieli herkkuja. Jotenkin tuo kahvi-sokeri-yhdistelmä toimii aika hyvin.
Säästöä kertyy yllättävän paljon. Sokeripalapaketti maksanee noin 2 €, ja tuossa meidän paketissa kerrotaan olevan 280 palaa. Yksi pala maksaa siis noin 0,7 senttiä. Jos kuluttaisin 5 palaa päivässä, saan rahaa poltettua kokonaiset 3,5 senttiä. Kaikkein edullisin pikku Pätkis taitaa maksaa 0,35 €, eli kymmenkertainen säästö!!!
Minulla on ollut tapana ostaa noin 0,60 € hintainen suklaapatukka päivittäin. Se tekee vuodessa 219 €. Jos sen saa korvattua 3,5 snt sokeripaloilla, vuosikustannus laskee 13 € tienoille. Säästöä kertyisi 206 € vuodessa. Tämä todella kannattaa, vaikkakin nuo luvut ovat vain suuntaa-antavia. Jätettäkin kertyy vähemmän kuin karkkien käärepapereista ja vaivaa on paljon vähemmän kuin jos leipoisi itse jotain.
Ihan kaikkia herkkuja sokeripaloilla tuskin pystyy korvaamaan. Usein karkkiostokset tulee tehtyä hetken mielijohteesta kaupassa, ja minä ainakaan en sillä hetkellä muista mitään sokeria olevan olemassakaan kun Geishat ja Fazerinat osuvat näkökenttääni. Ja jos vierastarjottavana on pelkkiä sokeripaloja, voi olla että vieraita ei kohta enää käy... ;)
Kuten kaikki tietävät, sokeripalojen imeskely on myöskin haitaksi hampaille. Jos sen johdosta hampaat reikiintyvät, niin sitten koko säästö valuu kyllä siihen, eikä riitäkään. Joten vinkin käyttö omalla vastuulla, full disclosure...
Ja nyt kahville!
t: Nina
tiistai 27. toukokuuta 2014
Laura Honkasalon oivallus
Nuukailublogeja lukevat varmaan tietävät, että kirjailija Laura Honkasalo on kirjoittanut kirjan nimeltä Nuukaillen. Itse en ole sitä vielä lukenut, mutta aion lainata sen kirjastosta lähiaikoina. Ja luultavimmin testailen sieltä löytyviä vinkkejä ja raportoin niistä täällä :)
Eilen meille kotiin tuli Helsingin Energian lehti Helen. Sen sivuille Honkasalo oli päässyt kolmen sivun verran. Helenissä on aina kaikenlaisia energiansäästövinkkejä, ja hän kertoi siinä muutamia omia suosikkejaan. Häntä oli haastateltu muutenkin ja mukana oli yksi kommentti, joka erityisesti jäi mieleen. Se koski kirpputorishoppailua: "Hän kertoo havainneensa.., että kirppikselle voi mennä kuin museoon. Tavaroita voi ihailla, mutta kaikkea ei tarvitse viedä kotiin." Minusta se on mainio idea varsinkin matkoilla. Miksi mennä kalliiseen museoon katselemaan paikallisen kulttuurin ja esineistön tai modernin designin esittelyä, kun saman ja hauskemmankin elämyksen voi saada ilmaiseksi paikallisella torilla, kirpputorilla tai tavaratalossa? Niin, ilmaista se on tietysti vain siinä tapauksessa, että ei oikeasti osta mitään... Toisaalta, jos sattuu löytämään jotain tarvitsemaansa erittäin edulliseen hintaan, niin sehän on vain etu.
Ensimmäiseksi tulee mieleeni Berliinin KaDeWe -tavaratalo. Kyseinen putiikki ei siis todellakaan ole mikään nuukailijan paratiisi, vaan kallis luxus-tavaratalo. Katseltavaa siellä kuitenkin riittää! Aikana ennen Kaksvuotiasta en juurikaan tiennyt leluosastojen tarjonnasta mitään, mutta sinne kuitenkin jotenkin päädyin, ja törmäsin röykkiöön Paavin tamineisiin pukeutuneita pehmoleluja. Minulle nuo Paavi-Nallet olivat aivan uusi tuttavuus :)
Kirpputorit ovat vielä parempi ikkuna paikalliseen arkiesineistöön. Siellä on myös parempi mahdollisuus päästä juttelemaan myyjien kanssa esineistä ja miksei muustakin, jos vaan kielitaitoa riittää. Kauniiden tavaroiden katseleminen on estetiikkaa parhaimmillaan. Kotinsa täyttäminen niillä ei ole. Kauniitkin esineet voivat näyttää kauniilta kotona vain, jos niiden ympärillä on riittävästi tyhjää tilaa.
Taidanpa seuraavaksi tehdä varauksen Honkasalon kirjasta. Melkein harmittaa kirjailijan puolesta, sillä lukijat lienevät juuri niitä ihmisiä, jotka lainaavat kaiken kirjastosta, eivätkä osta omia kappaleita kirjakaupasta. Uskoisin opuksen kuitenkin olevan hyödyllinen sen perusteella mitä muitakin sieltä poimittuja vinkkejä olen lehdissä ja netissä nähnyt. Ehkä se sopisi lahjaksi jollekin kotoa pois muuttavalle nuorelle?
Terveisin,
Nína
P.S. Kaikki täällä esiteltävät tavarat ovat omiani ja mainitsemani yritykset, mediat ja palvelut sellaisia, joissa asioisin omassa elämässäni muutenkin. En siis mainosta tässä blogissa mitään kenenkään toimeksiannosta tai maksusta.
Eilen meille kotiin tuli Helsingin Energian lehti Helen. Sen sivuille Honkasalo oli päässyt kolmen sivun verran. Helenissä on aina kaikenlaisia energiansäästövinkkejä, ja hän kertoi siinä muutamia omia suosikkejaan. Häntä oli haastateltu muutenkin ja mukana oli yksi kommentti, joka erityisesti jäi mieleen. Se koski kirpputorishoppailua: "Hän kertoo havainneensa.., että kirppikselle voi mennä kuin museoon. Tavaroita voi ihailla, mutta kaikkea ei tarvitse viedä kotiin." Minusta se on mainio idea varsinkin matkoilla. Miksi mennä kalliiseen museoon katselemaan paikallisen kulttuurin ja esineistön tai modernin designin esittelyä, kun saman ja hauskemmankin elämyksen voi saada ilmaiseksi paikallisella torilla, kirpputorilla tai tavaratalossa? Niin, ilmaista se on tietysti vain siinä tapauksessa, että ei oikeasti osta mitään... Toisaalta, jos sattuu löytämään jotain tarvitsemaansa erittäin edulliseen hintaan, niin sehän on vain etu.
Ensimmäiseksi tulee mieleeni Berliinin KaDeWe -tavaratalo. Kyseinen putiikki ei siis todellakaan ole mikään nuukailijan paratiisi, vaan kallis luxus-tavaratalo. Katseltavaa siellä kuitenkin riittää! Aikana ennen Kaksvuotiasta en juurikaan tiennyt leluosastojen tarjonnasta mitään, mutta sinne kuitenkin jotenkin päädyin, ja törmäsin röykkiöön Paavin tamineisiin pukeutuneita pehmoleluja. Minulle nuo Paavi-Nallet olivat aivan uusi tuttavuus :)
Kirpputorit ovat vielä parempi ikkuna paikalliseen arkiesineistöön. Siellä on myös parempi mahdollisuus päästä juttelemaan myyjien kanssa esineistä ja miksei muustakin, jos vaan kielitaitoa riittää. Kauniiden tavaroiden katseleminen on estetiikkaa parhaimmillaan. Kotinsa täyttäminen niillä ei ole. Kauniitkin esineet voivat näyttää kauniilta kotona vain, jos niiden ympärillä on riittävästi tyhjää tilaa.
Taidanpa seuraavaksi tehdä varauksen Honkasalon kirjasta. Melkein harmittaa kirjailijan puolesta, sillä lukijat lienevät juuri niitä ihmisiä, jotka lainaavat kaiken kirjastosta, eivätkä osta omia kappaleita kirjakaupasta. Uskoisin opuksen kuitenkin olevan hyödyllinen sen perusteella mitä muitakin sieltä poimittuja vinkkejä olen lehdissä ja netissä nähnyt. Ehkä se sopisi lahjaksi jollekin kotoa pois muuttavalle nuorelle?
Terveisin,
Nína
P.S. Kaikki täällä esiteltävät tavarat ovat omiani ja mainitsemani yritykset, mediat ja palvelut sellaisia, joissa asioisin omassa elämässäni muutenkin. En siis mainosta tässä blogissa mitään kenenkään toimeksiannosta tai maksusta.
sunnuntai 25. toukokuuta 2014
Herkulliset suolakurkut
Suolakurkkujen mausteliemen poisheittäminen on mielestäni harmillista tuhlausta. Olen lukenut vuosien varrella paljon vinkkejä sen uusiokäyttöön. Sitä voi kuulemma käyttää maustamaan keittoa tai salaatinkastikkeen aineksena. En tiedä, jostain syystä nämä eivät ole oikein innostaneet. Sen sijaan vinkki, jonka mukaan samaan liemeen voi tehdä uusia kurkkuja, oli kiinnostava.
Kolme viikkoa sitten sain vihdoin aikaiseksi kokeilla. Suolakurkut loppuivat ja muistin ilmoittaa Puolisolle tästä projektista myös, ettei hän heittäisi lasipurkkia liemineen pois viimeisten kurkkusiivujen jälkeen. Leikkasin tuoreesta kurkusta sen verran siivuja, kuin purkkiin sopivasti mahtui. (Tässä kohtaa kävi mielessä myös muinoin suoritettu hygieniapassi-koulutus. Eli kaikki välineet putipuhtaina ja kurkku sekä kädet hyvin pestynä (tai kumihanskat käteen!). Myös sen tallella olevan liemen tulee olla sellaista, josta ei ole otettu mitään käsin tai muulla kuin putipuhtaalla välineellä!) Purkki tiukasti kiinni ja jääkaapin perälle maustumaan. Muutaman kerran vähän kääntelyä ja ravistelua, jotta päällimmäisenä kelluvat kurkut menisivät välillä pohjalle.
Kurkun väristä näkee hyvin projektin etenemisen. Tuoreena ne näyttävät selvästi kirkkaan vihreiltä, eri värisiltä kuin liemi. Pikkuhiljaa väri alkaa muuttua, ja parin kolmen viikon kuluttua ne ovat saaneet suolakurkulle ominaisen hillitymmän vihreän sävyn.
Lopputulos on kyllä todella onnistunut, vaikka itse sanonkin :) Ihanan rapsakoita ja maukkaita kurkkuja, oikeastaan parempia kuin ne alkuperäiset kaupasta ostetut. Aion kokeilla tehdä vielä toiset kurkut samaan liemeen. Ehkä joskus raportoin, kuinka monet kurkut siitä yhdestä mausteliemestä lopulta monistuukaan ;)
Mitä tällä säästää? Kurkkupurkki maksaa noin 2 €. Tuoretta kurkkua meni purkkiin noin 0,20 € arvosta. Joten säästöä 1,80 €. Kertasäästönä se on pieni summa, mutta jos niitä kurkkuja paljon syö, niin tämä kannattaa sillä työmäärä on mitätön. Etuna pidän myös sitä, että ei tarvitse raahata painavaa uutta tölkkiä kaupasta kotiin. Lisäksi on mahdollista leikata juuri sen mallisia ja paksuisia siivuja kuin haluaa. Niin hyvää, niin helppoa, niin halpaa.
Kesäterkuin,
Nina
P.s. Jos sattuu omistamaan kasvimaan, ja saa sieltä avomaan kurkkua, niin ehkä noita kaupan kurkkupurkkeja voisi hamstrata kevään mittaan muutamia tähän käyttöön.
Kolme viikkoa sitten sain vihdoin aikaiseksi kokeilla. Suolakurkut loppuivat ja muistin ilmoittaa Puolisolle tästä projektista myös, ettei hän heittäisi lasipurkkia liemineen pois viimeisten kurkkusiivujen jälkeen. Leikkasin tuoreesta kurkusta sen verran siivuja, kuin purkkiin sopivasti mahtui. (Tässä kohtaa kävi mielessä myös muinoin suoritettu hygieniapassi-koulutus. Eli kaikki välineet putipuhtaina ja kurkku sekä kädet hyvin pestynä (tai kumihanskat käteen!). Myös sen tallella olevan liemen tulee olla sellaista, josta ei ole otettu mitään käsin tai muulla kuin putipuhtaalla välineellä!) Purkki tiukasti kiinni ja jääkaapin perälle maustumaan. Muutaman kerran vähän kääntelyä ja ravistelua, jotta päällimmäisenä kelluvat kurkut menisivät välillä pohjalle.
Kurkun väristä näkee hyvin projektin etenemisen. Tuoreena ne näyttävät selvästi kirkkaan vihreiltä, eri värisiltä kuin liemi. Pikkuhiljaa väri alkaa muuttua, ja parin kolmen viikon kuluttua ne ovat saaneet suolakurkulle ominaisen hillitymmän vihreän sävyn.
Lopputulos on kyllä todella onnistunut, vaikka itse sanonkin :) Ihanan rapsakoita ja maukkaita kurkkuja, oikeastaan parempia kuin ne alkuperäiset kaupasta ostetut. Aion kokeilla tehdä vielä toiset kurkut samaan liemeen. Ehkä joskus raportoin, kuinka monet kurkut siitä yhdestä mausteliemestä lopulta monistuukaan ;)
Mitä tällä säästää? Kurkkupurkki maksaa noin 2 €. Tuoretta kurkkua meni purkkiin noin 0,20 € arvosta. Joten säästöä 1,80 €. Kertasäästönä se on pieni summa, mutta jos niitä kurkkuja paljon syö, niin tämä kannattaa sillä työmäärä on mitätön. Etuna pidän myös sitä, että ei tarvitse raahata painavaa uutta tölkkiä kaupasta kotiin. Lisäksi on mahdollista leikata juuri sen mallisia ja paksuisia siivuja kuin haluaa. Niin hyvää, niin helppoa, niin halpaa.
Kesäterkuin,
Nina
P.s. Jos sattuu omistamaan kasvimaan, ja saa sieltä avomaan kurkkua, niin ehkä noita kaupan kurkkupurkkeja voisi hamstrata kevään mittaan muutamia tähän käyttöön.
torstai 15. toukokuuta 2014
Säästöä kotimaan matkalla, Oulu-Jyväskylä 4-tie
Kävimme vapun tienoilla Lapissa pitkää viikonloppua viettämässä. Nuukasti kyläilimme tietenkin sukulaisten luona. Matka taittui molempiin suuntiin autolla. Luojan kiitos Kaksvuotias on pienestä pitäen rutinoitunut näihin matkoihin, ja kaikki sujui paremmin kuin hyvin siltä kantilta. Autossa meillä ei ole DVD-laitetta, sillä Lumialla pystyy ihan riittävän hyvin näyttämään muutamia Youtube-videoita, tmv. Satasen säästö jo siinä. Lisäksi mukana oli pussillinen viihdettä hänelle, pienikokoisia leluja (tuliaisina saatuja ja kirpputorilta), pari iltasatukirjaa (sukulaisten perintöjä), oma lempipeitto, maitoa, mustikkasoppaa, omenapaloja, rusinoita, pieniä pähkinäpaloja. Ja tietty ei-ajovuorossa-oleva vanhempi istui hänen kanssa takapenkillä, jolloin viihdytystoiminta oli mahdollista aloittaa heti ensimmäisen nyrpeän irvistyksen häivähtäessä pienillä kasvoilla ;)
Ajomatkan tauot ajoittuivat valitettavan usein huoltoasemaketjujen kohdille. Lastenhoitotilat ja -tarvikkeet kun ovat niissä aika ylivertaiset, vaikka muuten mielellään kannattaisimmekin itsenäisiä yrittäjiä. Yksi tällainen itsenäinen kuitenkin matkan varrelle meille osui, nimittäin Pyhäsalmen Vaskikello. (Se on siis se paikka Oulun ja Jyväskylän puolivälissä, Pyhäsalmen ABC:n vieressä, jossa on pihassa niitä jättimäisiä kirkonkelloja.)
Ravintolan lämmin tunnelma ja kodikas sisustus suorastaan yllättivät! Olihan siellä hiukan tiiviimpää kuin viereisellä avaralla huoltoasemalla, mutta kyllä siellä hyvin mahtuu olemaan eikä viereisissä pöydissä istuvat joudu tönimään toisiaan. Ravintolan perältä löytyi varsinainen helmi: kellonäyttely ja suihkulähde, joka esittää shown musiikin tahtiin :) Tässä perähuoneessa oli myös lasten puuhanurkka, joten aikuiset voivat tutkia kellokokoelmaa samalla kun naperot touhuavat, jos nyt on niin rauhallista jälkikasvua, että voi jättää yksin touhuamaan. Kellot ovat siis soittokelloja, eri puolilta maailmaa, eri kokoisia, keramiikasta, kristallista, metallista, ja vaikka mistä materiaaleista. Näyttely vetää vertoja monellekin tylsälle museolle, eikä siis maksa mitään. Tanssiva suihkulähde on myös näkemisen arvoinen. Säästöäkin kertyy, jos valitsee tämän paikan matkaohjelmaan jonkin maksullisen museon sijaan.
Pientä miinusta annan siitä, että lastenhoitotiloja ei varsinaisesti ole, ja vessat ovat erillisessä piharakennuksessa eikä ihan uutuuttaan kiiltävät. Mutta kyllä siellä pärjää.
Iloitaan kevätauringosta!
Terveisin,
Nina
Ajomatkan tauot ajoittuivat valitettavan usein huoltoasemaketjujen kohdille. Lastenhoitotilat ja -tarvikkeet kun ovat niissä aika ylivertaiset, vaikka muuten mielellään kannattaisimmekin itsenäisiä yrittäjiä. Yksi tällainen itsenäinen kuitenkin matkan varrelle meille osui, nimittäin Pyhäsalmen Vaskikello. (Se on siis se paikka Oulun ja Jyväskylän puolivälissä, Pyhäsalmen ABC:n vieressä, jossa on pihassa niitä jättimäisiä kirkonkelloja.)
Ravintolan lämmin tunnelma ja kodikas sisustus suorastaan yllättivät! Olihan siellä hiukan tiiviimpää kuin viereisellä avaralla huoltoasemalla, mutta kyllä siellä hyvin mahtuu olemaan eikä viereisissä pöydissä istuvat joudu tönimään toisiaan. Ravintolan perältä löytyi varsinainen helmi: kellonäyttely ja suihkulähde, joka esittää shown musiikin tahtiin :) Tässä perähuoneessa oli myös lasten puuhanurkka, joten aikuiset voivat tutkia kellokokoelmaa samalla kun naperot touhuavat, jos nyt on niin rauhallista jälkikasvua, että voi jättää yksin touhuamaan. Kellot ovat siis soittokelloja, eri puolilta maailmaa, eri kokoisia, keramiikasta, kristallista, metallista, ja vaikka mistä materiaaleista. Näyttely vetää vertoja monellekin tylsälle museolle, eikä siis maksa mitään. Tanssiva suihkulähde on myös näkemisen arvoinen. Säästöäkin kertyy, jos valitsee tämän paikan matkaohjelmaan jonkin maksullisen museon sijaan.
Pientä miinusta annan siitä, että lastenhoitotiloja ei varsinaisesti ole, ja vessat ovat erillisessä piharakennuksessa eikä ihan uutuuttaan kiiltävät. Mutta kyllä siellä pärjää.
Iloitaan kevätauringosta!
Terveisin,
Nina
perjantai 9. toukokuuta 2014
SodaStream -juomat edullisemmin
Saimme työpaikaltani häälahjaksi SodaStream -limsakoneen. Se oli oikein mieleinen lahja, ja on ahkerassa käytössä. Tykkään tosi paljon appelsiinilimusta, colajuomista ja sitruunaisesta makuvedestä. Puolison lempparimaku on omena-päärynä. Merkkiuutteiden hinta kuitenkin hirvittää! Niistä kuplistakin pitää maksaa, ja kun päälle lisätään makujen hinta, ei hyvä heilu. Nuukailijatar haluaa selvittää tämän haasteen.
Maku-uutteiden tarjouksia ei kovin usein näy, ja jos näkyy, ei koske meidän suosikkeja. Hinta on pääsääntöisesti 7,95 €/pullo. Halpamyymälästä saattaa löytää hintaan 6,95 €. Markkinoilla on onneksi kilpailija MySoda. Ollaan kokeiltu niitäkin, ja täytyy sanoa, että ainakin appelsiini ja cola ovat ihan ok. Meidän paikallisessa halpamyymälässä ne ovat usein tarjouksessa 1,95 €/pullo (josta saa 8 litraa juomaa). Hamstraan! Puolison suosikki omena-päärynä on minun inhokki, joten sen suhteen en rupea merkkien eroja arvioimaan. Hänen mielestään se MySoda on kuitenkin ihan ok tässäkin makuvaihtoehdossa.
Entäs sitten sitruunavesi? Terveellistä ja edullista olisi tietysti lisätä kuplaveteen tuoretta sitruunaa. Tai muutama tippa sitruunamehua. En kuitenkaan ole aivan varma, miten SodaStream-pullon materiaali kestää sitruunaa. Se on muovia, ja sitruuna on vahva aine. Jos sitruunaa tiputtaa suoraan lasiin, joutuu tekemään joka annoksen erikseen. En kaipaa ylimääräistä vaivaa, ei se niin hyvää ole ;)
Ostin sitruunaesanssia. Pikkiriikkinen pullo leivontahyllystä maksoi noin 2,50 €. Se osoittautui todella riittoisaksi. Olen tehnyt jo monta pullollista makuvettä, eikä esanssia näytä kuluneen lainkaan. Haasteena on tosin, miten sitä saa annosteltua tarpeeksi pienen määrän. Joka kerta juomasta on tullut hiukan liian vahvaa. Pipetti olisi ehkä tarpeen. Esanssi on myös jotenkin öljyistä, joten pulloa täytyy huuhdella aikaisempaa paremmin. Silti tämä on tähän mennessä keksimistäni vaihtoehdoista paras.
Näillä mausteilla saa huomattavasti nerkkiuutteita edullisempaa raikasta kesäjuomaa. Meillä kuluu kuplajuomia noin 2 litraa viikossa. SodaStream -merkkiuutteen hinnaksi tulee 0,66 €/l. MySoda-uute tarjouksessa maksaa 1,95 € / 8 l = 0,25 €/l. Eroa 0,43 €/l. Vuositasolla 2 litraa viikossa vauhdilla säästöä kertyisi noin 24 €. Esanssitippapullosta arvelisin tulevan ainakin 100 litraa juomaa, joten yhden litran tekemiseen kuluu noin 2,5 snt. Kahden litran viikkovauhdilla, verrattuna merkkiuutteeseen, esanssilla maustettu juoma säästää vuodessa noin 62,15 €! Taidanpa tosiaan ruveta suosimaan makuvesiä, ja kartoittaa maustehyllyn esanssivalikoimaa laajemminkin.
Huom! Yllä olevat eivät siis ole juoman kokonaishintoja, vaan pelkästään makujen. Juoman hintaan vaikuttavat myös hiilihappopatruuna ja laitteen hankintahinta.
Terveisin,
Nina
Maku-uutteiden tarjouksia ei kovin usein näy, ja jos näkyy, ei koske meidän suosikkeja. Hinta on pääsääntöisesti 7,95 €/pullo. Halpamyymälästä saattaa löytää hintaan 6,95 €. Markkinoilla on onneksi kilpailija MySoda. Ollaan kokeiltu niitäkin, ja täytyy sanoa, että ainakin appelsiini ja cola ovat ihan ok. Meidän paikallisessa halpamyymälässä ne ovat usein tarjouksessa 1,95 €/pullo (josta saa 8 litraa juomaa). Hamstraan! Puolison suosikki omena-päärynä on minun inhokki, joten sen suhteen en rupea merkkien eroja arvioimaan. Hänen mielestään se MySoda on kuitenkin ihan ok tässäkin makuvaihtoehdossa.
Entäs sitten sitruunavesi? Terveellistä ja edullista olisi tietysti lisätä kuplaveteen tuoretta sitruunaa. Tai muutama tippa sitruunamehua. En kuitenkaan ole aivan varma, miten SodaStream-pullon materiaali kestää sitruunaa. Se on muovia, ja sitruuna on vahva aine. Jos sitruunaa tiputtaa suoraan lasiin, joutuu tekemään joka annoksen erikseen. En kaipaa ylimääräistä vaivaa, ei se niin hyvää ole ;)
Ostin sitruunaesanssia. Pikkiriikkinen pullo leivontahyllystä maksoi noin 2,50 €. Se osoittautui todella riittoisaksi. Olen tehnyt jo monta pullollista makuvettä, eikä esanssia näytä kuluneen lainkaan. Haasteena on tosin, miten sitä saa annosteltua tarpeeksi pienen määrän. Joka kerta juomasta on tullut hiukan liian vahvaa. Pipetti olisi ehkä tarpeen. Esanssi on myös jotenkin öljyistä, joten pulloa täytyy huuhdella aikaisempaa paremmin. Silti tämä on tähän mennessä keksimistäni vaihtoehdoista paras.
Näillä mausteilla saa huomattavasti nerkkiuutteita edullisempaa raikasta kesäjuomaa. Meillä kuluu kuplajuomia noin 2 litraa viikossa. SodaStream -merkkiuutteen hinnaksi tulee 0,66 €/l. MySoda-uute tarjouksessa maksaa 1,95 € / 8 l = 0,25 €/l. Eroa 0,43 €/l. Vuositasolla 2 litraa viikossa vauhdilla säästöä kertyisi noin 24 €. Esanssitippapullosta arvelisin tulevan ainakin 100 litraa juomaa, joten yhden litran tekemiseen kuluu noin 2,5 snt. Kahden litran viikkovauhdilla, verrattuna merkkiuutteeseen, esanssilla maustettu juoma säästää vuodessa noin 62,15 €! Taidanpa tosiaan ruveta suosimaan makuvesiä, ja kartoittaa maustehyllyn esanssivalikoimaa laajemminkin.
Huom! Yllä olevat eivät siis ole juoman kokonaishintoja, vaan pelkästään makujen. Juoman hintaan vaikuttavat myös hiilihappopatruuna ja laitteen hankintahinta.
Terveisin,
Nina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)